Ihanaa, pian menen töihin hoitovapaalta ja loppuu tämä saamarin kerhotätinä oleminen!!!
Todellakin korkea aika. Alan olla kurkkuani myöten täynnä aktiviteettien ja kavereiden järjestämistä 5-vuotiaalle ja hulabaloon katsomista kotonani, kun vilkkaat pojat pistävät parastaan. En kestä jatkuvaa mekastusta ja välipalojen ym. kattamista ja "mä en tykkää tästä" -narinan kuuntelemista ja hyssytystä, kun pienin on päiväunilla. Alkaa ärsyttämään omat lapset ja muiden, kun kotona ei IKINÄ saa olla rauhassa ja hiljaisuudessa, kun jollain kolmesta on aina kaveriseuraa. Olen erakkoluonne, mutta päättänyt purra hampaat yhteen ja iloita siitä, että lapseni ovat sosiaalisia ja heillä on kavereita.
Olen luonnoton kotiäidiksi, kun en jaksa kuunnella jatkuvaa mesomista. Onneksi tämä loppuu nyt.
Kommentit (31)
Mä en tajunnut, että lapsilla täytyy olla kaveriseuraa KOKO ajan. Kun itse olin lapsi, oltiin ulkona kavereiden kanssa mutta myös paljon kotona itseksemme hääräilemässä. Eikä mua tämä olekaan ärsyttänyt niin paljoa aiemmin, mutta nyt, kun hoitovapaaputki alkaa lähenemään loppuaan, olen HEMMETIN helpottunut.
Itse en oo tosin ollut hoitovapaalla kesällä, mutta "lomalla" lasten kanssa kuitenkin YKSIN (mies töissä koko kesän). On tää väliillä ollut sellaista hulabaloota ettei oo tosikaan... Korvat on meinannut särkyä ainakin. Ja sitä ohjelman järjestelyä... Siihen päälle vielä mahdoton sotku kotona, jatkuva ruoanlaitto jne.
Kyllä töissä tosiaankin pääsee helpolla!!!!
Ei koskaan ennen ole lapsia paapottu näin kun nyt, koko ajan pitää olla jotain virikettä järjestämässä isoille lapsille, ja vielä kun asutaan kerrostalossa eikä lapset vielä voi olla yksin pihalla, tuota ainaista ulkoilua.
Rakastan lapsiani yli kaiken, ja siksi menen nyt töihin!!!
kun he ovat välillä poissa täältä kotoa. HEKIN ovat tyytyväisempiä iltaisin kun ovat olleet poissa. Kaikille parempi siis näin:-).
Lapsi on kuitenkin varsinainen rämäpää, sosiaalinen ja hyper-energinen etenkin seurassa...ratkaisin asian niin että hän lähti puolipäivähoitoon.
Jaksamista siis sinulle.
t. Kakkonen
Ja jos haluaa, ei olisi saanut haluta lapsia? Omituinen ajattelu sinulla.
jaksaa katsoa kymmenpäisen kakaralauman riehumista kodissaan 24/7. Jos ei tätä kestä, ei pidä lapsiakaan tehdä.
läsnäolon. Kesälomallakin heräsivät 06 kamalaan mekkalaan kun hoitolapsi vetäisi joka aamuisen oopperan. Päiväuniaikaan hissutellaan. Mutta eivät valita tai haaveile oman kodin rauhasta.
Kyllä sitä kavereiden kanssa olemistakin voi rajoittaa ja mielestäni lasten pitää osata välillä olla ns. omissa oloissakin. Jotenkin tuntuu, että joissain perheissä lapset totutetaan siihen, että aina pitää olla jotain "ohjelmaa" (aikuisen järkkäämää tekmistä) tai sitten kaveriseuraa.
Meillä on itsellämme 4-, 5- ja 8-vuotiaat lapset, jotka kaikki erilaisia persoonia, sosiaalisia, mutta osaavat kaikki myös välillä leikkiä/ puuhailla ihan itsekseen.
jaksaa katsoa kymmenpäisen kakaralauman riehumista kodissaan 24/7. Jos ei tätä kestä, ei pidä lapsiakaan tehdä.
sitten sulla on yksi alle 1v. lapsi. Tai sitten olet näitä, jotka äidiksi tultuaan sietää ihan mitän vaan, ei koskaa tarvitse omaa aikaa, ei myöskään ehdi hoitaa itseään eikä myöskään parisuhdettaan. Luultavammin olet myös mukana jossakin lapsiin liittyvässä järjestötoiminnassa esim. pj:nä tms.
Menikö oikein?
ja hyvin harvoin leikin heidän kanssaan tai keksin heille tekemistä, kyllä he keksivät ja leikkivät ihan itse. Miks lapset pitää opettaa siihen että keksitään tekemistä? En muista omasta lapsuudesta että koskaan olisi tarvinnut vanhemmilta kysyä mitä tekis.
Tuohon vielä että vaikka lapsia haluaakin niin se ei tarkota sitä että olet sitten pelkästään äiti, minä ainakin olen myös vaimo ja nainen. Ei oman ajan ja elämän pidä loppua siihen kun lapsi tulee.
ja hyvin harvoin leikin heidän kanssaan tai keksin heille tekemistä, kyllä he keksivät ja leikkivät ihan itse. Miks lapset pitää opettaa siihen että keksitään tekemistä? En muista omasta lapsuudesta että koskaan olisi tarvinnut vanhemmilta kysyä mitä tekis.
Tuohon vielä että vaikka lapsia haluaakin niin se ei tarkota sitä että olet sitten pelkästään äiti, minä ainakin olen myös vaimo ja nainen. Ei oman ajan ja elämän pidä loppua siihen kun lapsi tulee.
Olihan se helppoa kun lapset olivat tuossa iässä! Silloin heille OIKEASTI riittää pelkkä kotonaolo! En mäkään keksi mitään ohjelmaa mun 2,5-vuotiaalle. Mutta tuota 7-v poikaa alkaa jo pelkkä "joutenolo" välillä rassata. Kyllä hän haluaisi aina välillä olla kavereiden kanssa tai lähteä jonnekin tai keksiä jotain. Leikkiihän hän toki paljon itsekin tai siskon kanssa...
Mutta pointtini on että mitä isompi lapsi, sitä vaativaisempi hän jo osaa olla ohjelman suhteen. Eikä sitä ohjelmaa meilläkään päivittäin ole ollut. Mutta jos on kotosalla 7 viikon ajan niin kai sitä NYT jotain pitää väillä keksiäkin?
sitten on todellakin korkea aika palata töihin, turha siitä on täällä valittaa, kaipa se on jokaisen oma valinta meneekö töihin vai jääkö kotiin?
Vai onko niistäkin "turha täällä valittaa"?
mutta en ymmärrä miksi? itsehän olet valintasi tehnyt, joten kestä se.
Ja minähän nimenomaan ILOITSEN siitä, että tämä loppuu ;) Tunsin vain tarvetta purkautua. Ja toki hyviä hetkiäkin on ollut, ainahan niitä on.
ap
ja käskemään kestämään omat valintansa.
Jos ei kestä olla kotona, on silloin kai viisainta lähteä töihin. Olen sitä mieltä, että työssäkäyvä iloinen äiti on lapsilleen parempi äiti kuin kotona täysin räjähtämispisteessä oleva kypsä äiti.
Sitä mä en tosin ymmärrä, että miksi olet kotona ottanut "kerhotädin" roolin. Sekin on ihan oma valinta mutta siihen ei mun mielestä ole kotiäidinkään pakko alistua.
Terv. kotiäiti toisesta ketjusta :)
Tiesitkö jo etukäteen, ettet siedä tuollaista elämää?