synnytyksen käynnistykseen

Käynnistystapoja on erilaisia; omaa synnytystäni käynnisteltiin cytotec-tablettimurusilla kohdunsuulle. Toisilta puhkaistaan kalvot, annetaan suun kautta käynnistyslääkettä tai sitten laitetaan oksitosiinitippaan.



Oma synnytykseni käynnistyi melko sutjakkaasti puolen piävän sisällä ensimmäisestä murusta. Huonekaverini oli toisaalta yliaikaisuuden vuoksi käynnistettävänä ja häntä oli käynnistelty jo useamman päivän ajan. Erittäin yksilöllistä miten pian rupeaa vaikuttamaan. Myös käynnistystavalla on ehkä merkitystä?



Toiset sanovat, että käynnistys aikaansaa intensiivisemmän synnytyksen; tämä lienee yksilöllistä. Kuinka nopeasti synnytys etenee on myös lähinnä yksilöstä kiinni kätilöni mukaan, vaikka toisten mielestä käynnistetyt synnytykset ovatkin nopeampia. Itselläni kylläkin synnytys oli sekä lyhyt, että intensiivinen. Hyvä vain toisaalta, että oli nopeasti ohi ;)



Tsemppiä käynnistykseen, pidän kuitenkin peukkuja että pääset tositoimiin jo ennen sitä :)

kiramiia:

olen siis maanantaina menossa näillä näkymin kun rv41+5 nyt menossa ja tänää kävin polilla.onko jollain kokemusta?

Heips. Mulla toinen synnytys käynnistettiin rv 42+1. Sain yhden murusen cytotecia ja ensin luulin, että synnytys ei lähtenyt vielä tällä käyntiin, mutta sitten yht' äkkiä rävähti, alkoivat kovat supistukset ja vedet menivät. Sain synnytyksen aikana vielä oksitosiinitipan, koska vauva ei laskeutunut ja minulta meinasivat voimat loppua kesken. Vaikka synnytys kesti kokonaisuudessaan vain 4,5 tuntia, koin sen todella rankaksi, rajuksi ja kivuliaaksi. Jälkikäteen ajateltuna jokin kivunlievitys olisi ehkä ollut tarpeen.

Mutta jokainen kokemus on erilainen. Itse toivon, että tämä kolmas lähtisi samalla tavalla spontaanisti käyntiin, kuin ensimmäinen, koska käynistyksestä ei jäänyt mitenkään kovin mukava muisto.:/

Toivottavasti sinä saat paremman kokemuksen!

t.pikkuvarpunen ja kolmonen rv 40+1

niin toivoisin että käynnistyis synnytys viikonlopun aikana.

Itselläni käynnistettiin toisen lapsen synnytys rv:llä 40+0 suuren kokoepäilyn takia. Koska ei oltu vielä " yliajalla" lähdin kokoarvioultraan hiukan nolona, sillä päätin ottaa sairaalakassin varmuuden vuoksi mukaan. Kyllähän sitä tarvittiin, sillä lääkäri patisti heti synnytysvastaanottoon, missä käynnistystä ruvettiin pistämään eteenpäin. Sain jotain tabletteja muistaakseni kolmen tunnin välein, jotka eivät aiheuttaneet mitään isompia supistuksia. Illalla kuuden jälkeen ei tabuja enää yötä vasten annettu, joten siinä sitten miehen kanssa arvottiin lähdenkö vähän vaille kahdeksan kotiin yöksi vai en. Onneksi mies sanoi, että kannattaa varmuuden vuoksi jäädä sairaalaan. Ei mennyt kuin vajaa tunti, niin synnytys käynnistyi supistuksilla, joita tuli heti säännöllisesti 2-3 minuutin välein. Supistukset tulivat ihan yhtäkkiä, joten olin ihan hoomoilasena, kun tajusin, että pakkohan mun on mies soittaa takaisin. Lopulta hän ehti saliin juuri ennenkuin ponnistin tytön maailmaan :). Synnytys oli nopea ja raju, mutta sen jälkeen olo oli kuin olisi käynyt vaan rankemmassa jumpassa :-o. Kivunlievitykseksi ehdin saamaan kohdunkaulan puudutteen vain 15-30 minuuttia ennenkuin vauva oli pihalla. Tottakai kipuja oli ennen sitä eikä tuo puudute heti vaikuttanut, mutta kyllä sen kivun kanssa hyvin pärjäsi.



Yksi neuvo, minkä voisin heittää liittyy niinkin kivaan asiaan kuin suolen tyhjentämiseen ;-). Itse olin päivän aikana kuluttanut aikaa sairaalassa ystävieni kanssa. Käytiin kahvilassa jätskiannoksilla ja syömässä jotain muutakin. Kun synnytys käynnistyi noi rivakasti, ei suoli tyhjentynyt luonnollisesti (esikoisesta muistan rampanneeni vessassa lähes koko päivän) eikä peräruisketta ehditty antaa, joten fiilis salissa ei ollut itsellä mikään paras. Vaikka mitään mahdottomia tyhjennyksiä ei sielläkään tullut, en pystynyt kuitenkaan rentoutumaan niin hyvin kuin olisin pystynyt, jos olisin tiennyt suolen olevan ihan tyhjä. Eli älä turhaan mässäile päivän aikana ja muista käydä vessassa, kun vähänkin siltä tuntuu.



Tsemppiä - hyvin se menee ja lopputulos palkitsee!



t. Jogu (17+2)

ja olin jo kaiken yrittänyt viimeisten kahden viikon aikana, siis aivan kaiken, juossut lenkkiä, kyykkyhypellyt, siivonnut hulluna, saunonut ja harrastanut reipasta seksiä, eikä todellakaan mitään tapahtunut.



Samana aamuna mieheni tuli viiden maissa yövuorosta ehtiäkseen hetken nukkua ennen kuin piti lähteä käynnistykseen, ja kun mies ehti ummistaa silmänsä, tuli eka napakka supistus.



Poika syntyi kahdeksalta, ja ehdimme olla sairaalassa tunnin.



Muistan, että silloin tällä palstalla oli monia, joiden vauva oli syntynyt juuri ennen sovittua yliaikaiskäynnistystä ihan itsekseen, ja ajattelin, että noin ei varmasti voi tapahtua minulle!

niin saattaahan se olla että käynnistys ittestään vaikka melkeen mahottomalta rupee tuntumaan. jos ei niin toivottavasti alkas kans suht nopeesti se käynnistys.

Ei varmaan paljon houkuttele viimeisillään, mutta luin juuri jostain, että yksi kerta seksiä ei yleensä käynnistä synnytystä. Tarvitaan useita siemensyöksyjä (miesparka) peräkkäin. Sperma sisältää oksitosiinia, mutta niin pieniä määriä ettei yhdestä tujauksesta ole aina käynnistäjäksi varsinkaan jos kohdunsuu ei ole vielä aivan valmis. Meillä riitti käynnistämään jo yksi kerta, mutta tilanne kohdunsuulla oli ilmeisesti jo aika hyvä. Ja orgasmikin pitäisi vielä sitten saada : )

Eka oli ikävämpi tapaus,kohtuun kuollut esikoisemme ja toinen oli sitten kakkonen joka käynnistettiin rv 38+1(esikon kuoleman takia).

Sain molemmilla kerroilla murut suun kautta ja synnytys käynnistyi ekalla kerralla seuraavana yönä.Toisella kerralla iltapäivällä kun aamulla sain ekan murun ja sit päivällä toisen. Kolmas lapsi syntyi sitten itsellään rv 38.Harrastin nännien hierontaa kolmannen lapsen loppuaikoina ja sain hyviä supistuksia näin aikaiseksi. :) Jos et ole kokeillut nänni hierontaa niin koitappas.



Mukavaa synnytystä sinulle.

jolloin viikkoja oli 41+6. Lääkäri kysyi josko heti alettais käynnistelemään.

Oltiin miehen kanssa ihan äimänä joten sovittiin lääkärin kanssa että tulen seuraavana aamuna.

Ei meillä ollut sairaalakassia mukana ja koiratkin oli kotona eikä hoitajalla ollut avainta meille kun tarkoitus oli viedä ne hänen luokse hoitoon.

Meidän piti aamulla soittaa klo 7 synnärille että onko tilaa ja sopia aika jolloin kynnistykseen tulemme.

Kun olimme matkalla kotiin tarkastuksesta alkoi supistella kovasti.

Kanssamatkustajat katselivat bussissa hieman pelokkaana kun ähisin kipeän supparin tullessa =)

Illalla lähdimme synnärille ja hieman vajaa kuusi aamulla poika oli maailmassa.

Katselin tyytyväisenä kelloa,että tunnin päästä meidän pitäisi vasta soittaa saammeko tulla.

Poika varmaan säikähti ja päätti tulla vapaaehtoisesti ulos =)