En ymmärrä miksi pitäisi käyttää luovutettuja sukusoluja. Niillä syntyvä lapsi ei ole

Aika harvoin tarvitaan sekä luovutettuja siittiöitä ja munasoluja.

Miksi adoptoida kun lapsi ei ole 100% "oma"? Luovutushoidossa kuitenkin 50% vanhempien perimää. Vähän tyssää alkuunsa tuo logiikkasi... Minun lapseni on ainakin minun oma lapseni, vaikka ei olekaan minun munasolustani. On tosin mieheni siittiöstä. Ja jos nyt ihan kunnolla saivarrellaan, niin et sinäkään lapsiasi omista. Kyllä he lähtevät omille teilleen omaa elämäänsä rakentamaan vaikka heillä olisikin sinun geenisi.



En jaksa alkaa vääntää rautalangasta, miksi adoptio on "hieman" monimutkaisempi prosessi kuin luovutushoito. Lapsen elämässä on silloin paljon enemmän haasteita, joihin tulee kyetä vastaamaan ja lasta ensinnäkin odotetaan vuosia ja saadaan se sitten ehkä kenties joskus. Siinä muutaman pointti. Ota itse enemmän selvää jos kiinnostaa.



Luulenpa, että ymmärtäisit, jos omat munasolusi eivät olisi kelvollisia hedelmöittymään. Tietysti kaikki vieras, jota ei joudu koskaan oikeasti pohtimaan, voi tuntua oudolta. Minun ihana perheeni ei ole ollenkaan outo vaan ihan tavallinen perhe.

Olen miettinyt tätä asiaa ennen lapsia ja niiden välissä. Esikoisen kohdalla olin sitä mieltä, että mielummin adoptoin kun lähden hoitoihin, mutta ehkä tositilanteessa olisin toiminut toisin. Ehkä olisinkin lähtenyt "kaikkiin mahdollisiin" hoitoihin, tiedä häntä...



Toisen kohdalla olin edelleen sitä mieltä, että jos en tulisi enää raskaaksi adoptoisin mielummin. Uskon, että olisin myös pysynyt mielipiteessäni.



Nyt kahden lapsen ja parin sairauden jälkeen olen 100% sitä mieltä, että jos lisää lapsia haluan joskus niin adoptoin tai otan vaikka sijaislapsia.

Onkohan vähän eri asia kasvattaa lapsi omassa kehossa, synnyttää se ja olla lapsen kanssa päivästä yksi, kuin kasvattaa lasta ensin vuosi lastenkodissa Kiinassa. Koetas rasittaa niitä kahta aivosoluasi että pystyt käsittämään tämän.

Itselläni ei ole mitään adoptiota vastaan, mutta esim. yksi IVF-hoito maksaa 1000-2000e (näitä tietysti tarvitaan usein enemmän kuin yksi), mutta yhden lapsen ulkomaiseen adoptioon saa helposti varata rahaa 10 000-15 000e maasta riippuen ja odotusaika on kolmesta vuodesta ylöspäin...

niin ja IVF-hoidot luovutetuilla soluilla taitavat maksaa n. 2500-3000e.

(meillä vielä toistaiseksi omilla soluilla yritetään, vaikka vähän huonolta näyttää)

että moni nainen haluaa kokea myös raskauden. Jos se ei omilla sukusoluilla onnistu (oli syy sitten naisessa tai miehessa) seuraavaksi paras mahdollisuus on käyttää lahjoitettuja sukusoluja. Vaikka perimä ei olekkaan 100% pariskunnan omaa niin aika paljon se raskausaikakin vaikuttaa sikiöön. Mitä musiikkia äiti kuuntelee, mitä syö jne jne. Näihin tuleva lapsi tottuu sikiöaikana. Ja oppiihan hän tuntemaan vanhempiensa äänet.Koska se side lapseen syntyy jo sikiön ollessa kohdussa.

Enkä halua mollata adoptiota, on hienoa, että moni haluaa antaa adoption kautta kodin hylätylle lapselle. Joillekinhan tämä on ainoa mahdollisuus perheeseen.