Kaksi isäehdokasta
Tää viesti ei varmaan ihan kuulu tähän palstalle, mutta jotenkin tuntuu, että pakko saada purkaa. Eli olen 26 vee sinkku, ja tällä hetkellä viikkoja on 6+1. Olen halunnut lasta jo pitkään vaikken parisuhteessa olekkaan. Nyt sitten tuli loppuvuodesta oltua kahden eri miehen kanssa, ja tuloksena tosiaan raskaus. Toinen ehdokkaista on exäni ja toinen hyvänpäivän tuttu. Toisen kanssa käytin kondomia ja vielä jälkiehkäisypillerit kun suojauspetti. Ja tämän toisen kanssa en ole käyttänyt mitään. Ittiä mietityttää koko lapsen saaminen, ja varsinkin tämä kun isäehdokkaita on kaksi. Toiselle olen kertonut asiasta, mutta toiselle en. Sen tiedän, ettei kumpikaan halua lasta, mutta olenko itsekäs jos haluan lapsen pitää. Ja kuinka raskasta on kasvattaa lapsi yksin, ilman toista huoltajaa?? Tää on kyllä ihan sekavaa tekstiä, mutta koittakaa saada selvää.
Kommentit (7)
Mun mielestä siinä ei ole mitään itsekästä, jos haluat pitää lapsen. Ei se vauvan hoitaminen ole rankkaa yksin ja koko ajan oikeastaan toivonkin, ettei mies olisi kotona, koska siitä ei tosiaan mitään apua ole ja on alkanut jotenkin ärsyttää tämän läsnäolo, kun haluaisin olla yksin sillon kun vauva nukkuu..:/ Ärsyttää, kun toinen pitää koko ajan meteliä ja mä tykkään olla hiljaisessa asunnossa..
Onneksi mies ei ottanut isyyslomaa, koska en jaksais sitä koko aika täällä kotona..:)
Jadmiras ja Oona 1vk 1pv
rankkaahan se oli, mutta pois en sitäkään kokemusta antaisi. Se oli myös upeaa ja ihanaa . ja ennen kaikkea jälkimmäisiä.
Nyt sitten osaan kyllä arvostaa nykyistäkin elämääni vakaine parisuhteineen ihan eri tavalla - eka poikani ei biologista isäänsä ole koskaan nähnyt, mutta nykyinen mieheni on hänellekin se OIKEA ja ainoa isä, joka välittää. Minä kannustan sinua kyllä pitämään lapsen, tulet saamaan vauvalta NIIIIN paljon. Oma esikoiseni on nyt 12v ja kolmen pienemmän isoveli,
Isyyttä ei tarvi selvitellä, jos et halua, mullakin esikoisella viralliseseti avoimena, vaikka isän henkilöllisyys tiedossani onkin.
Minä olen selvinnyt lähes yksin kolmen pienen lapsen kanssa, joten luulisin ettei yhden lapsen hoitaminen tuota kovin suuria vaikeuksia :) Yhden lapsen kanssa liikkuminen vaikkapa bussilla on helppoa, mutta kolmen kanssa jo aika hankalaa :) Kyllä minäkin sinuna pitäisin lapsen, jos kerran olet siitä haaveillut jo pidemmänaikaa...:)
eikös lapsen "hankkiminen" ole aina vähän itsekästä?
Itse en lähtökohtaisesti hyväksy aborttia, joten tottakai rohkaisen sua pitämään lapsen. Tärkeintä sun tilanteessa olisi kait olla mahdollisimman rehellinen kaikille osapuolille ja selvittää mahdollisimman pian vastuu/osallisuus/vanhemmuuden jakaminen/yksin-tai yhteishuoltajuus - asiat. Kun vauva syntyy, sulla on tarpeeksi huolehdittavaa ilman niitäkin!
Ja sitten tietenkin - eräänä päivänä lapsesi kysyy isästään. Etkä voi vastata siihen vain että 'no, ne oli vähän sekavia aikoja......':).
JADMIRAS - musta kuulostaa siltä, että sä olet pienessä hormonimyrskyssä tai kriisissä vauvan syntymän jäljiltä (en tarkota loukata!:)). Vauvasi on nyt kuinka vanha, viikon tai vähän yli? Ja miehesi läsnäolo ärsyttää - melun takia? Teillä on nyt perheenmuodostus-viikot menossa. Ei ihme jos tunteet ja ajatukset risteilee. Muista kuitenkin, että te ootte tässä veneessä YHDESSÄ:).
Onpa tilanne!
Sinustahan se on kiinni, haluatko lapsen pitää vai et. Varsin mielenkiintoiseen tilanteeseen olet kyllä itsesi ajanut ja ymmärtääkseni ihan tarkoituksella vielä. Minusta lapsella pääsääntöisesti on oikeus sekä äitiin että isään, vaikka isä ei läsnä perheen arjessa olisikaan. Kannattaa siis miettiä millaisia tilanteita kahden isäehdokin läsnäolo aiheuttaa ja selvittää asiat ennen vauvan syntymää.
Sen voi sanoa, että lapsen kasvattaminen on vaativin tehtävä minkä eteen joutuu ja siinä on työtä kahdellekin ihmiselle (en väitä ettei yksinkin pärjäisi, kyllähän yksinhuoltajia on ollut kautta aikain mutta ei se mitään ruusuilla tanssimista tosiaankaan ole). Vauva-aika on vain erittäin pieni osa siitä pärjäämisestä, oli vauva sitten kuinka leppoinen tai itkuinen tahansa.
Joskus voi olla yksinkertaisempaa, jos isä ei puutu lapsen elämään lainkaan. Ehkä isäehdokkaasi ovat fiksuja ja asiallisia ja pystyt sopimaan järkevästi mahdollisesti elatusavut ja tapaamiset ym., mutta aina ihmiset eivät käyttäydy niin fiksusti tällaisissa asioissa. Eräässä tuttavaperheessä etäisä on koko ajan pyrkinyt tekemään kiusaa lapsen kautta...
Onnea ja tsemppiä sinulle, miten päätätkin tehdä!
Jos et kaipaa lapsellesi isää, ja itse lapsen haluat, niin mielestäni ei ole yhtään itsekästä lasta pitää. Tuttuni tuli myös raskaaksi, mies ei lasta halunnut, joten hän ei nyt ihanan 2v tytön elämään kuulu mitenkään, ja hienosti ovat alusta alkaen pärjännyt, äiti ja lapsi keskenään. =) Tsemppiä!