Kuinka nopeasti synnytyksen jälkeen pystyy/voi/kannattaa odottaa jo toista lasta perään?
Lehdistä saa lukea, että kannattaa pitää vuosi väliä synnytyksestä seuraavan lapsen odotukseen. Jotta " oma kroppa kerkiää palautua normaalin rytmiin" :)
Eli ikäeroa tulisi silloin n. 2 vuotta lasten välille.
Onko tuo aivan pakko?
Tai siis välttämätön tuo vuosi väliä? Tietenkin ihan miltä itseltään tuntuu, mutta onko se terveellistä rueta heti perään odottamaan toista lasta?
Kuitenkin tiedän monia äitejä jotka ovat tehneet lapset vuoden tai 1.5 vuoden ikäerolla.
Tietenkin hoitajat pyrkivät neuvomaan tuohon vuoden taukoon odotuksien välillä.
Mutta mieltä olette?
Ja kuinka hyvin on onnistunut synnytykset ja odotukset lyhyellä aikavälillä?
Onko ollut rankkaa? Tai onko tullut lasten hoidossa " hankaluuksi" ?
Kun toinen oppinut kävelemään ja toista saa jo imettää heti perään...
Itse haluaisin heti perään toisen:)
Vaikka tämä ensimmäinen raskaus on ollut hieman vahinko, mutta kuitenkin on ollut aina haave saada iso perhe, ja tämä raskaus sujunut toistaiseksi ongelmitta niin kuinka nopeasti voi rueta yrittämään toista lasta (tällä kertaa ihan tarkoituksella).
Kokemuksia?
Tietysti pitää muistaa seurata omaa tunnetta ja kropan tiloja synnytyksen jälkeen, että jaksaako ja onko voimia toiselle odotukselle...
Kommentit (17)
että siellä on mennyt noin hyvin:)
Eli jos ei ole mitään ongelmia odotuksissa ja itse synnytyksissä niin ei ole mitään estettä:)
En haluaisi kuitenkaan että ikä ero on 2 vuotta tai enemmän. Ainakaan näitten ensimmäisten välillä.
" Kuulemma" tuo on pahin ikäero tuo 2 vuotta, että mustasukkaisuutta on sitten tiedossa vanhemmalla lapsella kun pieni vauva tulee taloon;)
Minulla ja velipojalla on 2 vuotta ikäeroa ja kun menin ekaa kertaa käymään sairaalassa katsomassa pikkuveljeä niin voi luoja, miten olin ollut mustasukkainen, kun pikku-veli oli ollut äidin sylissä! Olin pistänyt aivan uuteen uskoon koko sairaalan huoneen!
Joten jos vauva tulee yhtään äitiinsä niin en halua tuota samaa kokea:D
Varsinkin kun minulla oli sitten mennyt aikaa (ja paljon) ennen kuin aloin hyväksyä velipoikaa taloon;)
Mieheni sisko sai kaksi ensimmäistä lasta 1v 3 kk ikäerolla, eikä mitään ongelmia ollut. Hyvä ystäväni sai myös kaksi ensimmäistä lasta samaisella 1v 3 kk ikäerolla, heillä sekä 1-vuotias että vauva olivat huonoja nukkumaan ja jatkuva nukkumattomuus oli kyllä jonkin aikaa hyvin rankaa heille. Perheen isä, jonka oli käytävä töissä kävi välillä vanhempiensa luona nukkumassa että jaksoi... ystäväni oli vaan zombina lasten kanssa....Mutta toki tuo vaihe menee ohi, ja nyt nämä lapset ovat tosi läheiset kun ovat niin samanikäiset.
Itselläni molempien aikaisempien raskauksien jälkeen kuukautiset alkoivat vasta kun lopetin imettämisen, eli lasten ollessa 1v (vaikka kaikkea sosetta ym olivat saaneet jo 4 kk iästä), eli en olisi voinut saada lapsia pienemmällä ikäerolla kuin mitä heillä nyt on (1 v 10 kk). Mitään mustasukkaisuusongelmia ei kyllä 1v10kk isoveljen kanssa ollut.
T. Mari, kolmonen masussa isommalla ikäerolla
Esikoisen synnytyksessä jo totesin miehelle, että sulla on hullu akka, kun yhden just sai (10 min sitten) ja jo suunnittelee seuraavaa. Esikko oli 6kk, kun sain selville, että meille oli jo tulossa toinen rv 9, eli sai alkunsa kun poika oli 4kk. Oli ollut vain yhdet menkat, en ihmetellyt kun yhdet jäi väliin (kavereilla oli jäänyt myös), mutta kun toisia ei kuulunut, tehtiin testi ja plussaa tuli. Ikäeroa pojille tuli 1v 1kk ja 1 pv.
Odotus ja synnytys meni hyvin, kun esikko ei vielä kävellyt, vasta 1kk sen jälkeen. Mutta kun perheessä oli 2 vaippaikäistä, olin ensimmäiset 3 kk kuin edellä mainittu zombie. Mies oli paljon ylitöissä, joten jouduin hoitamaan kaikkea lähestulkoon yksin. Äiti onneksi asuu lähellä ja otti esikon viikonlopuiksi yökylään ja välillä viikolla auttoi arkijutuissa, niin sain keskittyä pelkästään vauvaan. Mutta 3 kk päästä synnytyksestä olin aika loppu. Miehen kesäloman aikana hieman helpotti, ja kun toinen oli helppo ja tyytyväinen vauva, alkoi elämä pikku hiljaa hymyilemään. Vaikka alku olikin hankalaa ja työntäyteistä, nyt pojat ovat parhaat kaverukset (6v ja 7v), jotka jo suunnilleen 1v ja 2v alkoivat leikkimään vähän yhdessä. Mutta sen päätin, ettei meille toista sarjaa tule noin lyhyellä ikäerolla. Ja nyt ikäeroksi on tulossa 2v 1kk.
Lehdissä tosiaan lukee, että kannattaa pitää väliä synnytyksestä seuraavan lapsen odotukseen. Ja nimenomaan kropan palautumisen takia. Mun omani ei ehtinyt juuri palautua ja niinpä minua vaivasi erilaiset kolotukset ja jomotukset mm. edelleen löysistä lihaksista johtuen, kun en ehtinyt jumpata tarpeeksi.
Muistan jostakin lukeneeni, että kropan kannalta ihanteellisin synnytysväli on 18-23 kk (eli vauva alulle 9-14kk). Silloin kroppa ehtii palautua, mutta ei kuitenkaan ehdi ' unohtamaan' synnytystä. Kakkosen ja kolmosen välissä oli 5v 1kk ja tuntui kuin olisi taas ensimmäistä odottanut ja synnyttänyt.
Mutta kaikki olemme yksilöitä, ja mikä ei sopinut meille, voi sopia teille.
Onnea odotukseen, toivoo Äippä
...imetyksen takia. Edellinen kirjoittaja siihen jo viittasikin, imetys on usein tehokas ehkäisykeino, ja varsinkin ensimmäistä puolta vuotta täysimetystä voi pitää melko varmana luonnon omana ehkäisykeinona. Minulla imetys piti kuukautiset poissa lähes vuoden. Tähän kannattaa ainakin varautua!: )
Jeudi - 06.11. 10:38
Ei aina onnistu...
...imetyksen takia. Edellinen kirjoittaja siihen jo viittasikin, imetys on usein tehokas ehkäisykeino, ja varsinkin ensimmäistä puolta vuotta täysimetystä voi pitää melko varmana luonnon omana ehkäisykeinona. Minulla imetys piti kuukautiset poissa lähes vuoden. Tähän kannattaa ainakin varautua!: )
Tuosta olin tietoinen, että kun imettää niin saattaa mennä jopa vuosi ennenkuin seuraavat normaalit menkat tulee. Mutta tuota en kyllä tienyt että se on hyvä ehkäisy keino:D
Tarkoitus oli kyllä imettää ihan tuo puoli vuotta, mutta tässä vaiheessa aika hankala mennä vannomaan mitään kun voihan se olla, että maitoa ei tulekkaan noin pitkään tai että vauva ei syökkään rintamaitoa tai ties mitä voi tulla eteen:)
Joten aika näyttää miten tuo imetys sitten onnistuu..
Anoppi sekä oma äiti asuvat yli 200km päässä, joten heiltä ei ainakaan ihan joka lähtöön saa:/ Neuvoja puhelimessa ja siihen se sitten taitaa jäädäkkin...(tietysti auttaa kun mennään käymään, mutta viikkojen keskellä avun saanti voi olla vähän heikkoa).
Tulin juuri neuvolasta ja kysyin tuota ehkäisy asiaa niin puoli vuotta pitää mennä synnytyksestä että saa kierukan ja ainut mitkä pillerit käy on ceracette. Ja itselleni tämä ensimmäinen raskausvahinko pääsi tapahtumaan kun mitkään pillerit ei käyny! Joten voi olla että se toinen vahinko tulee sitten perään aika äkkiä.
Jos ei kerta tuota kierrukkaa saa heti käyttöön ja pillereistä ei mitkään auta ja kondomikin tuntuu aiheuttavan pieniä ongelmia niin voi apua:/ JOko ollaan ilman seksiä tai sitten lapsia tulee tiuhaan tahtiin:)
Hyvä kuulla muitten mielipiteitä ja kokemuksia lyhyestä ikäerosta lapsilla...
... eli n. 7 viikkoa synnytyksestä. Tämä on ihan normaali käytäntö. Minulle kuopuksen jälkitarkastuksessa laitettiin kuparikierukka.
Mutta toki sinun tapauksessa jos toiveena on saada pian toinen lapsi niin kierukka ei ole järkevä ehkäisykeino, kierukkahan voi olla 5 vuotta paikallaan, ei sitä muutamaksi kuukaudeksi kannata laittaa.
Meillä lapsilla on 11kk ikäeroa.
Esikoinen syntyi keskosena ja tulin lähes heti siis uudelleen raskaaksi.
Tämä toinen raskaus tuntui aika rankalta ja synnytyksen jälkeen mies hoiti lapset lähes täysin 3 viikkoa kun repesin melko pahasti.
Kuopuksella oli koliikki. Ja voin kyllä sanoa että olin ihan poikki ja vielä lisäksi hieman masennuin heti synnytyksen jälkeen.
Että helppoa ei kyllä ollut.
Mutta nyt tänä päivänä lapset ovat 2v9kk ja 1v10kk niin jo helpottaa.
Niin paljon helpottaa että yritetään kolmatta lasta. =)
Tappeluja on mutta myös paljon seuraa toisilleen.=)
Pakko vielä tarkentaa, ettei neuvolassa luoteta imetykseen ainoana ehkäisykeinona, eli se ei siinä mielessä ole mikään " virallinen" ehkäisyn muoto. Käytännössä kuitenkin, ellei toisen raskauden alkamista piankin haluttaisi täysin sulkea pois, se usein toimii mainiosti ainakin ne ensimmäiset kuusi kuukautta! Valitettavasti tietenkin myös silloin, kun raskauden alkaminen olisi toivottavaakin...: )
Ja niin, poikkeus vahvistaa säännön; ystäväni tuli raskaaksi täysimetyksen aikana, ennen kuukautisten alkua vauvan ollessa neljän kuukauden ikäinen. Pojat ovat nykyään aivan erottamattomat ja ystäväni sanoo, että hänellä on lopulta ollut helppoa, kun ovat pitäneet toisilleen seuraa!
joka suhteessa. Toisilla kestää ekojen menkkojen tulo imetyksen takia vuoden, mulla 4kk synnytyksestä, riippumatta siitä imetinkö vai en. Totesin sen toisen kohdalla, kun täysimetin 5 kk asti ennen kuin aloitin soseiden antamisen ja menkat tuli jo 4 kk jälkeen. Imetyksen teho ehkäisynä perustuu nimen omaan pelkkään imetykseen lapsen tahdin mukaan, eli ei soseita eikä korvikkeita, mutta en ainakaan itse siihen enää luota. Onpa mulla yksi kaveri, joka saa ekat menkat 2kk synnytyksestä, vaikka imettäisikin sen puoli vuotta.
En ole lukenut kaikkia viestejä, pisti vain silmään tämä imetysjuttu :-). Veljelläni ja siskollani on ikäeroa 1v ja äitini täysimetti veljeäni, että se siitä ehkäisykeinosta :-).
Mielestäni ratkaisevinta ikäeron suurudelle on perheen jaksaminen. Kehohan palautuu suht nopeasti synnytyksestä. Mulla oli kuopuksen synnyttyä hirmuinen vauvakuume. Onneksi kuitenkin otin järjen käteen ja päätin odotella ainakin 8kk. Kuopus on osoittautunut tosi villiksi ja " suurhoitoiseksi" . Töiden ja kodinhoidon ohella siinä on ollut ihan liiaksikin tekemistä. Nyt on tuplat tulossa ja ikäeroksi kuopukseen 2,5v ja esikoiseen 8v. Esikoisen jälkeen olisin kyllä voinut heti tehdä toisen perään, hän oli niin rauhallinen ja hyvä nukkuja, mutta syyt pitkään ikäeroon olivatkin sitten ihan muualla :).
t. muksuja2 rv 29+0
Tähän kyllä on syynä se, että nuorempi otti syntymässään varaslähdön, ikäeroa olisi pitänyt olla 11kk. Tunnen useampiakin alle vuoden ikäerolla lapsensa saaneita äitejä ja on lähes sääntö, että nuorempi on tullut muutaman viikon etuajassa. Olemmeko sitten poikkeuksellinen joukko vai onko todella keskosriski olemassa näin pienillä ikäeroilla, sitä en tiedä.
Raskaus ei ollut ihan loppuun asti suunniteltu, kun ajattelimme, että tulee jos on tullakseen, mutta eiköhän imetys jotain ehkäise. Ei ehkäissyt ja jo jälkitarkastuksessa olin raskaana. Raskausaika oli helppo ja esikoistakin piti jo isoveljenä alusta asti. Maha vain alkoi alusta asti kasvaa maata kohti, mitään laskeutumista ei loppuvaiheessa voinut huomata. Kalsiumin puute oli kova ja himot maitoon ja juustoon aivan sairaat.
Isoveli sai olla vauva ja pieni juuri niin pitkään kuin tahtoi. Pikkusisko sen sijaan otti veljeään kiinni kehityksessä kaiken aikaa, eikä suostunut olemaan " vauva" . Nuoremman ollessa parivuotias, ei tuntematon osannut sanoa, onko kyseessä eri-ikäiset sisarukset vai kaksoset.
Mitään mustasukkaisuutta meillä ei koskaan ole ollut. Henkilökemiatkin kohtaavat ja lapset ovat aina pitäneet toistensa seurasta. Alussa hankalinta oli vastata molempien erilaisiin tarpeisiin, kun talossa oli kaksi eri-ikästä vauvaa. Päivääkään en ole katunut ja olen todella tyytyväinen, että sain lapset näin pienellä ikäerolla. Nyt on jo helppo tuuletella sen asian suhteen, kun lapset ovat 8 ja 9 vuotiaita.
Tiedän, että tästä asiasta on monia mielipiteitä ja löytyy myös paljon onnistuneita tarinoita, mutta itse olen sitä mieltä, että olisi hyvä, jos ikäeroa olisi vähintään tuo kaksi vuotta. Usein se tulee helpommaksi kaikille, eikä vähiten sille esikoiselle. Moni asia on paljon helpompi, kun toinen jo vähän ymmärtää jotain. Itse asiassa olen jostain lukenutkin, että psykologisesti vähintään 2 vuoden ikäero olisi lapsen kannalta paras.
Jos ja kun olet nyt vielä raskaana, niin kannattaa ihan rauhassa miettiä asiaa sitten lapsen synnyttyä. Ja tietty pitää mielessä sekin, että se toinen voi olla paljon hankalampi kuin esikoinen. Kyllä ne vähän suuremmallakin ikäerolla syntyneet ovat hyviä leikkikavereita!
kun nyt satuin täällä vierailemaan :) Pisti silmään tämä otsikko.
Meidän tytöillä on ikäeroa 1v7kk, isompi nyt pikkasen päälle kaksi ja pienempi 8kk. Meillä on mennyt tosi kivasti tähän asti, ei ole ollut mustasukkaisuutta ja esikoinen kovasti rakastaa siskoaan ja muistaa sen päivittäin kertoa, ja auttaa mielellään vauvan hoidossa.
Esikoinen oli siis noin vuoden kun tulin uudestaan raskaaksi. Itse olen voinut molemmissa raskauksissa hieman huonosti tuon alun ja se olikin rankin vaihe. Olin myös todella väsynyt ja välillä tunsin syyllisyyttä siitä että esikoinen ei saanut aina niin kovasti huomiota (vaikka varmasti riittävästi saikin.) Esikoinen oli oppinut kävelemään 11kk:n iässä mikä mielestäni helpotti menoa, ei tarvinnut niin kauheasti nostella.
Toinen raskaus toi minullakin noita vaivoja enemmän esiin. Synnytys oli nopea ja helppo, verrattuna ainakin ensimmäiseen. Paranin nopeasti.
Itsellä mielessä käy aina välillä jo tuo kolmonen mutta täytyy vielä odotella. Molemmat tytöt ovat olleet täysimetyksellä 6kk. Esikoista imetin vuoden ja se loppui itsestään siihen kun tulin raskaaksi. Toista haluaisin imettää pidempään jos vain mahdollista, raskaana en jaksaisi imettää. On tässä tämä vaippapyykki ja kaikki muukin sellainen :)
Neuvoisin myös miettimään oman ja puolison jaksamisen lisäksi sitä miten esikoinen pärjää. Itse olin välillä tosi ventti jos mies oli paljon pois ja esikoinen kiukutteli (talvipukemiset ison masun kanssa ovat vieläkin mielessä kun esikoinen ei suostunut lähtemään mm. neuvolareissulle). Meillä helpotti valtavasti tyttöjen isovanhemmat joilta olemme tarvittaessa saaneet apua. Itse en ilman apua olisi aina jaksanut.
moneen lähtöön:)
Hyvä kun on saanut lukea monien mielipiteitä ja onnistumisia lyhyellä ikäerolla.
Tietysti, eihän sitä tiedä kuinka vaikea on synnytys tai loppuraskaus yms. että kuinka se mieli vielä muuttuu.
Ja tietenkin pitää miettiä miten sitä itse jaksaa ja miehen kanssa ollaan kyllä tätä pohdittu jo pitkään. Mutta aika näyttää...
Neuvolassa maanantaina minulle hoitaja sanoi, että pitää odottaa puoli vuotta kierukan laittoa. Mutta Eipä sitä kyllä kannata ottaaa, kun kuitenkin viiden vuoden sisällä sitä lasta on tulossa kuitenkin:D
Joten taidan unohtaa tuon kierrukan kokonaan.
Eli toisin sanoen tuo täysimetys ei ole mikään varma keino:)
Hoitajakin minulle sanoi, että pitää turvautua kotikonsteihin synnytyksen jälkeen kun ei oikein muuta ehkäisykeinoa sovi...
Joten mitähän niitä kotikonsteja olisi sitten muuta kuin tuo täysimetys:)
Tuota just mietin, että jos on ikäero juuri sellainen että on iso maha ja sitten toista pitää vielä paljon nostella ja pukea jne jne niin siinä voi kyllä tulla vaikeaa:/
No poikkeuksia löytyy:D Mä oon tainu olla aika kauhukakara noitten mustasukkaisuus puuskien kanssa;) (ja muutenkin)
Mutta jos yhtään tulee äitiinsä niin voi luoja:D Saan kokea saman minkä oma äitini joskus...
...en huomannut että kukaan olisi vielä maininnut sektiosta, eli jos lapsi joudutaan leikkaamaan niin silloin tuo vuosi olisi tärkeää pitää raskauksien välillä, jotta leikaushaava ehtii kunnolla sulkeutua eikä repeämisen riskiä seur. raskaudessa olisi. Vuosi tosiaan suositellaan väliksi jokatapauksessa jotta elimistö ehtisi kunnolla toipua edellisestä, mutta paljonhan lapsia syntyy pienellä ikäerolla :) Tuossa jos sektioon joudutaan syy on sitten jo pätevämpi pitää hiukan pidempi väli.
Vielä tuohon imetykseen, niin itselläni imetys on pitänyt kuukautiset poissa pitkään. ensimmäisen jälkeen vajaan vuoden ja toisen jälkeen vielä kauemmin...joten meidän 3 lapsen ikäerot tukevat olemaan jo sen vuoksi niinkin suuret kuin 1v8kk ja 1v10kk ;)
Niin no jos tuohon joudutaan niin sitten on kyllä oltava ilman tai keksittävä parempi ehkäisymenetelmä kuin kotikonstit!
Jotta se vuosi tulisi väliä....
Meillä esikoinen oli 8kk, kun rupesin odottamaan toista (yritys tärppäri tokalla kierrolla) ja muksujen ikäeroksi tuli 1v5kk. Ei raskaudessa sen kummemmin mitää ongelmia ollut. Synnytys meni samalla kaavalla kun ensimmäinen, lyheni vain 3 tunnilla...
Nyt kuopus oli 5kk, kun rupesin odottamaan kolmatta (yritys tärppäsi kolmannesta kierrosta). Eli näille muksuille tulee ikäeroksi 1v2kk. Raskaus niin alussa että vaikea sanoa ongelmista vielä, mutta eipä nyt ainakaan mitään ole erikoista.
Tietysti odotusaikana on erilaista kun hoitaa yhtä pientä ja iso masu. Itselläni oli hankaluuksia nostella esikoista loppuvaiheessa ja mies auttoi sitten paljon. Liitoskipuja myös oli toisen raskauden lopussa enemmän, mutta ne nyt olis voineet olla muutenkin.
Jos selkeesti ei ole mitään lääketieteellistä estettä seuraavalle raskaudelle niin siitä vaan. Onhan paljon muksuja syntynyt alle vuoden ikäerolla ja kaikki ok. Tsemppiä vaan!
AIHA Kera tytsyjen 2v, 7kk ja masuasukki rv11+0