♥ ♥ KESÄNUPUT to-su ♥ ♥

Parisuhteesta: me ollaan oltu yhdessä kohta 8 vuotta, joista melkein 6 naimisissa. Ei siis liian kauan odoteltu häiden kanssa ;) Hyvin on mennyt, tosin viime vuonna oli myös kriisin paikkaa, ehkäpä se oli se kuuluisa seitsemän vuoden kriisi meilläkin. Nyt menee oikein hyvin. Me ollaan oltu aika tiivis pariskunta, paljon ollaan tehty yhdessä, mutta kummallakin on omiakin harrastuksia. Ennen raskautta olin välillä vähän tuskastunut, kun olisin ollut enemmänkin menossa, mutta kun mies kökötti kotona, se vaivasi. Saa nähdä, miten lapsukaisen tulo muuttaa elämää tältä kannalta.



Kummeista: kauhea tuska keksiä kummeja. Haluaisin, että kummit olisivat niin läheisiä ihmisiä, että pysyisivät varmasti lapsen elämässä. Tietenkin myös elämänkatsomus ja luotettavuus ovat tärkeitä kriteerejä. Lähisukulaisilla on niin paljon kummilapsia, että ei viitsisi tunkea yhtään enempää. Kaverit taas eivät ehkä ole ihan niin luotettavia. Ehkä pitäisi vaan luottaa enemmän ja toivoa, että he jaksavat olla kiinnostuneita meidän lapsesta monta vuotta.



Kaikki, joilla on suonenvetoja, kokeilkaahan magnesiumin syömistä. Minulla ainakin ehkäisee tehokkaasti kramppeja.



Tytteli, olet kyllä kova siivoamaan. Pitää varmaan ottaa sinusta mallia ja siivota huusholli kuntoon ennen kuin synnytys alkaa lähestyä.



Ristiäiset aiotaan pitää joskus parin kuukauden päästä syntymästä, jotta ehtisi toipua ja organisoitua. Haluaisin kovasti leipoa itse vaikka mitä, kova kun olen leipomaan, joten täytyy olla kunnossa. Ja kesäaikaan on ehkä aika vaikeaa saada ihmisiä paikalle. Mutta katsotaan, näitä ehtii pohtia sitten kesällä.



Jaksamista kaikille,

Poltsi 28+4

Eilen kun kävin siellä lääkärillä, niin se tuntui jotenkin vähättelevän miun supisteluita. Sisätutkimuksen jälkeen tokaisi, että eihän siuta nytkään supistanut, vaikka tehtiin sisätutkimus. Lisäks kohdunsuulla kun ei hänen mukaansa ollut tapahtunut muutosta. No, minäpä sitten tänään puuhastelin ihan täysillä kun ajattelin vain kuvitelleeni supistelut. Siivosin koko kämpän yksin ja rämmin sitten hakemaan esikoista hoidosta.



Nyt supistelee ihan jatkuvasti, eikä todellakaan mitenkään kivuttomasti. Meinas jo tippa tulla linssiin kun sattui taas niin kovin. Nyt kuljen lämmin kaurapussi selässä kiinni. Supistuskivut tuntuu nimittäin enemmän tuolla selän puolella. Toivottavasti nää tästä rauhoittuisivat, en nimittäin haluaisi lähteä sairaalaan. Pitäis vaan uskoa itseään ja omia tuntemuksiaan. Ihan turha tehdä mitään rankkaa kun supistuksiahan siitä seuraa. Jospa mie huomisen tajuaisin olla sit ihan sohvalla leffoja katsellen.



Onneks ostin tuon kaurapussin. Siinä on lisäks sellaiset narut, että saan sidottua sen tuonne alaselkään, narut tulee mahan ympärille. Kyllä tuo lämmin auttaa kipuun kummasti. Suosittelen kenellä ei vielä tällaista ole. Auttaa moneen särkyyn ja jos odottelee sit jossain vaiheessa kotona synnytyksen käynnistymistä, niin menee aika pitkään kivunlievityksenä.



Kohta taas iltakuviot käyntiin, esikoinen suihkuun ja sitten iltapalalle ja nukkumaan. Huoh, välillä sitä haaveilisi, että edes joku päivä olisi erilainen. Lapsi kun tykkää tästä turvallisesta arjesta. Sit kun tuo ilta on yhtä vääntämistä. Ensin pitää houkutella suihkuun, sitten pitää houkutella sieltä pois. Iltapalalle ei ole onneks koskaan tarvinnut kahta kertaa käskeä. Ja sitten on taas se hampaanpesu. Mie ootan sitä hetkeä kun lapsi oppii itse pesemään hampaansa. Siihen taitaa vielä muutama vuosi mennäkin.



On muuten hyviä nuo Tiris all-in-one-vaipat. Laitan tarrat kiinni jo etukäteen, niin esikoinen luulee sitä housuvaipaksi. Istuu älyttömän hyvin ja imee monet pissat. Tällä hetkellä esikoisella on vaan yksi kestovaippa, mutta kun tuo näyttää toimivan noin hyvin, niin taidan tilata niitä lisää. Nyt sitä yhtä vaippaa voi käyttää joka toinen päivä. Välissä kun pesee sen ja sitten vaipan täytyy vielä antaa kuivaa. Vauvalle on jo kaksi samanlaista vaippaa odottamassa + tää isompi koko kunhan kasvaa.



No niin, ei kun iltarumba käyntiin.



Tytteli-83

Tervehdys vaan kaikille. Olen pitänyt näköjään liian pitkän tauon tänne kirjoittamisessa. Olen pähkäillyt ihan turhaan yksikseni kaikkea raskauteen liittyvää ja tuskaillut näiden asioiden kanssa yksikseni.



Odotan siis jo neljättä, mutta silti välillä tuntuu, etten muista enää mistään mitään. Nyt kun 30rv alkaa, niin mietityttää kovasti töissä jaksaminen. Olen ollut aikalailla poikki työpäivien jälkeen ja perhe kärsii siitä. Viihdyn työssäni tosi paljon, mutta mietittää silti, että pitäiskö antaa periksi ja hakea saikkua.



Millaisilla perusteluilla oletta hakeneet sairaslomaa näillä viikoilla ja kuinka pitkäksi aikaa?



Me olemme olleet naimisissa 10v ja molemmilla aikalailla eri harrastukset. Ihanaa olisi päästä yhdessä lenkille (ilman mahaa), mutta siihen menee vielä jokunen aika...Töitä suhteemme eteen pitää tehdä ja välillä sorrun aina siihen, että pidän miestäni itsestään selvyytenä.



Olo on jo ihan valasmainen ja kankea. En oikeasti tiedä, miten jaksan koko loppuraskauden. TÄMÄ ON KYLLÄ TODELLAKIN MEILLÄ VIIMEINEN! No, tuolla edellisellä lauseella jaksoin kolmannenkin raskuden ja tässä sitä taas ollaan...



Toivottavasti jaksatte kommentoida tuota työssä jaksamista ja toivottelen kaikille nopeasti eteneviä viikkoja :)



Porkkana 28+6

Moikka,



Kylläpä on ollut raskas päivä. En jaksaisi juosta tuon nuorimmaisen perässä enää yhtään...siivosinkin jo, mutta tuo sotkee perässä minkä kerkiää. Koko siivouksen ajan, siitä huolimatta, että huilailin säännöllisesti, minua supisti ja hengästytti ja lyllersin täällä kuin vaivainen mummo, vaapun kuin ankka tämän olemukseni kanssa ja kaaduin tosiaan sohvalle aina välillä puuskuttamaan.



Tytteli: Kaikki sympatiani sinulle. Miten kun saan sellaisen kuvan nyt tällä palstalla, kuin lääkärikunta olisi jostakin yhteisestä sopimuksesta alkanut vähättelemään raskausajan murheita? Ehkäpä sinun kannattaisi nyt kun tekee kipeää, lähteä käymään lääkärin pakeilla, jotta voisit todistaa, että todella supistaa ja tekee kipeää :( En voi käsittää sitä, ettei odottavaa äitiä uskota kun hän sanoo, että supistelee. Ja itsekin hoitotyötä tehneenä tiedän, etteivät jalat ja selkä enää meinaa illalla toimia työpäivän jälkeen. Normityöpäivä ottaa jo ilman raskauttakin koville saati sitten ison mahan kanssa :(





Alfreedin kanssa olenkin samoilla viikoilla, kuten hänkin oli huomannut. Saa nähdä miten meille sitten käy, että kumpi poksahtaa ensin ;)



Piti kommentoida vielä parisuhteesta, että vaikka olemmekin mieheni kanssa lähetulkoon kiinnikasvaneita :) niin ei meillä silti vahdita toisen tekemisiä, eikä roikuta toisen puntissa kiinni. ;-) Meillä ei vain ole ole tarvetta käydä yksin baareissa tmv. oikeastaan emme ole milloinkaan olleet mitään baarikärpäsiä ja viihteellä kävijöitä. Parasta viihdettä on päästä ravintolaan koko perheen voimin syömään. Jonkun mielestä meidän pitäisi varmaan hankkia elämä, mutta tällaisia me olemme, koti-ihmisiä henkeen ja vereen ja teemme asioita yhdessä, vaikka aivan eri ammateissa toimimmekin, minä hoitsu ja mies insinööri (Atk-alalla).



Jepulis, nyt pitää lopettaa ja kaipa sitä pitäisi ne iltatoimet laittaa pyörimään täälläkin...ei millään jaksaisi, mutta kuten Tytteli tuumasi, rutiinit on vedettävä samanlaisina joka päivä läpi, kun puhutaan pienistä lapsukaisista :)



Kanelisokeri 29+6

Vaikka menee kahdeksalta nukkumaan, niin silti herää noin aikaisin. Hieman tylsiä tulee aamuista kun pitää naapureiden takia olla vielä hissukseen. Ja ärsyttää kun tuo mies jää aina vaan nukkumaan, olettaa minun aina nousevan. Tänään annan vielä nukkua kun tekee kahta työtä ja on varmasti väsynyt, mutta ens viikolla alkaa kyllä vuoroaamut.



Kyllä ne supparit onneks laantui kun nukahdin. Aamulla tuli kyllä heti yksi kipeä tapaus kun heräsin... Tässähän pitää jo aloittaa välilihan hieronta jos vauva päättää syntyä etuajassa. Sais kyllä pysyä vielä mahassa mooonta viikkoa, ainakin 5, mielellään loppuun asti.



Tytteli-83 rv 30+4

Eilen siis neuvola, nopsaan vaan laitan ylös ja nakuttelen sitten myöhemmin päivällä muita juttuja...



- paitsi Tyttelille osanotot ja myötätuntohalaukset aamuherätyksiin; sama täällä eli kuopus kiljuu jo ennen kuutta täysi tohina päällä. Juuri kun on nuo isommat oppineet nukkumaan vähän pidempään... Huoh, makeat on nämä silmäpussit jo muutenkin ;-)





Miten usein teillä nyt kolmekymppisillä (viikoissa siiis ,-)) nuo neuvolakäynnit on? edellisen th:n aikana kävin 4vkon välein melkein loppuun saakka, taisi vikan kerran edellä olla se pari viikkoa vaan väliä. Nyt sitten kahden viikon välein käynnit, ilmeisesti noitten mun kipujen takia. Hyvähän se on että syynäävät mutta kun tälle terkalle en nyt mitenkään erityisemmin hingu, edellinen th oli niin ihana että olisin halunnut käydä vaikka päivittäin :)



No joka tapauksessa... hb oli 94, th ei uskonut että on niin alhainen ja otti uuden näytteen. Oli 95 jolloin totesi että laitteessa kai jotain vikaa. Aaaargh!

Pissasta löytyi vähän protskua, omasta mielestä painoa oli tullut harvinaisen vähän, +250g viikko - mihin kommentti oli että " varmaan turvotus aiheuttaa tuon nousun" (mikä turvotus??? mikä nousu? Tuohan on vähemmän kuin mulla yleensä on paino tähän saakka noussut)

Kohdunpohjan korkeus 29 muistaakseni ja sykkeet kuului hyvin vaikka ovatkin olleet aika matalat nyt viime aikoina.Kaikki muu siis ok paitsi tuo hb, en vaan tiedä millä sitä ylöspäin saisi...



Mutta tässäpä nämä faktat, nyt patistamaan jälkikasvulle vaatetta päälle - ja olisi se kai hyvä itsekin pukea jotain ylleen ennen kuin tuonne kylille juoksee ;)



Nappula ja urpo-Ulla 30+3

suosittelen Ferrofortea. Minulla myös todella alhaiset veriarvota ja tuolla sain pidettyä " yli sadan" . Imeytyy hyvin eikä aiheuta vatsavaivoja.



Tästä linkistä näät mitä tarkoitan. Ihan apteekista saa...



http://www.hyvinvoinnin.fi/tuote/1780/Ferroforte+B/

Kylläpä on ihanaa, että on jo perjantai! Minun pitäisi kait painella jo lujaa vauhtia suihkuunkin, mutta kirjoittelen nyt ensin tänne.



Meillä myös kuopus on jo pidemmän aikaa heräillyt aamuviideltä, onneksi ei vaadi nousemista, mutta se kohkaaminen tuossa vieressä ja sängyn päädyn kanssa renkkaaminen (nousee sitä vasten ja rynkyttää :S) käy välillä rasittamaan ihan täysillä. Nyt hän taas nukahti ja jätti minut tänne valvomaan.



Eipä tässä muuten mitään ihmeitä ole tapahtunut. Yöllä heräsin kipeään suppariin alavatsalla. Ihan kuin joskus pahimpien menkkakipujen aikaan. Kipu oli päällä hetken ja meni pois. Sen verran pidempään kuitenkin, että siihen jomotukseen heräsin. Onneksi jäi siihen yhteen. Ehkäpä eilinen siivoaminen oli hieman liikaa. Täytyy ottaa rauhallisemmin vastaisuudessa.



Ihanaa kun nämä viikot alkavat olla jo paremmalla puolella. Se huono puoli siinä on, että neuvolakäynneillä pitää käydä useammin. En nyt muista oliko se 2 vkon välein vai miten. No ensi viikon neuvolakäynnillä selviää...kauhistuttaa jo valmiiksi se vaa' alle meneminen.



Nyt menen kyllä suihkuun kun pitää vielä jaksaa vääntäytyä kaupunkiin hakemaan tuo tokaluokkalainen koulusta klo 14. Ajattelin lähteä vähän aiemmin jo, jotta ehdin käväisä Sokoksen 3+1 päivillä, vaikka siellä taitaa ollakin melkoinen määrä taas väkeä liikkeellä.



Se on sitten kesäaikaan vaihdon aika viikonloppuna :)



Kanelisokeri 30+0 (jippii!!!!)

En oo pariin viikkoon jaksanu kirjoitella kun ei tässä kotona mitään tapahdu.Muitten juttuja on kiva käydä lukemassa.

Oon nyt ollu kaks viikkoo kotona enkä ymmärrä millä saan aikani kulumaan synnytykseen asti.Tämä on viiminen sairasloma päivä ja maanantaina alkaa sitten kesäloma.



Kaikki sanoo että nuku nyt vielä kun voit,mutta ei päivisin väsytä ja jos sänkyyn menee niin minuutin päästä alkaa vauvalla sellainen voimistelu ettei kyllä pysty nukuu.

Muhun on iskenyt aivan mahdoton siivousvimma.Pelkkä siivous ei riitä vaan täytyy vaihtaa järjestystä ja siivota myös kaikki kaapit.Mies on aika kyllästynyt kun ei löydä enään mitään tavaroitaan.Maanantaina tulee mun veli vaihtamaan olohuoneen järjestystä.Tää vimma on muuten ihan hyvä mutta siivouksen jälkeen rupee kovasti supistelemaan.Pitäis osata ottaa vähän rauhallisemmin.



Joku kyseli kuinka usein on neuvoloita.Meillä hämeenlinnassa on viikon 26 jälkeen kahden viikon välein.

Meillä on huomenna sairaalaan tutustuminen.Mies on aivan innossaan kun ollaan sitten taas askeleen lähempänä vauvaa.



Parina iltana oon maannu selälläni ja antanut miehen tunnustella vauvaa.Itku siltä pääsi kun näytin ensimmäisen kerran missä vauvan pää sijaitsi.Siinä mies sitten silitteli vauvan päätä ja jutteli päivän tapahtumat.Oli aika herkkää!



Nimi ollaan päätetty sekä tytölle ja pojalle.Ultrassa näkyi tyttö mutta ei voi olla varma mitä sieltä tulee.Kummit on myös päätetty ja ristiäisiä mietitty.Niistä vaan ei päästä yhteisymmärrykseen kun mies haluas kutsua puoli sukua ja kaikki kaverit,minä taas haluasin pienet ristiäiset.



Yöt on vaikeita.Vauva nauttii kun on paljon tilaa liikkua ja pyörii melkein koko yön.Sen ajan mitä nukun niin näen ihan kummallisia unia,välillä painajaisia ja välillä muuten vaan omituisia...



Johan tästä nyt tuli pitkä tarina.Kai täytyy useimmin kirjoitella.



Node rv 28+3

Tänään on viimeinen työpäivä. Olen tyhjentänyt tietokonetta ja pöytääni pikku hiljaa ja nyt kaikki alkaa olla valmiina. Jopa karkki ja limsavelat on maksettu. Vielä laatikko autoon sekä parkkiluvan ja avainten palautus. Ensi viikolla ei tarvi enää tulla tänne.



Neuvola: mulla on nyt edellisestä neuvolasta 3 viikkoa seuraavaan, eli tuntuu tahti tiivistyvän pikku hiljaa. Musta on ihan kiva käydä siellä juttelemassa, joskin jos jään kiinni sokereista saattaa ääni muuttua kellossa. Siitä lääkäristä en hirveesti tykkää mutta ilmeisesti ei nyt omalta kohdalta tarvi enää sitä nähdä. Lastenneuvolassa sitten.



Eilen sovittiin yhden kaverin kanssa että parin viikon päästä lähdetään Haaparannan Ikeaan shoppailemaan. Kivaa!



Mies on tänään Tampereella työhaastattelussa, tulee sitten illalla myöhään. Toivottavasti jaksaa kärsivällisesti istua junassa paluumatkankin.



Tällasta tällä erää...

t. SannaNu ja tiuhti rv 30+4

mä taas oikeen ootan et pääsen useemmin neuvolaan, se täti siellä :) on niin mukava ja ku ekaa ootan ni on itellä jotenki rauhallinen olo ku pidetään huolta.

kauhistuttaa tosiaan vaan se punnitus aina, tullu ihan hirveesti painoo. viimeks +800 g/vk. eli kuukaudessaki ihan mukavasti. onneks en kuulemma näytä siltä että oon siirtyny ihan uusille kymmenille jo toisen kerran. terkka vaan sano että siitä on tosi paljon nesteitä, lähtee kuulemma hyvin imetyksessäki pois.



onks kellään ekaa oottavalla/oottaessa ollu tämmöstä, ku mulla on tullu maitoo jo jostain viikolta 15. turha lähtee mihinkää ilman liivinsuojuksia.

en ois vielä sillon (vk 15) kertonu ees yhelle kaverille että oon raskaana, mut tuli maito sillon läpi ja se heitti ihan huviksee et tuleeks sulta maitoo. paljastuin ku en voinu siinä mitään sanoa. :O



pitää mennä laittaa pyykkejä.. jakselkaa! :)



alf 30+0. :)))

ja sit näitä ihmeellisiä unia.

mä nään niin typeriä ja ihmeellisiä unia että huhhuh.

yks yö näin kauheeta painajaista että vauva repäs ite napanuoran irti ja kuoli siihen. heräsin ihan hiessä ku se muka tuntu niin todelliselta, niiku se ois mahollista. :O



ja muutaman kerran oon nähny unta että meille syntyy tyttö jonka nimeks tulee moona. että se osaa kävellä jo syntyessään ja on hirveen lihava. mitähän seki sitte tarkottaa.. saa nähä kumpi tulee, mut ei siitä silti moonaa tuu. :) ihmettelen vaan et näin sen saman unen useemman kerran..!

Sairaslomalla taas. Olin töissä muutaman päivän pääsiäisen molemmin puolin ja alavatsakivut oli kyllä inhat. Kaupassa ennen pääsiäistä piti lähteä kesken pois kun ei vaan voinut olla. Teki mieli mennä lattialle makaamaan siihen kaiken kansan keskelle. Onneks sain lääkärin seuraavalle viikolla ja sain 2 viikkoa lisää saikkua.



Tänään pidin nuoremmat pojat kotona ( esikoinen on koulussa mutta sekin saa jättää toki iltiksen väliin) ja ihan hyvin on mennyt kun kävelee lastenhuoneiden ohi silmät kiinni (kaaos on ihan kauhea). Aloin itse korjailemaan vaatteita, niitä olikin kertynyt iso kasa, lähinnä keskimmäisen collegehousuja joissa kaikissa oli toisessa polvessa reikä. Osan kyllä heitin sitten roskiin ja osasta tein shortseja. Oli kertynyt noita erilaisia kangasmerkkejä ja ajattelin et mihin mä niitä muka säästelen ja paikkailin sitten niillä polvia. Eiköhän ne taas pari viikkoa mene...



Oli sokerirasitustestikin torstaina. Otti sellaisella pikatestillä sen paastosokerin ja näinhän mie että meni pitkälti yli viiden että paukahti. Auts ja auts. Mulla on kyllä ollut kahdessa vikassa raskaudessa raskausdiabetes joten mikään yllätys ei ollut. Aina vain se paastosokeri mennyt yli, muut olleet normaaleja mutta nyt on kyllä painoakin taas enemmän. En ole kyllä nyt mässäillyt mutta kun liikkuminen on niin tuskallista niin liikunta on ihan nollakantimissa.



Vauva jytää vähän väliä oikein kunnalla. Nyt oli sitten vihdoin kääntynyt oikein päinkin, luojan kiitos.



Meillä on kummipulma. Kolmannelle oli jo tosi vaikea löytää kummeja saatika nyt tälle neljännelle. Ei viitsisi ihan ketä vaan pyytää. Mieluummin sellaisia joista tietää että ne on kuvioissa vielä mukana muutamankin vuoden päästä. Ekalle lapselle " tuhlattiin" molempien sisarukset ja muilla onkin sitten tehnyt tiukkaa.



Nimi on tytölle valmiina. Poikien nimet alkaa kaikki samalla kirjaimella ja jos poika tulis niin olis ollut aika vaikea keksiä enää soveliasta. Meillä alkaa miehen, hänen veljensä ja hänen poikansa sekä veljesten isän nimi kaikki tällä samalla kirjaimella joten ei oikein enää viitsisi poiketa kuvioista. Tytär saa sitten nimen joka alkaa samalla kirjaimella kun mun nimi. Onhan noita nimihaaveita tytölle ollut esikoisesta lähtien mutta kaikki on ns. viety. On vaan sattumalta tullut lähipiiriin syntymällä tai naimakaupoilla sen nimisiä immeisiä.



Ihanaa, kevättä luvassa ja aurinkokin paistaa täydeltä terältä. Odotan innoissani jotta pääsen puutarhahommiin. Vaan tulee se varmaan olemaan aika vaikeaa puuhaa kaikkine näine supisteluineen. Vaan tunnen itseni, en malta olla poissa. Enkä kestä katsella kaikkia niitä rikkaruohoja jotka tulee ja valtaa mun kukkapenkkini.



Tämäpä tässä taasen. Rauhallista eloa kaikille!



Soile noin rv 30

Moikka,



Mulla onkin mennyt tässä pari päivää etten oo kerinnyt kirjottelemaan ollenkaan.. Nyt sitten! :)



Ke ilta meni supistellessa niitten lumitöiden jälkeen.

Mutta sen ke-to yön nukuin pitkästä aikaa todella hyvin. Piti vaan olla tarpeeks väsy että sit nukku sikeesti.



Torstaina piti lähtee töistä aiemmin pois kun alko supistelemaan ilkeesti. Puolen tunnin aikana supistuksia tuli parin minuutin välein. Niitä menkkamaisia.. ne tuntuu kyllä, eivät kivuttomia mutta eivät varmastikaan sieltä kivuliaammasta päästäkään. Ilkeetä.

Se to ilta meni täysin levätessä. Ja sit kyllä supistukset lakkaskin.



To-pe yö meni kans aika hyvin, yhdellä heräämisellä. Herään aina siihen kun vauva herää ja alkaa pitämään omia jumppiaan ja bileitään :) Onneks sain unen päästä kiinni taas..

Töissä ei vaan eilen ois jaksanut olla. Mitä vähemmän päiviä, sitä vähemmän innostusta lähteä töihin..

Vielä 22 työpäivää olis jälellä!! Ihan liikaa..



Eilen mentiin sit illemmalla vielä kylään 8,5kk ikäisen kummipoikamme perheeseen.



Viime yönä heräsin 4 maissa supistuksiin :( Valvoin sit 5.30 kun ne vaan jatkui. Mikään asento ei ollut hyvä. Sain sit onneks nukuttua 7.30 asti joten nyt ei väsytä ihan niin kamalasti. Mut sit 8 aikaan alko taas ikävästi supisteleen, niitä tuli 1h ajan ihan parin min välein taas, niitä samaisia menkkamaisia. Voi että :(

Nyt yritän tässä oleilla vaan..

Mietityttää vaan että pitäisköhän käydä näytillä äitipolilla että onko muutoksia kohdunsuulla.. :o



Parisuhteista on ollut juttua. Me ollaan miehen kanssa kyllä tosi tiivis pari, kuin paita&peppu. Mehän ei olla oltu yhdessä kamalan kauaa, jotain reilu 2,5 vuottakohan ois.. Kummallakin on takana avioliitot, mulla 10v suhde exän kanssa jossa oli lapsettomuutta, eli 4v ajan yritimme mutta emme saaneet. Tuli käytyä hoidot läpi ym ym. ' Vika/syy' oli ex-miehessäni. Nykyisellä miehelläni on takana 14v suhde josta kolme poikaa. Ollaan nyt todettu mieheni kanssa että ollaan kyllä niin sielunkumppanit kun voi vaan olla :) Piti vaan ekaks olla väärän ihmisen kanssa näköjään ennen kun oli tarkoitettu että me löysimme toisemme :) Mun mielestä parempikin että olemme löytäneet toisemme vasta nyt kypsemmällä iällä eikä silloin tosi nuorina.

Onhan se tosi hienoa jos ne suhteet kestää ja voivat hyvin jotka alkaneet joillakin jo teininä! :)

Naimisiin me ei olla menossa. On todettu että kummallekin se kerta riittää. PArisuhteeseen uskomme kyllä ihan 100%. Luottamusta löytyy ja se onkin tärkeää.

Niin ja mehän ollaan tosiaan samassa työpaikassa. Siellä tutustuttiin ensin aikoinaan ja oltiin kavereita ennen kun huomattiin että meidän välillä on paljon muutakin.. :) Erot oli kummallakin takana siinä vaiheessa. Minä alotinkin tuolla työpaikassa n.6kk avioeroni jälkeen.

Meillä on yhteisiä harrastuksia mutta myös omiakin. Ja molemmille on omat kaverit toki tärkeitä ja omaakin aikaa joskus otetaan kun sekin on tärkeää.



Vauvakutsut ois toisaalta aika kivakin juttu mutta enpäs usko että mun kaveripiirissä sellasta kukaan osaa ajatella.. :D Lähinnä sellaiset vauvakutsut siis jossa lähimmät ystävät kokoontuu viettämään esim.iltaa yhdessä.



Ghia kyseli ketä Jyväskylästä. No minä olen! Maarmelaadi on myös. On meitä siis ainakin kolme.. :)



Onnittelut SannaNu:lle äitiysloman alkamisesta!! Kateellinen olen.. ;))



Alfreed on nähnyt ihmeellisiä unia. Niin minäkin! Nyt en oo moneen viikkoon nähnyt mitään liian ihmeellistä :D Mutta kyllä joskus rv 20-25 paikkeilla näin omituisia unia varmaan joka ikinen yö!! :D



Tälläistä tällä erää..

Mukavaa viikonloppua kaikille!



a_j + pötkis 30+2

Aurinkoinen keli ulkona, ihanaa. Jospa se kevät tekisi tuloaan :)



Aika monella jo supistelee ilkeästi, ikävää :-/ Otetaanhan rauhallisesti, vielä muutaman viikon ajan täytyisi kypsytellä meidän pienokaisia.



Niitä ristiäisiä on tullut pohdittua ja nyt, kun sellaisissa tuli käytyä, tuli entistä enemmän ajatuksia siitä, millaiset niistä haluaisi. Olisi niin kiva, jos niihin ehtisi ja jaksaisi panostaa ja jos niissä olisi lämmin ja kiva tunnelma. Saa nähdä, suunnitelmia olisi vaikka kuinka paljon, mutta voi olla, että ei jaksakaan sitten.



Sain otatettua itsestäni sekä yksin että miehen kanssa muutaman kuvan juhlissa, jotta jää jotain muistoja maha-ajasta. Harmi vaan, että kaikissa yhteiskuvissa on joku tuoli ihan vieressä, joten se on jokaisessa kuvassa tosi häiritsevästi. No, yritän leikata sen pois.



Täällä on närästys ottanut uusia kierroksia, tuntuu entistä enemmän. Kohta täytyy alkaa välttää mausteisia, rasvaisia ja makeita ruokia, nyyh. Tähän asti olen syönyt just sitä, mitä huvittaa ;)



Nyt makaamaan, supistelee täälläkin.



Poltsi 28+6

Pikaisesti ennen saunaan menoa.



Kylläpä on ollut vaikeata tuon liikkumisen suhteen tänään. Yöllä oli kummallinen supparikin. Alavatsa oli ihan tulessa ja jomotteli pitkään, varsinainen kestosuppari. Virtsarakkoakin puristi niin kovin, että oli ihan pakko käydä vessassa.



Muutenkin olo on tukala, vatsa on yhtäkkiä laskeutunut ja alasivuiltaan aivan kova. Uskon, että vauva on poikkitilassa tai sitten perätilassa.Liikkeet tuntuvat navan yläpuolella molemmin puolin ja välillä myös todella alhaalla tuntuu kova paine, pungertaa varmaan pyllyään siellä ja se tuntuu ikävälle. Olo on joka tapauksessa erinomaisen epämukava ja kävely kuin ankalla noiden iskiaskipujen vuoksi. Oikeaa jalkaa lisäksi särkee lonkasta nilkkaan saakka. Ihme kipuviikonloppu :(



Kuopuskin piti minua hereillä yöllä pari tuntia. Nukahti sitten lopulta kun tuuletin huoneen, vaihdoin vaipan ja annoin pullollisen velliä. Kylläpä on raskasta kun ei saa nukkua yöllä. Kun vauva syntyy, tulee aivan varmasti melkoinen rumba jos tuo kuopus herää jokaisella ruokahetkellä.



Jahas, kaipa sitä voisi mennä sinne saunaan rentoutumaan ja sitten iltatoimet päälle...



Kanelisokeri 30+1

node.k teillä on aikaisin sairaalan kierros!? meil on vast 10.5 ja nyt on rv29+6 aika myöhään minun mielestä!?? vaik samassa kaupungissa asutaan!

olis mul yks kysymyskin: haluaisin ostaa jo imetysliivit, mut kannattaako vielä ostaa?? kasvaako rinnat vielä paljon??

Täällä minä tosiaan taas..

Olen tässä vaan lepäillyt ja lepäillyt.. Kyllä supistukset on hieman vähentyneet mutta eivät täysin loppuneet kuitenkaan, aina välillä niitä vaan tulee.

Mä soittelin tonne äitipolile tossa joskus 17 jälkeen kun heräsin 1,5h päikkäreiltä.

Oli tosi mukava kätilö kenen kanssa juttelin. Kerroin tietysti että vajaa 2 viikkoa sitten olen ollut lääkärissä ja tulehduksia ei ole. Sillon kaks viikkoa sitten kohdunsuu oli kiinni mutta pehmeä ja kaulan pituus 3-4 cm.

Kätilö kyseli että olenko sairaslomalla ja kauhistui kun kerroin että olin viikon sairaslomalla mutta nyt olen taas viikon ollut töissä.

Sanoi että mun pitää ehdottomasti maanantaina soittaa neuvolaan ja koittaa saada neuvolalääkärille aikaa ja saada sairaslomaa. Hänen mielestä mun tilanteessa ei missään nimessä pidä töissä käydä enää.

Eipä ole ongelma minulle soittaa maanantaina neuvolaan!

Neuvolastahan ne sano että voin mennä suoraan äitipolille.. nyt tuo oli sitä mieltä että ekaks kuitenkin neuvolan kautta.. jaah..

Toki saan mennä suoraan äitipolille jos tilanne pahenee, supistukset pahenee entisestään jne.

Mutta toivottavaa olis ettei nyt vielä näillä viikoilla tarttis synnyttää.

No niinpä!!

Eli nyt taas vaan lepoa lepoa....

Ja kyllähän kätilökin moitti tuota istumatyötä sitten myös..



Mutta ihanaa että ollut keväistä tänään!! Aurinko paistellut ihanasti ja +7:ssa tais kävästä asteet.. :) Kesää kohti..



Mä en ole varma missä asennossa vauva on mutta jotenkin tuntuu että oiskohan kääntynyt pää alaspäin? Potkuja tuntuu navan kohdalla ja ylempänäkin sekä kyljissä. Oiskohan se pää jolla kaivelee tuolla ihan alaalla koska se tuntuu ilkeeltä sitten mm.virtsarakossakin. En tiedä. Mutta luulen että se on pää ja sitten taas peppu joka välillä työntyy näkyviin navan alla.. heh.. :)



Hyvää illan jatkoa!



a_j taas (30+2)

a_j kirjoitti hyvin tuosta parisuhteesta, joten nyt uskallan itsekin - samanmoista on meilläkin, en saanut aikaiseksi kirjoittaa kun täällä tosiaan vaikutti kaikilla olevan pitkät suhteet takana. Me ollaan " seurusteltu" vasta puolitoista vuotta, vaikka ollaankin tunnettu puolet pidempi aika ja nähtykin ohimennen lähes päivittäin ennen seurustelua. Kummallakin " ei-todellakaan-kovin-hyvin-onnistuneet" pitkät suhteet takana, joten tätä mitä meillä nyt on, arvostaa kyllä kumpikin ihan 120-prosenttisesti! Olimme toisemme bonganneet ensitapaamisesta saakka, mutta kumpikin olleet fiiliksistä hiljaa, koska kumpikin silloin olimme varattuja. Sitten kun toinen lopultakin tunnusti, myönsi toinenkin ja kyllä siinä ne exät sai jäädä, tämä oli ikäänkuin se viimeinen pisara lopettaa itsensä kiusaaminen jo pitkään huonosti voineissa suhteissa. Sillä erotuksella että minun exä suhtautui asiaan oikeastaan hienosti ja tullaan hyvin juttuun, miehen exä tosiaan osaakin sitten olla välillä aika hankala.



Ollaan hyvin samanlaisia - ajatusmaailma ja tapa toimia samanlainen, ettei toinen ärsytä. Siis miten voisi olla vihainen toiselle esim. tavaroiden lojumaan jättämisestä/ asioiden viime tinkaan venyttämisestä, kun itse sortuu aina samaan?? :)



Mies tykkää mm. värkätä kaikkia koneita ja autoja, ja minua on autot ja muut masiinat aina kiinnostaneet mutta ennen tätä en päässyt omin päin niiden pariin millään. Olenkin miestä kiusannut että olen sen kanssa vain siksi että saan ajella pihalla bobcatilla :D



Mun työpäivä meni tällä kertaa kohtuullisesti. Työpaita ei kyllä enää oikein mahdu päälle! Seuraava neuvola on vasta perjantaina, ei millään tahtois jaksaa odottaa. Aion siellä yrittää urkkia sitä sukupuolta. Multa on muuten sf-mittakin otettu vasta yhden ainoan kerran, välillä tuntuu täällä vähän sinnepäin-toiminnalta..



Alcatraz 29+1

[color=DarkMagenta]Aurinkoisenpäiväniltaa kaikille : )



PARISUHTEESTA vähän lisäystä tuohon aikaisemmin kirjoittamaani. Eli nykyään kyllä nuo baarikeikat on molemmilla taakse jäänyttä elämää. Harvoin enää jaksaa lähteä mihinkään, kun tietää että seuraavana päivänä ei ole mahdollisuutta elpyä rauhassa ; ) Niin ja toisaalta kiinnostuskin on hiipunut täysin. Muutaman vuoden takaista elämää on mukava muistella, mutta eipä siihen ole meillä kummallakaan enää hinkua : ) Ehdimme tosiaankin elää itsellemme ennen lapsia. Aloitimme seurustelun 18-vuotiaana ja esikoinen syntyi kun olin 30¿



NEUVOLASTA: minulla on ollut neuvola 4vkon välein rv29 asti ja nyt sitten 2vkon välein. Ensiviikolla siis taas¿



KUMMEISTA: niiden valinta on tosiaankin vaikeaa. Moni kirjoittikin että haluaa sellaiset jotka olisivat sitten varmuudella lapsen elämässä mukana. Ja niin mekin haluisimme. Esikoisesta ¿ joka nyt vähän yli 3v ¿ huomaa että kuinka kamalan tärkeitä ne kummit on. ja sitten kun mun sisarukset (jotka kummeja) asuvat kaukana ja sitten nämä ¿lähikummit¿ (meidän kaverit), eivät vaan elä vielä tätä lapsiarkea, niin heistä ei sitten kuulu mitään. Pakolliset lahjat tulevat jonkun kolmannen käden kautta jne. : ( Harmittaa pojan takia, kun puhuu heistä kuitenkin kovasti¿ Joten VAIKEAA ON!!!!



82tintti: suosittelen hankkimaan ainakin yhdet imetysliivit valmiiksi. Sairaalassa niistä jo apua. tosin joku (urheilu)toppi ajaa aluksi saman asian¿Nimittäin siinä synnytyksen jälkeisessä pöhnässä ei todellakaan tee mieli lähteä liiviostoksille ; ) Itselläni ei kuppikoko suuremmin kasvanut. Olen normaalisti 75B ja imetysliivini olivat samaa kokoa. Yksilöllistä siis¿ tai sitten ole jotenkin epänormaali ; ) Tästä aiheesta taisimme keskustella myös jokunen viikko sitten...



Kanelisokeri: voi sitä teidän neitiä, kun valvottaa : ( Pystyttekö mitenkään jakamaan yöheräämisiä miehesi kanssa? Meillä on aina viikonloppuisin niin että mies herää antamaan vettä tuolle kuopukselle, joka herää yleensä kerran yössä. Joskin itse siihen herään ensin ja joudun potkimaan ukkelin hereille, mutta säästynpä kuitenkin itse sängystä nousemisella¿



(.) kamalasti väsyttää nämä raksapäivät, vaikka en tee siellä juuri mitään. Aika ja voimat menee poikien vahtimiseen. Täällä kaksiossa kun ovat tuossa silmien alla, mutta siellä tilaa 170m2 verran¿ Ulkonakin olimme pariin kertaan, joten se riisuminen ja pukeminen käy kyllä kropalle : / Aikaisemmin olen ollut raskaana kesällä, joten tältä pukemisrumbalta olen välttynyt ¿ siis myös omalta, kengätkin pystyi vain sujauttamaan jalkaa : )[/color]





[color=DeepPink]art rv 30+5[/color]