TAMMENTERHOJEN keskiviikko

ja sit päivitin varmuudeksi toisen ikkunan ja näin sun ehtineen siinä välissä :DD

[color=B452CD] Aina tuntuu jokseenkin hienolta kun kymmenluku vaihtuu =) Voi olla toki että 4-alkuista nroa ei ees odota innoissaan, voisi varmaan tulla vähä aikasemmin 8-o



Ollaan nähty miehen kanssa ihme unia. Ukko kerto aamukaffipöydässä että oli unessa väsänyt meidän takapihalle pulkkamäkeä mukeloille....itse näin painajaisia sammakoista ja siilistä...hmmm.. Kun heräsin niin sydän löi miljoonaa..



Olen niin innoissani nyt ku kotonaki tulee tuo vintti piakkoin valmiiksi ja tää hallilla tsto valmistuu kovaa vauhtia. Eileen kävin valitsemas kaakelit, laminaatit sun muut ja tänään tulee kaikki tänne. Meillä on tää töis tosi hyvä maalari, jolla on hyvä värisilmä ja ehdottaa ainakin omaan makuun sopivia sävyjä joka kerta. En halunnu valkosia tston seiniä vaan laitettiin niihin pieni sävy. Ainakin omasta mielestä tuli kiva. Mukava kuunnella kun miehetkin välillä nimittää tuota kolmatta tstohuonetta lastenhuoneeksi *kiäh kiäh*. Oon naureskellu, että kun tuun tänne sitten käymään tammi/helmikuussa niin saa sinne tuupata vaavin nukkuun ;-)



Nyt kun tuo vaavi ompi kääntynyt päälelleen tuolla masussa niin mulla on ylämaha ihan arka kun on potkutellut eilen illasta lähtien palleaa kohden aika railakkaasti. En tiedä mikä sen nyt villitsee, mutta nytkin ihan heilehtelee koko akka kun niin monottaa välillä. Tuntuu tosin kääntyilevän aika lailla kun toissa iltana mun maha oli ihan toispuolinen. Oikealla puolella oli valtava möykky ja vasen puoli ihan " lontolla" . Muistutti ihan alien-elokuvaa =)



Mutta nyt täytyy lompsia tuonne alakertaan, kun odottamani vieras näytti kurvaavan pihaan =)



Mukavata keskiviikon alkua !!!!

[/color]



Mary [b]30[/b]+0

Melekeen kaimat asialla yhtäaikaa =)

Mä kans ajattelin että kohta ilmestyy varmaan toinenkin.

[color=8B3A3A]Siis kyllä tänä aamuna tunsi ittensä taas [b]vanhaksi[/b]! Tein eilen tietsikalla lapsille Crazy Frog levyn ja siitä ne kuunteli musaa aamulla ja tuli vanha klassikko [b]popcorn[/b]

No, siitä lapset sit tuumas, että tää laulu on madagasgar-elokuvasta, johon minä sitten korjaamaan, että tää oli jo silloin ku äiti oli neiti 9veen ikäinen ! Sain kyllä semmoisenkin katseen,josta voi vaan lukea:[b]Ai tää on niiiin VANHA????[/b]



[color=458B74][b]( . ) Yö oli taas niin repaleinen,hikosin,puuduin olin levoton..

Tälle aamua himpula on vetänyt taas jo melkoiset jumpat..

Tänään olis pakko tehä siivoja,on taas huusholli ihan räjähdyksen jäljiltä.. :/[/b][/color]



[color=104E8B][b]Istuin G:[/b] Meillä on edellisen jäljiltä hyvä cragon kaukalo,mutta ei niin uusi että siinä olis sitä alustaa,vaan ns. vanhan tyylinen,kelpaa meille.. Ostin tuon silloin käytettynä,oli kuin uusi..



nyt haukkaan pikaa jotain ja kohta herra 7vee kouluun.. palaillaan astialle..



[b]Maria ja himpula 30+3[/b] [color=#FF00FF][size=3]♥

[b] Siis se ihme hillunta johtuu siitä,että vaavi laulaa ja tanssii vatsassa:" oon kolomekymppinen,oon kolomekymppinen..."



Niin meilläkin hilluttiin sunnuntai illalla,yritin jo huomauttaa saunan jälkeen vatsaan, että " Hei, tää siideri oli holitonta..!"

[color=darkviolet]No siihen on hyvä syy ;) Heräilin virkeenä kolmen aikaan, ku menin jo ennen kymmentä nukkumaan. .herätin sit ukon " puisteleen peittoo" :D Oli varmasti pölyä, uskokaa pois :D :D

Juu tää akka on tänä aamuna ihan seko.

Lunta satelee. Pitää kävästä rysäyttämässä sierra käyntiin niin ei tarvi puhistaa laseja.



Z ja peipi 28+5 (30-kriisi vielä kau ka na)

Täällä taas " ahkerana" kouluhommien parissa. Tuli eilen katottua aika outo leffa illalla myöhään (days of being wild) ja ei kauheesti ehtiny nukkua kun meni niin myöhäks. No onneks on ihan kiva päivä kun pääsee sinne sairaalakierrokselle:)



Ariella: Joo mulla lukee 45 persentiliin, eli ilmeisesti menee ihan keskikäyrille jos mä sitä lukua osaan nyt ajatella? Joo, yritä olla stressaamatta vauvan koosta. Sehän on kumminki se koko paketti mikä ratkasee, eli sun kroppa ja vauvan tarjonta ym.



Aurinko paistaa ja on nätti ilma, paitsi että loskaksi tais mennä:( Nyt pitää alkaa puurtamaan että saa edes jotain tehtyä kun on vielä rauha maassa kun mies nukkuu:)



Beijaflor 31+2

Huomenta!



Lueskelin tuossa eilistä pinoa ja huomasin, että muutamat ovat huolestuneet vaavin suuresta koosta. Mulla on vähän sama mielessä...Esikoinen oli 4100g ja 53cm eli suht reipaskokoinen tytöntyllerö ja se päänympärys 38cm!!! Kävin just viimeviikolla katsomassa kaverin vauvaa ja sen py oli 34cm. Eli jos toivoa saa, toivon suht pienipäistä vauvaa...Viimeviikkoisen 4D-ultran perusteella tämän kakkosen syntymäpainoarvio olisi 3,7kg, joten toiveita kai pienemmästä päästäkin on. On vaan alkanut kummittelemaan se synnytyksen kivulias jälkitila, kun ekasta oli täyspitkä eepparihaava ja komeet pukamat, siinä ei sitten kunnolla 3 viikkoon istuttu.



Levottomista öistä ja parisuhteesta:

Todellakin uni on kevyempää kuin ennen. Tuntuu, että herään ihan kaikkeen ylimääräiseen ja se kaikki ylimääräinen tuntuu superärsyttävältä! Viimeyönä taas särki lonkkia ihan älyttömästi ja piti koko ajan olla vaihtamassa asentoa ja korjailla tyynyjä jalkovälissä. Ja nenä on mulla nykyisin öisin tukossa ja pitkin päivää saa niistää sellaisia hyytyneitä verikikkaroita. Esikoisesta oli muistaakseni samaa vaivaa...Tosin mieskin on levoton tapaus; näki viimeyönä jotain painajaista, kun huusi kaksi kekrtaa APUAAAA!



Olinkohan minä ja valloittava raskauspersoonani pääosassa. Pitääpä kysäistä tänään asiasta, kun kotiutuu. Mulla on muutenkin tosi synkät ajatukset tällä hetkellä meidän parisuhteesta. Tuntuu, että kaikki läheisyys on täysin tipotiessään. Alkaa kohta olla sellainen pattitilanne päällä, että on tosi vaikeeta enää tehdä sitä ratkasevaa liikettä ja lähestyä toista. Sama pattitilanne vaivasi myös esikoisen raskausaikana ja koin silloin itseni tosi vastenmieliseksi ja ällöttäväksi mieheni silmissä, kun ei lähestynyt mua millään tapaa, BLAAH!

No tulipa ruinattua! Onko muita, joiden miehet ns. perääntyy raskausaikana taka-alalle?



OMK80:

Eipä mun sitten sinne TYKSiin tarvii mitään enää soitella...kysyin eilen neuvolassa tutustumiskäynneistä ja sain kuulla, ettei TYKS ota vastaan uudelleensynnyttäjiä tutustumaan. Ensinnäkin ryhmien kokoja on kuulemma pienennetty ja TYKS on ehdottoman tarkka, ettei uudelleensynnyttyjiä oteta visiitille :( Onpa meilläkin tuota aikaa viimekäynnistä vierähtänyt 5 vuotta, ja asiatkin varmaan jonkin verran muuttuneet. Vuodeosastolla on ainakin vierailukäytäntöä muutettu ja ilm. kännykkäkin saa olla äänettömänä osastolla mukana...Olisi vaan ollut kiva käydä katsastamassa paikkoja. Tiedot saa varmaan lukea netistä, niin kuin monen muunkin asian nykyään.



Äitee ja " Aatutar" 28+5

En ole paljon ehtinyt kirjoittelemaan kun on ollut niin paljon puuhaa. Talon arvioitsija kävi eilen ja äsken laitoin myynti-ilmoituksen paikalliseen lehteen. Jos vaikka menis kaupaks niin pääsis muuttamaan rivariin. On täytynyt laitella paikkoja kuntoon ja pestä vihdoin ja viimein ne matot kun ovat koko vuodelta suurinpiirtein olleet pesemättä. Pikkaisen olen pakkaillut sellaista mitä ei tarvii täällä kämpässä. Eihän sitä tiedä milloin tän saa myytyä mut en kyl kohta varmaan hirmuisesti pysty tekemäänkään. Nyt jo iltaisin selkä on ihan tulessa ja nukahtaminen vaikeaa kun ei löydä oikeaa asentoa.

Meillä on ostettu Gragon auto baby tulevaa tenavaa varten, kaverit kehuivat sitä et on hyvä. Ens viikon lopulla on neuvola, joten viimeistään siinä vaiheessa yritän ehtiä kirjoittelemaan. Tosin päivittäin olen yrittänyt lukaista jutut läpi.



birgit ja pörrö 28+6

Jospa sitä nyt ehtisi vähän raapustelemaan. Aamulla kävin jo neuvolalääkärillä ja vein pojan hoitoon. Eilinen meni aika hujauksessa kun käytiin aamulla neuvolassa, sitten lähdettiin hoitelemaan asioita ja etsimään tapettimalleja. Lisäksi auto rupesi temppuilemaan joten jäi puolet asioista hoitamatta, no käytiin miehen kanssa lounaalla ja se olikin oikein mukavaa pitkästä aikaa :-) Nyt sitten odottelen että auton myyjä tulee hakemaan ton kärryn korjattavaksi...



Näyttäis että kaikilla asiat aika mallillaan vaikka toki vaivoja on, mutta aika hyvä saldo jos ajattelee että Tuiskua on ainoa joka on sairaalassa... Toivottavasti kaikilla menee homma jatkossakin putkeen :-)



Synnytyksen ajankohdasta - jos käy niinkuin esikoisen kanssa niin taidan olla ensimmäisten tammisten joukossa joilla on nyytti kainalossa. La ultrien mukaan 1.1. ja jos esikoisesta mallia ottaa ja tulee 3 viikkoa ennen, on meillä vauva jo ennen joulua. Kääk! :-)



äitiliini ja mieletön - en ole minäkään niitä vauvan tavaroita vielä laitellut, lähinnä ton remonttihomman takia. Eiköhän me ehditä...



Outi - Britax meillä ollut esikoisen istuimena ja ollaan tykätty. Kaukalo on nyt samaa merkkiä, ostettiin miehen serkulta käytettynä. Kai se nyt aika suosittu on. Toi malli on varmaan ollut muutaman vuoden ja siinä on kai paremmat sivutörmäyssuojat jne. Löytyy Britaxilta halvempikin peruskaukalo. On kyllä niin makuasia että mistä kukakin tykkää ja paljonko haluaa rahaa siihen upottaa.



ardisia - mulla on vähän sama tapa. Keksin lisää tehtävää vielä kun edelliset on vaiheessa ja mies on tosi tyytyväinen :-) Tekisin kyllä itse jos osaisin / pystyisin. Vähän kärsimätön olen, kun saan jotain päähän se pitää tehdä heti. Tsemppiä teidän remppaan.



hermione - otahan nyt rauhallisesti! Oletko katsellut Huuto netistä niitä vaunuja? Tai voidaanhan me tehdä pikkuinen viikonloppureissu Saksaan ;-)



moominmamma - kurjaa tommoinen palaute, oliko teillä siis joku keskustelu vai ihan muuten vaan? Mulla huomenna esikoisen (4v 3kk) kasvatuskeskustelu pk:ssa, yleensä on kyllä ollut ihan kivoja ja rakentavia keskusteluja. Eikö ne hoitajat sitten halunneet tehdä asioille jotain, onhan se heidänkin vastuullaan ja ovat ammattilaisia? Yhdessä vanhempien kanssa noista jutuista pitäis jutella ja sopia että mitä voisi yrittää tehdä jotta tilanne paranisi (jos on oikeesti jotain ongelmia)...



Mary - onnittelut 30 viikosta!



ISÄNPÄIVÄ - oma isäni on kuollut joten yleensä käydään miehen vanhemmilla kahvilla ja lahja viemässä. Aina ostettu kirja, mutta nyt kimppalahjana miehen siskon kanssa 3 dvd:n paketti (Suomalaiset sotaelokuvat tai joku semmonen) kun ostivat just dvd:n. Miehelle ostan jotain pientä kun osti just vähän niinkuin itse isänpäivälahjaksi yhden PS2 pelin ja poika väsää tarhassa kortin. Aika normaali päivä muuten vietetään, käyn varmaan isäni haudalla viemässä kynttilän...



SYNNYTYSKERTOMUKSISTA - eikö voi ottaa yhteyttä potilasasiamieheen jos ei sairaalasta anna sitä eivätkä kerro syytä?



VAATTEISTA - Itäkeskuksen H&M:ssa oli äitiystoppatakki ja villakangastakki myynnissä. Oliskohan muissakin...



LIIKKEISTÄ - Fable, välillä on täälläkin hiljaisempia päiviä, varsinkin jos itse touhuaa jotain niin niitä ei edes niin seuraa tai huomaa. Olin just maanantaina päivällä itsekin jo huolissani, mutta sitten illalla rupesi taas normaalisti tuntumaan.



LÄHEISYYDESTÄ - on noi sekstailut kyllä jääneet aika vähille, mutta muuten kyllä mies on ihan normaalisti (ei siis älyttömästi) halaillut jne.



Neuvolakuulumiset eiliseltä ja tältä päivältä vielä: th käynti eilen ja kaikki oli ihan ok, Hb 137, RR 122/70, liikkeet ++ ja painoa vain 50g/vko, jee. Tänään lekuri, kohdunsuu kiinni, vähän pehmeä. Sairaslomaa jatkoi sitten äitiysloman alkuun eli vielä pari viikkoa.



Tulihan taas pitkä raapustus, nyt tekemään jotain hyödyllistä :-)



t. Mirabella ja Albert rv 32+2

[color=darkviolet]Sain kummiski järkättyä vähä khh:tta, ku siellä pöytä tuppaa oleen hyrskyn myrskyn lähes aina. Samalla järkkäilin paria kaappia, ku vaihtelin tavaroitten paikkaa. Ilmankostutinta tarvii harvon ja se oli vaan viemässä tilaa khh:een likapyykkikaapin hyllyllä.

Saa nähä onko se nyt vaan tiellä, ku tukin makkarin kaappiin. .



[color=blue]Moominmamma [color=violet]toivottavasti tänään on parempi päivä ja tuo hoitoasiakin sutviutuu mallilleen. Mua rassas viime vuonna hirveesti, ku akka kerto aina saman " kaverin" lyöneen. Pahoja uhmia meilläkään ei oo ollu (akka nyt 4v6kk), mut viime vuonna akkaa hakiessa oli perinteistä sessioo, ett akka tappeli vähä pukemisen kanssa.

Mun mielestä ei mitenkää pahasti, mut hermothan siinä meinas mennä puolin ja toisin. En enää muista sanatarkasti miten yks hoitsu otti sen puheeksi. Halus neuvoa tieten, ku meillä koekappale tuo akka :D Mut kieltämäti jäin miettiin sen sanomisia turhan pitkään.



[color=blue]Maria [color=maroon]mä kans muistan, ku olin ihan pikkutyttönä autossa ja vanhemmat sisaret popitti popcornin tahtiin :)



[color=blue]Beijaflor [color=violet]tsemiä koulutehtäviin :) Mites muuten ookko enää keikkaillu? Sinähän se olit joka laulutreeneissä kävit. .



[color=blue]Mieletön [color=maroon]jossai määrin tulee joskus mieleen, ett voiko tuota ukkoa kiinnostaa nyt ykskaks kymppi kiloa painavempi akka missään mielessä. Mut aika ohimeneviä tuntemuksia on, joten en vois sanoo ett siittä ongelmaa on.

Vasta kyllä ukon kans oli puhetta, ku on ollu hiljasempaa seksirintamalla. Meillä onneks sattuu yleensä himottomuuskaudet suht yhtä aikaa. Kävi silti ilmi ettei ukko oo viittiny etes tyrkyttää itteensä, ku kerran (varmaan 2kk sitte) sanoin ettei himota yhtään.

Toivottavasti teillä " pattitilanne" ratkeaa pian. Ei oo hyväksi antaa vaan tilanteen itekseen kehittyä, koska kaikkihan me kaivataan läheisyyttä just tässä tilassa varsinki.



[color=darkviolet]Nyt pitää nostaa persaus tästä ja asetella kangas keittiönpöydälle. Jos se homma lähtis siittä eteneen. .

juu kato meitsiä ei nyt nappaa just mikään! Imurin letkun sai roudattua olkkarin lattialle, mutta eipä vielä tuo imuri hurise...säälittävää! Esikoisen vaatteet pitäs siirtää lipastosta kaappiin, mutta kun sekin kaappi pitäs ens raivata kaikista appiukon jäämistöverhoista ja poppanaliinoista, YÖK! taidan kaapia koko sisällön suoraan säkkiin ja hävittää säkin jonnekin pois näistä nurkista. Kun neitin vaatteet olis järkätty kaappiin, niin vapautuis tuo lipasto Aatuttarelle. Samoten pitäs omella parit masutuubit ja esikoiselle pari koristetyynynpäällistä, mutta ku ei nappaa yhtään pätkää! Lähetäpä nyt sitä sun virtaskaa tännekin, pliis! Oiskohan tää saamattomuus vaan oire tuosta parisuhteen tilasta...No nyt nostan p***seen penkistä!

Tuli just syömästä ja kaäytän vähän työaikaa kirjoitteluun..



Nyt huomaa kun työpäivät alkaa vähentymään ja sen takia työpäivät rauhoittumaan, että motivaatio työntekoon on aika minimissä.. Pitäisi kuitenkin vielä saada paperityöt tehtyä ja muutakin puuhaa vielä olisi, mutta saa nähdä jääkö ne viime tippaan.. Ei kyllä kannattaisi jättää, koska eihän sitä tiedä, jos vaikka sairaslomalle joutuu. Tuntuu kyllä aika epätodennäköiseltä kun on niin hyvä olo.



Mary: Onnea 30 rv saavuttamisesta:)



Zatu: Ainakin Embialla(?) on noita äitiystoppahousuja. Ovat vaan uutena tosi kalliit. Nyt saan ne n. 20e sieltä huuto.netistä, ja toivottavasti pian! On sitten mukavampi olla ulkona. Eiköhän ne saa sitten ihan hyvin eteenpäin myytyä, kun ei ole enää tarvetta.



Zatu+Mieletön: Meilläkin on ollut hiljaista makkarin puolella.. Ja varmaan siitä osaksi tulee sellaista pientä kireyttä ilmaan. Ja miekin sanoin miehelle pitkän aikaa sitten, ettei oikein haluta. Liekö se vaikuttanut myös mieheen? Nyt taas toisaalta välillä tekis mieli, mutta pitäisi vaan saada jostain sitä jaksamista ja energiaa moiseen puuhaan;) Sit kun on jo yksi lapsi niin kyllähän toi arki sujuu helposti niin, että läheisyys+romantiikka (mitä sen on?!) jää vähälle. Mutta elän toivossa, että asia korjaantuu pikkuhiljaa kuhan tää raskaus on ohi.

Meille tulee esikon mummo nyt kyläilemään useammksi päiväksi ja nyt voisi sitten ihan kahdestaan käydä vaikka elokuvissa tai syömässä eli panostaa parisuhteeseen!



Vauvan tavarat: Pinnasänky on, patjat yms ovat vielä pusseissa etteivät pölyty. Pieniä vaatteita olen kasannut kaappiin, mutta ne pitää vielä pestä. Olen ajatellut, että sitten äitiyslomalla ehtii noita hoitamaan. Onpahan jotain tekemistä sitten! Seisomalauta täytyy varmana käydä kohta ostamassa rattaisiin, että ehditään vähän harjoitella ennen vauvan tuloa.



Liikkeet: Kyllä liikutaan ja paljon. Ihan läpi vuorokauden tuntuu liikkeitä ja aika tiuhaan. Ja enempi nyt ihan sellaisia liikkeitä, jotka saa mahan liikkumaan kuin esikosta aikoinaan. Ei ole tarvinnut huolestua viime aikoina liikkeistä, mikä on ihan mukava juttu.



(.) Niin kuin jo kirjoitinkin hyvä on olo. Eipä oikein vaivoja mistä valittaisi. Masu kasvaa ja ihan tuohon eteen, eli sivuprofiili alkaa olla jo hauska! Mutta olo ei tunnu mitenkään kauhean isolta eikä vielä hirveän kömpelöltäkään. Portaissa puuskutan, mutta muuten liikkuminen on vielä helppoa. Vauva oli neuvolalääkärissä raivotarjonnassa ja luulenpa, ettei siitä enää asentoaan lähde vaihtamaankaan. Esikko kääntyi myös aikaisin rt:aan ja siinä pysyi.



Niin, kaveri sai eilen tyttövauvan:) Eli päästään katsomaan sellaista pienen pientä nyyttiä lähiaikoina! Ihan jännää. Tässä kun on monta kaveria, jotka saavat vauvan ennen meitä niin jotenkin oma synnytys tuntuu niin kaukaiselta vaikkei siihen ihan oikeesti olekaan enää hirveän kauan..



Nyt töihin,



tikru 29+5

[color=darkviolet]eli saamaton päivä ja ku tää rakkine on koko ajan päällä niin äkkiä tähän tulee istahettua :)



[color=blue]Mieletön [color=violet]mä taisin lähettää viimesetki energian rippeeni sulle, koska mä en j a k s a nyt enää touhuta. Pyykkikoneen peräti sain laitettua toisen kerran hommiin ja kankaasta leikattua mitä olin suunnitellu, mut siihen se jäi. Unettas. .kai viime öinen kukkuminen kostautuu.

Anna vaan sen imurin letkun olla siellä lattialla :) kyllä se siivouspiikki vielä tulee.



[color=blue]Tikru [color=maroon]niihän se on, ett ku on jo yks " hidaste" jalossa pyörimässä niin ei sitä niin vaan voi harrastaa muhinointia ;)

Mulla masu kans on vaan edessä. Eilen laiton pilotin päälle, kiinni en viihtiny laittaa ku oisin näyttäny michelin-ukolta :D Mut tosiaan takaapäin mun olotila ei paljastu.



[color=darkviolet]Varsin laiton vaukirjalle mailia ja kyselin arvonnoista. En jaksanu soittaa. Niin tosi raskasta ois ottaa känny käteen ja näpytellä :D

Arvatkaa minkä hyvän idiksen keksin :) :) käyn tilaamassa raakapakasteina tortut yheltä keittiöltä. Oon joskus aiemminki ottanu ja tosi kätevää vaan heittää uuniin paistumaan, ku niissä on marmelaati valmiina. Ja mikä tärkeintä -> ovat syötävän hyviä :b

Mietin, ett ottasinko jotain pullaaki. Ois kätevää, jos ei vuoden vaihteessa eikä sen jälkeen kykene leipomaan. Ja meneehän siinä tieten aikaa, ett oppii kahen muksun kans touhuaan ja pyörittään arkihommia jne. Ois siittä huolimatta pullantuoksunen kotimami ;)



Auh, peipi änki oikeelle puolen masua. Tais herätä, ku join äskön kahvia. Huomenna ois neuvolassa käynti ja akan otan eka kerran mukaan. Kerroin siittä aamulla sille niin kysy heti katotaanko peipiä siellä sitten siittä telkkariruutusta :)

En tiiä pitäskö olla kiero ja sanoo akalle, ett kysyppä neuvolatätiltä sitä. Saattas vaikka onnistua. .



Nyt pitää mennä rentoutuun.

Ollaan oltu seurakunnan kerhossa näitten pienempien kanssa, onpa mukavaa nähdä toisia äitejä ja jutella aikuisten juttuja.



Vauva liikkuu varsinkin iltaisin todella paljon ja voimakkaita potkuja tuntuu, välillä niin että sattuu. Jos mahaa ei olisi tuskin tajuaisin olevani raskaana, niin hyvä olo mulla on. Tietysti närästää ja vessattaa usein, mutta nehän ovat pikkujuttuja =) Koputan kyllä puuta kun tiedän kuinka äkkiä tuo olotila voi muuttua. Viime raskaus oli niin rankka että osaan kyllä iloita tästä olotilasta.



Zatu: kyllähän sen haistaa vaatteista jos ne tarvitsevat pölytystä ja usein helpomalla pääsee kun heittää ne suoraan koneeseen. Kyllä minäkin pesisin jos olisi eka tai toinen lapsi tuloilaan,eikä olisi muuta tekemistä, onhan ne niin suloisia ja ihania pyykättäviä noi 50 cm vauvanvaatteet=) Mutta tosiaan tässä huushollissa pyörii pesukone 3 kertaa päivässä eli kaikki minkä voin jättää tekemättä niin se jää. Mutta ymmärrän kyllä niitä jotka haluvat nuttunsa pestä ja silittää.



Täällä aurinko paistaa sisään ja saa mut vihaseks kun ikkunat ovat niin hirvittävässä kunnossa =( Hävettää kun on niin saamaton että ikkunat näyttävät lasten taideteoksilta tuhansineen kädenjälkineen... En mä oikeen pysty tähän kiiltokuvaelämään missä kaikki on täydellistä. Hallittu kaaos taitaa paremmin kuvailla meidän kotioloja =)



Eilen sain vastauksen esikoistytön PH-mittauksesta, hänellä toisaankin ON takaisinvirtausta mahalaukusta, en myt muista minkäniminen sairaus se on, kai näen sen sitten epikriisistä. Se aiheuttaa tytölle pahan olon ja närästyksen varsinkin iltaisin. On ollut jo vuoden ja välillä niin pahana että tyttö on itkenyt huonoa oloaan. Vihdoin saimme sille selityksen. Läkkeeksi määrätiin prepulsidia jonka hankkimiseen apteekit tarvitsevat erikoisluvan. Olen kyllä sitä käyttänyt toiselle tytölle vauvan kun hän oksensi paljon, mutta sairaalasta sanottiin että se oli tavallisempaa ennen, nykyään ollaan todettu sen voivan aiheuttaa sydämen rytmihäiriöitä, että nyt ollaan käyty sydänfilmissä ja seuraavan kerran taas parin viikon päästä, tarkistetaan että vaikuttaako se.



Torstaina oltiin kakkostyttären (9v) kanssa foniatrilla, totesi dysleksian (se jo tiedettiin) ja määräsi puheterapiaa, vaikka ruotsinkielellä on tosi vaikeaa saada puheterapiaa, joudutaan jonottamaan jopa vuoden. Kävimme myös psykologilla joka on tavannut tytärtä 4 kertaa, meitä vanhempia kolme kertaa ja käynyt tytön koulussa kerran. Hän vahvisti sen mitä epäilimme, tyttö on täysin ulkopuolinen kolussa, hänellä ei ole yhtään kaveria ja sen että hän kärsii siitä. Psykologi kertoi että välitunnilla tyttö istuu penkillä liikkumatta kokoonpainuneena ja on surullisen näköinen =( Kyllä äidin sydän oli murtua. Olen tätä työstänyt ja itkenyt nyt viikon verran. Eilen soitin opettajalle joka toisti sen minkä on sanonut aiemminkin, että tyttö on itse valinnut yksinäisyytensä. Tämä ei tietenkään ole totta, koska siinä tapauksessa hän tuskin itkisi joka ilta kotona sitä että hän on yksin. Yhtenä päivänä han sanoi että hänestä tuntuu siltä ettei häntä ole olemassakaan ja että muut lapset ovat valo ja hän on pimeys... En pysty nytkään ajattelemaan asiaa ilman että tuntuu tosi pahalta.



Puhelu opettajalle johti vain siihen että hän sanoi lapsille välitunnin alkaessa että jos joku on yksin, hänenkin kanssaan voisi olla, eikä se tietenkään vaikuttanut mitenkään. Nyt olen kirjoittanut kirjeen rehtorille, mitä en vielä ole lähetänyt koska tiedän että siitä alkaa taistelu. En ole edes varma siitä mitä haluan että koulu tekisi. Tytöllä on aspergerin syndrooma, hän ON erilainen kuin muut lapset, sitä ei voi kiistää, mutta niin kiltti, rauhallinen ja (ennen) iloinen luonne, ei mitään häirikkötyyppiä eikä edes osaa olla ilkeä. Tosi rehellinen, muttei koskaan ilkeä. Mitä äitinä voi sanoa kun tietää että oma lapsi kärsii ja näkee kun itsetunto murenee pala palata? Miten sitä luuleekaan kun lapsi on pieni että voi varjella lastaan kaikelta pahalta... Onhan tämä kuin painajaista josta ei voi herätä. En minä osaa ajatella että elämä koulii ja että semmoista se on, epäreilua, vaan minä haluaisin pelastaa lapseni itsetunnon ennkuin on liian myöhäistä. Eihän kuitenkaan kukaan lapsi halua että säälistä otetaan kolmanneksi pyöräksi, omaa rakasta ystävää varmasti jokainen toivoo. Se tuntuu nyt mahdottomalta. Ongelmaa lisää se että koulu on tosi pieni, 1-3 luokallakin on yhteensä 8 oppilasta.



Jo pari vuotta sitten tyttäreni kertoi siskolleni unestaan, hän sanoi että siinä unessa hän oli hyvä kaikessa eikä hän tehnyt mitään väärää ja kaikki tykkäsivät hänestä. Itkua pidellen siskoni oli kuunnellut toiveista jotka kuitenkin suurimmalle osalle lapsia on itsestään selvää.



Onko se kuitenkin niin että erityislapset avustajineen ja terapoineen on sellainen ufo että toivoa ei ole " normaalien" lasten kaveruudesta? Olisiko tyttärelläni parempi olla erityiskoulussa missä kaikilla on ongelmia? Minä tyhmä,naiivi ihminen luulin että hänen olisi parempi integroituna missä hän voi elää meidän kylässä tavallisena ja saada kavereita. Kuvittelin että erotyiskolussa hän leimautuu eikä voi saada täältä kavereita. Arvatkaa mitä? Halloween juhlaan hän kutsui 3 luokkakaveria 8vuoronperään) ja kaikki kieltäytyivät... Hänellä siis Ei ollut yhtään ystävää juhlissa missä siskolla ja veljellä molemmilla oli.



Jos joku on tänne asti jaksanut lukea (ei taaskaan ole odotusaiheista, kuten usein mun jutut) niin kiitokset siitä että luitte, tuntuu että tämä asia on päällimmäisenä enkä oikein muuta osaakaan ajatella tällä hetkellä.



On se vaan helppoa niin kauan kun se lapsi on helmoissa pyörimässä ja äiti voi puhaltaa pipin pois... =( Tässä vielä runo joka on tosi koskettava, varsinkin kun se pieni lapsi nyt tarvitsee jo sitä enkeliä, vaikk ikää on vasta 9 vuotta. Joskus olen kyllä elämälle katkera.



Suojelusenkeli



Mä katson yhtä kuvaa monta lapsuuteni iltaa

siinä kaksi pientä lasta kulki vaarallista siltaa

Heitä uhkas metsän pimeys ja synkkä virta pyörteinen

Mut ei hätää heitä suojas enkeli valkosiipinen



Kun tänään katson sinuun ja sua uneen tuuditan

Muistan päivän leikit ja kuinka sua rakastan

Sä olet tosi pieni ja mä melkein toivoisin

että rinnallesi saisit samanlaisen enkelin



Kohta ryntäät maailman ruuhkaan näet varjoja ja aurinkoa

Tee mitä teet mut älä sielullesi vahinkoa

Sillä haavat nuo ei parane vaik´ isi kuinka puhaltais

Siksi toivon että enkelini jostain suojaa sais



Tuota lapsuuteni kuvaa vielä hetken muistelen

On harmaantuneet värit enkelin repaleiset siivet sen

Voi jospa voisin paikata edes laudat lahoimmat

tuon sillan jonka yli kaikki lapset kulkevat

[color=CD4F39] Mä kans eilen heitin ukolle että ei oo nyt muutamaan aikaan ollut " säpinää" ... *hih* Katto mun päälle ja sano: älä luulekkaa että nyt laitan mitään sun sisälle kun se on vielä pää alaspäin !! Ja oli ihan aidosti kauhuissaan olevan näköinen. Voi jee..arvaa pitikö nauraa ihan sydämmensä pohjasta...yritin vakuutella, että no ei se nyt sinne asti menee, mutta päätös mikä päätös ;-)

*hihihihihiiiii* naurattaa vieläkin tilanne =D



No onneksi läheisyyteen yms ei oo vaikuttanu, halailu tosin aina päättyy kauheeseen naurunremakkaan kun ei hyvällä tahdollakaan pysty olla seksikäs tämän mahan kanssa kun ei käsivarret tahdo veny ympäri ja ollaan ihme perse-pitkällä asennossa kumpikin mahan takia =) Onneksi löytyy huumoria ;-)



Naurattaa tuo Mariankin ehdotus 30-kympin laulamisesta mahassa ja jytäämisestä!! voi tosiaan olla niinkin, saa kohtaa äiteensä kiinni!! hih...

Mulla pääsi itku kun luin sun kirjoituksen :(



Osaan vain kuvitella, miltä erityislapsen äidistä tuommoinen syrjiminen tuntuu. Ja miltä itse tytöstä tuntuu. 9- vuotiaalle kaverit pitäisi olla kaikki kaikessa ja niitten kautta opetella sosiaalisia taitoja murrosikää ja aikuisuutta varten. Ihanaa, että teillä on iso perhe, tytöllä isosisaruksia ja muutakin sukua, johon turvautua! Aivan p***apuhetta opettajalta, tuo että lapsi on itse valinnut yksinäisyyden!!



Mulla tuli muutama kysymys/ajatus mieleen..

Onko tytöllä kavereita muualla? Siis käyttekö esim. asperger- leireillä tms. tapaamisissa, joissa sais vertaistukea (niin vanhemmat kuin lapsetkin)?

Oisko teillä mahdollisuus siihen erityisluokkaan? Mitä mieltä psykologi ois sinne siirtämisestä? Haluasiko tyttö itse mennä erkkarille?



Mulla on nämä erityislasten tilanteet sydäntä lähellä, kun itse sellainen olen ollut. Olin ainoa " erilainen" normaaliluokalla, ja vaikken ns. kiusatuksi ikinä tullut, niin kuitenkin näin aikuisena ajattelen, että kuulovammaisten luokka olisi ollut mulle parempi vaihtoehto (mutta sitä ei meidän kylällä ollut...), ihan vaan oppimisen kannalta. No, mie pärjäsin ihan hyvin loppupeleissä, ihan hyvät paperit sain norm. lukiostakin jne. mutta miten paljon paremmin/kitkattomammin koulunkäynti olisi sujunut ympäristössä, jossa oppimista olisi tuettu enemmän.

Mutta mun mielestä erityislapselle paras paikka _YLEENSÄ_ on erityisluokalla.



Ota nyt ja lähetä se kirje sille rehtorille!! vaikka sodan saatkin aikaiseksi, niin se voipi johtaa johonkin positiiviseen. Oletko puhunut muitten vanhempien kanssa, onko teissä perhetuttuja että tyttö saisi tavata koulukavereita koulun ulkopuolella kyläilyjen merkeissä?



Ääh.. meneepä sekavaksi kun pitää kiireessä kirjoittaa...



Mun pitää nimittäin lähteä neuvolaan ;)

Mutta palaan varmasti astialle myöhemmin!!!



Ardisia

Halaus ja voimia sulle, itku tuli kun luin sun tytöstäsi. Kamalinta on just kun ei voi oikein auttaa omaa lastaan. Varmasti hankalaa pienemmällä paikkakunnalla, mutta olisiko siellä mahdollista keskustella asiasta lasten ja heidän vanhempiensa kanssa?



Muistan kyllä ala-asteelta tytön joka oli " erilainen" en itsekään halunnut hänen kanssaan olla kun en edes tiennyt mikä hänellä oli. Ja toisekseen kukaan muukaan ei hänen kanssaan ollut ja silloin olisi jotenkin leimautunut. Luulen että lapset itsekin pelkäävät erilaisuutta eivätkä tiedä miten pitäisi toimia (tuskin ovat tuossa iässä tahallaan ilkeitä) ja siinä pitäisi vanhempien tulla kuvaan mukaan. Mutta asiaan on vaikea ottaa kantaa tai tehdä sille mitään kun ei siitä ole tietoa. Löytyisikö sitä kautta jotain apua ja tosiaan onko olemassa jotain vertaistukiryhmiä joista voisi saada tukea?



Ei se vanhemmuus tosiaan helppoa ole. Kerro edes tänne sitten kuulumisia asiasta, et ainakaan ihan yksin sen kanssa ole vaikka suoranaista apua ei ehkä osata antaakaan! *halaa*



t. Mirabella

Heippa Tammi-mammat!



Olen jo jonkun aikaa lukenut teidän viestejä ja aina jotenkin oma kirjoittaminen jäänyt ajanpuutteen vuoksi....



Mutta nyt kun siirryn työelämästä sairasloman kautta äippälomalle, niin tuntuu että tätä aikaa olisi vaikka muille jakaa (odotan siis ensimmäistä) ja tässä tilanteessa vertaistuki tuntuu tuikitärkeältä!



Joten ellei kenelläkään ole mitään sitä vastaan että " änkeen" näin myöhässä teidän laatuseuraan, niin ottaisin mielelläni osaa näihin päivän " huippuhetkiin" ?



(uskokaa tai älkää, mutta minulle tämän viestiketjun lukeminen on kuin jännittävää kirjaa lukisi, minäkö yli-innokas odottaja....?)



Mukavaa & aurinkoista päivänjatkoa terhot!



t.Pupina & Möykky rv 30+5

Kyllä se niin on että kun tiedän että tämä tuntuu ulkopuoliseltakin pahalta, ettei tässä nyt vaan mun raskaushormoonit nyt jyllää. Tuntuu hyvältä että tämä asia koskettaa, koska se taas antaa mulle varmistuksen siihen että en ylireagoi.



Erityisluokkaa kolussa ei ole, oppilaitakin on vain 28. Vaasassa on mussorin koulu (ruotsinkielinen) erityiskoulu, matkaa vaan on 45 km yhteen suuntaan, eli aika pitkä aika pienelle. Jos asuisimme Vaasassa olisin ilman muuta laittanut lapsen dysfasia-luokalle, joita on useissa kouluissa. Mussorin kolussa ei ole varta vasten luokkaa dysfaatikoille vaan se on enmmänkin kehitysvammaisille lapsille, kuitenkin sinne lähetetään usein lapsia (varsinkin käytöshäiriöisiä) koska ruotisnkielisiä paikkoja on vaikea saada. Siksi ehkä kynnys sinne menoon on korkea, koska siellä on sitten paljon lapsia joilla on paljon pahemoiakin ongelmia kun meidän tytöllä. Tyttöhän pärjää kolussa hyvin, ongelma on vain tämä sosiaalinen puoli.



Asperger-leireillä ei olla käyty koska emma ole saaneet maksusitoumusta kunnalta, ei ole resursseja siihen, mutta on kyllä luvattu että ehkä tulevaisuudessa.



Tytöllä on kaverieina siskoni miehen lapset, samanikäisiä, 2 tyttöä ja 1 poika. He kaikki tuntevat ja tietävät että tyttö on ihana ja eläväinen, ja haluavat mielellään olla hänen kanssaan,mutta välimatkaa heille on se 45 km ja sen lisäksi he käyvät siskoni luona vain joka toinen viikonloppu.



Psykologi sanoi että sellainen mahdollisuus on olemassa, että tytön voi siirtää toiseen kouluun mutta tytön oppimisvaikeuksien asteen takia siihen ei ole tarvetta. Tyttöä itseään jännittää se muuttaminen, aspergerlapsena kaikki muutokset tuntuvat ylipääsemättömiltä ja pelottavilta. Mutta tottakai me mietimme sitäkin vaihtoehtoa.





Muistelen että olet kertonut että omalla lapsella (vai oliko molemmilla?) sama kuulovamma kuin sinulla. Miten olet itse ajatellut hänen koulunkäyntinsä, onko teidän paikkakunnalla erityisluokka tai koulu? Onhan se kurjaa kun lapsella on ongelmia, ihan kuin se erityisongelma ei itsessään riittäisi, sitten pitää vielä tunte itsensä ylimääräiseksi ja ei toivotuksi.



Tästä asiasta en ole muitten vanhempien kanssa puhunut, asia on liian pinnalla vielä enkä tunne että saan aikaan kovinkaan rakentavaa keskustelua, onhan se niin että suurin osa ajattelee ettei lapsia voi pakottaa olemaan sellaisen kanssa josta ei tykkää, ja joskus on helpompaa ajatella että se on kiusatun oma syy että jää ulkopuolelle. On rankaa myöntää että se penkillä istuva lapsi ei haluaisikaan olla yksin. Jos oma lapsi on suosittu eikä hänellä ole ongelmia, harvempi vaan ajattelee asiaa toistamiseen. Tälläinen asia ei kosketa ennekuin se tulee kohdalle. Eihän ne muut välttämättä edes tiedä sitä mitä kerroin, eli miltä mun lapsesta tuntuu. Silloin asiaan on helppo olla puuttumatta.



Taidan kyllä lähettää kirjeen, mutta sattuu niin pahasti että rehtori on sairaslomalla ainakin kuukauden (hänen lapsellaan on todettu syöpä) ja jotenkin tuntuu että miten kehtaa tällä asialla vaivata kun perhe on sellaisessa kriisissä... Tilalla on erityisopettaja, todella epäpätevä, enkä haluaisi hänen kanssaan asiasta keskustella. Voi olla että menen suoraan koululautakunna puheille. Selvää on etten voi sivusta katsoa kun lapsi voi näin huonosti!