Miksi sinä kotona ja mies töissä?

Näin valitettavasti nyky- Suomessa.

Jos nyt mies jäis duunista koti-isäksi ja mä lähtisin duuniin, niin must se olis aika urpoo. Koko ajan kaipaisin himaan. Ainakin tässä vaiheessa elämää..



Mies nyt on haaveillut pidemmän aikaa duunistaan. Hän tykkää työstään, tulee hyviin toimeen työkavereisen kanssa (ystäviä) ja kehityttyy alallaan. Se on taas hänen juttunsa.

Mies myös tienaa moninkertaisesti minuun nähden.

väleissä, ei olisi onnistunut enää työpäiväni jälkeen, luulisin. Ja toki jo valmistuneen miehen palkka oli parempi kuin se, mitä itse olisin kun olin vielä opiskelijana ja muutenkin huonompipalkkaisella alalla saanut. Eli rahalliset ja ajalliset syyt, lisäksi myös se vaikutti, että minulle kotonaoleminen oli mielekästä, miehelle se olisi ollut pakkopullaa.

Ratkaiseeko raha kaiken? Jos nyt jonkun kymppitonnin menettää, niin ei kai se nyt niin kauheaa voi olla?

siksi.

Vierailija:

Ratkaiseeko raha kaiken? Jos nyt jonkun kymppitonnin menettää, niin ei kai se nyt niin kauheaa voi olla?

Eikä sen tarvii kotoa poistua töihin. Joten ollaan molemmat tavallaan kotona. No ei se nyt täällä talossa niitä töitä tee. On metalliverstaalla.

Molemmat teemme päivätöitä, nyt mies parhaillaan ylitöissä - minä viime viikonloppuna..

Siksi kun en sairaanhoitajana ole vielä löytänyt työpaikkaa jossa tienaan 100 000¿/vuosi. Ei sen kummempaa syytä siis.

Ei ihmistä, vaan rahaa.

Vierailija:

Ei ihmistä, vaan rahaa.

Teeppä itse sitä työtä mitä minä 10v. ja tienaat vähemmän kuin normaali päivätyössä kävijä. Eikä vastuullani ole sen vähempää kuin ihmishenki. Kyllä minä vain annan aikani ennemmin lapsilleni ja annan mieheni tuoda rahan talouteen.

Niin ikävältä kuin se kuulostaakin, lapseni ovat kuitenkin tärkeämpiä kuin sairaanhoitajan työni.

Niin se vaan on että raha ratkaisee. Pidän työstäni mutta arvostus ja palkka ovat surkeita. Miehenikään ei millään huippupalkalla ole mutta tienaa kuitenkin puolet paremmin ja kolmen lapsen taloudessa se on PALJON!!

Vierailija:

Ei ihmistä, vaan rahaa.