Yritämme toista lasta, vaikka olen melko varma etten tule jaksamaan 2 lapsen kanssa.
Hulluako? Haluamme lapsille pienen ikäeron, ja siksi yritämme toista lasta (esikoinen nyt 9kk). Esikoinen on ollut "helppo" lapsi, mutta olen kokenut silti vauva-ajan todella raskaana. Silti nyt siis pikkukakkonen tilauksessa. Osin myös siksi että miehenii haluaa toisen lapsen.
Voiko tästä selvitä, tuleeko niitä voimia sitten jostain?
Kommentit (12)
Ikäerot vaan olivat 2 v. Onneksi voimaannuin raskauden aikana ja päätin hoitaa kaikki lapset itse kotona (hain jo päiväkotipaikkaa, mutta peruin). Kaikki on mennyt oikein hyvin ja nyt on ihanaa, kun tuntuu siltä, että lapset ovat tässä ja heitä on kiva kasvatella isommiksi. En silti suosittele kenellekään, sillä kukin kantaa seuraamukset omista ratkaisuistaan itse.
Oman ajan tai ystävien puute? Ovatko kotityöt yksin sinun tehtäväsi? Kammottaako yövalvominen? Oliko sinulla ihan "oikeaa" masennusta esikoisen jälkeen? Onko teillä ketään, joka auttaisi vaikka esikoisen hoidossa, sitten kun on rankkaa?
Tuttavapiirissäni monet äidit ovat väsyneitä ja pinnat kireällä ja parisuhteet kituvat. Ei ole varmaankaan lastenkaan etu, vaikka kuinka leikkisivät vanhempina niin ihanasti keskenään - jos edes leikkivät.
Jos esikoisen saa esim. 34 vuotiaana, niin ei siinä kovin montaa vuotta ole väldeen aikaa venailla ennen toista yritystä. Saatikka, jos useamman lapsen haluaa.
Itsekin olen saanut vauvan tilanteeseen johon missään tapauksessa ei olisi saanut sitä saada...voimat todellakin lopussa ja muutenkin elämä sekaisin.
Kummastipa niitä voimia jostain siunautuu ja asenteella pärjää jo pitkälle. Hyvin ollaan selvitty.
Kaksi keksii toisilleen tekemistä, yhtä pitää enemmän viihdyttää.
vaikka fyysisesti raskaampaa. Kuitenkin on suuri todennäköisyys, että isompi nukkuu vielä pienemmän syntyessä päikkäreitä ja on muutenkin vauva. Onhan se raskasta vaihdella kaksia vaippoja mutta minä ainakin tykkäsin kuljetella kahta pientä tuplarattaissa niin että kummatkin välillä nukkuivat, mutta nyt kun isompi on jo 4v niin en kyllä jaksaisi yhtäkään vauvaa. Isompi kuitenkin jo vaatii kamalasti, marisee ja vinkuu, pienemmät on tyytyväisiä niin vähään. Siksi suosin pientä ikäeroa ja mikä ihanaa, lapsista on pian seuraa toisilleen.
Tutuillani olisi kyllä iän puolesta ollut aikaa...
Tehän voitte viedä vanhemman lapsen tarhaan muiden hoidettavaksi vaikka 8-17 joka päivä.
Näin moni tekee kun se on mahdollista.
Viikonloppuisin voitte hoitaa yhdessä tai viedä mummeille ja kummeille hoitoon.
Tehkää ihmeessä lapsi vielä!
etta miksi "lapsia tehdaan" jos ei kerran juuri nyt jaksa?
Eiko kaikkien lapsien soisi syntyvan odotettuina ja haluttuina eika minaa leikkikavereina sisaruksille? Siis jos ei kerran ole mistaa "vahingosta" kyse vaan ihan yritetaan vaikkaei ei oikeasti edes haluta?
Miksi pitää tehdä niitä lapsia, jos tasan jo nyt tietää, ettei jaksa kahta pientä yhtä aikaa?!? Eikö olisi viisasta kasvattaa edes yksi lapsi kunnolla ja hyvillä voimilla?
Sitten kun niitä lapsia on muutama pienillä ikäeroilla, niin ollaan niin väsyneitä, parisuhde menee päin hel**tiä, molemmat vanhemmat vaativat omaa aikaa ja lopuksi tulee ero. Sitten valitetaan täällä, ettei isä tapaa lapsia, isän uusi on ihan idari yms....
Kannattaa ihan oikeasti miettiä mitä sitä haluaa! Tää on niin monesti nähty töissä.
Terv: lomalla oleva perhetyöntekijä, myös 2 lapsen äiti ja uusperheellinen
PS: Onneksi täällä voi olla anonyymi.
Meillä oli se tilanne, että mies halusi toisen. Mä vähän epäilin. Tai olisin halunnut tokan lapsen vähän myöhemmin.
No, nyt meillä on vauva ja 2-vuotias. Kyllä huomaan, että olen tosi väsynyt ja välillä vähän katkerakin miehelleni.... On tämä rankkaa. Äidillehän se suurin duuni lapsista aina kasautuu...