Toimeentulosta

nyt toinen tulossa ja ekasta olin just määräaikaisessa työssä, joka loppui toukokuussa kun esikoinen syntyi marraskuussa ja hyvin on pärjäilty, täytyy vaan päättää mihin rahat " kuluttaa" . Sillä lapsia ei voi saada just kun haluaa, ne tulee jos on tullakseen ja me ollaan ainakin hyvin onnellisia, vaikka lomamatkailua ei ole 3 vuoteen tarvinnu pahemmin matkailla, aika aikaansa

Meillä tilanne, että itsellä oli määräaikaista työtä kesäkuun alkuun. (Paitsi että jäin äitiyslomalle toukokuun aikana) Mies opiskelee vielä kolmisen vuotta. Että aikas vähillä tässä saadaan pärjätä kun esikoisemme piakkoin syntyy.



Mutta mekin ollaan ajateltu, että kyllä sitä aina jotenkin pärjää. Meille lapsen saaminen on niin tärkeä juttu, ettei me voitu ajatella siinä asiassa työtilannetta tai opiskeluvuosia. Nykyisin vain hedelmällisyys vähenee ja sitä ei koskaan tiedä miten näissä lapsensaantipuuhissa käy. Mielestäni lapsia ei tehdä vaan saadaan.



Tiukkaa tulee olemaan, mutta varma voi olla siitä, että lapsi saa rakastavan kodin. :)



-Veruska 39+1 & Sirriäinen-

aina tehnyt. Meille neljäs ja viimeinen lapsi tulossa. Meillä ikää 30v. ja toivonkin kovasti että nyt kun lapset on tehty niin löydän myös vakituisen työn jossain vaiheessa. Määräaikaisilla töillä on pärjännyt ihan kivasti ja olenkin ollut kaikkien lasten välissä töissä lukuunottamatta nyt tätä kolmannen ja neljännen väliä kun olen ollut ½v. työttömänä. Toimeen ollaan tultu ihan kivasti vaikka tiukkaakin on ollut pakko myöntää. Toisaalta jos olisi jääty odottamaan että minulla on vakityö niin meillä ei ehkä vieläkään olisi yhtään lasta.

Ja määräaikaisuus tietysti jatkettiin viimeksi juuri siihen asti, kun jään äitiyslomalle. Minulla olisi ollut aika hyvät mahkut saada pitkä määräaikainen pesti tai jopa vakipaikka tuolla nykyisessä työpaikassani - taitaa käydä niin, että se vakipaikka meneekin nyt sille, joka tulee äitiyslomille jäätyäni " tilalleni" . Ärsyttävää, mutta ei niitä lapsia tosiaan saa noin vain. Mekin ehdimme yrittää aika kauan. Työtä saan luullakseni helpommin.



Ei toimeentulo minua kyllä hirvitä juuri ollenkaan. Minulla on tutkinto vielä vähän kesken, eli ehdin valmistua äitiyslomalla. Jos tekee mieli opiskella vielä vähän vanhempainvapaan jälkeen, niin voin lykätä valmistumista sen verran että otan sitten opintotukea ja kotihoidontukea muutamaksi kuukaudeksi. Miehellä on hyvä vakityö ja minullakin kohta hyvät paperit kädessä sellaiselta alalta, jolla kysyntää varmasti riittää tulevina vuosina. Eikä ainakaan vauvahankinnat tunnu meidän taloutta hetkauttavan juuri mihinkään suuntaan - eri juttu sitten, kun lapsi alkaa haluta lätkävarusteita ja poneja, mutta siinä vaiheessa minäkin olen varmasti taas ihan hyvässä työssä. Sen verran suunnitelmallisuutta meidän perheen perustamiseen on kuulunut.