Lue keskustelun säännöt.
Ei olisi koskaan pitänyt hakea yliopistoon...
05.08.2008 |
Pääsin yliopistoon sisään toisella yrittämällä, olisi varmaan pitänyt harkita kahdesti. Olen sukuni ensimmäinen, joka opiskelee tai on opiskellut yliopistossa. Olen huomannut sukulaisistani, jopa vanhemmistani, aivan uusia piirteitä. He ovat kateellisia ja pitävät minua nyt jonakin hienostelevana ihmisenä, vaikka en ole ylpeillyt sisäänpääsylläni. Ainuttakaan onnittelua en ole kuullut!
Kommentit (25)
ja irtautua ankeasta taustastaan ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis ei mitään korttia laittaa, mutta jos sukulaislapseni kertovat päässeensä johonkin opiskelemaan, totta kai sanon onneksi olkoon. Mitä sitten pitäisi sanoa, "jaa" tai "okei"?!
Olet juuri suorittanut hyväksytysti elämäsi vaikeimman tentin - toista vastaavaa pänttäysvaatimusta ei yliopistossa enää ole : )
En tajua miten joku jaksaa kouluttaa itteään. Ammattikoulun käyneenäkin pärjää!!
En tajua miten joku jaksaa kouluttaa itteään. Ammattikoulun käyneenäkin pärjää!!
Niinpä niin.
Eivät kaikki ymmärrä länsimaisen sivistyksen päälle ennen kuin se on mennyttä. Kyllä olisi ankeata, jos ei yliopistoja olisi tätä ylläpitämässä. Tokkopa ilman niitä olisi muutakaan kunnollista koulutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minustakin muut syyt kouluttautua yliopistossa ovat huonoja. Tai toki joillain aloilla saa hyvää palkkaa jne. mutta toisilla taas huonompaa kuin ammattikoulun käyneet. Mutta tärkein syy on minusta se, että saa opiskella ja toivottavasti myös tehdä työkseen sitä mikä kiinnostaa.
Et opiskele sukuasi, vaan itseäsi varten.
Anna sukulaisten olla möllejä. Kyllä he itse huomaavat kohta, ettei akateemisuus sinua muuta.
Ja voi olla, etteivät vaan pidä pelkkää yliopistoon pääsyä onnittelun väärtinä - jos kyse ei ole hurjan selektiivisesti opintolinjasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kasvatustieteen maisteri, joka on ehkä turhin tutkinto, mitä ikinä tiedän. (siis pääaineena KT, eikä LKO)
Oon jo jonkin aikaa hakenut töitä, mut ainakaan täällä pohjois-Suomessa ei ainuttakaan työpaikkaa ole kuukausiin ollut auki, joka vastais koulutustani. Olenkin nyt menossa myyjäksi, johonki pikkupuotiin ja HOHHOI...
Hakeutukaa hyvät ihmiset hoitoalalle. On työpaikkoja valita asti ja valituksista huolimatta palkka on todellakinn kohtalainen. Vaikka minulla viiden vuoden opinnot takana, lähtisin ilomielin sh:n palkalla töihin ja vaikka lh:kin.
Pitäisikö sisäänpääsystä jotenkin onnitella sitä en tiennytkään. Onnittelen kaikkia valmistuneita tasapuolisesti valmistui he ammattikoulusta, AMK:sta tai yliopistosta tai jostain muusta opinahjosta.
Jospa kuvittelet tuon kateuden.
Ei ole nimittäin enää niin helppoa koulutukseen päästä, kaikki halukkaaat ei pääse opiskelemaan sinne minne haluaa ja jotkut ei saa mitään opiskelupaikkaa!!Joten mieluisesta opiskelupaikasta kannattaa onnitella!
Toista se oli vuonna yks ja kaks sen kuin hait....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suunnilleen 50 otettiin ja hakijoita oli 600-800. Psykologiaa lukemaan siis pääsin.
Hei kasvatustieteilijä! Oliko opinnot helpot? Minua kiinnostaisi se sivuaineena, mutta moni sanoo, että se on helpoin oppiaine. Haluan vähän haastetta, eikä huvittaisi opiskella "liian" helppoa ainetta.
ap
hienosti olet pärjännyt. Se on tosiaan yksi vaikeimpia aloja päästä sisään.
Älä välitä jos joku ei onnittele, ei se ole sinun ongelmasi vaan hänen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukulaisten kanssa voit opetella terapia istuntoja.
Istut rennosti ja katsot silmiin. Kuuntelet mitä toinen sanoo, kun hän selvästi odottaa vastausta pidät kuolettavan pitkän tauon ja sitten sanot...ahaaa... voisiko olla niin, että...?
Tai raivostuttava kysymys "Miltä susta nyt tuntuu".
Ja siten sanot " hmmmmm...."
Onnea sulle ap! Ei kannata välittää sukulaisista, kaikki eivät arvosta akateemista tutkintoa, eikä se mitään. Pääasia, että itse arvostat.
Minä olen myös sukuni eka akateeminen. ja ihan kiinostuksen vuoksi menin opiskelemaan. Yliopistossa sitten huomasin, että ainakin minun opintolinjallani poikkeuksetta kaikki tulivat akateemisesta perheestä, jossa akat. koulutus oli itseisarvo. Hämmästelivät kovasti perhetaustaani.
Sitten kun valmistuin kandiksi, niin johan oli sukulaiset innoissaan, että nyt se yliopisto on käyty ja pääsen kunnon töihin. Meinasivat sitten tipahtaa palliltaan, jun kerroin, että tästä tämä vielä jatkuu maisteriksi asti. Toppuuttelivat kovasti, että eikös tuo nyt jo hyvänen aika riitä.
Sitten jossain vaiheessa hämmästelyt loppui puolin ja toisin. Kai kaikki ovat tottuneet asiaan. Joskus harvoin sukujuhlissa saan kuulla, kuinka se ja se tienaa enemmän kuin minä, vaikka ei ole käynyt yliopistoa tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onnea!
itsekin yritin pari kertaa psykaan, mutta en päässyt. nyt opiskelen kasvatustiedettä, meillä saa onneksi kehityspsykan pääaineeksi.
Oliko ihan hyväntahtoista ihmettelyä vai sellaista, että olisit vähän huonompi kuin muut kun et ole akateemisesta perheestä?
Ja kiitos onnitteluista :)
ap
sh tai lh työtä tai palkkoja. Juuri tänään töissä kauhisteltiin meidän hirmuisten ilta-, la- ja su-lisien kadehtijoita. Tervetuloa vaan töihin jokaisena kesäsunnuntaina, joulu ja juhannusaattona, ei tarvitse katsella turhaa lasten juhlailoa näiden kasvaessa, ihan epäpäteville löytyy töitä.
MIten selvisit siitä? Mäkin aloitan psykan tänä syksynä mutta kun etukäteen tiesin, että en varmaankaan selviäisi tuosta tilastomatematiikasta niin hain opiskelemaan ulkomaille yliopistoon.
opiskele itseäsi ei sukua varten ap
Millaset oli pääsykokeet Helsingissä?
Minkälainen se soveltuvuuskoe sinne on? ELi oliko sinne jotain haastatteluja?
Terv 20.
Pitäisikö sisäänpääsystä jotenkin onnitella sitä en tiennytkään. Onnittelen kaikkia valmistuneita tasapuolisesti valmistui he ammattikoulusta, AMK:sta tai yliopistosta tai jostain muusta opinahjosta.
Jospa kuvittelet tuon kateuden.