♥ ♥ KESÄNUPUT to-su ♥ ♥

Art: Ei tuo mies herää, vaikka pommi räjähtäisi korvan vieressä (toisilla on kadehdittavat unenlahjat)...Viime yönä hän nosti tytön väliimme nukkumaan, kun tökkäsin kyynerpäällä ja pyysin niin tekemään, muttei hän löytänyt unenpöpperöksissään tuttia sängyn syövereistä joten minähän sen sitten kävin sieltä hakemassa...(olin tarkoituksella mennyt nukkumaan sängyn toiselle puolelle, jotta mieskin voisi välillä nousta)



Nukkuminen on tosi huonoa kun lapsi kiehnää vieressä, vie tyynyn ja huutaa säännöllisin väliajoin siinä korvan juuressa, nousee seisomaan sänkymme päätyä vasten, heittäytyy sieltä sitten jomman kumman päälle tai meinaa muuten vain pudota sängystä kun piehtaroi siinä välissämme :( Eli kyse ei ole oikeastaan siitä, että joutuisin nousemaan (saan heti unen päästä kiinni kun vain painan pääni takaisin tyynyyn, jos lapsi on hiljaa ja jatkaa uniaan siinä vieressä), vaan siitä, että en osaa nukkua sen jatkuvan levottoman kohkaamisen ja itkeskelyn kanssa. Hampaitahan tuolle tulee, eikä suppokaan auta ja lisäksi nyt oli se kaamea nuha koko viime viikon. Pakko vain jaksaa ja toivoa mielessään, että vielä joskus saamme takaisin ne menetetyt seesteiset yöt.



Kanelisokeri

Mä olenkin varmaan ihan KAMALA IHMINEN kun VAADIN miehen heräämään ja KIELLÄN tuomasta lapsia meidän sänkyyn juuri tuosta samaisesta syystä (eli hääräävät ja kääntyilevät vieressä ja kokoajan saa varoa että mistä isku tulee...). Hyvät unenlahjat ovat myös minun miehelläni, mutta varmasti enemmän siinä on sitä että " kyllä se vaimo kuitenkin loppujenlopuksi homman hoitaa kun leikin nukkuvaa" asennetta : /



Olen siis tasa-arvon kannalla myös tässä asiassa. Yhteiset ovat lapsemme, joten myös hänen on edes joskus hoidettava osansa ; )

Neuvola lähestyy ja painonnousu on taas mun päivän sana. Tässä raskaudessa painonnousu oli hyvin maltillista aluksi, ja oli 3-4kg jäljessä verrattuna edelliseen raskauteen. Nyt olen kyllä ottanut " itseni" kiinni ja mennyt vissiin ohikin. Edellisellä kerralla painonnousu näkyy hidastuneen ja tasaantuneen vkon 28-29 tietämillä, ja esim. rv 29 jälkeen painoa on tullut enää 4 kg synnytykseen asti (rv37+2). Nyt ei tasaantumista näy eikä kuulu! Tympeää kun en tiedä kasvaako vauva nyt kovasti vai minäkö tässä vaan lihon!



Siis haluaisinkin kysellä, miten teidän muiden painonnousu on edennyt ja vertailun vuoksi kysyisin myös lähtömittoja.

Mun lähtömitat oli 61kg/174cm, ja nyt paino on ainakin 69kg. (Kotipuntari näyttää niin eri lukemia kuin neuvolassa, etten tarkkaan tiedä tuota painoa).



Hyvät sunnuntain jatkot!



timaja 28+2

timaja: olet lähtöpainoltasi aika hoikka joten tuota painoa saa kyllä tulla reilut 10kg ja olet silti ihan normaalirajoissa. Itse olen normaalisti 171cm/57kg ja edellisistä tullut 10-12kg. Nyt rv30 painoa 66kg. Mulla suurinosa painosta tulee aina nesteen kertymisestä. Normaalisti olen sellainen " suorasuoli" ja nämä raskaudet aina hidastavat minun aineenvaihduntaa.

Minähän unohdin taas vaikka mitä..



KUMMEISTA, montako ylipäätään on normaali määrä kummeja, kysyy ensikertalainen :) ? Minulla on yksi " luvattuna" , oma paras kaverini, eikä mitään tietoa kenet toiseksi. Pikkusiskoni, vai joku miehen suvusta? Pitää kysyä mieheltä. Se ei vaivaa näillä asioilla päätään yhtään. Kuten sillä nimen miettimisellä :)



Parisuhteesta vielä se jäi, ettei mekään todellakaan baareissa hypätä. Exän aikana mulla ei ollut oikein asiaa " villiin yöelämään" , koska se oli niin mustasukkainen, että pilasi koko seuraavan viikon mököttämällä tai raivoamalla jos kaverin kanssa menin - sen itsensä kanssa en halunnut mennä. Epäili aina pettämisiä tms. Silloin olisi kyllä kiinnostanutkin käydä enemmän.



Kerran kun menin kaverin kanssa hänen synttäreitä viettämään pitkällisen keskustelun jälkeen, niin mies pilasi illan juomalla itsensä kirkkaalla aivan umpikänniin ja sitten soitti ja valehteli että hänet on joku jättänyt auton kyydistä jonnekin eikä hän tiedä missä on. Mentiin kesken illan kotiin ja mies olikin siellä ja sitten jouduin siivoamaan sen oksennuksia kun se sammui vessaan. Tämmöinen oli minun parisuhde silloin, juomista harvoin mutta mustasukkaisuutta ja miehen (henkistä, ei fyysistä) raivoamista ja alistamista sitäkin enemmän... Exä oli vielä muka niinkin kypsässä iässä kuin 28 tuolloin, olisinko itse ollut 24. Tän kanssa me ollaan siis nykyään ihan hyvissä väleissä ja mun olikin vaikea uskoa että se tämän parinvaihtojutun hyväksyykin näin hyvin. Ehkä se on vihdoin kasvanut aikuiseksi? Ja ymmärtänyt miten on käyttäytynyt.



Nykyään käydään siis jossain kerran kaksi vuodessa. Jos juon, mulle tulee niin paha krapula jo suht pienestäkin määrästä että se on tehokas juomisrajoitin ollut aina. Noita autokilpailureissuja meillä kyllä sitten on mutta niissä ei nyt kummemmin biletetä :) Kivaa kun täksi kesäksi meillä pitäis valmistua oma linja-auto, jossa voi sitten yöpyäkin. Saa nähdä onko minusta ja vauvasta mukaan, ei todellakaan huvittaisi jäädä kotiin istumaan!



Alcatraz 29+2 (taisin jo eiliseen laittaa +2 vaikka oli vasta +1 :)

Jestas, että viime yö oli taas ihan suolesta... :S



Artille piti vielä kirjoittaa miehen yöheräilyistä: On kokeiltu käytännössä ja sanon vain, että hänelle ei todellakaan nuo yöheräilyt sovi. On meinaan aivan sekaisin ja toiselta planeetalta aamulla + kiukkuinenkin koko päivän vielä mikäli ei saa nukuttua sitä tarvittavaa 8h yössä. Toisille ei tuo yökohkaaminen sovi ollenkaan. Se on valitettavaa, mutta totta.



Olen siis meillä se, joka herää helposti kaikkiin risahduksiinkin, muttei se onneksi pilaa seuraavan päivän mielialaani lainkaan. En siis ole väsyneenä hankala tai hermostunut kuten mieheni, ja saan ihan hyvin hoidettua päivän hommat pulkkaan. Toki nukkuisin mielelläni öisin, mutta kun se yökukkuminen nyt sopii minulle paremmin, niin teen sen ihan mukisematta. Silloin aikanaan, kun nuo meidän ensimmäiset olivat pieniä, muistan nukkuneeni kaksi kokonaista yötä kolmen vuoden aikana :S Ihme, että olin henkisesti kasassa vielä sen jälkeen, kyllä sitä kummasti venyy ja vanuu kun on pakko.



En koe asiaa tasa-arvoisuus pohjalta, vaan ihan siltä pohjalta, mikä on paras ratkaisu arjen sujumisen kannalta, ja täytyy sanoa, että mieluusti katselen puolisoa, joka on miellyttäväkäytöksinen kuin väsynyttä raatoa, joka tiuskii kaikille, eikä kykene kunnolla toimimaan, muisti pätkii yms. Hän kuitenkin kuskaa nuo isommat kouluun joka päivä ja on muutenkin kaikessa avuksi, joten ihan joka asiaan minun ei tarvitse kuitenkaan täällä revetä :) Jokainen osallistuu täällä siihen, mihin rahkeet riittävät, se on motto ja ihme kyllä, se myös toimii.



Huoh, kuopus nukkuu nyt, aamulla piirteli isänsä kanssa sormiväreillä ja sen jälkeen olikin pakko mennä kylpyyn kun olikin tehty kokovartalomaalaus :) Laitoin äsken päikkäreille ja toivon, että nukkuu nyt pari tuntia...



Vauva kohkaa yhä ihan alhaalla. Olo on epämukava, mutta närästys on sen ansiosta helpottanut. Välillä tulee kipeitäkin supistuksia, mutta lähinnä kiristää koko ajan ja ihan pientäkin tehdessä hengästyn niin, että meinaa happi loppua. Syön nyt sitä Obsidania niin, että otan sen illalla ennen nukkumaanmenoa appelsiinimehun kera jotta se imeytyisi paremmin.



Kävin apteekissa kysymässä sitä Tyttelin suosittelemaa rautalääkettä, mutta sanoivat, että myyvät jotakin toista nestemäistä valmistetta ja suosittelivat minua käymään luontaistuotekaupassa. No, täytyy varmaan ensi viikolla rykäistä uudelle reissulle kaupungille :)



Nyt sinne ruoanlaitoon, kello vierii eteenpäin...



Kanelisokeri 30+2

Alkuun valitukset. Täällä ollaan taas flunssan kourissa, kuumetta ei onneksi ole.

Minulla on ilmestynyt suonikohju jalkaan Aarg. Aikaisemmissa raskauksissa olen välttynyt niiltä. Toivottavasti ei tule enempää, eivät meinaan ole yhtään kivan näköisiä. Osaako joku neuvoa mistä saisi halpoja ja hyvä tukisukkia?

Jalat ovat muutenkin oireilleet suonenvetoina ja särkynä. Magnesium on onneksi auttanut suonenvetoihin. Myös lonkat ja pakara puutuvat helposti:(



Kummeista: Ne tuottavatkin enemmän päänvaivaa tällä kertaa. Yksi kummi on tiedossa (en tosin ole kysynyt vielä häneltä) sitten olisin halunut veljeni ja hänen avopuolionsa kummiksi. Mutta veli ei kuulu kirkkoon ja hänen avopuolisonsa on ortodoksi. Niin eivät oikein käy. Samoin hyvä ystäväni ei kuulu kirkkoon. Muutamaa muuta olen miettinyt mutta jotenkin tuntuisi hassulta kysyä heiltä, kun ollaan harvemmin tekemisissä nykyään. Tai sitten kysyn siskoani joka on myös esikoisemme kummi, ei kai se haittaa vaikka olisi sama?

Mies ei ole oikein innokas kysymään ystäviltään kun ei itse kuulu kirkkoon.



Nimi asia onkin paljon helpompi tällä kertaa. Edellisillä kerroilla ollaan " kiistelty" ja pähkäilty loppuun asti. Ehdotin miehelle yhtä pojan nimeä, jonka kelpuutti ja kahta tytön nimeä, joista toisen tyrmäsi heti ja toisen kelpuutti:D



Parisuhteesta: Ollaan oltu yhdessä 9-vuotta. Naimisiin ei olla vielä päästy. Nyt ollaan puhuttu, jos hoidettaisiin sekin puoli samalla kun on ristiäiset. Mies ei tosin kuulu kirkkoon, joten pitäisi eka käydä maistraatissa ja pappi vain siunais tai jotain? Saas nähdä voi olla että jää toteuttamatta. Riippuu paljolti siitä kuinka energinen sitä on synnytyksen jälkeen.

En sanoisi että ollaan kuin paita ja peppu. Mutta paljon ollaan vapaa-aikana yhdessä perheenä. Ja viihdytäänkin ihan hyvin yhdessä:D

Ennen lapsia käytiin aika paljon viihteellä. Yhdessä mentiin baariin, mutta usein oltiin omien kavereiden seurassa. Sitten kotiin lähtiessä etsittiin toisemme ja mentiin yhdessä kotiin. Lasten jälkeen ollaan aika vähän käyty baareissa. Muutaman kerran omien kavereiden kanssa ja muutaman kerran yhdessä. Mies just toissa päivänä totesi, että eipä ole pitkään aikaan tullu käytyä baarissa. Mutta ei kyllä ole yhtään ikävä sinne ollutkaan.

Onhan tähän 9-vuoteen ylä-ja alamäkiä mahtunut, mutta ei kuitenkaan niin suuria kriisejä että eroa oltaisiin harkittu. Nyttenkin välillä hermoja koitellaan kun mies opiskelee ja käy töissä. Minä olen kodinhoidontuella ja nykyään aina väsynyt. Mutta onneksi kohta alan saamaan äitiyspäivärahaa, joka on sama kuin kakkosesta+ ekat 3kk saan palkkaa. Ja toivottavasti väsymys helpottaa, kun raskaus on ohi (toiveajattelua varmaankin:D). Ja miehen pitäisi syksyllä valmistua.



ilonella 28+3

Hiphei ja huraa, mulla alkoi lomat!



Kesäloma näin kärkeen josta jouhevasti siirryn äippälomille. Luka- pojan kanssa jäädään kotiin siis kaksistaan kujeileen. Mies saa hoitaa töissä ramppaamisen.

Vähän nukutti tänään pitkään, yhdeksään saakka sain nukkua. Sitten isi ja Luka tulivat jo äitiä herätteleen. Tavallisesti tämän meidän herätyskello herää klo 7 aamuna kuin aamuna ja tietenkin itse täytyy herätä myös. Tietenkin kun töissä oon kulkenut niin hyvinkin saapi nousta jo seiskalta ylös. Nyt iloitsen siitä että saa ottaa päikkärit arkenakin :)



PARISUHTEESTA: Me ollaan oltu yhdessä 10 vuotta, naimisiin mentiin 2004, joten 4. hääpäivä on ensi elokuussa. Me ei olla miehen kans samassa työpaikassa, vaikka tutustuttiin koulussa, samalla luokalla kun oltiin ammattikoulussa. Mies opiskeli vähän pidemmälle, itse sain töitä heti koulun penkiltä ja sillä tiellä olen vieläkin. Mitä nyt vähän mielen virkeydeksi olen työn ohessa käynyt erikoistumisopintoja.



Äitiyspakkausta kovasti odottelen. Otin uuden pakkauksen, vaikka Lukalta (2v) jäikin paljon vaatetta ja tavaraa. Jotenkin oon niin höpö, että tykkään hiplata niitä pienen pieniä vaatteita. Ja onhan se hyvä se pakkaus, eipä sillä 140¿ paljoa sais. Siis läheskään sitä määrää vaatetta mitä siinä pakkauksessa on.



Juu, muuta jospa sitä nyt useammin täällä kirjoittelis, kun lomille pääsin ja muutto on saatu alta pois.



Rouva rv 30+5

Heippa,



Tänään ei ole supistellut läheskään niin paljoa kun eilen. Eilen sitä supistelua oli illallakin aika paljon.

Yön nukuin onneks hyvin sikeesti 23-8, heräämättä kertaakaan! Aika harvinaista ja luksusta!! Ja sehän olikin sit 9 kun kelloja siirsi.. ;)



Välillä tosiaan supistelee mutta ei liikaa. Olenkin levännyt ja levännyt, se auttaa..

Kävästiin me sitten päivällä miehen kanssa mun vanhempien luona kahvittelemassa.



Nyt yritän saada sitä saikkua sitten. Soitan aamusta neuvolaan ja katsotaan koska pääsen lääkärille. Ihan hyvä tarkistuttaa onko muutoksia tuolla kohdunsuulla.



Kiva kuulla Alcatraz että teillä samansuuntaista parisuhteen osalta. Ja kumpikin nyt odottaa ensimmäistä lasta sitten tässä ja on nämä uusperhekuviot :)

Eipä mekään baareissa rampata. Kumpikin meistä on juoksunsa juossut eikä tosiaan tule haikailtua sinne. Jos joskus on tarvis tai halu käydä, saahan siellä käydä mutta se on sitten tosi vähäistä, muutaman kerran vuodessa ehkä.

Meidän yks yhteinen harrastus on moottoripyörät. Tulevana kesänä taitaa olla meikäläisen osalta vaan aika vähäistä ;) Tuskinpa tuo mieskään kamalasti käy missään..

Myös liikunta yhdistää meitä. Samassa liikuntakeskuksessa ollaan jäseniä ja myös lenkillä tykätty käydä yhdessä. Sit miehellä on omia harrastuksia: juoksu, kaukalopallo, metsästys.. Ja mulla sit mm.uinti, tennis..



Mulla on torstaina neuvolakäynti, sittenpä selviää tuo painoasia meikäläisen kohdalla. Oman kotivaa' an mukaan veikkaukseni on että sitä ois nyt tullut yht.n.6-7 kg. To kerron sit mitä neuvolan vaaka sanoo :D



Kanelisokeri: Mä olen kans tammikuun lopusta lähtien ottanut Obsidanin aina iltaisin ennen nukkumaanmenoa ja myös appelsiinimehun kanssa..



Nyt olen huomannut tässä parin viime päivän aikana että alan helposti haista hielle? Aika ällöttävää.. Vaikka olis just käynyt suihkussa, laittaa varmaa tuttua dödöä joka on aina ollut luotettava ja pitänyt ja samaten ei ole kainalokarvojakaan.. Onko muilla tälläistä?

Hormonit taitaa olla asialla.. ;)



Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!



a_j + pötkis 30+3

Tässä kuitenkin tämä sieltä kopsattuna.



Huh huh, vaihdettiin nyt vihdoin ne vetelät joustinpatjat tarjouksessa olleisiin kylmävaahtomuovisiin. Pitäis olla 5 vuoden takuukin. Onhan tuo tällä massalla äkkiseltään karu muutos :) sain silti nukuttua vaikkakin asentoa piti vaihdella usein. Illalla selkä oli valmiiksikin jo ihan kipeä (ja iskias pitkästä aikaa) kun innostuin taas tallissa vasarahommiin. Varauduin suonenvetoon nukkumalla pitkät housut ja sukat jalassa ja vältyinkin siltä :)



Selvisin siitä toissa-aamun huonosta olosta oksentamatta, mutta koko päivän oli oikeastaan semmoinen vähän kurja olo ja meinasi jaksaminen olla aika heikoilla kun kaupoissakin piti käydä. Tänäaamuna on taas pistänyt kovasti tuonne vasemmalle mahaan alas, ettei kävelemään pääse, mitähän se oikein lienee.



12:lta pitäis olla jo töissä, saa nähdä miten jaksaa kun on valmiiksi väsyttää!



Meillä ei edelleenkään ole nimiä mietitty yhtään.



Vein eilen Kelaan hakemuksen ja sieltä sanottiin, että ei sen 6kk palkan tarvi missään nimessä olla juuri ennen äitiysloman alkua laskettuna vaan sen voi alkaa laskemaan 6kk taaksepäin esim. tästä päivästä. No näin tehtiin ja vältyttiin siltä että nämä vähentyneet työtunnit vaikuttaisivat rahan suuruuteen. Näinhän se on että eri virkailijalta kun kysyy, tulee ihan eri vastauksia.. Mutta nyt on kuitenkin hakemus sisässä, palkkalaskelma tulee mulle kotiin viimeistään ensiviikon alussa ja sitten on hakemus kaikkinensa valmis. Varsinaisen hakemuksen ja todistuksen jo jätin Kelalle.



Se unohtui vielä, että nuo potkut tosiaan on nyt tulleet jotenkin suoraan alaspäin ja se ei tunnu yhtään kivalta ja vessarumba on taas enempi ajankohtainen. Nytkin juuri äsken kävin ja taas saisi mennä, kun alkoi potkuja tulla alaspäin niin tuntuu että housuun tulee joka potkulla lirahdus :)



Alcatrax 28+6

[color=DarkMagenta]No niin nyt on lapset säädyllisesti puettuna ja leikkien parissa. Itse kylläkin olen vielä yöpaidassa ja aamutakissa : )



NIMISTÄ ja KUMMIEISTA: tytölle on alustavasti nimi, mutta pojalle ei ollenkaan¿ edellisistä raskauksista poikien nimet ovat olleet selvät, mutta tytölle ei minkään laista käsitystä. Nyt sitten olisi paras tulla tyttö, kun viimeksi tuli ne pojat ; ) Kummeista ei olla vielä keskusteltu.



NUKKUMISESTA: nukuin viime yönä kuin tukki. Olin illalla BodyPumpissa ja sehän auttoi asiaa. Nuorempikaan ei herännyt, joten senkin suhteen sain pysyä sängyssä koko yön (paitsi yksi pakollinen vessa käynti tietysti keskeytti). Itse asiassa ei minulla ole muutenkaan mitään ongelmia tuon nukkumisen suhteen ollut¿



VAUVAKUTSUT: kaverini (osalla lapsia osalla ei) pitivät minulle vauvakutsut molemmista pojista : ) Nytkin vihjailivat jotain sinne suuntaa, mutta katsotaan nyt miten tämä meidän loppurakentaminen ja muutto menee¿



PARISUHTEESTA: me ollaan oltu yhdessä lukioajoista eli 15vuotta!!!!! Josta naimisissa kohta 8v. Ja me EI OLLA kuin paita ja peppu. Aina kuljettu omia polkuja. Kerran muistan mieheni opiskelukaverin todenneen että LUULI näkeneensä minut kaupunginyössä, mutta ei se tainnukkaan olla kun ei oltu yhdessä?!?! Mun mies oli kyllä siihen todennut, että kyllä se minun siippani oli, itse olin kotona¿ Baareissa kuljettiin yleensä erireittejä, omien kavereiden kanssa. Sitten jossain tavattiin ja yhdessä mentiin kotiin. Ihan normaalia meille¿Yhdessä vietetty aikaa kotona ja matkusteltu jne. Meitä yhdistää varmaan erilaisuuden samanlaisuus ; ) Väitellään kokoajan jostain¿ Aina on annettu toiselle tilaa ja luottamusta. Huumorintaju ja itsetunto on molemmilla kohdallaan, niin ei tarvitse toisen menemisiä ja tulemisia vahtia ja epäillä. Varmasti juuri tuon takia että ei olla mitään kyhnääjiä, niin tämä rakentaminen on ollut suht helppoa parisuhteen kannalta. Toiselta ei odoteta liikoja ja asiat voi hoitaa väliaikaisesti puhelimessakin ; )



sakariini: vai vaihtoi teidän vauveli sukupuolta¿ mitenkähän tämän meidän ¿tytön¿ laita. Moni tuntuu kommentoivat vatsani muodosta, että kolmatta poikaa sitten teet¿



Mutta nyt on kyllä ryhdistäydyttävä. Täytyy alkaa etsimään lattiaa, että pystyy imuroimaan ; ) Lisäksi löysin vielä joitain vaatteita melkein käyttämättömiä kuriksia jne. joita pitäisi laittaa myyntiin, niin saa nuokin pois jalosta¿



vointeja kaikille[/color]





[color=DeepPink]art rv 30+3[/color]

Siirrän tekstin tänne:



" Huomenta

Tänään olenkin sitten iltamyöhälle lasten kanssa nelistään. Mies menee työporukan kanssa syömään päivän päätteeksi.



Tytteli jo tuossa kirjoittelikin tuosta rokerirasitukseen joutumisesta ja lisään siihen vielä, että siihen joutuu myös siinä tapauksessa, että on synnyttänyt aiemmin yli 4,5kg painavan lapsen, vaikkei sokereissa olisikaan mitään häikkää ollut silloinkaan.



Ihmettelen tuota asennetta, jos lääkärikin on kohautellut olkaansa sille, että pissassa on sokeria? :O Sokeri pissassa on aina merkki siitä, että munuaiset päästävät sokerin lävitseen, eli kyse on munuaisten toimintahäiriöstä ja tilanteesta, jossa verensokeri on aivan liian korkealla.



Mikäli sokerin kanssa on ollut raskausaikana ongelmia, sokerirasitus pitäisi sitten tehdä uudelleen noin vuoden kuluttua synnytyksestä. Pitäkäähän huoli siitä, että pääsette...



Nyt pitää lopetella ja ruokota tätä huushollia vähän...palailen linjoille myöhemmin vielä kun pino aktivoituu..."





...Ja kirjoittelen nyt samalla lisää :)



Nimistä piti kirjoittaa, että meillä on lievä hahmotelma nimestä sekä tytölle että pojalle. Tytölle tulee pidempi nimi ja pojalle lyhyempi. Toisia ja kolmansia nimiä emme ole vielä yhdessä miettineet, mutta minulla on mielessäni muutama vaihtoehto :)



Olisi niin kovin kivaa tietää varmasti, kumpi on tulossa...voisi jo laittaa turhia vaatteita pois. Salaa toivon poikaa, jo ihan perheen tasapainonkin vuoksi, olisi kiva jos perheessä olisi yhtä paljon sekä tyttöjä että poikia, jottei tuon meidän 9-vuotiaan tarvitsisi olla se " perheen ainoa poika" mutta toisaalta, kyllä tänne vielä yksi draaman kuningatarkin saadaan mahtumaan ja häntä tullaan varmasti rakastamaan ihan yhtä paljon :)



Vauvakutsuista joku kysyi myös...Enpä ole kuunaan päivänä sellaisessa ollut enkä varmaan tule olemaankaan. Taitaa olla periamerikkalaista hömppää, joka ei sovellu meikäläiselle.



Nimiäiset kyllä tullaan pitämään vauvalle ja hän saa nimen heti kun se on vain selvillä. Näin teimme viimeksikin. Kuopus oli muutaman päivän ikäinen kun kiikutimme nimipaperit maistraattiin. Nimiäiset pidimme sitten tosiaan hieman myöhemmin ja oli muuten kivat juhlat :) Ostin molemmille mummuille isovanhempien kirjat, jotka he saavat vuosien saatossa täytellä ja antaa sitten muistoksi tälle nuorimmaiselle. Kertovat, millaista elämä oli heidän nuoruudessaan, mitä he harrastivat ja millainen perhe, millaiset ystävät, miten he tapasivat puolisonsa...yms.



Nyt pitää lopetella ja mennä suihkuun.



Kanelisokeri 29+6 (jiihaa, 30 viikkoa täynnä tämän päivän jälkeen!)

[color=DarkMagenta]Ihan pakko palata tänne saman tien¿ eli VIHOINKIN tuli äitiysrahapäätös. Ihanaa saada kohta taas edes jonkunlaista korvausta tästä kotona¿olosta¿¿ saan siis saman kuin edellisestä lapsesta eli työtulojen mukaan : )))))



Äitiysavustuskin oli kilahtanut tilille, mikä oli sinänsä oikein hyvä aisia, kun käväisin eilen Sokoksella 3+1-päivillä ja oli tarkoitus juuri tehdä tilisiirtoja tilinylityksen välttämiseksi ; ) Joten tuo 140¿ tuli tapeeseen : )



Vauvakutsuista muuten Kanelisokerille: minun olivat enemmän sellaiset illanistujaiset naisten kesken. Minulle oli jalkahoito ja jotain pieniä lahjoja vauvalle. Sitten hyvää ruokaa juomaa ja ennen kaikkea seuraa ja vapaata kotoa ; )[/color]





[color=DeepPink]art rv 30+3[/color]

Toiseksi viimeinen työpäivä menossa. Jes!



Nimistä ja kummeista: nimet on vähän työn alla. Aiemmin ajattelemamme pojan nimi ei enää kelpaa ja nyt pitäs kehittää uusi. Tytön nimestä päästiin ehkä eilen yhteisymmärrykseen. Kummit on isompi ongelma. Kaksi kaveriani on mielestä, heistä varmaan jompikumpi, lisäksi olis kiva saada joku miespuoleinen ja pariskunta. Molemmista on vähän puute, meillä on niin tiukat kriteerit :) tai siis halutaan kummeiksi ihmisiä, joiden elämänkatsomus on lähellä omaamme. Mutta eiköhän me hyvät kummit löydetä.



Nukkuminen: tähän viikkoon asti olen nukkunut ihan hyvin. Tällä viikolla oon sitten heräillyt omia aikojani ja tytön takia. Viime yönä naapuri rivarin pihassa työnnettiin lumia noin klo 4, ja ääni joka asfaltin raapiutumisesta syntyi oli melkoinen. Herättiin siihen molemmat miehen kanssa. Liksäksi viime yönä iski vielä suonenveto jalkaan. Se tuntuu vieläkin vähän. Toivottavasti yöt olis rauhallisempia jatkossa.



Vauvakutsut: ei ole oikein muodissa meidän kaveripiirissä. Ei oikein kukaan jaksa tai kerkeä järjestää. Lisäksi mun läheisimmät kaverit on levittäytynyt niin ympäri Suomea että ei niitä sais koottua yhteen.



parisuhde: me ollaan oltu yhdessä 9v, josta naimisissa 5,5 v. Me ei olla paita ja peppu. Mies on monesti sanonut että ei pärjättäs samassa työpaikassa, ollaan niin erilaisia persoonallisuuksia ja keskitytään niin eri asioihin. Harrastukset on molemmilla ollut aikasemmin omia, mitä nyt joskus yhdessä lenkillä käyty. Viime aikoina on harrastukset vähentynyt ja vapaa-aika vietetään tiiviisti yhdessä kotona. Osittain siitä syystä että molemmat haluaa olla kotona tytön kanssa mutta myös siksi että meillä on vain yksi auto ja etäisyys kaupunkiin on sellanen että oma aika kuluisi vain matkojen kulkemiseen. Oon nyt kuitenkin yrittänyt, että voitas tehdä itsenäisestikin hommia esim. kaupassa käynnit, niin ei tulis sitten riitaa kun yritetään yhdessä keretä joka paikkaan ja neidin tarttis päästä päiväunille ym..

Mun mies on hirveen huolehtivainen ja viime kesäsen keskenmenon takia vielä extra huolehtivainen, ihan ahistukseen asti. Mä en voi huokastakaan ilman että toinen kysyy mikä on hätänä (silti sille ei auta antaa kovin tarkkoja selvityksiä mihin vihlaisi ym., toisaalta en niitä välttämättä kesken kauppareissun haluakaan antaa ;) ). Toki olen kiitollinen että auttaa mutta kun se ei osaa nauttia sitten omasta ajastaa kun on koko ajan huolissaan. Tänään mies lähtee illalla Tampereelle ja tulee huomenna illalla takaisin. Oon yrittänyt innostaa sitä nyt kerrankin ottamaan vähän omaa aikaa, kun ei olla tytön kanssa ympärillä häseltämässä mutta saa nähä miten sujuu. Huolehtiminen on niin sulosta mutta toisaalta niin rankkaa.



Saatiin toissa päivänä kuivausrumpu asennettua ja eilen koekäytettyä. Vaikuttaa hyvältä. Ainakin saadaan vaipat nopeammin kuivattua.



MÄ olin henkisesti valmistautunut että ens viikolla pitäs taas mennä neuvolaan, mutta se onkin vasta kahen viikon päästä. Pitää muistaa kysyä mitä tehdään jos vauvan asennosta ei vieläkään ole varmutta ja että onko meillä joku synnytystapa arvio.



t. SannaNu ja tiuhti rv 30+3

niin kiva lukee täältä tämmösiä juttuja ja kirjotella sit itekki ku oma kaveripiiri on saman ikästä suunnillee ku ite (siinä parinkympin tietämillä) ja tuntuu et menot ei enää mee nii yksii ku kukaan muu ei oo tälleen vakiintunu. kai siihen on totuttava kokoajan ettei meno mitenkään voi jatkua samalla lailla ku ennen. mut toisaalta ei jaksaiskaan ja tuntuu et omat ajatukset menee jo monesti niin eri ratoja että.. niitten kanssa ei tuu jauhettua kuitenkaan kaikkia suonenvetoja ym..



tuli tosiaan aikanen herätys tänään ku veti suonta niin rankasti et oli pakko nousta lopulta hyppimään eikä mikään meinannu auttaa.

tuntuu et vauvalla on oikee nukkuma-asentona se, että menee ihan kerälle alavatsaan. herää aina monta kertaa kovaan vessahätään eikä sit meinaa päästä ylös ku se pikkunen pingottaa alhaalla vatsassa.



mihin mennessä sen kannattais viimestään olla kääntyny raivotarjontaan? täällä se on lähinnä pää kyljessä/ oikean rinnan alla..



me ollaan miehen kanssa oltu yhessä vuodesta 03 eli ihan teinistä ja nyt naimisissa vähän yli puol vuotta. aikalailla samoja harrastetaan, mut omat jututki löytyy. yhessä veneillään, moottoripyöräillään ja eräillään. :) saa nähä miten pienenä uskaltaa nyt kesällä pikkusen veneelle ottaa..



eiks tommoset vauvakutsut yleensä kaverit järjestä? kuulostais nii kivoilta mut veikkaan ettei mun kaverit ees tiiä semmosista..



koittakaa jaksella. :)



alfreed 29+6

Voi pastilli kun oli tullut yön aikana lunta!! Ukko reissussa ja mä tietty jouduin tekeen lumityöt ja nyt sit jonkin verran supistelee kun tuli kolattua...



Nimistä: Nimet on päätetty aikalailla, tytölle oli helpompi keksiä kuin pojalle, pojan nimessä vielä hiomista..



Parisuhteesta: Me olemme miehen kanssa kuin paita ja peppu =) Yhdessä olemme olleet jo 13v ja itseasiassa kesäkuun 13 päivä vietämme 10v hääpäivää! =) Olisikin ihana hääpäivälahja kun pikkuisemme syntyisi silloin =)



Huomenna olisi taas neuvola ja ensiviikolla äitiyspolikäynti. Vointi ollut muutoin ihan hyvää jos ei ota lukuun erittäin kipeitä liitoksia ja närästystä.

Nyt kahveja keittään kun sisko tuli lasten kanssa kylään.



Kauris ja pulla rv27+6

Olikos täällä muitakin Jyväskylästä? Tuolta listasta taisin pari bongata mutta nimet unohdin samantien.



Parisuhteesta: Me ollaan oltu miehen kanssa yhdessä öö... muistaakseni vuodesta 2001 asti. Ja hyvin menee! Naimisissa ei olla eikä varmaan mennäkkään. Ja ihan omat menot ja harrastukset on meilläkin, mutta vietetään kyllä yhteistäkin aikaa ihan riittävästi. Samassa työpaikassa ollaan (ja siellä tavattiinkin) mutta eri vuoroissa, tosin minä en oo nyt muutamaan vuoteen töissä ollutkaan kuin pienen pätkän esikoisen ja pojan välillä, ja pojan äitiysloman jälkeen hoitovapaalla.



ON: Ei mitään uutta. Olo on raihnainen, nivuset kipeet ja valasmainen olo kun sohvalta ylöspääsykin on työn ja tuskan takana! On se vaan myönnettävä että 3 raskautta suht`pienen ajan sisään on mun kropalle liikaa. Kun osaisi nyt nauttia tästä viimeisestä raskaudesta.



Mua on alkanut pelottaa se että kuinka aikaisin tämä Nuppu syntyy... Toivon mukaan saisi kasvaa ainakin sinne rv36 asti.



Jaahas, sitä olis lähdettävä ruuanlaittoon.

Hyviä vointeja kaikille!



ghia ja " Nuppu" , rv 27+4

Parisuhteesta: Me ollaan oltu 7 vuotta yhdessä, 3 vuotta naimisissa. Eikä tosiaankaan olla paita ja peppu. Meidän suhde vaatii töitä, muuten se ei toimi. Nyt on kyllä taas menossa sellainen seesteinen aika, mut se lienee aika normaalia kun vauva on tulossa. Lisäks kun ties itse, ettei enää tarvitse olla pitkään töissä, niin jaksaakin eri tavalla. Nyt pystyn tekemään ruuat ym. valmiiksi ennen kuin mies tulee töistä kotiin. Jää sitten ilta yhteistä aikaa.



Vielä pitäis sinnitellä viikonloppu ilman rahaa, maanantaina tulee tili... ja menee... Tuli viime kuussa osteltua aika paljon Visalla kun ties, että tässä kuussa tulee enemmän rahaa. Nyt sitten maksetaan tuota jättivisalaskua. Ens kuussa budjetti onneks tasoittuu reilusti plussan puolelle kun mies sai noita kokopäivähommia.



Miekin itseasiassa tänään laskin miun sairaslomapäivät, eikä ne mene yli. Eli ihan täyden palkan saan koko ajalta. Jes!



Tein jo listan mitä kaikkea pitää tehdä ennen kuin vauva syntyy, siis siivoamisia. Pitää pestä matot, ikkunat, talvivaatteet ja paljon muutakin. Mut nyt mulla on aikaa eikä kaikkea tarvitse tehdä kerralla. Voi pestä vaikka yhden ikkunan päivässä jos siltä tuntuu. Maton pesun ajattelin hoitaa meidän kylppärissä. Yks matto kerrallaan sinne hinkattavaksi, esikoinen varmaan auttaa mielellään. Mies saa sitten vaan nostaa painavan maton kuivumaan. Haluan, että kaikki on puhdasta kun vauva tulee taloon. Tunnetusti sen jälkeen ei ole pitkään aikaan aikaa tehdä mitään siivoamisia, siksi ennakoin. Eikä muutenkaan tarvitse kesällä siivota muuta kuin pakolliset viikkosiivoukset. Tästä kesästä tulee kaikkien aikojen rennoin kesä!!



Vielä nimestä: Meillä on jo nimi valmiina tytölle, toivottavasti tämä nyt sitten on tyttö. Niin meille on kerrottu. Esikoinenkin kutsuu vauvaa jo nimeltä. Ristiäiset me pidetään noin 2kk syntymän jälkeen. Kerkee arki vähän tasoittua ennen kuin alkaa juhlia järjestämään.



Jaahas, kello juoksee. Pitää lähteä hakemaan esikoinen hoidosta. Tulipahan Postista saapumisilmoituskin, miun verhot ovat tulleet. Pääsee tänään ripustelemaan ne paikoilleen, kivaa!



Tytteli-83 rv 30+3

Mä koin todella positiivisen yllätyksen kun avasin tänään postitse tulleen palkkalaskelman! Normaalin kuukausipalkan lisäksi oli nimittäin tullut maksuun bonukset viime vuodelta eli käteenjäävä osuus oli n. 600 euroa normaalia isompi! Meillä on siis töissä bonusjärjestelmä mutta vielä alkuvuodesta näytti siltä että viime vuodelta ei bonuksia kertyisi. Nyt kun olen ollut helmikuun puolesta välistä saakka töistä pois, en ole ollut tilanteen tasalla eli tämä oli todella iloinen yllätys!



Sairausajan palkasta: meillä maksetaan täyttä palkkaa kolmen kuukauden sairauslomasta eli mulla tulee just tuo kolme kuukautta täyteen äitiysloman alkaessa eli saan normaalin palkan koko tältä ajalta. Työnantaja maksaa lisäksi palkan kolmelta ensimmäiseltä äitiyslomakuukaudelta. Näin ollen saan täyttä palkkaa elokuun puoleenväliin saakka vaikka jäin pois töistä helmikuun 15. päivä!



Parisuhteesta: kuten joskus aiemmin mainitsin, me ollaan oltu miehen kanssa vähän yli 20 vuotta yhdessä, mutta naimisissa " vasta" 8 vuotta. Ennen lasten syntymää tykkäsimme käydä viikonloppuriennoissa lähes joka viikonloppu, mutta lähes aina niin että menimme yhdessä ja tulimme kotiin yhdessä mutta baarissa olimme erikseen, omien kavereiden seurassa. Olemme toki myös liikkuneet paljon ihan erikseenkin. Nyt lasten myötä on tullut tavaksi pitää illanistujaisia yhdessä muiden lapsiperheiden kanssa mutta vähän väliä käymme tuulettumassa myös erikseen omien kavereiden kanssa. Meillä oli 7. seurusteluvuosi se pahin eli silloin olimme vähällä erota mutta kun siitä selvittiin, parisuhde on lujittunut vuosi vuodelta. Sataprosenttinen luottamus toiseen on kaiken a ja o!



Nimistä: meillä on nimi valmiina tälle tytölle ja jos nyt sattuisikin niin että yllätyspoika syntyisi, pojan nimikin on keksitty varmuuden vuoksi. Kirjoitimme molemmat paperille 5 nimeä ja kun näytimme toisillemme, purskahdimme nauruun! Niin eri maailmoista ne olivat! Sitten yhtäkkiä, parin päivän päästä, mun päähän pälkähti yksi tytön nimi ja mies hyväksyi yllättäen sen oitis! Mies on kylläkin sellainen tuuliviiri että mieli ehtii vielä muuttua monta kertaa ennen ristiäisiä.



Mä en näköjään osaa kirjoittaa mitään lyhyesti vaan aina tulee tällainen romaani (ja aina vain omaa napaa, sori vaan!). Mä kyllä itse tykkään lukea muiden pitkätkin kirjoitukset! On tosi kiva kuulla kuulumisia varsinkin nyt kun kökötän täällä kotona kaiket päivät ilman aikuisseuraa!



GeddyLee 28+2

Olipa päivä. Punnerrettiin pojan kanssa bussikyydissä hierojalle ja taisi olla tuolle töppähönölle taas kokemus se bussiajelu kun oli ihan täpinöissään. Mulla oli selkä aivan jumissa. kuinkas muuten kun kylkinukkujia ollaan ja tuo muu liikunta on jäänyt semmoiseen ankkamaiseen vaappumiseen liukkaaksi lanatuilla kävelyteillä. Eli eipä paljon ole selälle siitä apua.



En muuten meinannut päästä siitä hierojan lavetilta ylös kun selällään lopuksi pyysi olemaan että niskat hoiteli. :D Oli semmoinen koppakuoriainen-efekti. Se hieroja on ronskin oloinen ja hirmu mukava nainen, jonka kanssa on mukavat jutut sen kolme varttia hieronnan aikana. Nauroi mulle kun hetkuttelin alaselkää jumista ja homma tais näyttää hivenen ei-niin-gasellimaisen ketterältä.



Bongasin aamun Mullikasta (Savonsanomat) ruisleivän ohjeen. Piti heti laittaa juuri käymään, joskos illalla saisi tuoretta leipää. On siinä pierulle siementä sitten. Saas nähdä miten onnistuu vai pitääkö mennä anopin oppiin viikonloppuna ja myöntää etten minä osaa.



Juu, viikonlopuksi Sonkajärvelle anoppilaan olis tarkoitus mennä. Ei niin sitten _yhtään_ huvittais mutta miehen perhe on vähän enempi tuommoista yhdessä viihtyvää. Ei niinkuin mun suku, joka enempi välttelee toisiaan.. :D Oonkin parhaani mukaan yrittäny tätä ihmisvihaajan puoltani opettaa tavoille.



Onhan se ollu mukavaa nähdä semmoista perhe-elämää jossa ei koko ajan tapella. Aluksi oli vähän kulttuurishokki kun on ensin katsellut kuinka omat vanhemmat tappelee aina kun suunsa avaavat. Se on niiden tapa ja taidolla homman hoitavat, en minä sillä. Mutta kun toiset on ollut yksissä sen 50 vuotta eivätkä tapelleet kai kertaakaan siinä ajassa niin pistää miettimään. En minäkään tappele oman mieheni kanssa, kun ei tartte. Sille riittää että luimistellen sanoo kun edellisen miehen kanssa oli huutosotaa ja mykkäkoulua jne eikä mikään järkipuhe uponnu. Nykyinen systeemi on kieltämättä kivempi. Eikä tuo sovussa eläminen tarkoita sitäkään että siinä toinen olisi kynnysmattona vaan tasan näyttää elinala menevän niin anopilla ja apella kuin mitä meillä.



Jaahas, näin päikkärin jälkeistä tajunnanvirtaa taas suollan. Pitänee mennä kuorimaan pottuja pannulle ja kaivamaan ruuantähteet siihen sekaan. Niin ja sitä taikinaa vaivaamaan. Pitäkää peukkuja. Ettei tule ihmisuhreja taas näissä mun kokeiluissa.



- pirkko ja punkero rv 27 tasan.