Tyttöjen välisestä kiusaamisesta
Itselläni on yläasteikäinen tyttö , jolla on ollut vuosien ajan kaksi hyvää tyttökaveria . Toinen heistä ollut paras ystävä jo ala-asteiästä saakka.Tämän syksyn aikana tilanne kuitenkin muuttui. Paras ystävä etääntyi ja ystävystyi toisen tytön kanssa joka alkoi käyttäytyä inhottavasti tytärtäni kohtaan . Veti syrjintään mukaan myös muun kaveripiirin.Arvostelua pukeutumisesta , selän takana kuiskuttelua , eristämistä, katsotaan nokanvartta pitkin , jopa haukkumista mm lesboksi, lihavaksi ym.(vaikka ei ole ylipainoa) Tyttäreni on sosiaalinen , fiksu tyttö eikä halua tuppautua seuraan koska kokee ettei ole toivottu.Nyt muuttunut vetäytyväksi ja suree yksinjäämistään. Onneksi muutama sellainen ystävä jonka kanssa voi aikaa viettää.Välitunnilla oleminen varmaan vaikeaa .
Jonkunverran hän on pystynyt asioista kertomaan mutta uskon että paljon jättää kertomattakin siinä pelossa että tilanne vain hankaloituu. Kieltänyt minua ottamasta kouluun yhteyttä.Vanhempana olen kovasti miettinyt mikä tässä tilanteessa paras ratkaisu. Pelkään tyttäreni luottamuksen särkyvän jos en ota huomioon hänen toiveitaan toimintatavoista.Mutta jos en tee mitään ,sydämeni särkyy kun joudun seuraamaan sivusta ! Onko joillakin vastaavia kokemuksia . Millä saataisiin loppumaan?
Kommentit (6)
kuitenkin. Ennen kuin lyttäätte kirjoitukseni haluan alleviivata etten missään tilanteessa, millään muotoa, mitenkään hyväksy kiusaamista oli se sitten fyysistä tai psykkistä. Mutta asiaan, meillä on tälläinen tilanne uudessa koulussa jonne tyttäreni kielivalintojen takia syksyllä siirtyi. Hän on sosiaalinen ja erittäin pidetty luokassaan, ja kavereitä välitunnilla riittää. Kyse ei siis ole hänen kiusaamisestaan vaan miten jotkut hänen luokkatovereistaan kiusaamisen ymmärtää.
Hän on joskus kertonut miten jotkut tytöt ovat tunnilla ja välitunnilla kovaan ääneen syyttäneet häntä kiusaamisesta jos hän ei jostain syystä (on lupautunut jo aiemmin olemaan toisen tytön "kaa" välitunnin - t ytöthän eivät tunnetusti osaa oikein olla porukassa- paitsi että omani mielestä se on kaikkein kivointa) voi olla tai halua olla ko tyttöjen kanssa. Tytöissä ei todellakaan ole mitään vikaa, itseasiassa tyttäreni pyrkii usein olemaankin näiden tyttöjen kanssa, aina se vaan ei ole mahdollista. Täytyyhän lapsellani olla oikeus valita kenen kanssa milloinkin on ilman, että hän kärsii huonosta omasta tunnosta. Tuntuu joskus siltä, että "kiusaamisen" merkitys hämärtyy...vai kuvittelenko vain?
Heippa! Kiusaamisen kokemushan on meille kaikille yksilöllistä ja sen määritelmään haetaan jatkuvasti tarkennusta (niinkuin mekin tässä;)). Kerro avoimesti tytöllesi omasta näkemyksestäsi asiaan ja toivo että hän ohjautuisi itse kyselemään näiltä kavereiltaan, miksi he kokevat kiusaamisena tuon ja kertomaan mitä mieltä hän itse asiasta on.
Hei,
minulla on myös kasiluokkalainen tyttö, joka on nyt jätetty yksin. Koko luokka ikäänkuin sorsi häntä (muutimme muualta), mutta hänellä oli muutama kaveri. Nyt sitten nämä muutamat kaveritkin ovat vaihtaneet porukkaa. Paras tai siis entinen paras ystävä tuli kertomaan, että hän ei voi olla tyttöni kanssa koska sitten häntäkin syrjitään. Tyttäreni on onneksi vahva luonne. Hän sanoi, että on mielummin yksin kuin huonon kaverin kanssa. Hän ei mene ns. muottiin vaan on oma itsensä: tykkää koulusta, laulaa musiikkitunnilla lujaa jne. Olen hänestä todella ylpeä ja samalla mielettömän surullinen, että hän on nyt sitten välitunnilla se yksin kököttäjä. Kun hän yritti toiseen ryhmään, niin muutama tyttö kävi haukkumassa sielläkin, jolloin häntä ei otettu porukkaan. Silloin soitin rehtorille. Olin aivan raivona. Sanoin, että ketään ei voi pakottaa olemaan kaveri, mutta jokaisella on kyllä oikeus olla koulussa. Rehtori piti puhuttelun ja se loppui siihen. Mutta yksin hän on. Itseäni itkettää, mutten voi sitä hänelle näyttää. Se nyt vielä puuttuisi, että aiheuttaisin hänelle pahaa mieltä. Tyttärelläni on vahva harrastus ja siellä hänellä on oman ikäisiä kavereita. Koulussa näillä kavereilla on kuitenkin omat porukat eikä tyttöni myöskään uskalla tunkea niihin. Hän on samassa huoneessa lähes samanikäisen siskonsa kanssa ja onnekseni heillä on hyvät välit. Koulusta ei ole juuri mitään apua, he ehdottivat että tyttäreni kävisi juttelemassa kuraattorille, joka on aika huono. Mielestäni niiden, jotka kiusaavat pitäisi jutalla kuraattorin kanssa - eihän minun tyttäreni ole tehnyt mitään väärää!
Voimia sinulle ja tyttärellesi, meitä on varmasti monia muitakin!
hei. itselläni on myös tyttö yläasteella ja kiusattu.
nyt tilanne paheni niin että tämä uhkaaja ja kiusaaja pahoinpiteli tyttöni.
tämä kyseinen kiusaaja on henkisesti epävakaa ja itsetuhoinen.
teimme heti rikosilmoituksen ja otin tytön pois koulusta.
koulusta vain pyydetään meiltä ymmärrystä kyseistä tyttöä kohtaan.
puutu asiaan heti. et petä tyttäresi luottamusta.
päinvastoin. parhaiten autat puuttumalla asiaan nyt heti.
Jutussa tuli uusi käänne. Luokalla oli siis yksi tyttö joka eniten kommentoi kaikkea tyttäreni tekemisiä. Yhtenä päivänä oma tyttöni soitti ja kertoi, että hän otti siis koulun käytävällä täydet raivarit tälle tytölle. Hän ei enää jaksanut kuunnella sitä naputusta, vaan meni ja huusi tälle toiselle tytölle päin naamaa, että lopeta jo se kaikkien asioiden kommentointi ja vinoilu. Sanoin tytölleni että tule kotiin. Saman tien soitin rehtorille. Sanoin, että nyt tyttäreni ei tule pariin päivään kouluun ja mikäli hänen henkistä hyvin vointiaan ei voida koulussa luvata, otan hänet pois sieltä, mutta etta juttu ei jää sitten siihen. Vaadin häntä ottamaan jutun esiin koko luokan edessä ja tätä tyttöä pyytämään anteeksi. Reksi oli hyvin epävarma, onko tämä hyvä vaihtoehto. Minä taas en: olihan omaa tytärtänikin nolattu luokan edessä jo vuoden päivät. No, luokanvalvoja ei uskaltanut paikalle, mutta rehtori hoisi asian todella tyylikkäästi. Ei hyväksynyt tytön paikaltaan heittämää anteeksipyyntöä, vaan vaati tätä menemään tyttäreni luo ja pyytämään anteeksi. Ja näin kävi. Sen jälkeen hän puhui koko luokalle asiasta.
Kiusaaminen loppui ainakin toistaiseksi. Tyttärelläni on kavereita toisella luokalla ja hän viihtyy nyt koulussa hyvin. Saa olla siis rauhassa vaikkei kavereita edes enää itsekään luokaltaan halua.
Surullista on, että suurin osa opettajistakin halusi jutella nimenomaan kiusatun kanssa ja kiusattua ollaan ohjaamassa kuraattoreille, vaikkei kiusattu olekaan ongelman aiheuttaja! Lisäksi ehdotettiin luokanvaihtoa, johon sanoin että tarkoittanette tietenkin tätä kiusaajaa?
Mutta siis; olkaa rohkeita ja nostakaa kissa pöydälle! Meillä se ainakin auttoi. Puhuttiin lapsista ja asioista oikeilla nimillä ja laitettiin kiusaaja ikäänkuin häpeäjalkapuuhun, jolloin muu luokka olikin kiusatun puolella ja kiusaaja joutui häpään.Eli kun olin vahvasti oman tyttäreni puolella ja vedin oikeista naruista, niin homma hoidettiin. Eli meillä reksi oli kyllä hyvä tyyppi. Luokanvalvoja sen sijaan pelkää lapsia, joten ongelmia luokalla on muitakin...
Voimia kaikille kiusattujen vanhemmille ja etenkin kiusatuille lapsille: älkää vaan muuttuko - kaikilla on oikeus olla!!!
Tee rikosilmoitus koulua vastaan, mene reksin luo ja iske nyrkki pöytään. Sno että vaadit vanhempia paikalle ja pian, koulun tulee järjestää tilaisuus jossa vanhemmat ja lapset läsnä sekä koulun toimi. Sinun tehtävä on hoitaa asia. LAstasi ei saa kiusata kukaan. Me puutuimme, meitä alettiin söhiä, mutta on pakko jaksaa ja hoitaa asioita. Tilanteet vai pahenee vuosien myötä. Tulee ikäänkuin lupa kiusata aina. Meille kävi niin. Vaikka olin jatkuvaan yhteydessä kouluun ja viranomaisiin - mitään ei tapahtunut. Opettajat teki virheen , tukivat kiusaamista ja sotkivat lopullisesti kaiken, totaalisesti. Älä seuraa sivusta, puhu lapsellesi ja sano että sinun on pakko saada asiat kuntoon jotta voi koulussa olla normaalisti. Kukaan ei tiedä jos ei sanota. Hiljaisia kiusaajia on pääkiusaajan tukena aina. Ne jotka vaikenee mutta eivät käske kiusaajaa lopettamaan lainkaan. Selän takana puhuminen, katseet, iva , nauru, eristäminen täysin. Lapsellasi on oikeus ansaita paikkansa kouluyhteisössä, sitä ei saa kukaan viedä pois. LApsella on oikeus tulla kuulluksi, liian paljon sanotaan että älä välitä ja ole kuin ei oiskaan. Niinpä, ei se auta mitään. Itse olen puuttunut ja puuttunut,. silti ei kuunnella. Viimein tikki on kantelu lääninhallitukseen koulun vastuuttomuudesta ja turvattomuudesta. Miksi opettajat eivät halua nähdä asioita, miksi eivät näe metsää puilta vai eivätkö halua? Onko opettajillakin pelko siitä että heitä aletaan uhata?
En tiedä. Mutta tee asialle jotain ennenkuin kadut tai on liian myöhäistä jo.