Joululahjojen vartomista viikko 21

Mä ostin sellaisen kotidopplerin, tuli siis mulle viime viikolla jo, ja heti sain kuuluviin vauvan sydämensykkeen <3 nyt ei tartte niin kauheesti jänskättää tota np-ultraa, joka on kahen viikon päästä. Aivan ihana jumputus kuului masusta.



Huomenna on neuvola + lääkäri + käyn labrassa verikokeissa ja pissanäytteen antamassa, samalla on sikiöseulonnan verikokeet.



Ja tänään aamulla sai käydä oksentamassakin parin viikon tauon jälkeen, jepajee.



Mä haluaisin lappuhaalarihameen, sellaisen farkkukankaisen ja äitiysmallia. Noh sellaisia kun ei tunnu mistään saavan, niin huusin huuto.netistä normit äippä lappikset ja teen niistä hameen sitten :D eli kyllä mäkin nyt sitten tulen käyttämään ihan noita oikeitakin äippävaatteita, kun meinasin, etten niitä tartteis.



Terkuin ansku ja masukki rv 10+3

Mäkin oon tuosta dopplerista kovasti haaveillut. Ei oo vielä tullut hankittua, kun pelkää, et jos tuleekin ostettua turhaan ja ei siellä enää olla elossa... Np-ultra on viikon päästä, sen jälkeen vois hommata mieltä rauhoittamaan. Täällä on sikiöseulontaverikokeet vasta ultran jälkeen tai siis samana päivänä pitäis labraan mennä.



Nukuin tosi huonosti. Heräsin yöllä ja sitten valvoin 3 tuntia, kun vaan mietin kaikkia hankalia asioita. Yöllä ne tuntuu vielä vaikeemmilta, kuin ne oikeesti onkaan. Plääh. Nyt on etova olo ja väsyttää.

Labrassa kävin antaan valkkarinäytteen, mut ei oo tulehdusta, vaikka on ollut kutinaa ja kumman väristä vuotoa. Kai se sit on ihan normaalia raskausjuttua.



nau rv10+5/rv11+1

Mies sai tahtonsa läpi ja tänään kävin hakemassa lähetteen raskauden keskeytykseen. Viikko 11 alkoi nyt. Sydän itkee verta, mutta minkäs teet.. Lääkäri oli kyllä oikein mukava ja asiallinen Kreikkalainen mies. Ja mieltä jopa hieman piristi, kun sanoi ettei mieheni ole mies vaan kakara, joka ei osaa ottaa vastuuta. Ja että hän ei ymmärrä miehiä, jotka painostavat aborttiin.



Viikkoja on sen verran paljon, että leikkaus-salin kautta mennään. Ajanvarauksesta ei vastattu tänään, joten huomenna soitan uudestaan. Lääkkeellistä keskeytystä en olisi missään tapauksessa ottanut, sillä reilu vuosi sitten tehty keskeytys oli todella raskas niin fyysisesti kuin henkisestikkin. Vauva syntyi lopulta kotona, omille käsilleni ja sitä en unohda koskaan. Istuin vessassa ties kuinka kauan ja tuijotin vain vauvaa. Pieni se oli, mutta jo tunnistettavissa. En ole siitä vielä toipunut henkisesti, joten sydämmen haavat revitään niin pahasti auki, etten tiedä tulenko tästä ikinä toipumaan.



Minulla oli jo ennestään hyvin raskas taakka harteilla ja nyt se kasvaa saman verran lisää, luultavasti otan töistä sairauslomaa pari viikkoa, ja yritän nauttia kesästä lasteni kanssa ja saada päätä edes jonkin verran kuntoon. Työpaikalla kun kaikki tietää raskaudesta, niin on vaikea mennä takaisin töihin ja sanoa ettei enää mitään lasta ole. Sielä kyllä tilanne tiedetään eli varmasti osataan suhtautua ihan asiallisesti, mutta ihmiset silti kyselevät enkä ole vielä valmis asiasta puhumaan.



Ultraan tässä joudutaan ja en tiedä miten siitä selviän, kun tietää että vatsassa on jo ihmisen näköinen vauva. Mies saa luvan tulla mukaan ja katsoa kuinka hänen lapsensa sielä vatsassa pyörii. Olen ehkä hieman sekaisin, mutta ajattelin pyytää silti muistoksi pari ultra kuvaa, joita voin sitten katsella ja muistella mitä olen mennyt tekemään.



Mutta teille kaikille muille toivon oikein onnellista odotusta ja toivon, että saatte terveet joululahjat.

Oi voi...tosi ikävä uutinen Äiti-2001-2004...Koita jaksaa...parin viikon sairis varmasti paikallaan. Toivottavasti sulla on kuitenkin joku, jolle puhua tosta, sun tunteista jne.



Täällä voidaan oikein hyvin, nyt pahoinvoinnin loputtua mua on alkanut närästää... mutta ei pahasti, parina iltana vaan pientä närästystä tuolla jossain kurkun pohjukoilla. Veden juonti auttaa onneksi. Myös päätä särkenyt taas esim. eilen illalla hirmusti, pitää huomenna kysäistä lääkäriltä mistä vois johtua, mikä vois auttaa... paracetamoliakaan kun en haluis ihan hirveesti mutustella, vaikka turvallinen lääke sinänsä onkin. Yhden kerran oli pakko ottaa, kun jo alkoi muistuttaa migreenin oireita. Migreenistä puheenollen, sekä meijän äidillä, että mun siskolla on alkanut ekan raskauden aikana migreenikohtaukset...toivottavasti ei oo sukuvika ja selviäisin hommasta näillä vielä suht normaaleilla säryillä.



Niin, huomenna siis tarkastukeen ja ultraan! En malta oottaa ja toivon kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että kaikki ois hyvin!



Hyviä vointeja ja jaksuja kaikille aurinkoisesta Etelä-Saksasta lähes hellelukemista!!

Tänään kävin ultrassa ja 9+4 ilmeni raskausviikoiksi, eli joululahja tännekkin tulee. Hermostutti hirveästi kun menimme miehen kanssa neuvolaan aamulla, koska ensimmäinen raskaus, niin ei osannut yhtään odottaa tulevaa.



Ja nyt ei voi olla hymyilemättä kun on nähnyt oman vauvan ja kuvaakin tulee katottua usein, ajatellen että on tämä oikeasti totta.



Pahoinvointia ei ole ollut, eikä oikein muitakaan oireita väsymyksen lisäksi.



Voimia kaikille.. :)

Voi sua... Harmi, että vasta tänään luin viestisi. Jos haluat jutella tuntemuksistasi, voin suositella sulle hyvän paikan: www.ituprojekti.net Itu-projekti tukee kriisiraskaustilanteessa olevia, aborttia miettiviä ja

abortin läpikäyneitä tyttöjä ja naisia. Käynnit eivät maksa mitään ja tiedän monia sitä kautta apua saaneita. Suosittelen lämpimästi. Voimia vaikeaan tilanteeseesi.

Ei uutta auringon alla..tai no sadepilvien alla.Pahoinvointi jatkuu niin kun väsymyskin.Onneksi sentään naaman näppylöinti on hiukan rauhottunut.Eli eiköhän nämä hormoonit ala tästä tasaantumaan.



Nyt on alkanut mahakin hieman pömpöttää,jotain turvotusta ilmassa.Kaikki housut puristaa paitsi verkkarit mitkä ovat jo parhaat pävänsä nähneet ja polvesta,remontin jälkeen uretaani vaahdossa.Eli tooosi siistin näkönen emäntä täällä kotosalla hyörii.Pitäs varmaan vaatekauppaan ennättää jossain vaiheessa.



Viime viikolla tuli kykittyy istuttamassa kaikkia herkkuja maan uumeniin.Pottua,sipulia,mansikkaa,kukkakaalia ja eteinen pursuilee erilaisia yrttejä.Ja koin inhottavia vihlasuja mahassa heiluessani talikon kanssa.Mutta ihan normaaleja kohdun kannatinlihasten kipuiluja sanoi terveydenhoitaja.



Ultraa en ole vielä varannut enkä sokerirasitusta,jotka olen suunnitellut samalle päivälle,ettei tarvitse olla töistä pois enempää.En vaan saa aikaseksi kun inhottaa ilmottaa lasten vanhemmille että"hei taas olis yks päivä ku tädin on oltava pois ja varahoito järjestetään siellä, täällä ja tuolla".



Tänään oli taas huvittavia hetkiä lasten kanssa metsäretkellä kun katselimme muurahaispesää ja pari ipanaa(alle 3v.)huutelivat innoissaan kun näkivät"vihaisia mulkkuja,pieniä mulkkuja ja punasia mulkkuja".Hieman hymyilytti.Että sellaisia täällä meillä päin :)



äitimaalta 10+1

On viikot vierähtänyt eikä oo jaksanut mitään ylimääräistä, sänky kutsuu illalla ja klo 20n aikaan. Nla ja eka lääkäri oli pari viikkoa sitten. Ultrassa kaikki ok. Lääkäri vain stä mieltä, ettei niillä viikoilla (8+5) pitäisi liikkua niin paljon ku toveri liikehti. Käsiä ja jalkoja heilutteli ja käänsi välillä kylkee. Eli olisi sitten pidemmällä, mitä kuukautisista laskettu. Ei kuitenkaan alkanut muuttamaan laskettua-aikaa kun arveli, että tekevät sen sitten np-ultrassa, on kahden viikon päästä.



Pahat olot ja kuvotukset hävinneet. Huimaus ollut valtavaa, johtunee myös osin matalasta hb:stä. Maha on jo niin kuin keksiraskaudessa, ei toivoakaan, että voisin tavalliset farkut jalkaani laittaa. Hui! Menkkamaisia kipuja ollut ajoittain aika paljonkin. Kuuluvat kai vieläkin asiaan.



Tässä taas tällä erää tärkeimmät, täytyy rientää pihahommiin.



Mimmukka79 10+2??

täällä nöpöstiina! Viime perjantaina oli sitten ensimmäinen neuvolapäivä, joka tosin meni pahoinvoinnin ja heikotuksen takia melkein harakoille... Sain vinon pinon lähetteitä ja esitteitä, nyökkäilin ja yritin pidätellä pahoinvointia. Välillä loikoilin tutkimuspöydällä heikkouttani ja kävin kippaamassa vessassa. Terkka ei ollut huolissaan, vaikka kaksi viikkoa oli mennyt huonolla syönnillä - ja nyt kolmas menossa... Onneksi loppuvaiheen opiskelija/ keikkaduunari voi järjestellä päivänsä kulloisenkin olon mukaan! Veri- ja virtsakokeisiin ajattelin mennä ensi kuun alussa, jos syöminen yhtään paranisi siihen mennessä. Ekaan ultraan terkka lupasi sairaalan lähettävän kutsun samoihin aikoihin.



Oma äitini eli tuleva vanaemo käy jo nyt ylikierroksilla, valvoo öitään mun pahoinvoinnin ja huonon syönnin takia... Ja ramppaa lastentarvikeliikkeissä jne. hipelöimässä vaatteita ja varusteita ja suunnittelee. Meitä huvittaa toisen vaahtoaminen, mutta kai se ensimmäistä kertaa isoäidiksi tulevalle sallitaan.



Voikaa hyvin!

Ensimmäinen neuvola oli tällä viikolla ja sieltä "kotiläksyksi" tuli iso nippu kaikkee luettavaa, katseltavaa ja täytettävää. Oli kivaa ja jännää käydä siellä, nyt odotus tuntuu jotenkin "virallisemmalta" vaikka jo ultrassakin oon käyny.



Väsymys ei meinaa helpottaa millään, eikä myöskään vessassaravaaminen, ällöä oloa ei nyt pariin päivään ole onneks ollu, eikä enää palele jatkuvasti, oikeastaan päinvastoin...



Farkut ei enää ole menny päälle pariin viikkoon, tässä mennään nyt sillai trikoo/verkkari linjalla, ei kyllä ihan vielä viitsis mitään äitiysvaatteitakaan ostella.



Innolla täällä odottelen np-ultraan aikaa saapuvaksi ja sokerirasituskin on varattuna...



Aurinkoisia päiviä!!!



RR10

9+5

Monella on ollut neuvolaa ja ultran odottelua. Minä kävin myös neuvolassa tiistai-aamuna, kun tosiaan tämän raskauden tullessa esiin olikin viikkoja jo 8+ joten vähän kiireellä sai rukata meidän neuvolantäti mulle aikaa, että ehtii saada ajan np-ultraan ajoissa. Tuo tiistai oli sitten ainoa aika.



Pakolliset paperithan siellä täyteltiin ja naurettiin tälle koko asialle yhdessä. Vielä enemmän mua nauratti kun esitteli niitä kaikkia materiaaleja ja dvd:itä että tällasia sais haluatko mukaan:) Joo tosiaan tarviin varmaan aikalailla harjoitusta kun täällä on jo nuo omat "harjoitukappaleet" pian 2 vuotias ja 8kk vanha ja synnytyksetkin kohtuu "kivasti" muistissa...



Huono olo vaivaa jatkuvalla syötteellä ja tällä viikolla on iltaisin tullut oksenneltuakin. Aika raskasta on kun nämä pienet pitäisi jaksaa hoitaa ja leikityttää, oli oma olo mikä hyvänsä.



Kaikki vaatteet menee vielä päälle, muttei varmaan kauheen pitkään, maha pömpöttää aika lailla iltaisin, tosin mitä muutakaan voi odottaa kun tässä ollaan aika putkeen oltu raskana viimeiset kolme vuotta;) Osa syynä siihen että vaatteet vielä menee mahasta huolimatta voi olla se että kaikissa aikaisemmissa raskauksissa kun on tiennyt olevansa raskaana aiemmin on tässä vaiheessa jo tullut painoa lisää, nyt sitä on päinvastoin poistunut. Tämä huono olo tietysti auttaa asiaa...



Nöpöstiinalle tuosta pahoinvoinnista ja huonosta syömisestä, siitä ei tosiaan kyllä vauvalle mitään haittaa ole. Mun yksi parhaita ystäviä on ollut kaikista raskauksistaan käytännössä tipassa sairaalassa 26 viikolle asti ja hyvin on lapset kasvaneet silti mahassa:)



Hyviä ja parempia vointeja kaikille



Rouvaii 9+1

Mökki elämää on vietetty tää viikko ja ihanaa on ollut kun ovat säät meitä suosineet. Mukavinta tässä on se että on voinut vapaasti liikuskella verkkareissa ja collarihousuissa eikä ole tarvinnut miettiä mitä päällensä pukisi :) Masu tuntuu pömpöttävän päivä päivältä enemmän ja ukko totes juuri että on rintavarustuskin suurentunut, kiva ;) Nyt rupee huoli painamaan kuinka sitä mahtuu hääkolttuun elokuussa kun se tuli tilattua jo tammikuun lopulla jolloin suunnitelmissa oli vielä tiukka diettaus... Nooh, eiköhän sitä jotakin keksitä ;) Maanantaina olis eka ultra+lääkäri, pikkasen jänskättää.



Aurinkoista loppu viikkoa täältä savon sydämestä :x



Jenuski rv 8+2, kait...