kaavinta/lääkkeellinen tyhjennys

Mulla itselläni on takana 4 raskautta. Ensimmäinen raskaus päättyi rv 9 vuotoon, eli sikiö tuli elimistön omilla supistuksilla pois. Kipeetä se kyllä teki, ja hyytymiä ja " epämääräisiä" klönttejä eli alkio ja istukan alku syntyivät siinä samalla. Toinen raskaus päättyi onnellisesti terveen tytön syntymään. Synnytys meni ihan luomusti, joten olettaisin tästä että en ole ihan älyttömän kipuherkkä. Kolmas raskaus oli tuulimunja käynnistettiin cytotecillä. Supistukset vastais mielestäni ihan synnytyksen avautumisvaiheen supistuksia. En kuitenkaan silti haluaisi vaihtaa kokemustani kaavintaan. Mulle on ollut tosi tärkeetä päättää raskaus " synnytykseen" , se on ollut kyllä fyysisesti kivuliasta, mutta mun mielestä kuitenkin auttanut käsittelemään asiaa psyykkisesti. Tavallaan se raskaus on loppuun käyty näin. Jos on tosi kipuherkkä ja verikammoinen, niin ehkä sitten suosittelisin kaavintaa, mutta mulle keskeytys tällä tapaa on ollut hyvä kokemus. Supistusten yhteydessä olen itkenyt ja parkunut ja ihan täysin käynyt tilanteen läpi. Mun on ollut sitten mielestäni suht helppo pyyhkiä asia mielestäni kokemuksen jälkneen, tuntuu että se on niinkuin läpikäyty. Neljäs raskauteni päättyi myös onnellisesti, terve tyttö syntyi. Kaikki raskaudet ja niiden päättymiset muistan yhä kuin eilisen päivän, samoin muistan kaikki lasketut ajat. Silti koen voivani elää asian kanssa normaalisti. Ei niitä keskenmenoja varmasti voi milloinkaan täysin unohtaa, mutta musta ei ole tarpeenkaan. Samoin ajattelen siis siitä keskeytyksestä, että musta ei ole tarpeenkaan olla unessa ja koea se kivuttomasti, se on vaan osa elämää käydä se läpi ja sen minä kestän. Mutta tärkeintä kaikista on kuunnella itseään ja miettiä mikä itselle on oikea ratkaisu, oma sydän tietää parhaiten.

Nämä asiat näyttää olevan riippuvan vähän siitä miten itse kukin kokee. Itselläni takana kaksi keskenmenoa, 2/06 ja 8/07. Ensimmäinen tyhjeni täysin luonnollisesti kotona ja seuraavassa ultrakontrollissa näkyi vain tyhjä kohtu. Minulle se oli henkisesti TOSI raskas juttu, kestää sitä verenvuotoa kotona, lasten vaipastakin tuli yli nukahtaessani hetkeksi, kun vuoto oli niin rajua. Viime viikolla jouduin kokemaan toisen keskenmenon viikolla 12+4, sikiö oli kuollut jo viikkoja sitten kohtuun. Lääkäri kysyi kumman haluan, lääkkeellisen tyhjennyksen vai kaavinnan, itse toivoin kaavintaa että pääsisin asiasta yli saman tien. Kaavinta onnistui hyvin ja koin sen henkisesti paljon helpommaksi kuin luonnollisen tyhjenemisen, mitä kai voi verrata myös lääkkeelliseen tyhjennykseen.



Että riippuu kai ihmisestä minkä henkisesti helpommaksi kokee. Koskaan nämä ei kuitenkaan helppoja juttuja liene...



Voimia kaikille enkelilastaan /-lapsiaan sureville!

Hei Vehnis!

Samaa olen pohtinut kuin sinäkin, siis cytotecin annostusta. Tosin mulla vain yksi km rv 18+ joten en voi verrata alkuraskauden keskenmenoihin.

Itse sain heti toteamisen jälkeen Mifegynin joka kai siis jollain lailla valmistaa kroppaa ja olisi jopa saattanut yksinään aloittaa vuodon, kai? Ja 1½ vrk sen jälkeen ekat 2 cytoteticiä (olin siis tuolloin jo sairaalassa) annostus oli kuulemma pieni jotta olisi mahdollisimman lempeätä, seuraavat 2 cytoteciä kolmentunnin päästä jonka jälkeen jo tyhjennyinkin melko täydellisesti.

Miksi alkuraskauden annostukset ovat noin harvakseltaan? Miksi se pitää tehdä kotona,kuulostaa aika ikävältä?

No kunhan pohdiskelin, voimia kaikille meille!

Onnistunut ja epäonnistunut lääkkeellinen tyhjennys



Minäkin olen " kiitollinen" lääkkeellisestä tyhjennyksestä. Sen avulla tosiaan työsti asian. Minulle tosin tuli komplikaatioita: kohtu- ja munasarjatulehdus, eikä tuhjennyskään onnistunut täysin. Onneksi antibioottien rauhoitettua tulehduksen kohtu lopulta tyhjeni ilman lisälääkitystä tai kaavintaa.

En myöskään kokenut hirmu suuria kipuja. Tosin olen tottunut kipuihin monivuotisen vaikean endometrioosin kanssa.



Kun olen lukenut kertomuksia noista lääkkeellisistä tyhjennyksistä ja kaavinnasta, olen alkanut pohtia muutamaa hommaa:



1) tehdäänkö joissain paikoissa kaavinta liian helposti? Lähinnä siksi mietin tätä, että itselläni kaavintaa yritettiin välttää viimeiseen asti (enkä siis vieläkään ole siihen joutunut, mahdollista on tietty edelleen joutua, jos myöhemmin huomataan kuitenkin, että raskausmateriaalia on vielä kohdussa). Sairaalan ylilääkäri oli sitä mieltä, että kohtu tyhjenee aina lopulta itsekseen. Tulehdukset hoidetaan lääkkeillä. Minun kohdallani tämä on ilmeisesti ollut aivan oikea tapa hoitaa keskeytynyt keskenmeno.



2) Mietin myös tuon lääkkeellisen tyjennyksen tapaa. Näyttäisi siltä, että lähes kaikki ovat saaneet 2x2 emättimeen eri päivinä laitettavat tabletit. Minulla asia hoidettiin toisin. Sain ke sairaalassa Mitegyne-tabletin suun kautta. Pe-aamuna laitoin kotona emättimeen 4 Cytotectia, jonka jälkeen piti maata 3h. Kivut alkoivat (600 särkylääkettä kahden tunnin välein), mutta helpottivat vähän kun lähdin liikkeelle. Vuotoa tuli kyllä, ei hirmu runsaasti kuitenkaan (eihän kohtu sitten heti tyhjentynytkään..). Enkä muita lääkkeitä saanut (paitsi tietty antibiootit myöhemmin tulehdukseen). Miksiköhän lähes kaikille annetaan noi Cytotecit tai vastaavan kahdessa eri satsissa? Ja voisiko kerralla laitettu määrä jotenkin helpottaa hommaa?



Kaikki nuo keskenmenoon liittyvät asiat komplikaatioineen on auttanut myös minua " jättämään" asian taakseni ja jatkamaan elämääni. En tietenkään unohda tätä Enkeli-lasta, ei se missään nimessä ole tarkoituskaan! Ja suren varmaan vielä asiaa jossain vaihessa, ehkä useampaan otteeseen. Minä kone tämän niin, että minulla on takana " vasta" yksi keskenmeno. Joillekin jo yksi keskenmeno on liian rankka homma, ymmärrän sen. Ja halun korostaa, että kaikki kokevat asita yksilöllisesti ja kaikki kokemukset ovat oikeita!



Pääasia on, että jokainen suree tavallaan, kokee asiat tavallaan - kaikki tunteet ovat oikeita!



Voimia kaikille keskenmenon käynneille ja juuri läpi käyville!



Vehnis

Vehnis ja muut: itselläni oli lääkkeellisessä tyhjennyksessä annostus 4xcytotec ekana päivänä ja sit kahden päivän päästä sama satsi uudelleen (emättimeen laitettuna) eli yhteensä 8 kpl. Minulle hoitaja perusteli tuota annostusta sillä, että eka neljän satsi periaatteessa aloittaa jo tyhjennyksen ja hoitaakin sen, mut tolla kahden päivän päästä otettavalla uudella satsilla varmistetaan vaan, että kaikki on tullut pois. En sit tiedä miksi on erilaisia käytäntöjä?? Itselläni eka satsi käynnisti hyvin ja suurin osa tuli jo silloin pois, mut kyllä vielä toisenkin annostuksen jälkeen tuli vuotoa reilummin. (Se välipäivä oli tosi niukkaa...)

Nyt on kuitenkin kaikki tyhjentynyt ja yhdet menkatkin ehtineet olla välissä. Raskaushormoni on myöskin laskenut normallille tasolle eli ehkäpä tästä toipuu - fyysisesti ainakin...

...vaan eipä onnistunut. Kyllä minä sain ainakin valita.lääkäri ei edes kertonut omaa mielipidettään, kumpaa suosittelisi. Sanottiin, että kaavinnasta toipuu nopeasti ilman pitkää ja runsasta ja ehkä kivuliasta vuotoa, mutta lääkkeellinen jotenkin hellempi kohdulle ja tulehdusriski on pienempi. Valitsin lääkkeellisen, mutta valitettavasti 5-10% se ei vain onnistu. Ei kaavinnastakaan pitäisi hedelmällisyyden kärsiä, jos operaatio onnistuu hyvin ja ikävimmän tuntuista koko hommassa (noin fyysisesti) oli nukutusta varten kämmenselkään laitettu tippaletku.

Moi



Vasta nyt vastailen tähän kirjoitukseen.



Itse olen tyytyväinen siihen, että alkuraskauden keskeytynyt keskenmeno voitiin hoitaa niin, että olin kotona. Oli kuitenkin " mukavempaa" olla omassa kotona ja omassa vessassa. Kun vain muisti ottaa tarpeeksi kiplääkettä, homman kanssa pärjäsi. Kivut ovat tietenkin yksilöllisiä, jotkut eivät ehkä pärjää ilman suonensisäistä kivunlievitystä. Vauvahan on vielä tosi pieni alkuraskauden keskenmenoissa, ehkä siksi " päästetään" kotiin tyhjenemään. Luulen, että sairaalaankin saa jäädä, jos haluaa. Pidemmälle edenneessä keskenmenossa kivut ovat varmasti ihan toista luokkaa, jotkut ovat kirjoittanee niiden olevan synnytyskipujen vertaisia, jolloin nainen pidetään sairaalassa parhaan mahdollisen kivunlievityksen varmistamiseksi.



Kävin 1 1/2 viikkoa sitten jälkitarkastuksessa yksityisellä (vaikka hoidoissa olen julkisella puolella), enkä tietenkään muistanut kysyä tuosta keskenmenon lääkityksestä. Pitää ottaa joskus puheeksi, vaikka toivotaan, että lääkitystä tai koko keskenmenoa ei tarvii koskaa enää kokea.



Jos joku saa tietoa tuosta lääkkeellisen annostelusta ja selityksiä siihen, kirjoita ihmeessä tänne!



Vehnis

Huomasin vasta kirjoitettuani, että sinäkin olit kommentoinut tänne ;o)



Luulen, että minäkin olisin voinut päästä " helpommalla" , jos olisin saanut toisenkin 4:n satsin muutaman päivän päästä. Minähän nimittäin sain satsin sijaan kohtu- ja munasarjatulehduksen. Itse epäilen sen johtuvan siitä, että kohtu ei tyhjentynyt ekoilla lääkkeillä ja näin kuollut kudos aiheutti tulehduksen.



Vehnis

Eilen todettu ultrassa vkolla 11+2 sikiö kuolleeksi (vastasi 8vkoa kooltaan). Pää pyörällä, itku silmässä valitsin lääkkelelisen tyhjennyksen ja tämän ketjun jälkeen tuntuu että valinta oli oikea. Yli huomenna homma hoidetaan sairaalassa osastolla.



Musta oli erittäin hvyä juttu että näin vauvan ultran ruudulla. Ja uutta yritellään heti kun voi (fyysisesti ja psyykkisest). Oli meidän eka raskaus.



T:Vacsuli (uusi tällä puolella) ja taas itkettää.

Isot pahoittelut tuulimunaraskaudesta....



Itsellä todettiin keskeytynyt keskenmeno 2 vkoa sitten ja mulle tehtiin lääkkeellinen tyhjennys. Periaatteessa oisin saanut valita ja olinkin kovasti kaavinnan kannalla sairaalalle viimeiseen ultraan mentäessä, muttä lääkäri sai mun pääni käännettyä. Olisin itse ollut kaavinnan kannalla, koska ajattelin sen olevan kivuttomampi ja " helpompi" , koska nukutuksessa hoidettaisiin. Tottakai vuotoa tulisi kaavinnan jälkeenkin, mutta ajattelin että se olisi vähäisempää. No, lääkäri sit kuitenkin vähän pelotteli kaavinnan riskeillä, kohdunsuun voi vaurioitua ja kaavinta voi jopa puhkaista kohdun... En sit tiedä todellakaan miten yleisiä nämä riskit ovat, mut kyllä ne pistivät miettimään. Ja tottakai aina nukutuksessa on omat riskinsä.



Lääkkeellinen tyhjennys oli lääkärin mielestä lempeämpi tapa, joten siihen sitten käännyttiin itsekin. En osaa tietenkään verrata kaavintaan, mutta täytyy kyllä sanoa, että aika kivuliasta ja epämiellyttävää oli. Eli itse oli laitettava kahden päivän välin Cytotec-tabletit emättimeen (4 kpl) ja odotettava, että supistelut ja vuoto alkaa. Kovat kuukautiskivut alkoivat parin tunnin päästä lääkkeen laitosta ja vuoto n. 4 tunnin kuluttua. Varsinkin ensimmäisenä tabu-päivänä oli todella kovat kivut, vahvatkaan särkylääkkeet (Panacod, Burana 600) eivät meinanneet auttaa, vaikka otin niitä n. tunnin välein. Ja ehkä pahinta itsellä oli, että Cytotec aiheutti hirvittävän pahoinvoinnin. Vatsa meni sekaisin ja oksensin oikein kunnolla illalla. Kuulemma tämäkin normaalia ja kuuluu asiaan... Mut aika heikkoon kuntoon sitä meni kun ei pystynyt syömään mitään ja ois pitänyt jotain vatsaansa saada jottei särkylääkkeet ois aiheuttaneet uusia vatsavaivoja tyhjässä mahassa.



Vuoto oli myös alussa aika epämiellyttävää, paljon hyytymiä ja muutakin mitä ei halunnut kovin tarkkaan katsoa... Mutta onneksi pahin alkoi helpottaan jo parin päivän päästä. Toisena tabu-päivänä oli jo paljon helpompaa ja ei tullut enää niin pahoja kipuja. Vuotoa kesti n. viikon ajan (menkkamaista) ja sen jälkeen on vielä n. viikon ajan tiputellut. Mut nyt jo tämän kanssa pärjää, eikä ole viikkoon ollut enää kipujakaan.



Että näin minulla. En halua missään nimessä pelotella, koska ei ole kokemuksia kaavinnasta, mutta ei tämä lääkkeellinenkään kovin helppo ollut. Ainoa ehkä hyvä puoli oli se, että mieli ehti mukaan tapahtumiin eli näki konkreettisesti sen keskenmenon. Jos olisi ollut kaavinnassa, en tiedä olisiko sitä tajunnut ollenkaan mitä tapahtunut... Meillä kun oltiin vasta juuri ja juuri tajuttu, että ollaan raskaana (lapsettomuushoidot takana), joten on tässä näitä käänteitä ollut elämässä jo niin monta. Ainoa lohtu on se, että raskaus oli mennyt kesken jo 6.-7.-viikolla ja että voidaan edes tulla raskaaksi, se on jo paljon se!



Paljon voimia sinulle!

Moi



Siirryn tuolta " Plussanneet lapsettomat" puolelta tänne.

Oltiin eilen ultrassa rv9, eikä syödämenlyöntejä enää löytynyt. Edellinen ultra puolitoista viikkoa sitten vähän enteiliä tätä..



Nyt odottelen, alkaisiko tyhjennys luonnollisesti, kun Luget lopetin. Gyne sanoi, että muutaman päivän päästä pitäisi vuodon alkaa. Hän kysyi, haluammeko heti lääkityksen, mutta halusin odottaa, josko luonto hoitaisi tehtävän. Ehkä se on " luonnollisempaa" kropalle.



Olen kuullut monilta (valitettavan moni on tämän joutunut kokemaan), että luonnollinen tyhjeneminen tai lääkkeillä aiheutettu tyhjeneminen on " parempi" juuri siksi, että mieli ehtii asiaan mukaan. Myös siksi, että sitä kuitenkin näkee ja/tai tuntee, että pikkuinen tulee ulos - monen mielestä se on ollut terapeuttista. Ihmiset, jotka ovat kokenee sekä luonnollisen tyhjenemisen sekä kaavinnan ovat sanoneet, että tyhjennys vuotona on ollut parempi juuri sen takia, että asian ymmärtää silloin paremmin. Vuodolla keskentulo vaihtelee myös samalla ihmisellä: ystävälläni yksi kerta oli ollut todella kivulias, toisella kerralla ei ollut kipuja juuri ollenkaan.



Minä en saanut varalle mitään vahvoja s-lääkkeitä, mutta olen varautunut niillä, mitä kaapista löytyy. Aloitin jo pienen särkylääkeannoksen " ylläpidolla" eilen, josko se vähän auttais. Mulla on paha endo, joten kipuihin olen tottunut. IFV:ssä en pitänyt punktiotakaan juuri minään - odottelu on ollut paljon pahempaa.



Voimia teille ja itselleni!



Aiheesee liittyvein ruonojen lukeminen auttaa. Runojen sanat saavat jotenkin ne tunteet esille, joita ei oikein osaa itse " kaivaa" . Minun mielialani vaihtelee tunteettomuudesta itkuun. Ja " tunteettomuudesta" olen välillä huolissani tai koen jopa huonoa omaa tuntoa. Mutta kuuluu kuulemma " asiaan" .



Vehnis

Mulla lääkk. tyhj. vkolla 11. Kesk. meno oli jo alkanut vuotona mutta antoivat suoraan lääkkeet, sitten vasta jos ne ei olisi tehonneet, olisi ollut kaavinta. Mulla oli iha helppo, sairaalassa sain suun kautta ja 2 tuntia oottelin siellä, mitään ei tullut niin sain 2 satsia kotiin, ja vasta myöhään illall alkoi vuoto. Eihän se kivaa ollut (tosin muula oli tuulimunaraskaus ettei se sinänsä ollut niin kamalaa), mutta henkisesti aika tylsää. Mutta fyysisesti meni tosi helposti, otin jotain panadolia etukäteen ja ihan mitättömät kivut, vähän painetta selässä ja maha vähän kivisti. Pari-kolme tuntia istuin pytyllä ja olin tosi väsynyt, sittn pari kertaa aamuyöstä jouduin mennä taas vessaa kun tuli vuotoa. Ei paljon tullut (kuulemma jotkut vuotavat tajuttomasti), parikolme ryöpsähdystä. Pahinta oli se väsymys pari päivää, ja huono olo tuli. En yökännyt mutta huimasi niin paljon että taju lähti 2 kertaa ihan suorilta jaloilta ja kaaduin lattialle, eli jos heikottaa niin ei kannata lähteä yksin vessaa tai nousta ylös. Mulla oli sinänsä helppo tyhjennys, vaan se pyörrytys ja väsymys otti koville. Voimia sinulle :)

Minulla oli tuulimunaraskaus ja kaavinta tehtiin, koska näyte haluttiin tutkittavaksi, ettei kyseessä ole rypäleraskaus (ei ollut). Itse kaavinta meni kivuttomasti, nopeasti ja helpostikin, mutta muutama päivä kaavinnan jälkeen vatsanpohja tuli todella kipeäksi. Päättelin, että kohtuni oli kipeä, mustelmilla.



Kätilöopistolla ollessani minulle kerrottiin, että lääkkeellistä tyhjennystä suositaan, koska kaavinta saattaa vahingoittaa kohdunsuuta, kun se lääkkeellisesti ja manuaalisesti " pakotetaan" auki sekä siksi, että kaavintahan tehdään niin, että " kyretillä kaavitaan lihasääneen asti" (sairaalan papereista), mikä siis tarkoittaa sitä, että kaavitaan niin kauan kunnes lihas tulee limakalvon alta vastaan ja soi kosketuksesta, ääni on kuulemma aivan erilainen tässä vaiheessa. Tämä saattaa vahingoittaa kohtua ja vaikeuttaa jatkossa munasolun kiinnittymistä.



Kuitenkin, haittoja ei kaavinnasta pitäisi olla jos se tapahtuu vain muutaman kerran elämässä, mutta riskit kuulemma suurenevat jokaisella kaavintakerralla. Lisäksi kaavinta tehdään anestesiassa, missä on aina omat riskinsä.



Kätilöopistolla minulle ei tosiaan edes ehdotettu lääkkeellistä tyhjennystä, joten eiköhän lääkäritkin päätä tapauskohtaisesti kumpaa vaihtoehtoa suosittelevat.

Mulle kävi juuri niin kuten Vehnis kirjoitti. Eli tyhjenemisen kokeminen fyysisesti jotenkin vei asian myös tunnetasolla päätökseen. Ehkä samoin kävisi kaavinnan jälkeenkin, en tiedä, mutta itselläni tyhjeneminen alkoi itsestään ennen kuin mihinkään toimenpiteisiin ehdittiin. Lisäksi mulla se meni jotenkin niinkin, että kun tyhjeneminen alkoi ja oli hirveät kivut, henkinen kipu jäi vähemmälle. Lopulta olin vain onnellinen kun juttu oli fyysisesti ohi ja oli jotenkin henkisestikin helpompi jatkaa. Ei varmaan päde kaikilla, mutta mulla ne hirvittävät kivut olivat siis jopa jotenkin terapeuttista, koko jutun konkreettista läpikäymista ja ylipääsemistä.



Mun keskenmeno havaittiin kun menin vähäisen vuoden takia päivystykseen vkolla 11+6. Ensimmäinen ultra olisi ollut edessäpäin. Sikiön koko vastasi viikkoja 6+5. Olin luullut kaiken olevan kunnossa vuodoista huolimatta, joten asia tuli aivan järkytyksenä.



Koska olin lähdössä matkalle (hauska ajoitus joo), lääkäri oli sitä mieltä että lääkkeellinen tyhjennys lykätään parin viikon päähän kun tulen takaisin matkalta. Sain valita tyhjennystavan, enkä valinnut kaavintaa, koska jo pelkkä sana aiheuttaa paniikin... No, seuraavana päivänä tyhjeneminen alkoi itsestään ja onneksi olin silloin vielä kotona enkä esim. lentokoneessa. Kipuja ja tyhjenemistä jatkui n. 4 tuntia, jonka jälkeen helpotti vuorokaudeksi. Sen jälkeen sama toistui parina päinänä lievempänä ja sen jälkeen oli vuotoa reilu viikko. Eli kaiken kaikkiaan vuotoa kesti varmaan n. 17 päivää. Tästä huolimatta menin vielä lääkkeelliseen tyhjennykseen, mutta pisarakaan ei tullut enää mitään. Toivon siis, että kaikki olisi kunnossa. Jälkitarkastus on ensi viikolla, joten silloinhan se selviää.



Mutta alkuperäiseen kysymykseen... Jos tulevaisuudessa vielä keskenmenon koen, niin varmaan jäisin silloinkin (tietysti tilanteesta ja viikoista riippuen) odottamaan luonnollista tyhjenemistä. Jos sitä ei tapahtuisi, niin varmaan kallistuisin tuohon lääkkeelliseen kuitenkin.



Toivon jaksamista kaikille keskenmenon kokeneille.