Aukeais jo päiväkoti, en jaksa mun lasta

Päiväkodissa olo opettaa lapset järjestettyyn elämään jossa viihdykkeet keksii joku muu kuin lapsi itse.



Äidit eivät jaksa lapsiaan, kun muutaman tunnin sijaan joutuvat olla näiden kanssa useamman viikon peräjälkeen vuorokauden ympäri.

tajusin että lapsen paikka on kotona koska itekkin olen kotona nuoremman kanssa. Hän ehti pari kk päiväkodissa olemaan kunnes sen tajusin ja nyt hän on ollut kotona ja olen yllättynyt miten hän ei ole kesälomalla edes kysynyt että millos alkaa päiväkoti tai kerho.Nytten sitten on ihan vaan kerhossa ja kotona kun kerho alkaa.Kyllähän välillä riehuukin kovasti ja yleensä joka päivä,mutta sellaista se on. Lapselle on kuitenkin aina tärkeää omien vanhempien seura. Se on tärkeämpää kuin kaverit vaikka nekin on tärkeät.Se on surullista kun vanhemmat eivät jaksa omia lapsiaan. Päiväkoti on vaan paikka jossa lapsi voi olla kun ei ole muuta paikkaa missä lasta pitää kun vanhemmat on töissä. Mikään virikepaikka se ei minusta saisi olla,vaikka itse olen sitä virikepaikkana kokeillutkin.Kannattaa opettaa lapsi itsekseen ja hommata pikkasen vaikka uusia leluja tai ottaa vanhoja esiin kaapista. kyllä melläkin nuo lapset tylsistyy mutta kun käy kaksi kertaa päivässä ulkoilemas ja leipoo ja pelaa hieman ehkä niin hyvin sitten keksivät omiakin puuhia.Ja voithan antaa myös videoita välillä vaikka kattoa.Meidän lapset 4,5v ja 1,5v ovat kanssa touhukkaita ja välillä tuntuu ettei jaksaisi mutta pitäähän se omia lapsia jaksaa.

Meilläkin vingutaan, mutta minä en viihdytä. Max viihdyke on että käydään kerran päivässä (ei joka päivä) jossakin, esim. kaupassa tai rannalla. Lopun aikaa saavat keksiä itse tekemistä.

Lapsien kanssa ei osata olla. Kuvitellaan, että koko ajan pitää viihdyttää lasta ja keksiä virikkeitä.

Oikeasti joutilaisuus on tärkeää - ilman sitä lapsen mielikuvitus ja toiminnanohjaus ei kehity. Jos aikuinen koko ajan ohjaa leikkejä ja keksii niihin juonia, lapsi ei opi itse.



Joten anna lapsen vinkua.



JOS lapsesi olisi hoidossa, mitä tekisit? Suurinta osaa asioista voi vallan hyvin tehdä lapsen kanssakin. Ok, dokata tai sekstailla ei voi lapsen hereillä ollessa laajamittaisemmin, mutta kaikenlaista kivaa MUUTA voi. Menkää yhdessä ulos, käykää rannalla, kirjastossa tai puistojumpassa. Menkää kylään, kauppaan tai taidenäyttelyyn. Laittakaa yhdessä ruokaa. Anna lapsen rakentaa majaa olohuoneeseen ja lue itse sillä välin lehteä.



RELAA.

kannattasko tollasten ap:n kaltasten ihmisten miettiä kaks kertaa että kannattaako niitä lapsia tehä jos ei niitä jaksa kuunnella eikä viettää aikaa paria tuntia kauempaa.. parempi sillä lapsella kotona olis olla ku päiväkodissa..

Mutta tulee tohon jalkoihin pyörimään, sanon vaan että mene leikkimään, niin lähtee omaan huoneeseen ja hetken päästä alkaa kuulua leikin ääntä. Aamupäiväisin puistoillaan ja illalla pyritään kanssa meneään tunniksi tai kahdeksi ulos, sielläkin lapsi keksii itse puuhaa.

ihmeessä ihmiset tekevät lapsia jos eivät halua viettää aikaa heidän kanssaan?? Mikä on ollut se motiivi alunalkujaan kun on päätetty lapsi tehdä? Itse olen ollut kohta kolme vuotta kotona ja töihin paluu häämöttää. Lähden sinne todella pahoilla mielin sillä haluaisin vieläkin olla lapseni kanssa ja hoitaa hänet itse!

Meillä tehdään arkisia asioita lapsen kanssa, laitetaan ruokaa, leivotaan ja siiivotaan yhdessä. Jos itselläni on jotain hommia, jolloin tartten työrauhan, niin laitan videon pyörimään hetkeksi. Meillä myös ulkoillaan paljon: käydään puistoissa, lapsi saa pyöräillä tai sitten käydään aikuisten pyörillä(lapsi takana) retkillä tai vaikka jossain puistossa vähän kauempana. Meillä on myös oma piha, jossa riittä kukkapenkkien kitkemistä ym muuta puuhaa ja lapsi on kaikessa mukana innolla ja omien taitojensa mukaan. Hän on nyt 2.5 vuotias.

Joskus tehdään jotain erikoista ekstraa kuten maalataan tai askarreellaan mutta ei suinkaan joka päivä tai edes joka viikko.Onnittelukortit on hyvä syy askarrella eikä tarvi sen kummemmin keksiä mitään erikoista. Isommatkin lapset innostuvat kun vaan saavat vaikka liimaa, sakset, foliota ja vaikka tyhjiä jugurttipurkkeja. Ei tarvitse olle mikään askartelun opettaja ja keksiä jotain korkealentoisia juttuja. Ja kun lapset vaan ottaa mukaan kaikkeen tekemiseen ja avoimin ja rehellisin mielin antaa heille aikaansa ja kuuntelee ja juttelee, ei siihen elämään muuta tarvita. Mutta jos aikuista ei pätkääkään kiinnosta lapsi ajatuksineen niin he sen kyllä myös vaistoavat!!