Pieni ikäero
Onko täällä muita, joiden lapsilla tulee olemaan/on pieni ikäero. Meille ikäeroa tulee noin 1 vuosi 3 kk, jos tämän alkuvaiheessa olevan raskauden kanssa kaikki menee hyvin. Kertokaa kokemuksianne ja tuntemuksianne!
Itse ajattelin, että alussa on varmasti aika rankkaa, mutta lapsista on muutaman vuoden päästä paljon iloa toiseillensa, ja silloin vanhempien työmäärä vähenee. Ehkä tämä on vain toiveajattelua :=)
Kommentit (17)
Meillä on lasten ikäeroa 1v 2kk. Voisin sanoa, että ensimmäinen vuosi oli rankkaa, varsinkin kun alussa oli toisella koliikkia 2kk. Ehkä n. ekat 8-10kk meni ihan sumussa. Kauppaan jaksoi hädin tuskin lähteä ja kavereita en jaksanut pahemmin tavata. Edellisessä kirjoituksessa taisi juuri olla tuosta ettei sitten tule kavereita tavattua ja omia menoja ei ehkä ole ainakaan niin paljon kuin ennen. Ja harrastuksessani en jaksanut käydä. Minulla sanotiin aina, että ensimmäisen vuoden jälkeen helpottaa. Silloin se tieto ei paljon auttanut kun silmät oli ihan ristissä. :/ Mutta tosiaan helpotti ekan vuoden jälkeen. Nyt on taas voimat palautuneet, kun lapset on 2v 8kk ja 1v 6kk.
Tsemppiä! =)
Meillä esikoinen on nyt 3v. toinen 2v. kolmas 8kk. eli ekan ja tokan ikäero 1v ja 6päivää,toisen ja kolmannen 1v.vajaa 4kk. ja olen raskaana nyt:) kolmannen ja neljännen ikäeroksi tulee 1v.3kk.
Meillä oli hetki sitten 3 vaipoilla ja aika liukuhihnatyöllä mentiin.:)
Mutta nyt jo huomaa että lapsista on toisille iloa ja leikkikaveria.
Reippain ja avoimin mielin vaan kohti haasteita.Kyllä sinä pärjäät,kun luotat itseesi:)
hemulihiipijä+naperot & rv 11+3
Minä en kyllä suostu tunnustamaan että kaverit olisivat yhtään vähemmälle jäänet vaikka on kaksi lasta ja nyt kolmas tulossa. Tapaamiset ovat kyllä muuttuneet. Kutsun tosi paljon kavereita kylään kun on helpompaa itselle. Monella ystävilläni ei ole vielä lapsia ja kodeissa sata asiaa johon ei voi/saa koskea, joten on kaikille kivempaa olla meillä. Sanoisin kyllä että on iha itsestä kiinni jättääkö kavereiden tapaamiset väliin vai ei. Itse tulisi hulluksi jos en tapaisi itselle tärkeitä ihmisiä ja vaan kotona olisin oman perheen kesken aina. =)
Tipy
Tosin meillä tuo vauva-aika ei ollut se vaikein, vaan totaalinen uupumus tuli vasta kun lapset olivat 1 ja 2-vuotiaat. Molemmat nukkuivat tosi huonosti siihen asti kun vanhempi täytti kolme (siis isompana huonommin kuin vauvana).
Nyt ollaan jo toivuttu siinä määrin, että kolmas on tulossa kun kakkonen täyttää kolme.
Suuri ja ihana asia, jonka takia pientä ikäeroa halusimmekin on juuri tuo mieletön ystävyys ja seura, jota lapset toisiltaan saavat! Ja se alkaa tosi pian, jo alle puolivuotiaana löytyi yhteiset ilonaiheet. Nyt kun lapset ovat " isompia" (2 ja 3), tuntuu että omaa aikaa on runsaasti kun lapset puuhailevat keskenään ja myös auttavat toisiaan.
Mielenkiintoista on päästä näkemään tämä erilainen vauva-aika, kun ei ole tällä kertaa toista " vauvaa" valmiina...
Kahden kanssa on vaan niin paljon vaikeampaa kaikki lähteminen ja reissaaminen, kuin myös perillä olo! Ja myös se puhelimessa puhuminen. Meillä ikäeroa 3 vuotta.
Tässä vaan kauhistelen, että kolmen kanssa en enää varmaan viitsi edes yrittää...
merimörkö:
itselläni on vasta ensimmäinen tulossa, mutta ystävättäreni sai kaksi lasta pienellä väliajalla ja aika paljon tuo vaikutti hänen " omiin menoihinsa" - kavereiden tapaamiseen, harrastuksiin ja ulkona käymiseen. Yhden kanssa hän oli vielä tosi reippaasti lähdössä joka paikkaan ja energinen, mutta toisen tultua oli kyllä puolen tunnin puhelinkeskustelutkin aika luksusta...
Että ehkä se sitten on asuinpaikasta kiinni. Mulla on nykyisin vanhat kaverit aika kaukana, joten jos heitä haluan tavata, se tarkoittaa yli yön -reissuja. Ne onnistui aika helposti vielä yhden kanssa, mutta kahden kera sitä harkitsee jo aika paljon tarkempaan, että viitsiikö... Ja tosiaan, ei niitä kavereitakaan tänne korpeen kovin usein saa lähtemään :)
Tipy:
Minä en kyllä suostu tunnustamaan että kaverit olisivat yhtään vähemmälle jäänet vaikka on kaksi lasta ja nyt kolmas tulossa. Tapaamiset ovat kyllä muuttuneet. Kutsun tosi paljon kavereita kylään kun on helpompaa itselle. Monella ystävilläni ei ole vielä lapsia ja kodeissa sata asiaa johon ei voi/saa koskea, joten on kaikille kivempaa olla meillä. Sanoisin kyllä että on iha itsestä kiinni jättääkö kavereiden tapaamiset väliin vai ei. Itse tulisi hulluksi jos en tapaisi itselle tärkeitä ihmisiä ja vaan kotona olisin oman perheen kesken aina. =)Tipy
Hei,
ajattelin samaan ketjuun laittaa uuden kysymyksen:
Millaisia liitos- ja kasvukipuja teillä oli kun raskauksien välissä oli suhteellisen lyhyt aika?
Itselläni on surullinen kokemus viime syksyltä: esikoisemme kuoli kohtuuni viikolla 35. Nyt olen kuitenkin uudelleen raskaana (mistä olen todella kiitollinen!!) rv 17+4 ja kivut lantion seudulla on lähes sietämättömät (kestän ihan mitä vaan, jos saan tämän lapsen syliini, mutta...). Onko teillä kokemuksia, ideoita miten tämän kivun kanssa voi elää? Raskauksieni välissä on siis 2kk, nyt en tahdo jaksaa istua enkä seistä, enkä kävellä enkä todellakaan yskiä...
Kaikki vinkit otetaan ilolla vastaan!
T. Arkamamma
että pienellä ikäerolla olevia lapsia on paljon! Kommentit oliva positiivisia, joten kai mekin sitten pärjätään, vaikka tiedän jo nyt, että alku tulee olemaan hankalaa kahden pienen kanssa! Meille ikäeroa tulee yksi vuosi.
Indy, Termiitti ja poppari rv 35+6
Esikoispojallani ja tyttärelläni on ikäeroa 1 v. 4 kk. Vaippa-aika oli joskus väsyttävää ja rankkaa, nyt olen sen ajan jo autuaasti unohtanut (lapset nyt 11 ja 10 v.). Lapset ovat olleet pienestä asti kuin paita ja peppu, viime yönkin nukkuivat siskonpedillä toisen huoneen lattialla. Aamulla heräsimme mieheni kanssa siihen, että sisarukset nauroivat yläkerrassa aivan hulvattomasti. Mitä lie taas yhdessä hauskaa keksineet ja jutelleet... Älä huoli, kyllä kaikki menee hyvin.
t. massumamma ja toukkis rv. 16+0.
Meillä ikäeroa lapsilla myös tuo 1v3kk. Alkuun oli tosi raskasta, kun kuopus oli koliikkivauva eli huusi ekat 3kk lähes vuorokauden ympäri suoraa huutoa. Sittemmin elämä helpottunut suuresti, lapsista ollut toisilleen kovasti seuraa ja viihdykettä jo pitkän aikaa.
Nyt ovat 2v 9kk ja 1v 6kk, tappeluja, vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei meiltä puutu, muttei myöskään haleja ja pusuja. Parhaimmat ystävykset ovat ja pienemmästä pidetään huolta myös hoitopaikassa.
Saas nähdä mitä kaksikko tuumaa kun joukon jatkoksi tulee kesällä vielä kolmas :)
Rohkealla ja positiivisella mielellä siis teilläkin eteenpäin, meillä pieni ikäero on ainakin ollut vaan ihana asia :)
ja ovat veljekset kuin ilvekset ;)
Isompi täyttää kesällä 6 v (nyt siis kutakuinkin 5,5 v), ja nuorempi täytti 1 kk sitten 4 v.
Toki riitelevät keskenänsä, mutta nykyään enemmän ovat ns. parhaita kaveruksia :)
Enkä kokenut pikkulapsiaikaakaan järin rasittavaksi, vaikkakin tuo nuorempi on tosi temperamenttinen ja vilkaskin ;)
Isompi taas vastaavasti rauhallisuuden perikuva.
Ihana on katsella ja kuunnella touhujansa, niin kivasti jo leikkivät yhdessä :)
Koplaan on ilmaantumassa syyskuussa kolmas pieni (esikoinen jo 18 v tuolloin), saas nähdä miten hän aikanaan leikkeihin mukaan pääsee ;), vai pitääkö hänelle havitella vielä " omaa leikkikaveria" ;)
(mies tuumaa jo, että " ei pidä" ;) )
Meillä esikoisen ja keskimmäisen ikäero huimat 12 v, joten heistä ei koskaan ole järin seuraa ollut toisilleen.
Siksi tuntui erityisen ihanalta saada pienellä ikäerolla kolmas, ja vieläpä kun samaa sukupuoltakin ovat (esikoinen tytär).
Pienemmällä ikäerolla olisin tämän neljännen halunnut, mutta luontoäiti oli vähän toista mieltä, ja kerettiin yrittelemään miltei 2,5 v vauvaa...mutta parempi myöhään kuin ei ollenkaan ;)
Meillä on sisaruksilla ikäeroa 1v2kk. Ensimmäisistä kolmesta vuodesta en muista juuri mitään. Molemmat sairastelivat ja valvottivat. Tunsin olevani yksin vastuussa heistä, hoidin lääkärireissut, ympärivuorokautisen hoitamisen (molemmat hirveän huonoja nukkumaan) yms. ja täytyy myöntää, että välilltä tuntui aivan ylitsepääsemättömän vaikealta.
Nyt kun lapset ovat jo 10 ja 9v, on elämä ihan mallillaan, on ollut jo monen monta vuotta. Vaikka sisarukset ovatkin läheiset toisilleen, osaavat myös nahistella keskenään jatkuvasti, kuten sisarusten pitääkin :) Elämä helpottaa, vaikka alussa on hakalaa.
Meillä on myös 1v 4kk ikäinen tyttö, joka saa nyt kesällä sisaruksen. Ikäeroa tulee 1v7kk, mikä on mielestäni jo ruhtinaallinen verrattuna kahden ensimmäisen väliseen ikäeroon. ;-) Meni siis 9v, ennen kuin uskalsimme alkaa " lisääntymään" uudelleen, oikeastaan, silloin kun nuo olivat pieniä, vannoin, ettei koskaan enää...kuinkas sitten kävikään :D
Vanhemmat sisarukset ovat ottaneet uuden pikkusisarensa ihanasti vastaan ja odottavat innolla uutta perheenjäsentä...sopiva ikäero siis, ei kateutta lainkaan :)
Kanelisokeri
täällä kans luettiin mielenkiinnolla muiden kokemuksia kuinka kahden pienen kassa pärjäillään. meillä esikoinen nyt 7kk ja nyt olen 13rv raskaana, eli ikäeroa tulee noin 1v 2kk ja hieman jo huolestuttaa mitä tulevan pitää.. oli ihanaa kuitenkin lukea että kokemukset ovat suurimmaksi osaksi olleet positiivisia. tottakai se aluksi varmasti rankkaa tulee olemaan ja oma jaksamiseni huolestuttaa. pidän kyllä tärkeänä että ikäeroa on vähän jotta saavat seuraa toisistaan ( itselläni läheinen sisko ikäeroa vuosi) vaikken ihan näin nopeasti ajatellut seuraavan kuitenkaan tulevan :)
En ole tilanteesta oikeastaan kauhean huolissani, oikeastaan vain innoissani. Ennen esikoista minulla oli lyhyen ajan sisällä kaksi kekenmenoa ja ennemminkin jännittää, meneekö kaikki tällä kertaa jo ensimmäisellä kerralla hyvin. Toivottavasti! Ensimmäinen ultra on muutaman viikon päästä. Sitten varmistuu, sykkiikö masussa pieni sydän. Sen näkeminen olisi kyllä taas liikuttava hetki.
Voimia kaikille ja iloista odotusta!
ihan superrankkaa ole. Jos vauva on ihan " normaali" , tällä tarkoitan että ei koliikkia yms. Meillä ekan ja tokan välillä ikäeroa 1v4kk kivasti on mennyt alusta lähtien. Rento elämänasenne on hyvä pitää mukana, sillä pärjää jo aika hyvin kun ei stressaa turhia. Toki väsymystä varmaan kaikilla on, mutta niinhän sitä on yhdenkin pienen kanssa. Ei se vauvavaihe kovin kauaa kestä.
Toivottavasti kaikki menee hyvin.
Tipy+kolmas tulossa rv 18+6
Meillä lapsilla on ikäeroa 10,5 kk (kuopus syntyi rv 36) ja ihan hyvin on mennyt. Lapset nyt 1v 8kk ja 10kk. Aluksi oli kuin kahta vauvaa olisi hoitanut, mutta nyt muksut jo leikkivätkin yhdessä.
Vaipparumba aika mahtavaa, mutta se on kylla tässä vähiten raskasta. Ehkä rasittavinta on se, kun on juuri saanut esikoisen opetettua olemaan tekemättä jotain mihin ei ole lupaa(esim. räplätä digi-boksia), niin kuopus aloittaa saman ja esikoinen tietty uudestaan!
Minuutin kun saan päivällä istua yhteen menoon olen tyytyväinen!! Mutta itse olen tämän valinnut, enkä missään nimessä halua valittaa. Kaksi tervettä lasta, voiko sitä enempää pyytää!
itselläni on vasta ensimmäinen tulossa, mutta ystävättäreni sai kaksi lasta pienellä väliajalla ja aika paljon tuo vaikutti hänen " omiin menoihinsa" - kavereiden tapaamiseen, harrastuksiin ja ulkona käymiseen. Yhden kanssa hän oli vielä tosi reippaasti lähdössä joka paikkaan ja energinen, mutta toisen tultua oli kyllä puolen tunnin puhelinkeskustelutkin aika luksusta...