***Huhtikuun Helmet 6.vko***

Ja terkkuja sairaslomalta.. Viikko sitten sunnuntaina jouduin sairaalaan kyljen ja olkapään kovien kipujen vuoksi ja lopulta sieltä sittten paljastui keuhkokuume. Pääsin jo silloin sunnuntaina kotiinkin, mutta soittivat Kättärilta maanantai aamun että heti takaisin ja antibiootti tipassa olin sitten keskiviikkoon asti jolloin pääsin vihdoin kotiin. Tulehdusarvot olivat "parhaimmillaa" 359 joten onneksi soittivat. Vauvalla on onneksi kaikki hyvin ja itselläkin kunhan vaan osaisin levätä kunnolla. Varmistui nyt sekin että poika tämä meidän pikkukakkonen on. Ultrassa näkyi selvästi kivekset =). Ja hyvän kokoinen kaverikin, viikko sitten painoarvio oli 1,8 kg.

Nyt mä lähden hetkeksi pitkälleni kun ei olkapää tykkää tästä koneella olemista näköjään yhtään. Mulla on tänään neuvola ja ajattelin jutella sitten siitä mitä tekisin töiden suhteen. 3 viikkoa mulla olis jäljellä töitä tämän saikkuviikon jälkeen..

Palailen paremmalla ajalla kommentoimaan!



Colatoffee ja pikkumies 31+3

Toivottavasti olkapääsi paranee colatoffee!

Mulla on nyt kolmatta päivää oikean käden sormien muutamat nivelet tosi kipeenä. Kahta sormea en pysty taittamaan lainkaan ilman kipua. Välillä näyttävät olevan turvoksissakin.. Mutta nivelvikaisuutta mulla ollut aina ja äidin puolelta todella suuret reumarasitteet suvus.. :( Mut ei oo kivaa ku haittaa oloa kuitenkin jollain tapaa, ku sormet kunnolla toimi..

Kui must tuntuu et tääl on hirveesti ollut ultria ihmisil ny, viime viikon pinossakin tuntu et monella oli.. Miksi ultria tähän aikaan raskaudesta on :o ? Minäkin haluan.. :D

Eilen päästin kotio viikonloppureissulta ja illan päätteeksi kasasin vielä mukanamme tulleen pinnasängyn :) ja syöttötuolikin odottelee tuossa pöydän päässä paikkaansa jossakin nurkassa..

Pitäisi tänään siivota ja järjestellä tilaa pinnasängyllekin, mut on selkä niin järkyttävän kipee et kattoo pystyyks täs tekee mitään..

Jaa, pesukone pysäs. Pittää men tyhjentää.



Verticia & masukkiasukki Rv 29+3

Hei vaan kaikille!



Nyt vihdoinkin sain aikaiseksi kirjoittaa, mutta lueskellut olen jo monta viikkoa kirjoituksianne. Elikkä vähän minusta: odotellaan miehen kanssa ensimmäistämme, laskettu aika on 24.4. Perheeseemme kuuluu myös koira, joka on 1v. Itse olen myöskin hoitoalalla töissä sairaalassa, osastolla jossa on hyvin dementoituneita ja toisinaan aggressiivisia vanhuksia. Oma jaksamiseni on ollut vaihtelevaa, alussa oli 3 kuukautta kamalaa pahoinvointia ja järjetöntä väsymystä, josta olinkin siinä alussa 2 viikkoa sairaslomalla, kun nukahdin kotimatkallani töistä rattiin. Nytten onneks pahoinvointi loppunut, ja väsymys helpottanut, mutta edelleen odotellaan sitä keskiraskauden energisyyttä, josta neuvolan terkkari ja lääkäri jaksoivat minulle alussa muistuttaa. Heh, nyt kun raskaus on kumminkin jo viikoilla 28+3 saa varmaan jo lopettaa sen energisyyden odottelu :) Nykyään enemmänkin vaivaa ajoittainen kamala selkäsärky ja huimaus, joka onkin kestänyt jo useita kuukausia. Verenpaineeni vaan laskee alas, eikä siihen auta muu kuin makuulle ja kintut ylös. Kuulostaa helpolta, mutta töissä se ei ihan niin vaan onnistu kun potilaitakin pitäisi hoitaa... Tässä viime viikolla eräs työkaverini sanoikin minulle kun oli taas menossa sen kertainen pyörtyilyni, että etkö jo voisi jäädä sairaslomalle. Niin, ihan täysin ymmärrettävää heiltä, kun niitten täytyy katsoa potilaiden perään ja sitten vielä minunkin perääni etten ihan mihin tahansa pyörry... Noh, huomenna on neuvolalekuri, niin saa asiaan ottaa kantaa, kun nytkin olen sairaslomalla, koska osastonhoitaja suositteli minulle sairaslomaa... No se minun vaivoistani :)



Meidän vaavi, joka tälle hetkellä kulkee vielä nimellä Papu (kun oli ekassa ultrassa niin pavun näköinen) on jaksellut ihan hyvin. Tosin ollaan nytten äitiyspolilla kasvuseurannassa, kun se on kuulemma kauheen pikkunen ikäänsä nähden. Alakäyrällä ollaan, ja kun ei minulla ole muita lapsia mihin verrata, niin ilmeisesti ollaan ihan raskauden loppuun asti seurannassa. Tarkoittaa siis meiän osalta, että käydään 3 viikon välein ultrassa. Taisi olla Verticia joka kysyi että kui muilla ollu näillä viikoilla ultra ja että sinäkin haluat. Noh, ei se ollu mukava yllätys, kun rakenneultrassa, joka oli muutama päivää ennen joulua, kerrottiin, että Pavullamme on aivoissa kaksi kystaa ja varattiin aika lääkärille kolmen viikon päähän. Siinä sitten meni joulu ajatellessa että onkohan meiän vaavilla joku kasvain päässä sitten... Lekuri sitten siinä tarkastuksessa totesi että kystat ovat poistuneet, mutta vaavi on vaa pieni, niinpä nyt sitten seuraillaan. Että ei sekään välttämäti kivaa ole, vaikka pääseeki näkemään sen aina silloin tällöin.



Haluaisin nyt esittää kaikille sellaisen kysymyksen, että onko kaikki hankinnat vauvaa varten jo tehty? Tokihan teillä joilla ei ole eka lapsi tulossa on jo varmasti jotain ennestäänkin, mutta ekakertalaisille hankintoja on paljon. Meillä alkaa olee jo kaikki, sanky, vaunut, hoitopöytä, jotain vaatteita, lakanoita ja amme on hankittu. Äitiyspakkausta en ole vielä saanut, ja Kelan sivuilla lukee että on hakemus käsiteltävänä. Noh, enpä odotakkaan sitä kovin pian vielä, kun vasta edellisviikolla vein sen raskaustodistuksenkin...



Mites teillä muilla noitten lemmikkien kanssa? Tarkoitan siis jos on lemmikki, jännittääkö miten se suhtautuu vauvaan? Mua ja miestäni vähän jännittää tuo meiän koiruus. Se on kuitenkin itse vielä aikamoinen vauva, mutta kokoa löytyy (rotikka rodultaan). On se toki ennen nähnyt kavereiden pieniä lapsia, mutta niitten kanssa on vaan ollu se, että kun ei se tajua olevansa niin iso ja sellaista pientä lasta joka just ja just seisoo omilla jaloillaan on niin helppoa tönäistä ohi kävellessään.



No mutta sellainen lyhkänen aloitus minulta... :)



Jaksamisia kaikille!

tervetuloa meidän joukkoomme!

minäkin jännitin silloin ekan kanssa miten meidän koirat suhtautuu pikkuiseen. eka koira oli 30kg 4v narttu ja toinen 2v uros sheltti. etenkin tuon sheltin kanssa mietin kun pelkäsi ja oli jopa näykännyt pikku lasta. kuitenkin se oma vauva ja nyt jo isompi lapsi on maailman parhain ja tärkein koiralle. isommasta jouduimme luopumaan viime marraskuussa. sen kanssa ei koskaan ollut mitään ongelmia. otin aina mukaan vauvan hoitoon koirat ja huomioin niitä esim. imettäessäni. näin eivät kokeneet jäävänsä täysin syrjään. kannattaa myös lähteä ihan pelkästään koiran kanssa lenkille tai mikä parempaa johonkin harrastukseen mukaan (toko) niin saa olla se "ainut" mamman kanssa.



Meillä tarvittiin vaan vaunut ostaa tällä kertaa. entiset meni jo niin huonoksi tuolla autotallissa. ajatuksena oli ostaa nytkin käytetyt mutta mistään ei oikein löytynyt. repäisin sitten ja tilasin eilen kotiin kuljetuksena netistä. ilman postituskuluja tulee eikä ollut kuin "vaan" 300€. naurattaa nämä mun pika päätös ostokset.

pari viikkoa sitten käytiin nimittäin ostamassa suomi soffasta keittiön pöytä 6 tuolilla 70% alennuksella. mentiin vaan kauppaan ja ostettiin, kun mainoksesta oli luettu. itseasiassa tämä meidän talokin oli ensimmäinen jota käytiin kattomassa ja jo viikon päästä muutettiin. jos hyvä löytyy niin miksi katsella monia. :)



minä olen nyt taas voinut hyvin. ei ole nippaillutkaan nyt pitkään aikaan. ihanaa...keskiviikkona taas neuvola. ainakin sydänäänten perusteella voipi sitten arvioida miten päin jäppinen on.



tirppanana rv 30+5

On jäänyt kirjoittelemiset aika vähille taas. Tuntuu, että aika lentää kaameaa vauhtia ja viikot vaan vierähtää.



Viime viikon lentoreissu itärajalle meni ihan ok, vaikka tietysti venäläiseen koneeseen tuli tekninen vika ennen lähtöä. Just mun tuuria, että tälläiset viat tulee kun istun vatsa pömppönä lekurintodistuksella matkalla. Silloin kun olen normaalikondiksessa niin matkatkin menee tietysti ihan putkeen. No eipä sen kummempaa hämminkiä ollut. Reissunkin jaksoin tosi hyvin.



Noidannuoli kankussa jaksaa edelleen rassata ja viikonloppuna sain ilokseni vielä loistavan närästyksen. Muuten olen kyllä ollut yllättävänkin pirtsakassa kunnossa. Toisaalta täytyykin olla sillä 5 viimeistä työviikkoa on todellista suolakaivosleiriä. Onneksi työmotivaatio on ollut myös aika kohdallaan. Siihen ehkä tosiaan auttaa se, että tajusin, että se on vain 5 viikkoa kun "saan" tehdä enää töitä. Sitten se on loppu vähäksi aikaa.



Muuten olo on aika valasmainen. Lyllerlyttää. Sängyssä kääntyminen on hankalaa ja vauva mekastaa vatsassa. Onneksi ei mitään normaalia kolotusta kummempaa. Tosin silloin kun väsymys iskee niin tuntuu ettei jaksaisi edes näitä kolotuksiakaan.



Mitä vielä; kallis uusi tv hajosi. Ollut jo reilun viikon korjattavana eikä ne ollut sitä vielä edes kattonut. Kesken oleva remppa ei huvita lainkaan. Se siis tarkoittaa sitä, että ei pinnasänkyä, ei lastenvaatteita eikä mitään muutakaan valmiina. No, toivottavasti tämä ei päätä tulla maailmaan paljoa etuajassa sillä mulla menee kaikki varmaan viime tippaan.



Neuvola on vasta hiihtolomaviikolla, tais olla jotain 16.2. Jos on jotain ennen sitä niin voi kuulemma soitella. Vakuutuksen ajattelin vielä ottaa ennakkoon. Vanhemmiten sitä tulee näköjään ylivarovaiseksi. Onpahan sitten yksi murhe vähemmän.



Eipä tässä kummempaa kait. Viikko on vasta aluillaan, katsotaan mitä se tuo tullessan!



Päkkänä ja Saku 29+4

Uusi viikko taas alkaa...

Sairaslomalla olen ainakin keskiviikkoon asti ja sit jatko selviää, mutta eipä se olotila siitä varmaan kovin paremmaksi muutu, näin loppua kohti. Hoitoalalla työskentelen 2-vuorotyö...et tietää työpäivän jälkeen tehneensä jotain.

Tänään olin hierojalla oli niskat ja hartijat niin jumissa, kylläpä oli kiva käydä!! Seuraava kerta taitaakin mennä vauvelin tulon jälkeen, on meinaa aika työläs istua paikalla yms...

Lapset flunssassa tällä hetkellä, et potilaita riittää!

Jotenkin itte tullu ehkä jo "vainoharhaiseksi" flunssien kanssa, kun tuttava kerto että niiden paikkakunnalla oli 3v lapsi löytynyt viime viikon lopulla kuolleena aamulla omasta sängystä, edellisenä iltana oli kait kuume noussut muusta ei tiennyt!! Jotenki järkyttävää, ei tahdo ihmismieli ymmärtää tuollaista miksi tuollaista tapahtuu!!

Maha-asukki on kova liikkumaan ja pitää äitsykän hereillä yölläkin, et univelkaa on jo kivasti!! Plus kaikki muut vaivat päälle...

Keskiviikkona sitten lisää lääkäriterveisiä!!

Jaksamista kaikille!!



Kolmonen 3 + rv 30+6

Se olis sitten helmikuu...Ensi kuun puolella voisi jo tulla ensimmäiset huhtivauvat maailmaan :)



Colatoffee: huh että nyt tuolla reissulla selvisit, keksipä kurjalla sua kiusata :(



Auroralle tervetuloa!

Täälläkin alkaa oikeastaan olemaan kaikki kondiksessa(siis hankittu, ei laitettu eikä pesty..milloinhan sen saisi aikaiseksi? :). Tänään kierrettiin hakemassa viimeiset. Pitää vielä tarkistaa et tarviiko tuota vaatepuolta täydentää mutta muuten olis vaippoja myöten kaikki neidin tulla!

Tuli vaan loppuviikosta fiilis et mun tarttee saada nyt kaikki kasaan. Ihmettelinkin jo et missä tämä puuhafiilis viipyy mutta se tulikin sitten ryminällä.. :) Jotenkin sellainen fiilis että en olis yllättynyt vaikka pieni jo aiemmin maailmaan pyrkisi. Todella toivon että täydet viikot saadaan kasaan enkä panikoi mutta se on vaan se tunne... u know?



Synttärit saatiin juhlittua. Ihanat juhlat oli pojalla <3 Kolme vuotta sitten sitä oltiinkin tällä hetkellä synnärillä... :)

Olo vaan todella väsy kun kolme rankkaa päivää takana. Aamusta iltaan touhua ja jaloillaan :P



Mutta mukavaa alkanutta viikkoa kaikille ja tsemppiä vielä viimeisten viikkojen lyllerrykseen :))



Jo-hanna ja Lupu tasan 32 :)

Heippa,tervehdys kaikille!

Pikainen esittely:olen juuri 30 vee täyttänyt,hoitoalalla työskentelevä ja kolmatta lasta odottava.

Olen ollut kolme vuotta lasten kanssa kotona,ja nyt viime metreillä (reilu kolme vkoa sitten) palasin työelämään.Odotuksen kanssa tänään rv 27+5,jos oikein olen pysynyt kärryillä ;) .Tuntuu että olen ihan uuno tämän kolmannen raskauden kanssa - mieskin on paremmin perillä millä viikoilla mennään jne.,heh!

Aikamoinen muutos kyllä hypätä säännöllisestä perhe-elämästä epäsäännölliseen kolmivuorotyöhön;on siinä ollut sulattelemista niin itsellä kuin miehellä ja lapsilla (sekä kissalla,jolla taitaa eniten sviirata päässä tällä hetkellä).

Voinnista...noh...supistelut alkoi heti kun palasin töihin,mutta neuvolalääkärissä kaikki oli ihan ok,ei ole lähtenyt lyhenemään/aukeamaan paikat...neuvolalekuri tosin oli heti saikkua kirjoittamassa - jos nyt ei kuitenkaan!Närästys alkoi jo vkolla 15+,ja paras lääke minulle on ollut piimä!Renniet ei auta..Sitten oli jotain ihme heikotuskohtauksia,että ihan kuin olisi verensokerit tipahtanut yht'äkkiä vaikka olisi juuri syönyt.Neuvolatäti sanoi että välipalaa taskuun vaan kun lähtee lasten kanssa ulkoilemaan ettei tarvi pelätä kuukahtavansa tien poskeen tms.Jes,tosi kurkoo...nooh,onneksi ne nyt on ollut jo muutaman vkon pois nuo tuommoiset.Verenpaineet aikaisemminkin raskauksissa tipahtaneet hieman alhaisiksi,nyt tosin kerran oli aikas kohollaankin,johon tokaisi lääkäri että seurantaan - jäi puheeksi.Mielenkiintoista....Pahoinvoinnitkin loppuivat vasta reilusti yli puolen välin,mutta nyt on ihan jees.Eipä pystyisi olemaan töissäkään kaikenmaailman eritteiden hajuissa...

Masu kasvaa tasaisesti,ja hurjasta syömisestä huolimatta en ole saanut ylimääräistä kerättyä ympärilleni - tosin tekisi kyllä ihan hyvää,kun olen muuten niin hoikka että itseään ottaa joskus päähän.

Tilattiin 4D ultra,kun ei muuten minnekään päästä kurkkaamaan kaveria ennen syntymää.Olen lähinnä huolissani istukan toimivuudesta,kun se on alkanut kahdessa aikaisemmassa raskaudessa kalkkeutumaan jo puolenvälin jälkeen.Hintaero yksityisellä kuitenkin oli vain muutaman kympin tavan ultran ja 4D ultran välillä,joten miksei otettaisi sitten live-kuvaa pojasta samalla.Menee vaan niin myöhäiseen ajankohtaan kuin 30+1,että toivon mukaan siitä saa vielä selvän...

Synnytystapa-arvioon olen kyllä toivonut pääseväni,sillä molemmista aikaisimmista lapsista olen revennyt aikas pahasti.Mutta onneksi nykylääketiede on niin kehittynyttä,että tikeillä saadaan ihmeitä aikaan..hehheh!

Terveisiä yövuorosta,palailen kun ehdin.Ainakin käyn lueskelemassa teidän muiden juttuja jos ei muuta.

Ei muuta kuin masua kasvattamaan ;-)!!!

Nenä tukossa yritän keksiä miten tänne kirjoitetaan. Minulla on ollut aika alhainen verenpaine tämän raskauden aikana, muutenkin tosin on. Ja rautaakin saisi syödä enempi mitä tekee mieli. Silläpä varmaan tämä räkätauti on tullutkin eikä mene pois. Esikoisemme syntymä oli jälkeenpäin ajatellen tosi rankka imukuppeineen ja repeämineen. Olen nyt suunnitellut etten ainakaan ala ponnistaa liian aikaiseen ja epiduraaliakaan en ehkä halua, koska mielestäni se vei minulta liiaksi tarvetta ponnistaa. Voihan tietysti olla, että tulee vielä rankempaa. Synnytyksethän ovat aina vähän erilaisia luulisin. (lue toivoisin) Ainutlaatuisia synnytyskokemuksia ja hetkiä vauvan kanssa! Sellaisiahan ne ovat, elämän kohokohtia.

Tervetuloa uusille taasen mukaan :) minunkin puolesta.

Ajattelin kirjoittaa ensin tänne ja sit stressaan taas tulevia hääjuhlia.

Joku kyseli meinaan lemmikeistä.. Minulla on 3 kissaa täällä (+mies :D).. Ja kyllä kieltämättä jännittää että miten kissat suhtautuu vauvaan sitten. Kun nuo on vielä nuoria (ja villejä, vapaita :D), 5v paikkeilla kaikki. Yhden kohdalla etenkin vähän jänskättää et pystytäänkö me pitämään sitä lainkaan kun tämä neito ei tykkää lainkaan että häneen kosketaan. Mutta on muuten rauhallisin (oikein vanhus :D) heistä kun saa olla ihan rauhassa. Yksi taas on niin säikky et tuskin pelkoo hänestä :D. Ja yksi on sitten ns. normaali, heheh. Onneksi kissat eivät osaa lukea..

Mutta meillä on hyvä kun kissoille on ulkotarha niin ne voi aina laittaa sinne tai sitten sulkee oven ulkopuolelle huoneesta pois tms. Et sinäänsä ei tarttis kyl mun mitenkään jännittää sitä suhtautumista.

Mut semmoinen että olettekos muut miettineet että entä jos lapsenne on allerginen lemmikeillenne? Mieheni kysyi tätä eilen ja vastasin ensin että sitten tulee ulkokissoja niistä, et suurennan heidän tarhaa. Jonka perään totesin et siedätyshoitoa :D .. Ku se on kyl tosi et kissoista mie en luovu, ne on elämää rakkaampia. Ja mies on kerran nähnyt mitä tapahtuu kun kissa on karannut, maailma loppuu siihen. Ja noin harvinaisia kissoja ei ihan mihin tahansa vaan annetakkaan ja mie en edes antaisi kuin jollekin tutul missä pääsisin aina vierailee ja semmosia ei ole niin..

Ehkä olen vähän itsekäs lemmikkieni suhteen, mutta tyytyväinen että olen!

No juu, tänään olisi viiminen perhevalmennusilta. Aiheena onpi perheen ravitsemus, vauvan käsittely, imetystukiryhmä imetyksen tukena ja yhteenveto perhevalmennusilloista. Katsoo sitten että ehdinkö olemaan koko tuota aikaa paikalla kun pitäisi hoitaa miljoona asiaa tänään :(, mutta ainakin tuohon vauvan käsittelyn loppuun saakka.

Ja huomenna olisi sitten ensimmäinen synnytysvalmennus. Minkä muuten tajusin ihan oikeesti vasta nyt, miten ihmeessä mä ehdin tekee kaikki juhliin ku kahten peräkkäisen päivän tuollaisia. Huokaus!

Joku sanoi siitä et kuin verensokerit välillä laskis alas, alkaa heikottaa ja oli sit käsketty ottaa välipala matkalle mukaan.

Mulla tekkee välil samoin et ihan ku verensokerit laskis ihan hirveesti mut silti ne on normaalit :o ja verenpainekin normaali :o ..Omituista mistä tuokin johtuu mut se on kamala ku tuskahiki valuu ja tärisee. Ja sitten ku mie en uskalla pahemmin välipaloja popsia etenkää verensokerimittauspäivinä. Ettei nouse liian korkeel :(

Pakko se on nyt alkaa selvittelee erinäisiä juttuja juhlia varten.

Palailemisiin ja jaksamisia kaikille!



Verticia & masukkiasukki Rv 29+4

Moi, ja tervetuloa uusille.



Neuvolassa tuli piipahdettua ja ei mitään uutta havaittavaa: Paineet 101/69, hb 135 painokin alkoi vielä 6:lla, tosin ens kerralla sit kilahtaa varmasti tuo 70 rikki

:-(

Lääkäri oli sama innokas nuorimies kuin ekassa neuvolalääkärissä eli ihan mukava kokemus. Kyseli jaksamisia ja ihmetteli pientä sf mittaa (22). Sanoin, että viimeksi rampattiin pariin otteeseen kokokontrollissa ja sit viikolla 39+ syntyi 3200 g reipas nuorimies, eli en halua erityisesti kontrolliin, jos hän ei halua lähettää. Eli tavallaan puhuin itseni eroon ylimääräisestä ultrasta :-)



Musta siellä oli vaan ihan turha rampata viimeksikin, kun noita kokokontrolleja tehtiin jotenkin lyhemmillä ajoilla, eikä niistä saanut itselle muuta kuin tiedon, että istukan virtaukset on ok ja jonkun kokoarvion, joka siis oli molemmissa ylimääräisissä ultrissa ihan normaali. No, mun hössö terkka lähettää mut ihan varmasti maaliskuussa ultraan, mutta äippälomalla sinne pääsee paljon helpommin, kun ei tarvi sit järkkäillä mahdollisuutta tehdä saldoja kasaan. Muutenkin on ihan riittävän väsynyt enkä jaksais ruveta tulemaan seiskaksi koko viikkoa, ultrassa menee kuitenkin puoli työpäivää = 4 tuntia saldoa = neljä aamua herätys 5.30. Lääkärikin oli sitä mieltä, että kun kerran sydänäänet on hyvät ja vauva liikkuu hyvin ja mun paino nousee ja kaikki arvot on ok, enkä ole sairastellut, niin voidaan hyvin kuukausi seurailla, varsinkin kun edellisen kanssa oli sama juttu. Mulla siis sinällään on ihan vaan positiivista sanottavaa ultrista, kunhan ne vaan sais käydä lauantaina ;-)



Jep, lounas kutsuu



tuuti ja pikkunappula rv 28+4

ja tervetuloa uusille! Meitähän on jo aika paljon.



Suonette anteeksi, ensin valitusta.



Käsien puutuminen on mennyt pahemmaksi vaan. Juttelin yhen tutun fyssarin kanssa ja se epäili, että kyynärhermo on jotenkin puristuksissa. Nykyisin puutuu kädet, etenkin oikean pikkurilli ja nimetön, monta kertaa päivässä. Särky on kova, ja aamulla kestää tunti ennenkuin palautuu jonkinlaiseen toimintakuntoon. Nyt on myös vasen käsi alkanut puutuilemaan. Väliin itkettää, kun turhauttaa, kun ei oikein saa mitään tehtyä, kun kirjankin ylhäällä pitämisestä menee tunnottomaksi. Vauvaneuleet jäi sitten vaiheeseen.



Fyssari suositteli sauvakävelyä ja jumppaa. Olen nyt käynyt hieronnassa, pakottanut miehen hieromaan ja sauvakävellyt. Eilenkin oli niin ihana ilma, ettei paremmasta väliä. Painoin sitten sauvojen kanssa tunnin - ja tulos: häpy huutaa hoosiannaa koko illan. En pystynyt kävelemään kuin 1 km/h vauhtia ja särki ihan sairaasti (liitoskipuja vissiin). Meinaan kuitenkin tänäänkin yrittää vähän ulkoilua, kun ei meille pk-seutulaisille näin hienoja kelejä usein tarjota. Maanataina urputusta sitten neuvolassa.



Meillä on osa hankinnoista tehty (riippusängyn ostin huutonetistä, hoitopöydän sain, jonkin verran vaatteita olen ostanut kirppikseltä, reissuilta ja uutenakin). Sitteri ja rintapumppu on myös. Lahdesta pitäisi mennä hakemaan vauvatavaroita ja rattaat siskolta - ja sitten toisen siskon vanhoja poikavauvan vaatteita kaverilta. Kävin jo kerran, mutta se ei ollu ehtiny hakea tavaroita alakerran varastosta eikä jaksanu ilmoittaa. Nyt laittoi tekstarin, että saan viimeistään maaliskuun lopussa, kun ne muuttaa. No, odotellaan.

Nyytti on alkanut päiväihmiseksi. Riehuu yöllä nukkumaan mennessä, mutta harvoin enää keskellä yötä eli kun saan unen päästä kiinni, herään noin 3-5 kertaa yössä pissalle/käsien puutumiseen, mutta saan suht helposti uudestaan unta, kivaa!



Mä luulen, että se on edelleen pää alaspäin. Potkii erittäinkin napakasti tohon oikean kylkiluun alle.



Viime viikolla oli puhetta mielialanvaihteluista, mutta ei mulla ihme kyllä niitä ole. Olen melko rauhallinen, jopa tylsä, ehkä mulla on lehmänhermot ;) Osasyy voi olla se, että mun mies on ihan loppu töissä, tekee 14 tuntista päivää, niin en viitti rasittaa sitä enää kotona ja yksin on melko turha äksyillä. Täytyy kattoa sitten, miten toi mun työtilanne menee syksyllä. Se vois mun puolesta olla vaikka osan vanheimpainvapaastakin kotona. Mulla on sellanen duuni, että voin tehdä paljon kotona.



Verticia kyseli ultrasta. Mulla siis eka neuvolalääkäri ultras, kun otti mitat. Ja sitten vielä varmaan ultrataan, kun tehdään se synnytystapa-arvio. Tsemppiä muuten juhlavalmisteluihin - onnistuneita kemuja, lähetän sulle virtuaalivoimia.



Me lähetään minitalvilomalle Himokselle nyt torstaina kahden ystäväperheen kanssa, mikä tekee varmaan hyvää kaikille. Tänään kuitenkin kirjastoon ja Ikeaan.



Ihanaa viikonjatkoa ja hyviä vointeja



T: Sande ja Nyytti 31 + 0



Ps. Kuulin just, että nyytti tarkoittaa slangissa kivestä. Voi voi, täällä siis Sande kera pikkukiveksen ;)

Pakko oli ruveta naputtamaan vaikka ajattelin et kirjottelen vasta illalla, kun koira paukuttaa hännällänsä tahtia, ilmeisesti vihjaa hienovaraisesti et ulkona ois nätti päivä ja hän vois nyt sinne lähtee.



Onhan se toki mielessä käyny että miten toi meijän vanha neiti ( maalikuussa täys 10 v.) ottaa vauvan, mutta luotan että kunhan tottuu ja eihän se vauva heti sitä pääse korvista repimään. Meillä kun toi koira on vähän epäluulonen lapsia kohtaan, mutta on onneks oppinu luottaa aikuisiin että me huolehditaan ne nappulat pois kimpusta ja laitetaan ruotuun. Sääntönä meijän talossa kaikilla lapsilla, siis siskoni ja kavereiden lasten kanssa on että kun koira ruokapöydän alla tai omassa punkassa, sinne ei mennä ollenkaan häiritsemään. Ollaan siis jo kun tuli mulle toi koira 5 vuotta sitten tehty hirveetä duunia sen luottamuksen kanssa. Nyt luottaa ihmisiin ja siihen että myös lapsia valvotaan ja niillä on säännöt. Mutta en oo kyllä sinisilmänen ton suhteen, joten meille tulee makuuhuoneeseen portti, jonne voi sit jomman kumman laittaa jos tarvii vaikka käydä vessassa, sehän ei oo kun hetki ku koira puree jos on purrakseen. mutta se ettei koiraa laiteta oven taakse josta se ei nää mitään, nostaa tolla diivalla ainakin sit vihoiksi. Eli siis olen todella pohtinu asioita ja luotan et osataan lukea myös koiraa.



Mutta sitten jäin pohtimaan olikos se nyt tuuti, joka laitteli et joutuu tekee saldot sisään jos menee ultraan... Eikös neuvolat kuulu työaikaan, ainakin meillä kuulu. Ei niitä tarvinnu mitään sisään tehdä... ehkä eri aloilla eri käytännöt.



Ja uusille tervetuloa!



Meillä on suurinpiirtein hankittuna, toki ulkoilurattaat on vielä kaupassa. Tarvitaan siis parvekerattaat ja ulkoilurattaat kun asutaan 2. kerroksessa eikä hissiä. Onhan tota tavaraa jos jonkin näköstä, mutta kaikki ei oo vielä tullu meille kun on toi "lastenhuone" remontin vallassa vielä, ens viikolla sitten saan varmaan laittaa pesukonetta rullaamaan jatkuvasti, jos vaikka pesis noita vaatteita pusseista laatikoihin. Oon vähän asenteella et hissukseen tehdään, joten varmaan viikkoa ennen laskettua aikaa paniikissa laittelen sit kuntoon. Täytyy sit tsempata kunnolla kun remontti valmis, nyt oon vaan siirrelly tavaroita pois tieltä. Huomenna pitäis viel huoltomiehen tulla kattoo meijän vessan ilmastointia ku ei oikeen virtaa. Mies mittas jollain hienolla mittarilla ja lukemat ei ollu lähelläkään sitä muualla ilmastointiputkissa, isäni ( 40 vuotta lvi-alalla ) katteli ja tuumas myös ettei toi kyl missään määrin oo kriteereitä täyttävä ja ihan ku siellä ei menis edes koko hormia tai sit meijän kohalle on joskus unohdettu tehdä reikä. HUIPPUA! Ilmanvaihtuvuus aika hidas.



No taidan ruveta nyt suoriutuu vaatteiten vaihtoon ( vaikkei niitäkään enää paljon oo jotka päälle menee) ja suuntaan sen koiruuden kanssa nauttimaan alkavasta keväästä... toivossa on toki hyvä elää.



Satuilija ja mötkö rv 31+0

Meillä on firmassa ehkä vuosituhannen pihein ja ..ttumaisin henkilöstöpäällikkö, joka lukee jokaista lakipykälää mahdollisimman tarkkaan henkilöstön harmiksi. Esim osalle henkilöstöryhmistä ei kuulu sairaan lapsen hoito kotona palkallisiin tunteihin, ja jos ei ole muistanut leimata itseään ulos kun menee hakemaan sairasta lasta tarhasta, niin vähennetään jälkeenpäin saldosta. Eli pitää sanoa, että on pää kipeä kun lähtee kotiin ;-)

Kuulostaa kyllä tosi hämärältä toi teidän firman meininki "tuuti". Mun ei ainakaan tarvitse ilmoitella lääkärikäynneistä saatikka leimailla kellokortteja. Sairaspoissaoloakin voi olla 3 päivää ennen kuin tarvitsee mennä lääkäriin. Kannattaisiko harkita työpaikanvaihtoa kun palaat äitiyslomalta?



Täällä mennään edelleen kovaa tahtia. Työssä riittää haasteita, mikä on hauskaa. Palkkaneuvotteluja ei tosin olla vieläkään käyty, vaikka uudet tehtävät alkoivat jo vuoden alusta, joten odotan jännityksellä saanko sitten lisää palkkaa takautuvasti. Bonuksia oli ainakin kertynyt kivasti.



Masukki voi hyvin. Itse yritän edelleen jaksaa liikkua, mutta tahti alkaa kieltämättä hyytyä. Eilen esim. jaksoin uida vain 20 minuuttia. Yleensä uin aina sen kilometrin. No ei pidä pingottaa liikaa.



Tarvikkeista. Vaatteita ja Stocken lastensänky löytyy edellisten lasten jäljiltä. Sen sijaan Brion vaunut ja Britaxin turvaistuimen ostimme juuri käytettyinä. Satuin löytämään ne tosi edullisesti täältä vauvalehden palstalta. Matkarattaat hankittaneen myös käytettynä. Syöttötuolit yms. seuraavan vaiheen välineet on aiempien lapsien jäljiltä myyty. Eli ne täytyy sitten hankkia uusiksi.

NIin ja auto menee uusiksi. Vaihtanemme farmarimalliin, kun kolme lasta turvaistuimineen ei millään mahdu tähän nykyiseen kaaraan. Miehellä oikein syyhyävät sormet, kun hän saa kohta alleen uuden (käytetyn) auton. Itse taas olen konservatiivinen ja pitäytyisin mieluusti samassa bilikassa.



Hyviä vointeja

t candelafi

Mulla meni viimeinenkin usko tukivöihin.. Ostin huuto.netistä käyttämättömän tukivyön, kun lääkäri käski sellaisen ostamaan heti ensitöiksi. Ja tänään sen sitten sain.... Laitoin sen päälle ja enemmän sattus vaan selkään ja mahaan! Ja kun otin sen pois niin tuo mahan asukas potki varmaan 10min ihan koko ajan, ei ollut vissiin siitäkään kovin mukavaa..

Ja sitten ku paljon kuullu sitä et ihmiset ostanut tukivöit ja jääny käyttämättömäks. Niin taitaa munki kohal käydä, takaisin myyntiin vaan..

Onko tääl jollain tukivyö käytössä?



Verticia

Täällä on viikko hyvin lähtenyt käyntiin ja tällä viikolla ei ole ohjelmassa mitään erikoista.



Itse olen töissä jaksanut todella hyvin mutta se varmaan johtuu siitä että teen toimistossa töitä. Tällä hetkellä on muutenkin hiljaista kun on se lama ja syksyllä pelkäsin koko ajan että milloin mut irtisanotaan. Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt ja jään virallisesti äitiyslomalle 13.3 alkaen. Työnantajakin suhtautui hyvin, vaikka sijaisen palkkaamisesta ei ole mitään tietoa ja uusia henkilöitä ei saa ottaa töihin. En tiedä miten ja kuka tulee hoitamaan mun työt....



Minullakin on kissa kotona :) En ikiänä luopuisi hänestä, vaikka olen saanut suosituksia että vauva ei voi asua samassa asunnossa kissan kanssa ja kaikkea kamala voi tapahtua....Kissa on meidän perheessä perhejäsen ja hänet pitää huomioida kaikissa asioissa. Tietenkin toivon että lapsellani ei tulisi allergia...jos ilmenee, niin se on sit sen ajan ongelma ja täytyy vaihtaa kaupunginmaisemat maaseudulle.



Kela on viihdoin tehnyt päätöksen mun äitiyspakkauksesta ja toivon että se lähetetään lähipäivinä. Vaunut + turvakaukalo on tilattu Saksasta ja ne tulee varmaan ensi viikon aikana. Muita hankintoja en ole tehnyt. Paitsi että auto meni eilen vaihtoon ja meille tuli farmari :) Mua taas stressaa se auto mutta mies on tyytyväinen...kai hän sen sit maksaa kun kerran käy töissä. Mielestäni parempi sijoitus olisi ollut uusi asunto mutta toisaalta autokin on tarpeellinen ja oltais jouduttu se kuitenkin vaihtamaan täs lähiaikoina. Harmittaa kun on jatkuvasti niitä mielialanvaihteluja...



t. Ange 28+6



p.s pahoittelen jos mun kirjoituksessa on kirjoitusvirheitä mut suomi ei ole mun äidinkieli, joten en itse edes huomaa omia virheitä...

Ainakin Verticia ja Ange miettivät kissa(t)+vauva yhdistelmää joten oli pakko tulla pikaiseen vastaamaan meidän kantilta.



Meillä on tällä haavaa 4 kisua, 3 vanhinta ovat kuuluneet perheeseen 6-8vuotta. Kun odotimme esikkoa(nyt 4v.) niin törmäsimme myös todella paljon kyselyihin"mitenköhän se nyt sujuu, annatteko kissat pois, jne"

Heitimme silloin kaikki vitsiksi ja ajattelimme että jos vaavilla allergiaa(esiintyy muuten mun suvussa, olen itsekin penskana ollut) niin joku ratkaisu löytyy aina. Mutta kyllä se nyt vaan on taivaan tosi että jos vauva/lapsi allerginen niin lemmikit lähtisivät per heti, ei ole pienten terveydellä leikkimistä. Ihmislapsen henki kun aina päihittää sen eläinlapsen(älkää ottako pahalla, meillä kisut oli vars. ennen lapsia kunnon lellipentuja, saivat mm. jouluateriat makuvesineen päivineen, ym :)

Mutta hyvin on mennyt ja ei auta etukäteen turhia murehtia, ne tulee jos on tullakseen eikä niihin sen kummemmin voi vaikuttaa (meillä kyllä vauvan kamat koitettu ennenkin suojata kaikilta ylinmääräisiltä karvoilta...).

Ihana kyllä nykyään seurata lapsien suhdetta eläimiin, kuinka tärkeitä ja rakkaita ovat heillekin.



Tsemppiä kaikille asian kanssa kamppaileville, toivotaan että saadaan jatkossakin pitää karvaiset ystävämme lastenkin iloina! :)



Jo-hanna ja Lupu 32+1 ja karvaiset kamut

Mua ärsyttää niiiiiin paljon tuo että etenkin vanhemmat ihmiset sanovat ensimmäiseksi että lopetatteko kissat tai mihin hävitätte ne jne kun vauva tulee et ne hyppii vaunuihin ja tukehduttaa lapsen ja raatelee jne. Mä olen niin paljon saanut tätä kuulla nyt raskaana ollessa ja en jaksa olla enää edes ystävällinen jos joku tuollaista sanoo. Mietein vaan tuossa että miten meidän hääjuhlissa kun kaik näkkee sit et on vauva tulos ja on kolme kisua niin mahtaa olla hulppea tunnelma siinä vaiheessa kun joku menee sanomaan että mites kissat.. Minä en sano ystävällisesti enää takaisin. Kuitenkin kaikilla tuttavilla kellä on kissa/kissoja ja vauva niin ei ole ollut mitään ongelmia..

Juu mut oli pakko tulla tuo sanomaan :D

Tulin juuri niiiiin turhasta perhevalmennusillasta ja nyt ajattelin syödä lounasta, onhan kello jo yli puoli yhdeksän illalla!

Perhevalmennuksessa ensimmäinen erittäin tylsä luennoitsija luennoitsi noin.3v lapsen syömisestä tai siis se puhui siitä ja sitten kuvaili turhilla adjektiiveilla mitä ruokailu on. Eli kaikkea niiiiiin itsestäänselvää, et huh.. Ja kun tuon pitäisi keskittyä vauvan ensimmäisiin kuukauksiin ei leikki-ikään nuo luennot.. Ja oli meinaan pikkasen kyllästynyttä porukkaa ketä joutu kuuntelee sitä, kaik haukotteli ja teki kaikkee muuta ja oli niin vi*********een näköisiä.. :D EIkä luennoitsija tajunnut mitään vaikka varmasti kaikki ne huokailut kuului pidemmälle..

Sitten toisen luennoitsijan ääni ei kuulunut lainkaan ja puhui jälleen istualteen auditorion eessä.

No oli viimeinen luento, huonoin luento :(

Huomenna sitten synnytysvalmennus. :)



Verticia & masukkiasukki Rv 29+4