Perustelut lääkärille keisarinleikkauksesta

Mulla on takana yksi aivan kamala alatiesynnytys. Kerroin kyllä silloin heti synnytyksen jälkeen neuvolatädillemme etten aio enää koskaan synnyttää alateitse. Eikä mieli ole reilun vuoden aikana muuttunut. Nyt kun uusi raskaus on mielessä olen edelleen varma etten aio suostua muuhun kuin leikkaukseen, mua ei voida laittaa siihen rääkkiin enää ikinä, eivätkä lääkärit voi mua pakottaa koska eivät tiedä miten kamala synnytykseni oli, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Meinaan kyllä käydä pelkopolilla jos niin vaaditaan, mutta tiedän sen olevan turhaa. Kaikkien synnytykset eivät vain ole " helppoja" tai edes " siedettäviä" , mun kohdallani lääkäreiden on vaan se tajuttava. Toivottavasti sinäkin saat haluamasi leikkauksen ilman turhaa tappelua.

Minulla ensimmäinen synnytys päätyi myös keisarinleikkaukseen, koska vauva ei vain laskeutunut tarpeeksi, ja oli myös kasvotarjonnassa. Oli aika hirveää, koska jouduin ensin kärvistelemään 10 tuntia tuskissa ja sitten kärvistelin, kun valmisteltiin leikkaukseen ym.

Toisessa raskaudessa halusin taas synnyttää alakautta jos mahdollista, koska mielestäni leikkauksesta toipuminen oli hirveän hidasta ja kamalaa. Olen aika pienikokoinen n. 155 cm ja synnytys käynnistettiin n. vko:a ennen la jottei vauva ehtisi kasvaa isoksi (arvio oli 3,5 kg). Ponnistusvaiheessa vauvan sydän äänet heikkeni aina välillä. Jopa isä joutui painamaan täysillä mahasta vauvaa alaspäin ja n. 20 min pinnistusvaiheen jälkeen vauva autettiin imukupilla ulos, tuli kyllä helposti, eikä siitä jäänyt mitään pelkoa. Napanuora oli ollut aika lyhyt ja kietoutuneena jalan tai käden ympäri (en muista kumpi) ja sen takia kinnasi. Luulin että alatiesynnytyksen jälkeen olo olisi hyvä ja voisin suunnilleen lähteä saman tien käveleen, mutta edes suihkuun en pystynyt menemään edes vielä seuraavana päivänäkään tai olisin pyörtynyt!!

Nyt kun odotan sitä kolmatta niin kieltämättä olen paniikissa kun nuo aikaisemmat synnytykset eivät ole menneet kovin hyvin. Luulisi että leikkaukseen kyllä suostutaan aika hyvin, ainakin minun toivettani kuunneltiin silloin toisen kohdalla ja olisin varmaan saanut leikkauksen jos olisin halunnut. Leikkaus on kuitenkin aina isompi riski ja kyllä nytkin aion alakautta synnyttää ja toivoa että menee hyvin ja pyytää jos mahdollista, että käynnistettäisiin jo vähän aikaisemmin jotta mahtuisi paremmin tulemaan.



t. Tuittu rv 5+4

vaan lääketieteellisestä vinkkelistä leikkauksessa on valtavan paljon riskejä verrattuna normaaliin synnytykseen. Ilmeisesti sinulla ei ole vastaavia riskejä tms leikkausta edellyttäviä juttuja alatiesynnytyksessä, jos lääkärit kerta suosittelevat normaalia synnytystä.



Käsittääkseni pelkopoli on keino saada leikkaus, muutoin sitä ei vaan voi valita. Kerran eräs synnytyspelkoinen ystäväni kysyi eräältä raskaalaolevlata lääkäriltä, aiotko itse synnyttää vai ottaa leikkauksen, johon lääkäri vastasi, että Suomessa ei voi itse valita ilman syytä. Eri asia on, jos on joku riskejä aiheuttava syy, jolloin leikkaus olisi turvallisempi ja perusteltu.



Niin ja jos sinun jotain syitä pitää kirjoittaa lääkärille niin eikö ainoat oikeat paperille laitettavat asiat ole ne sinun ajatuksesi, miksi haluat leikkauksen, eikä jonkun muun ajatukset täältä nettielämästä.

Mulla on 2 lasta, molemmat on loppujenlopuksi saatettu maailmaan kiireellisellä sektiolla.



Vaikka eka olikin tullut reilun 17 tunnin kärvistelyn jälkeen sektiolla halusin yrittää toista lasta kuitenkin alatietse.



Toisenkin syntymä päätyi 12 tunnin ihan ok alatiesynnytsyrityksen jälkeen kiireelliseen sektioon. Mutta silti jäi hyvä mieli että edes yritin.



No tämän toisen lapsen leikkauksen yhteydessä selvisi, että ekasta sektiosta oli jäänyt melkoiset jäljet sisuksiini. Kohtu oli kasvattanut kiinnikkeitä ympäriinsä sekä arpikudosta valtavasti. Leikkausta avustaneen sairaanhoitajan mukaan toiseksi pahin tapaus mitä hän oli nähnyt.



Ja lisäksi tässä toisessa leikkauksessa leikkauksen loppuvaiheessa verenpaineeni romahti, onneksi mitään vakavampaa ei sattunut.



Eli jos minulla olisi mahdollisuus valita sanoisin leikkaukselle kiitos ei. Mutta jos syntyvän lapseni tila leikkauksen vaatii niin sitten asia on ihan toinen.



Minulle ainakin jäi fiilis, että kyllä sen kivun kestää kun tietää ettei se loputtomiin jatku.



Jokainen joutuu kuitenkin punnitsemaan nämä asiat ihan itse...

Varsinkin ylilääkärit ovat koko ajan kovassa paineessa kun pitäisi saada säästöjä aikaan ja kulut vaan kasvavat. Kyllä se laittaa suosittelemaan edullisempaa vaihtoehtoa jos on kaksi vaihtoehtoa ylipäänsä.