Kuinka pian raskaaksi keskenmenon jälkeen?
Tästä oli kai joku aika sitten keskusteluakin, mutta ei silloin tullut luettua, kun ei itseä koskettanut...
Te keskenmenon kokeneet, kuinka pian olette tulleet raskaaksi keskenmenon jälkeen? Miten raskaus on sujunut? Entä onko pelko keskenmenosta jatkuvasti mielessä?
Itse synnytin pari viikkoa sitten kuolleen sikiön, lapsemme, 18. raskausviikolla. Synnytyksen lisäksi tehtiin vielä kahdesti kaavinta, kun istukka oli niin tiukasti kiinni. Kokemus oli järkyttävä, ja nyt on suuri ikävä sitä pientä ihmisenalkua. Toivomme uutta raskautta mahdollisimman pian, kunhan nyt tämä jälkivuoto loppuisi ja alkaisi kuukautiset! Samalla on käynyt mielessä, että jos käy niin onnellisesti, että tulen vielä raskaaksi, kuinkahan hysteeriseksi sitä tulee, kun pelkää kokevansa saman uudelleen.
Kommentit (6)
eli heti kun tohtori sanoi, että ei kun uutta putkeen niin alettiin hommiin ja heti nappasi. Tosin keskenmeno oli viikolla 5 eli josko en olis tehnyt testiä, en olisi koskaan edes tiennyt että olin raskaana... olisin luullut vaan menkoiksi. Söin esikoisen jälkeen (joka oli viime syksynä kun tää projekti alkoi, niin 1 v 4 kk) minipillereitä, eikä menkkoja kuulunt koko aikana ja sitten tuli tää kesken meno ja nyt mennään viimesiä metrejä eli rv 39 + 4 eli lähtöä odotellaan. Kaikki on mennyt tosi hienosti.
Ei muuta kun ilman ressiä hommiin :) Tsemppihali!
joulukuulle asti oli kontrollikäyntejä ja joulukuun lopulla saatiin lääkäriltä lupa yrittää uudelleen ja heti tärppäs. Nyt menossa rv 23. Onnea sinne uuteen yritykseen ja voimia toipumiseen!
Minulla oli täydellinen keskenmeno vuosi sitten rv. 9+6. Lääkärissä sanottiin, että kannattaa odottaa 1-3kk. Odotettiin varmuuden vuoksi 3 kk. En tullut raskaaksi (varmaan johtui stressistä ja hirveästä surusta). Muutamien kuukausien yrittämisen jälkeen pidettiin kunnolla taukoa ja pistettiin koko vauvaprokkis jäihin.
Tänä keväänä alkoi uusi yritys, joka tärppäsi heti ensimmäisellä kerralla ja nyt olen rv. 11+4. Monta kertaa olen jo ehtinyt itkeä jokaista pikkutuhrua, että nytkö se sitten loppui. Tällä kertaa verituhruilu kuitenkin loppui kokonaan viikolla 9 enkä ole vuotanut enää sen jälkeen melkein kolmeen viikkoon.
En kuitenkaan osaa olla panikoimatta. Uskon vahvasti, että saan toisen keskenmenon ja odottelen vain milloin se tapahtuu. Mieheni pitää tätä tunnetta täysin naurettavana, mutta en mahda sille mitään. Ilmoittauduin neuvolaan vasta 11. viikolla, koska en halunnut joutua perumaan aikoja niinkuin viime vuonna. En ole myöskään soitellut lääkärille tai neuvolaan tämän raskauden vuodoista. Jotenkin on vain täysin epätodellinen olo ja uskon tähän vauvaan vasta sitten, jos se syntyy. Tämä vauva on sellainen " jos-vauva" .
Toisille keskenmeno tuntuu olevan kauhean helppo juttu ja toiset sitten kärsivät siitä aivan valtavasti. Kuulun itse tuohon jälkimmäiseen joukkoon. Keskenmenoa kannattaa surra ja olla itselleen armollinen. Yrittää sitten, kun itsestä se tuntuu hyvältä. Periaatteessa sitä voi aloittaa vaikka heti, kun on odottanut yhdet kuukautiset.
Meillä meni edellinen raskaus kesken syyskuussa 05 ja uudelleen plussasin jo marraskuun lopussa!
Yhdet kuukautiset odotettiin ja sitten alettiin yritys uudestaan.. nopeasti kyllä tärppäsi uudestaan!
Nyt menossa rv29+6 ja kärsimättömänä odotan elokuun alkua!!
Mä sain keskenmenon keväällä -05. Seuraavan kerran tärppäs vasta lokakuussa -05.
Jännitin ihan kauheesti että ei kai tämäkin mene kesken kun sitä esikoista toivottiin todella.Mutta kaikki on menny paremmin kun hyvin. Nyt viikkoja menossa 34+3.
Kultanauha
Mulla on ollu kaksi keskenmenoa. Ensimmäisen jälkeen tulin raskaaksi 5 kk päästä ja toisessa 4 kk päästä. Seuraav araskaus sujui hyvin. Tää toinen raskaus on vasta rv6 ja pelolla odotan..