Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä olet? Perintö-asiaa...
11.06.2008 |
Mummoni kuoli jokin aika sitten ja jätti jälkeensä aika ison perinnön, joka on nyt jaettu. Äitini ja hänen kaksi siskoaan perivät kukin noin 200 000e (-verot) ja jonkin verran maata. Tätini antoivat omasta osuudestaan osan suoraan omille lapsilleen, serkuilleni siis. Minun äitini ei näin tehnyt, vaan piti itse koko potin. Veljelläni ja minulla ei tietenkään ole mitään oikeutta noihin rahoihin, enkä odottanutkaan mitään isoja rahoja saavani, mutta kyllä hiukan "ketuttaa" että me ollaan serkuksista ainoat jotka ei saatu mitään.
Varsinkin, kun olemme lapsuudessa/ nuoruudessa monesti kuulleet kuinka äiti siskoineen on puhunut että mummon olisi järkevää jakaa jonkinverran ennakkoperintöä, ettei veroja menisi niin paljoa. Ja pientä arvosteluakin siitä, kun mummo "makuuttaa" rahojaan pankissa ja he maksavat isoja korkoja asuntolainoista (silloin korot oli oikeasti korkealla) ja muutenkin perheellisinä rahanreikiä olisi enemmän.
No, omalla äidilläni on isäni kanssa omistusasunto, kesähuvila, molemmilla uudet autot, varaa matkustella jne. Itse olen kahden pienen lapsen kotiäiti, veljeni vielä opiskelija. Me emme sitten ilmeisesti rahaa tarvitse. Emme todellakaan ole omia lainojamme tms. laskeneet sen varaan että perintöä tulisi, mutta en olisi vastaankaan laittanut vaikkapa paria tonnia, joka olisi mahdollistanut perheen yhteisen lomareissun tai ylimääräisen lainanlyhennyksen.
Olenko ihan typerä kun tälläistä mietin?
Kommentit (27)
Ei tädit voi jakaa serkuillesi osuuksia luopumatta koko perinnöstä. He maksaa ensin perintöveron ja serkut perään lahjaveron. Ja kun perintöä olisi voinut saada verottomana nykyään 40 000 ja lahjaa tuosta vain 10 %, niin olisi tosiaan ollut iso säästö jos myös serkut olisi perineet eikä saaneet lahjaa. Äitisi maksaa aika rutosti veroa saamastaan perinnöstä.
Perintö ei tosiaan ole sinun, ja ehkä äitisi ajattelee että kesämökit yms on kuitenkin teidänkin käytettävissä. Mutta toki tuollaisessa tilanteessa sitä kuka tahansa olisi odottanut saavansa edes sen verottoman osuuden.
Noiden rikkaan mummon perillisten olisi kyllä pitänyt neuvoa mummoa hieman talousasioissa, jotta olisi osannut edes testamentin tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mun äiti (ja isä) vetäisivät herneet nenään kun n. puoli vuotta sitten ilmoittivat että aikovat lomailla ja tuhlata koko omaisuutensa niin että meidän on turha odottaa heiltä sitten mitään..
No eipä me sisarukset siihen sitten sanottu juuta eikä jaata mutta nyt kuukausi sitten pyysivät talkoo voimin korjaamaan heidän kesämökkiään ja rakentamaan terassia ja istuttamaan kukkia. Saisimme kuulemma oikein yöpyä sitten huvilalla.
Sanoin suoraan että palkkaa kuule työmiehiä, saat perintöä tuhlattua pikkasen nopeemmin ettei meille vaan jää mitään..
Ei oo sen jälkeen mitään kuulunut.
Äitisi saa ostaa sinulle sohvan tai pesukoneen ilman veroseuraamuksia, mutta suoraa rahaa ei voi lahjoittaa kuin 3999 euroa kolmessa vuodessa. Toki voi maksaa vaikka koko teidän perheen lomamatkankin.
Ei elämässä kuulu saada mitään, vaan kaiken eteen täytyy nähdä vaivaa. Arvostan vanhempiesi vahvuutta tehdä toisin kuin sisarensa.
Synttäri- tai joululahjoja, pientä taloudellista tukea kun on tiukkaa? Ostavatko esim. lapsille vaatteita tms?
Jospa heillä on esim asunnon tai huvilan remontti suunnitteella tai tahtovat turvata elintason säilymisen eläkkeelläkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ne on tosiaankin omat lainat ja menot opittava maksamaan. Itselläni on varakkaat vanhemmat mutta silti 18 v kun muutin kotoa en saanut mitään. En todellakaan yhtään mitään. Vaatteet pakkasin reppuun ja muutamaan muovipussiin. Ensimmäiset vuodet asuin soluasunnossa ja pikkuhiljaa ostin itselleni lakanat, muutamia astioita, television tms... On tuo asia minua harmittanutkin. Itselläni on kaksi lasta ja en voi kuvitellakaan että tuolla tavalla laittasin maailmalle varsinkin jos rahaa itsellä olisi.
siinä että oman ja perheensä hyvinvoinnin eteen pitää jokaisen nähdä itse vaivaa eikä odottaa että vanehmmat petaavat kaiken valmiiksi. Mutta eipä äitinikään vaivaa ole nähnyt noiden rahojen eteen...
Enkä tosiaan olettanutkaan että mitään isoja summia saisin, se pari tonniakin olisi jo kummasti lämmittänyt mieltä. Olisi tullut tunne että meidätkin muistetaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suoraan perintönä juuri verojen vuoksi. Heidän saamansa osuus vähennettiin tätieni perinnöistä. He siis "ohittivat" yhden sukupolven osassa perintöä, äitini ei.
Äitini ja tätini kyllä yrittivät joskus puhua mummolle raha-asioista, mutta kun mummo oli vielä voimissaan niin niihin ei saanut kukaan sekaantua. Viimeisinä vuosina mummoa ei rahat yhtään kiinnostaneetkaan "ihan sama mitä niille teette..."
ap.
Rahaa ei olla heiltä saatu koskaan, eikä minä ja mieheni saada heiltä mitään lahjoja. Tai häälahja saatiin. Ei aikuiset mitään tarvitse...
Ymmärrän kyllä että haluavat turvata oman vanhuutensa ja mahdollisuuden jäädä eläkkeelle aiemmin tms., ja sen heille todellakin suon. Silti en voi olla ajattelematta että meille esim. tonni on paljon isompi raha kun heille...
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta halusin vaan kuulla olenko todellakin aivan idiootti kun asia kuitenkin on mielessä ollut.
Ja kyllähän me omat menomme ja lainamme (sitäkin jo 9 vuotta) on aina hoidettu, siitä ei ole nyt kysymys että olisi kipeästi rahaa tarvittu. Tullaan ihan ok toimeen näinkin.
Kurjalta kuulosti sinunkin vanhempiesi toiminta kun kotoa muutit. Itse en voisi noin omille lapsilleni tehdä. Mutta kai vanhemmilla aina joku taka-ajatus toiminnassaan on... Ehkä minunkin äidilläni.
ap.
myöhäistäkin olisi nyt kun se on jo tehty. Enkä mitään riitaa halua asiasta. Raha on kuitenkin vaan rahaa... Mutta ehkä jossain sopivassa tilanteessa vihjailen äidilleni tyyliin "ei meillä nyt ole rahaa lähteä sinne tai ostaa mitään..."
Toivottavasti kuitenkin pystyn unohtamaan koko asian!
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mielellään ylpeilevät (suvun ja ystävien keskuudessa) teistä lapsistaan siten, että pärjäätte omillanne ilman mitään sponsorointia, edes perinnöstä ei mitään tarvinnut etukäteen teille antaa...
Varsinkin kun perintöä on noinkin paljon tullut ja olette veljesi kanssa suht pienituloisia. Kannattaa tosiaan ehkä jättää esim kaikki remppa-apu minimiin, ellei hyvää selitystä tosta jutusta tule.
Mun mummoni kuoli 3v sitten ja isäni antoi perinnön saatuaan kaikille lapsilleen sen silloisen 3399€ lahjana. Muutenkin on ollut puhetta, että omaisuutta jaetaan mahdollisimman paljon pois jo vanhempien elinaikana (ei tule sitten riitaa kuka saa kuolinpesästä mitäkin ;) )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin kysyä itseltäni samaa, olenko typerä, kun vietän unettomia öitä luultavasti kateuden takia...!
Meillä isovanhempani aloittivat tuon perinnön jaon jo elin aikanaan, ettei niitä veroja tarvii niin paljoa maksaa.
Jakavat omaisuuttaan meille 4:lle lapsen lapselle pikku hiljaa, mihin tietenkin äitini ja tätini puuttuivat!
Asun kaukana perheestäni ja kaikki muut asuvat 1,5 km sätellä toisiaan, joten voit kuvitella, että muutenkin vähän ulkopuolinen olo toisinaan!
Meillä nyt sitten jaot eivät mene mitenkään tasan vai jotenkin tarpeiden mukaan, mutta ei siis mitenkään reilusti!
Kuulun vahingossa tuossa kevät talvella, että veljeni sai kesämökin!
Elää parisuhteessa toista vuotta paljon nuoremman tytön kanssa, eipä siinä, mutta olin itse vuokraamassa mökkiä isoisältäni perheelleni kesän vietto paikaksi (minä,mieheni ja lapset 2,5.v ja 3kk), koska tulemme aina kesälomalle 2-3 kuukaudeksi ja koska olen äitiyslomalla, ehkä mahdollisesti vietämme aikaa pitempääkin.
Olemme miehini kanssa ottaneet tietoisesti lainaa, ei myöskään laskettu perinnön varaan vaan halusimme rakentaa yhteistä tulevaisuutta.
Veljeni on muutenkin suvun hemmoteltu "kakara" edelleen, vaikka ikää jo päälle 30.v, asuu äiti omistamassa asunnossa (ei maksa vuokraa), ilman koulutusta hyviä työpaikkoja, ja aina äiti pelastaa jos jotain sattuu...
Kyllä minua nyppii tämä asia ja valitettavasti asia ei tietenkään ole veljeni eikä äiti syytä, mutta tuntuu vaan niin väärältä... ei paikan rahallinen arvo vaan tunne puoli tökkii...
Voimme kuulemma viettää siellä aikaa niin paljon kuin haluamme, mutta kumma kun ei tee mieli mennä sinne enään..
Olen viettänyt siellä lapsuuden, joten paikasta on paljon muistoja...
Tässä on vietetty paljon unettomia öitä asian takia ja täytyy sanoa, että en oikeen meinaa jaksaa...
Ihanat lapset, häät tulossa ja kummastakaan en osaa nauttia tämän tilanteen takia, laukas mulle jonkin asteisen masennuksen...
Isäni on minulle henki ja elämä ja hän sanoo, että älä mieti, mutta helpommin sanottu kuin tehty!
Tuntuu siis huippu typerältä, mutta niin masentuneelta...
Olisi jo kohta ihana nukkua levollisin mielin auringon paisteeseen!
Minä myös lähtenyt muovikassin kanssa kotoa 17 vuotiaana ilman koulutusta tai mitään. Mieheni vanhemmat hyvätuoloiset yrittäjät koettivat heittää vaikka mitä kapuloita aikanaan rattaisiin, jotta suhtemme ei onnisuisi. Yrittivät mm. saada mua puoliväkisin eri paikkakunnalle opiskelemaan, jotta meille tulisi välimatkaa ja ero.
Mieheni on ollut aina suvun musta lammas, koska ei ole luonteeltaan mikään jees ja nöösi, vaan sanoo asiat halki poikki pinoon, eikä ikinä sopeutunut kotonaan siihen porvarilliseen elämän menoon, jonka a ja o oli "mitä muut ajattelevat". Keskipään jakaus, slipoveri ja umpi kokoomuslainen "koti, uskonto ja isänmaa " olivat keskeisiä teesejä.
Omalla työllä ja yrittämällä eteenpäin olemme kaiken itse rakentaneet. Vanhemmilla ei ole tullut mitään apua, vittuilua korkeintaan. Oma äitini on elättänyt juoppoa veljeäni vuosikausia ja aina pelastetaan, sakotkin maksetaan jos kännissä korttinsa menettää. On niin tärkeä ja ihmeellinen henkilö.
Anoppini on leski ja hyysää mieheni veljeä myös kuin kukkaa kämmenellä. Hänen lapsensa ja vaimonsa ovat ihmeellisä joita meidän pitäisi palvoa. Heidän kuviaan lähetellään sähköposteihin ja kännyköihin ja ovat niin mainioita, että. Anoppi on usein sanonut, että hän ei meille perintöä jätä ( siis kellekään lapselleen) mutta aina pitäisi olla kanssa hänen kesämökkiään kunnostamassa, maksamassa tiemaksuja ja niin edelleen. Me emme edes käytä koko mökkiä.
Olin viime kesänä mökillä 2 yötä ja mieheni lasten kanssa 4 yötä. Tämä kuuluu kai normaaliin mummilassa oloon, eikä siinä ole velvoitetta koko mökkiä pystyssä pitää? Kuitenkin viemme mennessämme ruokaa koko poppoolle, viiniä, tuliaisia ja aina esim wc- ja talouspaperia, kun niitä 4 henkisellä lapsiperheellä kuluu.
Kaiken huippu kun tänä kesänä meille ilmoitettiin, että emme voi mennä mökille ennen kuin tämä ihmeveli on siellä käynyt, koska sauna on remontoitu ja mökki siivottu, että pysyy paikat heille siistinä. He menevät mökille heinäkuun puolessavälissä. Taidamme jättää tämän kesän siis väliin kokonaan ja anoppi miettiköön taas syksyllä kun me olemme tervetulleita sateiden ja tuulien aikaan, että miten laittaa paikat talvikuntoon.
Kai tässä on syitä sysissä ja sepissä, mutta anoppi on niin raskas henkilö, että en häntä jaksa. Hän on katkera kaikesta mitä muilla on, jaksaa vielä 65 vuotiaana valittaa omaa lapsuuttaan ja arvostelee nykyajan lapsia koko ajan kovaan ääneen. Joulunakin pitää valittaa kovaan ääneen lasten lahjoista. Kerran sanoin, että lapsilla on oikeus jouluriemuun ja he eivät ole näitä lahjoja vaatineet vaan me olemme ne halunneet ostaa, joten suu poikki tästä asiasta.
Minä olin vuosia näistä suosimis ja arvosteluasioista katkera, mietin joskus tosissaan kun anopilla on antiikkihuonekaluja ja vanhaa kristallia ja hopeaa, että osa niistä kuuluu miehelleni eikä ahne ja laskelmoiva (itse syyllistyin siis samaan :D) niitä kaikkia saa. Nyt olemme mieheni kanssa sitä mieltä, että sen "akan" tavarat ei meille kelpaa ja niistä emme aio ryhtyä kinaamaan.
Katkeruudesta pääsee eroon kun on armollinen itselle ja toiselle, kun antaa toisen hölmöyden ja oman :D mielessään toiselle anteeksi, aidosti. Kun ei anna epäreiluuden ja pahojen sanojen hallita omaa elämäänsä, päästää irti ja elää omaa elämäänsä. Näin me olemme tehneet ja tämä suhde, josta ei pitänyt tulla mitään on kestänyt jo 21 vuotta joista 15 naimisissa. Meillä on kaksi ihanaa lasta, katto pään päällä, hyvät työpaikat ja asiat kunnossa. Ja JOKAINEN asia on itse omalla työllä saavutettu jokaista kahvikuppia ja nojatuolia myöten.
Omille lapsilleni olen ollut ja tulen olemaan ehdottoman tasapuolinen, heitä aiomme auttaa myös kun itsenäistyvät, rahallisesti ja hoitamalla mahdollisia lastenlapsia, itse emme tätä ole saaneet mutta emme siirrä katkeruutta eteenpäin vaan katkaisemme kierteen. Lapsemme ovat sen ansainneet.
Olen yrittänyt sanoa, että käyttäkää ja tuhlatkaa, en halua jakaa valtion kanssa yhtikäs mitään. Olen pienituloinen yksinhuoltaja, mutta pärjään näin.
Kun on kyse noinkin suurista summista, niin sinänsä tuo yhden sukupolven väliin jättäminen kannattaisi, eikös perintövero ole pienempi "toisessa polvessa". Silloin äitisi olisi kieltäytynyt perinnöstä (tai voikohan siitä kieltäytyä osittain), jolloin se olisi mennyt seuraavalle sukupolvelle eli hänen lapsilleen. Harmi tietysti teille, kun rahalla olisi käyttöä, mutta ajattele nyt vaan niin, että aikanaan perit sitten vanhempasi ja sieltä tulee mitä tulee - ihan hyvin varmaan, kun kerran vanhemmillasi on tilanne se mikä on.
Mietin tuossa sitäkin, että tietääkö vanhempasi oikeasti, miten tiukkaa teillä on? Oletko pyytänyt häneltä koskaan rahaa. Rahavaikeudet on kuitenkin sellaisia, että niistä monet ihan vihoviimeiseksi kertoo edes omille vanhemmilleen, se jotenkin nolottaa.
Kun on kyse noinkin suurista summista, niin sinänsä tuo yhden sukupolven väliin jättäminen kannattaisi, eikös perintövero ole pienempi "toisessa polvessa".
kun mummini kuoli, isäni kieltäytyi osuudestaan perintöön eli hänen osuutensa jaettiin sitten 50/50 minulle ja siskolleni. Ja ihan yhtä monta prosenttia maksettiin perintöveroa kuin tätini ja setäni maksoivat.
itse en ollut edes ajatellut tuollaista vaihtoehtoa (enkä ollut edes toivomassa mitään osuutta perintöön) ennen kuin isä sanoi luopuvansa osuudestaan.
kun mummini kuoli, isäni kieltäytyi osuudestaan perintöön eli hänen osuutensa jaettiin sitten 50/50 minulle ja siskolleni. Ja ihan yhtä monta prosenttia maksettiin perintöveroa kuin tätini ja setäni maksoivat.itse en ollut edes ajatellut tuollaista vaihtoehtoa (enkä ollut edes toivomassa mitään osuutta perintöön) ennen kuin isä sanoi luopuvansa osuudestaan.
Perintövero on sama, mutta jos perintö siirretään suoraal lapsenlapsille, siinä on kaksi etua:
-Veroa ei tarvitse maksaa kahteen kertaan, muutenhan ensin se vanhempi maksaa ja sitten aikanaan lapset maksavat siitä mitä jäi jäljelle (+ muusta tietysti normaalisti)
-Jos lapsenlapsia on enemmän kuin yksi, kukin saa sen verottoman osuuden, jolloin se verollinen osuus jää pienemmäksi.
Ja ainakin suoraan perittäessä on olemassa alaikäisyysvähennyt, mutta en ole ihan varma sovelletaanko sitä jos perintö hyppää sukupolven yli.
Osasta perintööä ei ymmärtääkseni voi kieltäytyä, vaan koko homma on siirrettävä omille perillisille sellaisenaan. Testamentilla toki voi antaa kenelle haluaa niin paljon kuin haluaa (lakiosaansa ovat viralliset perijät oikeutettuja, mutta sitä ei ole pakko vaatia)
Mutta kun ei mitään oikeutta rahaan ole, täytyy kaikki jättää mietteiden tasolle. Tosin itse taitaisin tehä jonkinlaista jäynää, esim. en kävisi kyläilemässä lasten kanssa useinkaan, kun matkat maksavat niin paljon; en auttaisi muutoissa/remonteissa etc., toteaisin vain, kuinka hyvin nykyisin saa ostettua palveluja, jne. Näin matalamielinen täällä :)