Lue keskustelun säännöt.
Ihanaa, pian menen töihin hoitovapaalta ja loppuu tämä saamarin kerhotätinä oleminen!!!
05.08.2008 |
Todellakin korkea aika. Alan olla kurkkuani myöten täynnä aktiviteettien ja kavereiden järjestämistä 5-vuotiaalle ja hulabaloon katsomista kotonani, kun vilkkaat pojat pistävät parastaan. En kestä jatkuvaa mekastusta ja välipalojen ym. kattamista ja "mä en tykkää tästä" -narinan kuuntelemista ja hyssytystä, kun pienin on päiväunilla. Alkaa ärsyttämään omat lapset ja muiden, kun kotona ei IKINÄ saa olla rauhassa ja hiljaisuudessa, kun jollain kolmesta on aina kaveriseuraa. Olen erakkoluonne, mutta päättänyt purra hampaat yhteen ja iloita siitä, että lapseni ovat sosiaalisia ja heillä on kavereita.
Olen luonnoton kotiäidiksi, kun en jaksa kuunnella jatkuvaa mesomista. Onneksi tämä loppuu nyt.
Kommentit (31)
vasta sitten kun lapset ovat n. 4-vuotta ja päälle. Ja siinä vaiheessa ainakin meillä oli pienempi lapsi, jonka kanssa olin kotona äitiyslomalla. Enkä meinannut itsekään jaksaa jatkuvaa möykkää. Ei asiat niin yksinkertaisia ja mustavalkoisia ole ole, että "jos et tykkää tästä ja tuosta, älä jää kotiin hoitamaan lapsia". Käytännössä sitä kait äitinä joutuu joustamaan monesta asiasta, niin kotona kuin töissä. Minäkään en vain sattunut tykkäämään tuosta möykkäosiosta kotona ollessa, vaikka muuten kotona viihdyinkin =)
mutta kuten ap kirjoitti että on luonnoton kotiäidiksi niin miksi sitten ryhtyi siihen hommaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja järjestää näille virikettä ja seuraa ja kaikki on ihan äidistä kiinni, miten hyvin kotihoidetulle saadaan vertaisseuraa. Siksi kai moni sen kerhotädin roolin ottaa, ettei tarvitsisi isompia viedä hoitoon. Vai nytkö se onkin sallittua?
Jos ei kestä olla kotona, on silloin kai viisainta lähteä töihin. Olen sitä mieltä, että työssäkäyvä iloinen äiti on lapsilleen parempi äiti kuin kotona täysin räjähtämispisteessä oleva kypsä äiti.
Sitä mä en tosin ymmärrä, että miksi olet kotona ottanut "kerhotädin" roolin. Sekin on ihan oma valinta mutta siihen ei mun mielestä ole kotiäidinkään pakko alistua.
Terv. kotiäiti toisesta ketjusta :)
jos tietää, että ei tykkää olla niiden kanssa kotona, mutta ei kuitenkaan valita siitä täällä?
vai eikö *ylipäätään* saa hankkia lapsia ellei niiden kanssa kotona oleminen ole elämän suurin päämäärä?
kertokaa äkkiä, tiedän että on tykkää olla kotona niin laitetaan sit vauvan yritys jäihin!
hirveetä jos olisin tehnyt tollasen emämunauksen ja hankkinut vahingossa lapsen vaikka oikeesti ei saakaan!!!!
Ensinnäkin: tuo on tuttu tunne, osittain ja ohimenevästi tosin.
Mutta tiedätkös, ap, että tuostaKIN voi syyttää ihan itseään - ikävä kyllä (mistäpä me äidit emme saisi itsellemme kehitettyä huonoa omaatuntoa). Lapset voi opettaa omatoimisiksi. Heidät voi opettaa keksimään itse itselleen tekemistä. Heille voi opettaa, että sisällä ei huudeta tai riehuta. Voi sopia, että kavereita saa kutsua vaikkapa kahtena iltana/iltapäivänä viikossa, ei joka ilta.
On se silti työlästä, mutta työläyden asteeseen voi itsekin vaikuttaa.
Itse muuten koin, että töihinpaluun jälkeen se vasta raskasta olikin... oli kaksi roolia, joissa poti huonoa omaatuntoa riittämättömästä ajasta ja energian vähyydestä...
Että lapsi saisi keksiä viihdykkeensä itse, koska äiti ei jaksa yleistä sirkusta kokonaan? Tätä äitiäkö täällä myönneltäisiin ja paijattaisiin? Rohkenen epäillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jonkinlaista av-hyväksyntää hakea, niin metsään menee. Sellaista ei olekaan olemassa kuin kaikkien av-mammojen hyväksymä Oikea tapa olla Äiti...
Että lapsi saisi keksiä viihdykkeensä itse, koska äiti ei jaksa yleistä sirkusta kokonaan? Tätä äitiäkö täällä myönneltäisiin ja paijattaisiin? Rohkenen epäillä.
Joten miksi edes yrittää? Tärkeintä on toimia siten, kuten oma moraali sanoo ja hyväksi havaitsee koko perheelleen.
Ääripäät ylipäänsä ovat harvoin kovin hyvä ratkaisu - siis tässä tapauksessa lapsen sosiaalisen elämän kieltäminen TÄYSIN TAI täysi hulabaloo ja avoimet ovet 24/7.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aniharvasta asiasta olen jyrkästi jotain mieltä. Mutta keskustelun vuoksi pyrin kyllä kääntämään asioista useampia puolia esille.
*silittää tämän keskustelijan päätä*
Sinä olet pahin moralisoija.
Mä en tajunnut, että lapsilla täytyy olla kaveriseuraa KOKO ajan. Kun itse olin lapsi, oltiin ulkona kavereiden kanssa mutta myös paljon kotona itseksemme hääräilemässä. Eikä mua tämä olekaan ärsyttänyt niin paljoa aiemmin, mutta nyt, kun hoitovapaaputki alkaa lähenemään loppuaan, olen HEMMETIN helpottunut.
Ja minä pääsen lepuuttamaan hermojani heti kun alkavat käydä hermoille (meillä neljä lasta kavereineen) ihan vaan sillä keinolla että AJAN NE ULOS.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi järkkäät heille koko ajan kaveriseuraa ja tekemistä? Miksi oi miksi pidät kotiasi yleisenä hollitupana? Ei ihme jos eivät enää osaa olla aloillaan ja rauhassa. Oletko vähän hukassa mitä rauhallinen perhe-elämä ja lapsen oikeus rauhoittumiseen tarkoittaa? Tuohan on sairasta että koko ajan pitäisi olla vauhti päällä ja seuraa.
mutta kuten ap kirjoitti että on luonnoton kotiäidiksi niin miksi sitten ryhtyi siihen hommaan!