30+ ESIKOT ~~ loppuviikon juttelot

taisimme olla Tutannan kanssa samaan aikaan liikkeellä...

Täällä sitä vaan kotona lomaillaan, kävin äsken haravoimassa yön aikana tippuneita pensasaidan lehtiä, vaan ei tuolla pienessä sateessa kauan jaksanut olla, alkoi palelemaan niin pirusti.



Katottiin eilen illalla Onnen varjot -leffa, oli ihan hyvä. Monet tuntemukset oli niin tuttuja mitä siinä läpi käytiin, tuli sitä katsoessa niin itkut kuin naurutkin. Oli kyllä kiva muutenkin miehen kainalossa elokuvailtaa viettää, naposteltiin herkkuja samalla. :)



Miehen tyttökin lähti eilen kotiinsa, on nämä äitipuolen tuntemukset sitten kahtiajakoisia... Toisaalta tyttöä tuli jo ikävä, toisaalta oli " helpotus" että lähti, ja tuosta jälkimmäisestä tuli heti huono omatunto...





Nyt on laitettava puita uuniin, alkaa olla sen verran koleaa.





Torstaiterveisin Tutanna 17+3

Kumpaankos pinoon jatketaan...? ;)

Moi!



Tässäpä viestini, joka tippuu jo kovaa vauhtia... :)



***********

Heipä hei,



Kirjoittelen teille uuden pinon pohjan, ennen kuin juoksen lounaalle ja bussiin. Tänä-iltana konsertti Lahdessa ja jännittää miten jaksan ensin harjoitukset, sitten konsertin. Onneksi olen saanut itselleni reunasta paikan, jossa aion istuskella kaikki kuoron tauot.



Astronautti on tainnut nauttia musiikista. Kauniissa, tunnelmallisissa kappaleissa on ihan hiljaa, mutta kun orkesterista jytisevät patarummut ja vasket puhaltavat kumeat törähdyksensä, tulee muksuja. Eilen reeneissä lauloimme " Gib Uns Antwort" ja Astris muksautteli vastaukseksi.



Vaan nyt vielä muutama homma ennen kuin lähden menemään.



terv.

RouvaSukkula & Astronautti (24+6)

Beibelle onnittelut tytöstä.





Minäkin olen liittynyt raihnaisten kerhoon. Olen loppuviikon sairaslomalla. Tiistai iltana alkoi supistella ja maha kovettui tosi pitkäksi aikaa... aina noin 20 min ja ei millään rentoutunut ja sitä kesti koko yön. Soitin ke neuvolaan ja sain ajan torstai aamulle. En kuitenkaan kestänyt odottaa sinne asti vaan menein keskiviikkoa iltana päivystykseen kun maha oli taas ollut 1,5 tuntia pinkeenä ja jo loppupäivä töissä oli hankala. Sain saikkua pari päivää.



Tänään olenkin herännyt neuvolaan klo 7.30 ja kun tulin kotiin takaisin niin heräsin vasta klo 16. Oli vissiin jäännyt viime viikonlopun Oulu reissusta univelkaa.



Päädyimme lekurilla että tämä johtuu stressitä. Repesin siis ihan mahottomaksi itkulähteeksi siellä.... mies lääkäri katsoi että taas noita hormoonit sekaisin tyyppejä

- olen nyt ollut viikon ihan kireenä kaikista haastatteluista (alkuhaastattelu ja psykologinen haastattelu) ja vielä on pitännyt käytävällä olla fiksu ja vetää mahaa sisään kun haen talon sisäistä paikaa. (olen haveillut siitä paikasta jo vuoden)

- repeäminen tapahtui vasta keskiviikkona:

ke 1. esimieheni tuli sanomaan että on juteltavaa (tämä on ihan normaalia) ja minä kipitin sen huoneeseen ja hän laittoi oven kiinni ja oli jotenkin outo: ensimmäinen kysymys kuului että olenko raskaana.... siinä se elämä romahti. Sanoin että en kommentoi... tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin 5 min päästä ja menin ja sanoin että olen raskaana. No onnitteli ja sanoi että ymmärrän varmaan miksi hän kysyi asiaa kun se vaikuttaa niin paljon talon sisäisiin järjestelyihin... sanoi vielä että ei vaikuta siihen työpaikkaa.... ja lehmät lentää... siinä lensi se vuoden haave pois...

ke 2. mieheni oli niin tyytyväinen kun kuuli että tietävät työpaikassa että olen raskaana ja hänestä ei tunnu että yritän saada valehdellen työpaikaa.... että vitutti... siinä oli koti kannustus kotoa. Mietin kyllä tosissaan että mies on vähän vajaaälyinen (viikko sitten mielipide oli että ei ole hyvä idea olla kolmea vuotta kotona ja nyt sitten hymyillään kun en saannut haluamaani työpaikaa)

- no siis rysähti niin pahasti että mahaa alkoi supistella uudelleen, miehestä olen vaan tekosairas ja ihmetteli että miksi en menekään kansallisteatteriin katsomaan ke iltana 3,5 tunnin ' Virhe' - esitystä, ' koska kai se on ihan saman istunko kotona vai teatterissa' ... no onneksi päivystyksessä ottivat todesta ja olivat lähettämässä ampulanssin hakemaan kun soitin että supistukset tulivat taas... pääsin kyllä sinne itse autolla.



Lekurilla ja neuvolassa rauhoituin hieman kun näin ja kuulin pikku ' erkin' äänet ja liikkeet. Sillä oli ihan tasaiset sydän äänet ja kaikki arvot oli hyvin, paitsi mulla verenpaine oli tavallista korkeampi...



No kaikki muut on hyvin paitsi mies vituttaa vieläkin.... nostin peitot eilen vierahuoneeseen ja sain nukua siellä koirieni ympäröimänä koko yön (koirat ei saa tulla meidän makuuhuoneeseen). Oli ihanaa kun pentukoira tulee ihan liki ja katsoo isoilla silmillään että ' onko joku hätänä' , no eihän sellisessa tilassa voi olla mitään hätää kun ei voi edes liikkua sängyssä kun jos tilaa vapautuu jompi kumpi koira valloittaa sen heti itselleen... he heh.... Muutenkin supistukset eivät tuntuneet kun mahan päällä mötkötti täysin rentona 10 kiloa elävää vehnäterrieriä ja toinen vähän painavampi mötkötti varpaita lämmittämässä.... yhteenveto: koirat on ihania ja miehet ei.







Kirsi 17+4 ja ' erkki'

Onpas tänään pimeä päivä. Ihanaa tosin, jos viikonloppuna sää viilenee ja jos ensi viikolla voi lunta tulla täällä etelässäkin :) Pitäisi vain vaihtaa kitkarenkaat autoon. Saamme ne vasta huomenna, koska muuton vuoksi renkaat jäivät jo kesällä appivanhempieni varastoon Pohjois-Savoon. Anoppi ja appi ovat siis tulossa viikonlopuksi. Kivaa ja huokaus samanaikaisesti... Lisäksi meillä on tänään illalla kyläilyä yksillä synttäreillä ja sunnuntaina appivanhempien lähdön jälkeen saamme lisää vieraita, kun miehen opiskeluaikainen kaveri tulee perheensä kanssa visiitille. (Vuosi)lomani alkaisi maanantaina, mutta ehkä sitten torstaina voin aloittaa loman oikeasti - sopiva päivä, koska silloinhan on se Omenapuussa tapaaminen! Kyllä se klo 17 sopii kuitenkin ihan hyvin.



Luin juuri eilisen kirjoitukset. Voi harmillista, Kirsi, että esimiehesi tuli kysymään raskaudestasi ja vielä tuolla tavalla! Minun mielestäni hänen olisi pitänyt kyllä odottaa, että kerrot itse eikä kysyä mitään. Toivottavasti saat nyt saikulla levättyä. Ja totta, vehnät ovat ihania lohtukavereita - minusta tuntuu, että koirilla on yleensäkin loistava tilanteentaju!



Mitäs muille 30+ esikoille kuuluu nyt viikonlopun kynnyksellä?



Katja rv 32+2

Niin se vaan lomaviikko on vierähtänyt jo lähes loppuun. Olisin voinut kyllä vielä toisenkin viikon levätä ;)



Harmi että Kirsin pomo töksäytti asian noin. Kyllä mullakin usko loppuisi siihen paikkaan. Olisi eden kysynyt hienovaraisesti että saakos sitä onnitella tms. mutta tuo tölväisy kertoi kyllä jotain ihan muuta. *lohdutushalit Kirsille*



Tuosta tuli mieleen kun huhtikuussa tarjosin työpaikallani (kuten tapana siellä on) syntymäpäiväherkkuja, niin mulla oli kiire itsellä töistä pois, oli joku meno tms. Jätin vaan ne herkut sinne kahvihuoneen pöydälle ja viereen jonkun lapun josta selvisi että ne oli minulta. Siinä ei kuitenkaan lukenut selvästi että ovat SYNTYMÄPÄIVÄHERKKUJA. Niinpä pomo juoksi perääni ja kysyi suoraan olenko raskaana. No en todellakaan silloin ollut, vuosin kuin seula... Se ei sitten meinannut millään uskoa, intti vain että olenpas, kyllähän hän on sen jo huomannut kun on maha kasvanut jne. :0

No, eipähän sitten kesäloman jälkeen kysellyt mitään kun onnesta hehkeänä töihin menin. Jälkeenpäin sanoi että oli kyllä silloin sitten aavistellut muttei enää toista kertaa uskaltanut " ottaa riskiä" ja tulla kysymään. ;)



Meilläkin oli eilen hellyyttävä koiraterapeutti kotona, kun mies satutti sormensa ja sen kanssa oli sitten surkeana, niin riiseninpenikka istui vieressä koko illan tapittaen tummilla silmillään etutukkansa alta isäntää niin osaaottavasti että. Kyllä ne koirat osaa!





Viikonloppusuunnitelmat on lyhykäisyydessään siinä, että kylppärissä olisi saumalaastin laittoa, vessanpytyn kiinnittämistä ja muuta mukavaa pientä remonttihommaa. Miehän en nyt siinä paljonkaan avuksi osaa olla, mutta teenpähän vaikka hyvää ruokaa ja huolehdin omasta remontti-reiskastani. ;)

Huomenna on isä tulossa kylään, on tennisreissulla täällä Joensuussa. Kiva että käy, ei ole tosiaan ikuisuuksiin käynyt kylässä. Ja mikä parasta, sillä ei nyt ole sitä naisystävää mukana, niin saa puhua isän kanssa juuri niistä asioista kuin haluaa. Se nainen kun on miljoona kertaa suulaampi kuin jörrikkä-isä, niin yleensä jos jotain isän kanssa yritän puhua, niin se nainen lähes puhuu isän puolesta... Ihan mukava ihminen ja silleen, mutta jotenkin mulla tässä syksyllä tuli mitta täyteen. Katotaan sitten joskus myöhemmin miten sitä ihmistä taas jaksaa. Sovitaanko vaikka että ne on ne hormoonit jotka jyllää eikä sen takia jaksa ymmärtää...? ;)



Eipä sitä sen kummempia viikonloppusuunnitelmia, lauantaina meidän traditio on aina ollut Avara luonto -ohjelman katsominen ja pidemmän kaavan mukaan saunominen, eiköhän se taas kuulu huomisen ohjelmaan. Sunnuntaina sitten lähdetään jonnekin metsään eväiden kanssa pidemmälle retkelle jos sää sallii. Näinhän se yleensä menee. Eikä siinä ole valittamista. :) Hyvää ruokaa ja lepoa, että jaksaa taas seuraavan työviikon.





Ihanaa viikonloppua kaikille tiimiläisille. :)









Tutanna 17+4

mutta tuli mieleeni vielä yksi juttu tuosta Tutannan viestistä ja esimiehen esittämistä raskausluuloista. Eräs kollegani sai taannoin ison tutkimusapurahan yhdeltä korkealta rahoittajataholta (en mainitse nimeä, koska ko. taho jakaa tutkimusrahoitusta harvoin ja on ainakin paikallisella tasolla paljon julkisuudessa). Tämä kaverini oli mennyt vastaanottamaan rahoitusta ja paikalla oli ollut niin rahoittajataho, säätiön asiamies, paikallinen sanomalehti kuin kaverini professorikin. Rahoittajatahon edustaja oli onnitellut kaveriani tuumien, että " Nytpä se väitöskirja syntyy" . Sitten sama mies oli katsonut kaverini vatsaa ja tuuminut, että " taitaapa sieltä syntyä jotain muutakin" . Tosi hauskaa! Varsinkin kun tuo kollegani oli rahoituksen saadessaan jo reippaasti yli 40-vuotias kolmen lapsen äiti, joka ei tosiaankaan ollut raskaana.

Mullekin kävi kerran niin, että eräs kollega tuli onnittelemaan raskaudesta. Olin työstressin takia sen syksyn aikana lihonut 5 kg, kun en ehtinyt urheilemaan. Arvatkaa vi**ttiko. Olimme Ruotsissa kokoustamassa ja siellä levisi huhu, että olen raskaana, vaikka yritinkin väittää vastaan. No, pomon kanssa naurettiin asialle ja päätettiin vedättää tätä kaveria ihan kunnolla. Se oli vaan että " Mähän tiesin!" Illalla vedin skumppaa ja viiniä ja aterian päälle vielä sikarin, ja siihen loppui huhut. Mutta pitkään tuo asia kaiveli. Tuo dorka ei tajunnut edes lopettaa siihen, vaan tuli paria vuotta myöhemmin kyselemään multa (kahden keskenmenon jälkeen) että eikö se teidänkin olisi jo aika hankkia lapsia. Teki mieli tintata. Sanoin vain, että suoraan sanottuna se asia ei kuulu sinulle.



Jos jotain noista kokemuksista on oppinut, niin se on, että toisten lisääntymisaikeista ei kuulu kysellä, eikä raskaudesta onnitella ennen kuin se julkistetaan.



kirsi10: kuulostat tosi stressaantuneelta. Tärkeintähän nyt on kuitenkin sinun ja vauvan hyvinvointi. Raskaus vie oman veronsa, ja raskauden edetessä huomaat, että voimia on koko ajan vähemmän. Ehkä olisi hyväksikin olla nyt matalalla profiililla työn ja työnhaun suhteen, kun nyt jo tulee supistuksia. Ehkä laitat itsellesi vähän liian kovia vaatimuksia aikana, jolloin kroppa ei välttämättä jaksa, ja unta ja lepoa tarvisi paljon. Uraan ehtii kyllä panostaa myöhemminkin. Se on rikkaus, että me voidaan tehdä molemmat: panostaa uraan ja niin halutessa myös perheeseen ja olla välillä kotona lapsen/lasten kanssa. Äitinikin teki uraa sekä ennen lapsia että meidän tultua murkkuikään, ja ehti saada ihan tarpeekseen johtamisesta työuransa aikana. (Nyt hän on jo eläkkeellä.)



Näin ainakin itse ajattelen silloin jo alle kolmikymppisenä burnoutin läpikäyneenä. Kukaan ei koskaan tullut kiittämään siitä, että uhrasin tietyssä elämänvaiheessa kaiken työlle. Eikä se asema tehnyt minua onnelliseksi, päinvastoin. Sen sijaan tämä pikku potkija masussa tekee onnelliseksi joka päivä... :)



Lene rv 26+3

Hei Kirsi, koita jaksaa, todella tylsää, että työpaikallasi kävi noin! Eikä ne miehetkään aina ajattele mitä ne suustaan päästää. Vehnät ovat kyllä todellisia lohtukoiria, meillä Toto tulee kanssa ihan viereen, kun näkee, että minulla on paha olla. SnowApplellekin piti sanoa, että kuulosti siltä, että teidän vehnävierailu sujui oikein hyvin!



Minulle kävi todella paljon pienemmän mittakaavan juttu töissä alkuvuodesta, mutta kerronpa kuitenkin, koska sekin otti pattiin. Pitkä sepustus, kannattaa skipata, jos ei jaksa lukea jupinoita... Eli taisin olla ihan raskauden alkuvaiheessa eka neuvolakäynti tehtynä ja olin viikolla 8 käynyt yksityisellä ultrassa eli jotain noilla main. Meillä piti töissä ilmoittaa mihin " maksullisiin" koulutuksiin haluaisi ensi vuonna ja muutenkin piti puhua tämän syksyn ja ensi vuoden töistä. No minä reiluna tyttönä sitten marssin lähiesimieheni (naisen) luo ja kerroin luottamuksellisesti tilanteestani ja painotin vielä, että raskaus on niin alkuvaiheessa, että mitä tahansa voi vielä sattua... No samaan aikaan meillä suunniteltiin muuttoa uusiin työtiloihin ja meillä töissä tuo kirjoittamaton nokkimisjärjestys menee niin, että yhden hengen huoneet ovat " parhaille työntekijöille" , osa joutuu kahden hengen huoneisiin(joissa minä olen viihtynyt erittäin hyvin) ja viimeiseksi tulleet menevät niihin pariin 5-8 hlön maisemaan, jossa mm. harjoittelijat istuvat.



No, esimies tulikin sitten parin viikon päästä minulle sanomaan, että minä menen sinne 8 hengen maisemaan harjoittelijapoikien kanssa, kun kerran jään pois. Ai miten niin jään pois, jos jään äitiyslomalle, osalla äitiyslomalaisista on omat yhden hengen huoneet odottamassa, kun tulevat takaisin... Ei siinä mitään, mutta ärsyttää erilainen kohtelu.

Kaikki muut meidän ryhmäläiset saivat omat huoneet, paitsi kaksi minun jälkeeni meidän ryhmään tullutta... Kävin pomolleni hetken päästä sanomassa, että jos hän ei tietäisi raskaudestani, niin eikö tilanne olisi toinen? Hän myönsi asian, ja nyt istuin sitten ensin vähän aikaa kahden hengen huoneessa ja nyt olen sitten viime päivät istunut 5 hengen maisemassa. No ihan hyvin olen viihtynyt uusissa tiloissa, ei siinä mitään... Mutta tarinan pointti oli se, että pomo oli selvästi kertonut siellä tilanjakopalavereissa, että minä olen raskaana. Asian, jonka piti olla luottamuksellinen! Kun olin viikolla 11 raskaana, vähän isompi pomo (nainen myös + kuului tilapalaveriporukkaan), _huusi_ käytävällä perääni, että onneksi olkoon, koska jäät äitiyslomalle! Olin ihan puulla päähän lyöty, koska en silloin kyllä edes näyttänyt siltä, että olen raskaana. No pian laskin 1+1 ja nyt olenkin tullut siihen tulokseen, että jos vielä joskus olen uudelleen raskaana, en varmasti kerro asiasta töissä ennenkuin on pakko!



No joo, asiasta meidän vehnään. Toto oli eilen siellä leikkauksessa. Hännästä leikattiin vain se patti eli häntä on tallella :) Kiitokset taitavalle kirurgille! Näyte kasvaimesta lähetettiin patologille, koska varmuutta kasvaimen laadusta ei osattu sanoa eli nyt sitten odotellaan ja odotellaan... Viime yö menikin sitten siinä, että Toto itki sydäntä särkevästi ja punki viereen ja syliin. Se oli saanut kipupiikin, mutta silti sillä oli ja on edelleen kipuja ilmeisesti ja on tokkurassa vieläkin ja häntään tietysti koskee. Kauheaa katsottavaa. Jäin itse täksi päiväksi sairaslomalle, koska olin niin väsynyt ja huolissani, että en olisi töihin voinut lähteäkään. Sitäpaitsi en olisi pystynyt istumaan työmatkaa, koska maha kramppasi. Näin raskaana sitä näköjään reagoi heti mahallaan.



En taaskaan muista mitä muuta piti kommentoida, mutta hyvää viikonloppua kaikille!



Terveisin Swheatie 30+4

...että kohta on joka toinen viesti minun kirjoittamaa... ;)





Piti tulla vielä kertomaan, että tehtiin muutos tämän illan suunnitelmiin ja lähdetään miehen töistä tullessa Lieksaan anoppilaan ja käydään myös siellä leikkauksesta toipuvan appiukon luona. Samalla reissulla käydään peittelemäss meidän halkopino paremmin talvea varten isän metsikössä, ja tullaan iltamyöhällä sitten takaisin kotiin. Saa remontti odottaa huomiseen. ;)



Ja toinen asia... Rupesin kaivelemaan vaatekaapista jotain päällepantavaa, eikä sieltä kohta oikeesti löydy mitään mikä mahtuu päälle. Niinpä sitten palstaa lukeneena ja sitä kautta valaistuneena näpräsin itselleni pari masutuubia tässä joutessani... Eihän ne mitään hienoja ole, ja ompelukonettakin pääsen käyttämään vasta siellä anoppilassa kun itse en omista konetta. Mutta maha peittyy ja voin taas laittaa kaapista mieleiseni t-paidan päälle. :) Nyt ainakin maha korostuu kun on sellainen ihana pinkki tiukka koirapaita! Enpä olekaan tätä paitaa pitänyt aikoihin, on ollut ihan unohduksissa, koska niiden pomonkin huomaamien mahaan kertyneiden lisäkilojen myötä en ole tiukkoja näyttäviä paitoja juurikaan pitänyt... Mutta nythän mulla on mitä ylpeänä esitellä, joten ei kun räikeimmät värit ja kuosit käyttöön! ;)

Ja joitakin vanhoja t-paitoja joita en ole pitänyt koska ovat olleet " ryhdittömiä" , voin näköjään taas pitää, koska kiristyvät sopivasti hyvin istuviksi mahan ansiosta, ei muuta kuin masutuubi alle ja menoksi! Eipähän tarvitsekaan vielä lähteä äitiysvaatteita ostamaan kun pystyy näin hankkimaan lisäaikaa.

Paitsi että housuja kohta tarvitsen kyllä... Ellen ratkaise jotain vanhojen farkkujen sivusaumoja ja ompele niihin joitain joustavia lisäkaistaleita tms. Vai miten kannattaisi tehdä? Onko hyviä ideoita? Käsityöihmisiä paikalla? Tässähän vallan innostuu! :)

Pitäisköhän toivoa joulupukilta vihdoin ja viimein ompelukonetta...? Saisi sitten vauvallekin vanhoista vaatteista ommeltua vaikka mitä asustetta. Hmm, pitääkin alkaa kirjettä kirjoittamaan Korvatunturille! ;)





Ja nyt annan teille jo viikonloppurauhan tältä suunnalta, pitää lähteä koiruli ulkoiluttamaan ennen kuin lähdetään Lieksaan.





Viikonloppuja!





sussu ja nyt komeasti esillä oleva massu 17+4 :)

No hei,



Täälläpä on ollut vakavaa juttelua sitten eilisen puolenpäivän. On ikävää, kun ihmiset eivät todellakaan ymmärrä pitää luottamuksellisia tietojaan luottamuksellisina. Mielestäni tuo Swheatien saama kohtelu oli kyllä todella törkeää! Loppujen lopuksi äitiysloma on yllättävän lyhyt aika, joten sen huonepaikan varaaminen sinulle olisi pitänyt olla ihan standardijuttu!



Ja Kirsi, taitaa Lene olla enemmän kuin oikeassa tilanteestasi. Ihan selkeästi sinua on stressannut enemmän kuin olet itse edes huomannut tuo raskautesi salailu. Olen kuitenkin sitä mieltä, että esimiehesi olisi pitänyt käyttäytyä korrektimmin. Olisi ollut parempi, että työnhakuprosessi olisi käyty ihan reilusti ilman, että sinun raskautesi olisi vaikuttanut tuloksiin. Siinä olisit saanut tietää rauhassa mihin kilvassa olisit asettunut.

Ja olen edelleenkin sitä mieltä, että miehesi asenne on outo. " Saada valehdellen työpaikkaa..." ja *askat!!! Mistä ihmeen valehtelusta on kyse kun jätät vain jotain kertomatta. Ei raskautesi vaikuta pätevyyteesi! Ärsyttää tuo miehesi asenne ja saat täydet sympatiani!!!

Mutta nyt kun tilanne on se mikä se on, eli työpaikalla tietävät ja miehesikin saa tyytyväisenä myhäillä omaa sovinismiaan, niin on sinun todellakin aika keskittyä omaan napaasi! Lepää nyt ihan rauhassa itsesi kuntoon.



Ja noita tölväisyjä ihmisiltä kyllä tulee, Tutanna ja Lene. Muistan kuinka muutama tuttu oli jo aivan varma että olin raskaana 7 vuotta sitten, kun elimme exäni kanssa jo erokriisiä. Olin lihonut aika tanakasti ennen kuin uskaltauduin myöntämään itselleni ongelmat parisuhteessamme. Erokriisissä vuoden aikana laihduinkin sitten 16kg, joten saivat pitkän nenän kumpikin. Nyt kun sitten oikeasti olin raskaana ja juuri uudelleen naimisiin menneenä, eivät kumpikaan uskaltaneet sanoa yhtään mitään, ennen kuin kuulivat varmaa tietoa. Taisi olla aikamoinen opetus tuokin pojille!



Yksi miespuolinen tuttu puolestaan kommentoi loppukesästä kuultuaan raskaudestani, että olikin katsonut, että olenko lihonut. Tämä oli mielestäni aika hassu kommentti, sillä olen vieläkin melkein ½kg miinuksellla alkutilanteesta ja monet ystäväni ovat kommentoineet mm. kasvojeni kaventuneen raskauteni aikana. Mutta ehnkäpä tässä on kyseessä se, etteivät nuo miehet aina tiedä mitä oikein naiselle sanoa, kun kuulevat näitä uutisia. (Eivätkä näköjään kaikki naisetkaan, hehe!) On automaattisesti oletusarvo, että raskaana oleva nainen lihoo ja vatsa kasvaa heti kun on plussannut, eikös...



Juu, mutta omaan napaan kuuluu flunssailua. Täällä töissä on ollut flunssaa liikkeellä ja nyt se on kai saanut meikäläisenkin kiinni. Noh, tämä viikko on kyllä ollut fyysisesti todella rankka, kun illat ovat menneet reeneissä ja konserteissa. Eilisen konsertin jälkeen olin kyllä aivan puhki. Eikä äänikään ole ihan kunnossa yrittävän flunssan takia. Mutta haluaisin kovasti laulaa tuon Mendelsohnin Elias-Oratorion vielä tänään, kun tämä on nyt tavallaan se tärkeämpi näistä konserteista. Pitänee lähteä kotiin ajoissa ottamaan nokoset ja sitten kuudeksi sinne Tuomiokirkkoon.



Viikonlopputerveisiä kaikille!



RouvaSukkula & Astronautti (tasan 25)

Minulla on tylsä päivä kotona. Ulos en jotenkin kykene kun mahassa vähän tuntuu eli öllöttelen sitten sisällä. Äsken kävi kaveri pienen 6 viikkoisen vauvan kanssa. Oli tosi helpon oloinen vauva. Nukkui vaan tai sitten se söi.... eli sellainen vauva joka kasvaa myös minun mahassani... helppo pikku tyttö. Sellainen joka on tosi helppo synnyttää ja hoitaa. Kaveri kertoi että kun oli ollut synnyttämässä neitokaista (helpoo synnytys kuulemma) niin viereisessä petissä oli ollut nainen joka oli synnyttänyt kotona pesuhuoneessa, ja 12 miestä oli katsonut vierestä... oli kutsuttu medihelit ja ambulanssit paikalle, kun vauva olikin tullut niin äkkiä ettei olleet ennättäneet enää viedä sairaallaan.... mietin että on täällä Suomessa kyllä turvallista synnyttää... loistavaa palvelua. Vauva ja äiti voivat hyvin, mutta koska vauva oli syntynyt kotona niin vauva oli automaattisesti pari päivää pidempää tarkkailussa.



Joo työpaikka järkytyksestä en ole kyllä vielä päässyt. Viime yön mietin että esimieheni on ihan paska.... (ennen se oli maailman kivoin esimies)... tiedän että ei paljon auta.. haluamani työpaikkan menettäminen ei enää muuta kun harmittaa, mutta kaikki muu suoraan sanottuna vituttaa... Olen ihan varma että kun menen maanantaina töihin niin joku kysyy että miten maha voi... vaikka sanoin esimiehelleni että asia on minun yksityisasia... vituttaa... seuraavaksi ne varmaan tulee kysymään että milloin jään kotiin ja miten pitkään olen pois... teidän että vitutus ei auta, mutta minkäs teet kun asia vaan vituttaa... taidan laittaa maanataina töihin tiukan asuteen että maha varmaan näkyy ja kun joku kysyy jotain niin olen vaan että eikös se ole minun yksityisasia....Ymmässään kyllä itsekin että nyt mulla kiehuu asia yli... mietin koko aamuyön että olen ihan täynnä vihaa... vihaa kaikkia kohtaan... vituttaa mennä töihin, kun kohta olen siellä vaan kävelevä maitotonkka...



ja vielä vanhemmatkin tulee viikonlopuksi kylään... huuhh... no ne menee just ja just mutta mieluiten vaan olisin kotona ja öllöttelisin ihan omalla porukalla..



No onneksi on tuo vauva mahassa ja se on ihana. Ja sitten on nuo ihanat koirat. Mieskin alkaa tuntua taas vähän ihmiseltä, mutta vaan ihan vähän...



Onneksi illalla mennään tuttujen kanssa syömään niin saa jotain muuta ajateltavaa kun oman pää sisäiset ihan tyhmät ja tyhjät ajatukset....







Kirsi 16+5 (olin viikolla sekaisin)

Mikä ihmeen masutuubi, en ole kuullutkaan moisesta? Mulla on kotivaatteissa ongelma että paidat ei yllä hana päälle auttasko masutuubi....



Kertokaa mikä se on?



Kirsi



ps. stressa on tiedostettu, mutta ei lähe aivoista pois....

Minäpä pinoudun tänne, toivottavasti mahdun mukaan!

Pieni esittely ensialkuun: Olen 31v. ja Helsingistä kotoisin. Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä yhdeksän vuotta, mutta lasta aloimme toivoa vasta pari vuotta sitten. Sitäpä ei niin helposti tullutkaan, minulla todettiin endo ja miehelläni laiskat siittiöt, joten jouduimme turvautumaan hoitoihin. Tämä tulokas on nyt tulosta 2.icsistä, ja olemme tietysti taivaissa. Yksi km mahtuu myös historiaan. Ammatikseni kirjoittelen, olen siis toimittaja.



Teillä on ollut täällä kiinnostavia keskusteluja tuosta pomon suhtautumisesta. Kirsi, esimiehesi käytös oli kyllä tosi tyhmää. Itse en ole vielä kertonut töissä, olen aloittanut noin kuukausi sitten uudessa paikassa, ja tietysti jännittää, miten muutenkin aika kummallinen pomo suhtautuu. Kaipa se pian täytyy kertoa, sillä tänään ostin ekat mammahousut ja olisi ihana kohta laittaa ne töihinkin ettei tarvisi kärsiä ahtiksesta. Toisaalta, kun on kestänyt näin kauan tämä raskaaksi tulo, niin pomon suhtutumiset tuntuu tällä hetkellä mitättömiltä jutuilta.



Viikko 15+4 on meneillään.

Kivaa viikonloppua kaikille!

Jaipur

...tyttö tuossa imee rintaa niin yritän tässä toisella kädellä kirjoitella samalla.



Kirsi10: Ymmärrän hyvin että v...taa. Itse kerroin vasta kun oli pakko. Onneksi meillä mies tuki päätöstä. Jos olisin kertonut niin tuskin olisin pääsyt uudelle asiakkaalle (olen konsultti) pariksi kuukaudeksi vaan olisin saanut polttaa saldot ja lomat. Kannattaa miettiä koska kertoa ja koska ei. sanoisin että ensin oma etu ja sitten vasta firman. Turha olla liian rehellinen tämän päivän työelämässä. Kyllä sitä piilosyrjintää on todella paljon.



Itseä v...tutti esimies, joka sanoi että ei firma mitään palkkaa maksa, kunnes selvisi palkanlaskennasta kun kyselin ihan toista asiaa että maksavatkin 3 kk palkan. Kerkesin jo saada kelan paperitkin joten eikö niihin pitänyt tehdä muutoshakemus. kyllä suututti.



Viikonloppuja kaikille!

j+beibi

Kirsille sympatiat. Kyllä ne esimiehet osaa välillä olla oikeita p...päitä, mutta tässä tapauksessa kehoittaisin unohtamaan koko jutun ja keskittymään nauttimaan tulevasta vauvasta. Kyllä sieltä vielä tilaisuuksia tulee uuden paikan suhteen, ja vaikka paremman.



Tuosta vihjailusta kertoisin oman kokemukseni. Me mentiin naimisiin -04 ja mie sain vakkarisopparin tammikuun alusta. Yksi miespuolisista kollegoista alkoi heti vihjailla joka välissä että kuka ottaa minun asiakkaat ja miten tämän ja tämän projektin jatkumo taataan jne. kun mie jään pois. Ei sanonu suoraan että äitiyslomalle, mutta " pitempiaikaselle lomalle" . Meidän esimies katto minua kysyvästi ja tuumasin vaan että en tosiaankaan tiiä mitä jätkä vihjailee mutta ei oo mitään vauvaa tulossa eikä tilauksessa jos se sitä tarkottaa. Ja totuus oli ettei me ees oltu tilailemassa vauvaa silloin! Sanoin sille tyypille että mie en tykkää tuommosista asiattomista vihjailuista, varsinkaan kun sulle ei oo mitään faktaa mihin perustaa niitä. Vastaus oli että kaikki naiset tulevat raskaaksi vuoden sisällä naimisiinmenosta ja nytkun sulla on vakkari sopimuskin niin sehän on päivänselvää. Vähän otti päähän! Oisin voinu karsia sille kimppuun. Tuumasin vaan että ei kaikki naiset oo samanlaisia ku sinun vaimo ja lähdin nykimään. Myöhemmin kaikissa keskusteluissa tämä tyyppi aina kommentoi että toivottavasti tämä ei oo sinusta liian henk.koht. vihjailua. Tiimikaverit katto sitä tyyppiä ja minua välillä vähän pitkään, muutamalle kerroinkin taustan. Mutta voi vihne että sillon otti päähän. Noh, olihan tuosta se hyvä puoli että me alettiin sitten tosissaan pohtimaan, että niin... miksikäs ei. Ja eiku tilaus vetämään ja tässä ollaan, 3 viikkoa laskettuun aikaan! Eli toisaaltahan tyyppi oli oikeassa vaikka ite sen aiheuttikin ;)



Voi voi RouvaSukkula, nyt otat iisisti niillä konserttireissuilla ettet tuu niin sairaaksi ettet pääsekkään torstain tärskyille!!!



Voi perskutarallaa! Tuuli oli järjestelly minun parvekekanervat uuteen uskoon. Kaikki oli ympäri partsia! Helv... kävin nyt istuttamassa ne uudelleen laatikoihin... siis sen mitä niistä oli jäljellä.



Joku kyseli viikonloppusuunnitelmia.

Huomenna mennään Lastentarvikkeeseen ostamaan vaaville turvakaukalo ja epäilemättä sieltä tarttuu taas vaikka mitä mukaan. Ja hirmuset leipomishimot iski tänään, joten kai se täytyy huomenna jotain torttua vääntää. Sunnuntaina mulla on kuulemma sitten vauvakutsut. En oo tienny asiasta mitään eli se oli salaisuus mutta näin yhden kamun tänään kaupassa ja se hölötti ohi suun, tuumas vaan että anteeksi, mutta en pääse sunnuntaina sinne sinun vauvakutsuille. Katoin vähänaikaa suu auki, sitten vaihdoin sujuvasti puheenaihetta. Arvatkaa harmittiko ku sain tietää? Nyt täytyy vaan teeskennellä muille että yllärinä tulee. Minun mies vaan tuumas, että naisia ei vain ole luotu säilyttämään salaisuutta.... tai ei ainakaan tätä minun kamua. Noh, onneksi en tiiä mitään muuta kuin että kemut on sunnuntaina.



Mutta nyt täytyy vissiin mennä nukkumaan. Conan O' Brien laulo just tuutulaulun vauvoille ja minua alko nukuttaa ihan simona! Huomenna en varmaan ehdi turiseen, mutta jospa yrittäisin sunnuntaina tulla kertomaan vauvakutsu-kuulumiset



Viikonloppua kaikille!



Toukkis ja Papu 37+1

Mie leikkasin parista hihattomasta paidasta yläosat pois, siitä kainaloiden kohdalta siis poikki vaan. Sitten ompelin reunan siististi ja se on siinä. Jotkut varmaan ompelee siihen jonkin resorin tms. joustavan mutta samalla kiristävän reunan, mutta mulla ne paidat oli sen verran tiukkoja, että ei niihin tarvitse.

Ja käyttö: vedät vaan sen mahan päälle, sen päälle tulee sitten toinen paita. Mulla se tuubi lähtee siis tuosta rintoje alta, itse asiassa kun pidän nyt noita urheilutoppeja vaan rintsikoine, niin sujautin sen tuubin reunan topin reunan alle että varmasti pysyy paikoillaan. Tuubin alareuna yltää siis tuonne lanteille, kun taas siihen päälle tuleva paitahanei yllä mahaa peittämään... Näkysiin jää siis sen päällyspaidan helman alta muodikasta kerrospukeutumista edustava masutuubin alareuna! Ja kas näin, maha ei vilku paidan ja housujen välistä paljaana, vaan pysyy nätisti sen tuubin alla piilossa.

Osasinko selittää...?



Jossain oli ihan pidempiä keskusteluja aiheesta, ohjeita jne. Haulla varmaan löytyisi.



Mie muuten ajattelin vihdoin maanantaina mennä oikein tiukassa ja " paljastavassa" paidassa kera masutuubin töihin... ;)

Katotaas mitä se yksi työkaveri nyt sanoo, joka siis aina maanantaisin kauhistelee miten mahani on kasvanut kauhean paljon viikossa!



Ja tervetuloa vaan uusi jäsen (jonka nimeä en nyt millään muista...) joukkoomme mukaan.

Jaksaisiko joku kaivella esiin sen vauva-aikataulun, niin voisi laittaa siihen niitä tietoja hänkin?





Nyt isälle kahvia keittämään, on vihdoinkin tulossa.







Tutanna 17+5

Elikkäs minäkin päätin vihdosta viimein pinoutua myös tänne, tähän asti olen palstaillut lähinnä tuolla huhtikuisten pinossa.



Pieni esittely minulta näin alkuun: Olen 33v. ja E-Pohjanmaalta kotoisin. Naimisissa ollaan mieheni kanssa oltu reilu 3 vuotta, ja lasta aloimme toivoa n. 3 vuotta sitten. Helpommin sanottu kuin tehty, 2kpl keskenmenoja takana mutta nyt mennään viikolla 16+6 ja tämä lähti ihan luomuna!! Olimme siis ehtineet jo hoitoihinkin, yks piikityskuuri ja ruiskutus oli tehtynä, mutta sitten jäivät kesälomille ja jätimme koko vauva-asian taka-alalle kesän ajaksi. No, kuinkas siinä sitten kävikään kun rentoutui, heti ekasta kierrosta lähti!!! Ihanaa!!



Ammatiltani olen opettajana, tällä hetkellä tosin työtön. Sanoin itseni irti ja nimenomaan persläpi pomon takia, eli tiedän todellakin miltä se tuntuu kun ei ymmärretä eikä arvosteta!!! Mutta nyt siis kaikki jees, vauva kasvaa ja hermot alkaa palaamaan normaalitasolleen. Eli vaikka monet varmaan ratkaisuani kummaksuvatkin (vakivirasta monen vuoden jälkeen siis lähdin) niin TÄYDELLISEN OIKEA ratkaisu tuli tehtyä.



Rentouttavaa viikonloppua muillekin!

Finnmar ja Tähti 16+6

Rva Sukkula oli ansiokkaasti kommentoinut kaikkia vääryyksiä ja muita tapahtumia jo tuossa aikaisin niin en viitsi toistaa, mutta samoin ajattelin myös minä.



Masutuubeista sen verran, että töissä yksi tyttö niitä käytti ja hyvältä näyttivät. Oma ruumiinrakenne ja vaatteet eivät sallineet/edellyttäneet niitä, joten kokeilematta jäi, mutta siis suosittelen ns. jatkopalaa =)



Hui hirvitys, sehän on tosiaan jo ensi torstaina se tapaaminen. Täytyypä yrittää hieroa tuota nuppia, että muistan. Tuntuu niin kovin hataralta nykyään yläpää...



(.) porskuttaa vanhan kaavan mukaan, ei mitään erikoista. Pitäisi vissiin ruveta katselemaan sitä sairaalakassia mutta kun se ei tunnu mitenkään ajankohtaiselta niin ei keksi mitä sinne tunkisi - loppujen lopuksihan se taitaa olla vaan neuvolakortti, joka on tarpeellinen.



No nyt istumaan vielä hetkeksi telkan ääreen ja jos sitten vaikka nukkumaan. Huomenna mennään anopin synttäreille ja samalla saadaan vauvalle sänky, jonka anoppi on laittanut valmiiksi...



Vointeja kaikille 30+ mammoille!

Cindi ja Teuvo-Tellervo 37+6