¤¤¤HUHTIHIPPUSET vko 7¤¤¤

Ajattelin kirjoitella heti aamusta, kun teen tässä epätoivoisesti kouluun lähtöä teekupin kanssa =)



Eli sairasloma on nyt loppu ja koulun penkkiä pitäisi kuluttaa vielä helmikuun loppuun. Ei olisi enää pitkä aika ja sitten " lomalle" ! Se aamukampa on kieltämättä käynyt mielessä, kun siitä näkisi hyvin ettei olisi enää paljon pinnisteltävää.



Viimeviikolla oli puhetta siitä, miten päin vauva siellä masussa pötköttelee. Meillä siis viikko sitten tehdyn ylimääräisen ultran mukaan asukki pötköttää perätilassa. Olen kokenut sekä sektion, että alatiesynnytyksen ja haluaisin niin synnyttää tämänkin pienen. Beako se mietti jopa perätila synnytystä, jos tarve olisi. Olen miettinyt ihan samaa. Ei siis sillä, että sektio olisi ollut paha kokemus! Meillä kaikki meni ihan hienosti leikkauksen aikana ja jälkeen, mutta synnytys oli jotenkin aktiivisempi kokemus. Kipuja oli molemmissa; leikkauksessa jälkeen ja synnytyksessä sen aikana. Minun synnytyskokemukseni oli kuitenkin niin rauhallinen (kiitos epiduraalin), että haluaisin kokea sen uudestaan.



Nyt pitänee alkaa todella tekemäänlähtöä, etten myöhästy.. Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

Miekii täällä aamuvirkkuna... Ollaan veljeni ja hänen vaimonsa luona täällä pääkaupunkiseudulla, tyttärelläni on tänään kontrolliaika huuli-suulakihalkoikeskukseen. Heräsin tässä joku aika sitten ja pyöriskelin sängyssä odottamassa, että muutkii heräilisi, mutta kun ei, niin tulinpa sitten lukemaan teidän kuulumisianne. Oli siinä lukemistakin, tuo meidän viime viikon pinohan ehti kasvaa ihan hurjaksi!



Tultiin tänne suuntaan jo lauantaina, oltiin ystäväpariskunnan luona ensimmäinen yö ja nyt sitten täällä veljelläni. Tosi kiva oli päästä vähän reissuun, kun huhtikuun jälkeen tulee varmaan taas aika harvoin lähdettyä minnekään, ainakin aluksi. Tosin pikkumies ei oo mukana ja äidillä on kamala ikävä... Isukkikin oli niin ikävä ihminen, että vei toisen mammalle ja ukille hoitoon koko täksi ajaksi, vaikka olisivat kyllä tarvinneet yhteistä aikaa nuo miun miehet, Lukasta on tullut ihan mahdoton äidinpoika, ei tosiaan kelpaa edes iltamaito isiltä toiselle, unitouhuissa vaan aiti kelpaa kotioloissa. Miuta onkii vähän alkanut hirvittää, että kuinka kummassa mie pärjään sitten, kun vauva syntyy ja Lukakin on vielä niin pieni... Mutta eiköhän se siitä sitten ala sujua, kun rutiinit löydetään...Toivossa onpi hyvä elellä...:)



Sairaalakassista: Oon mie sen pakkaamista miettinyt, mutta en oo saanut aikaiseksi. Lukaa kun lähdettiin synnyttämään, pakkailin sitä siinä sitten samalla, kun supisteluja yöllä seurailin, ja luulenpa, että niin teen nyttekin. En usko, että kiirelähtöä tulee tälläkään kertaa ja jos tulee, niin pistän miehen sitten tuomaan tarpeelliset. Täällä onkin tullut hurjasti hyviä vinkkejä, mitä sinne kannattaa pakata ja itselläni tuohon listaan ei ole mitään lisättävää. Yksi juttu, mitä aikaisemmin en oo sinne pakannut, mutta nyt sinne livahtaa, on tutti! Luka olisi vaan imenyt rintaa sairaalassa ja lopulta rinnanpäät olivaat niin kipeät, että tuntui, siltä, että varpaankynnetkin irtoavat, kun toinen sai hyvän imuotteen. Silloin sain kyllä sairaalasta tutin vauvalle, kun pyysin, mutta melko nihkeästi, joten nyt otan oman, eipähän tarvitse siitä vääntää tuolla...



Ootte te aikas rohkeita, jotka olette ajatelleet tekevänne perätilavauvan alakautta... Tää meidän nirppunenkin on siis perätilassa, ja mie en tosiaan taida uskaltaa edes ajatella alasynnytystä... Suostun ilman muuta kääntöyritykseen, jos se on edessä ja sektioon, jos kääntö ei onnistu. Tai niin mie tässä vaiheessa oon ajatellut, mutta ehtiihän tuo mieli, ja vauvan asentokin vielä muuttumaan moneen kertaan.



Nyt mie alan lopettelemaan, näillä toisilla taitaa kohta alkaa soimaan herätyskellot. Sairaalareissun jälkeen edessä ravintolalounas, shoppailua ja sitten junamatka kotio. Eli tulee tällekin päivälle mittaa...



Vointeja kaikille!



Niina ja nirpppu rv 32+5

Tääkin pitkästä aikaa ehtis pari sanaa kirjottaa. On toi opinnäytetyö painanut aika lailla viime aikoina päälle, mutta nyt näyttäis jo tosi hyvälle. Lasten parvisänky on lopputrimmauksia vaille valmis ja kirjallisestakaan ei puutu kuin pari kuvaa. Jess!



Ootte kovasti jutelleet tulevasta synnytyksestä. Mua niin harmittaa kun tiedän leikkauksen olevan edessä ja siis pelottaa! Mulla kun ei oo noi puudutukset oikeen toimineet aikasemmissa sektioissa. Viikon päästä olenkin menossa keskustelemaan anestesia lääkärin kanssa josko nukutus olis mahdollinen. Samalla kysäisen voinko ottaa äitini mukaan leikkaukseen, jos tehdään puudutuksella, miehestä kun ei sinne leikkuriin oo, meinas viimeks pyörtyä=(. Viime kertaa oon muutenkin miettinyt ja näin jälkikäteen ajatellut, että olisi pitänyt mieluummin synnyttää perätilassa kuin mennä leikkaukseen, kääntämistä ei mulla edes harkittu kun oli toi aikasempi sektio ja istukka etuseinässä.



Vaan on kyllä ollut niin ihanaa olla raskaana kun ei oo ollu mitään liitoskipuja kummempia vaivoja. Eikä liitoskivutkaan oo kovasti vaivanneet, paitsi jos on joutunu paljon istumaan, esim. päivän tietokoneella!



Vauvan tarvikkeista puuttuu vielä sänky, haluaisin niin kovasti sellasen pienen korisängyn. Saan kyllä kaverilta sellasen lainaksi, mutta olis se niin kiva kun olis oma! Vaunut on vielä mun siskon luona eteläsuomessa toiottavasti saan ne ens kuun alussa, sieltä olis tulossa vaatteitakin. Kaukalo on valmiina ja oon ittekin jonkun verran vaatteita haalinut. Joo ja autokin olis kiva vaihtaa ja asunto=))) Ollaan kyllä taloja katteltukin ja autoja. Eihän me voida ens kesänä lähtee koko porukalla minnekkään jos ei auto vaihdu, kuus ihmistä ei sitten millään mee perus farmariin!!



Tää talvi on kyllä ollut melko ihmeellinen, kauan odotettiin lunta tänne rannikolle, no nyt sitä on, vaan näyttää vähän sille, ettei oo enää kauaa! Se on kyllä ihan kiva kun ei oo ollu kauheita pakkasia, mä niin inhoon niitä. Hyvin on pärjänny ohuellakin takilla eikä oo vielä tarvinu turvautua laina kamppeisiin. Mutta tää leuto talvi on kai aiheuttanu nää ikävät flunssat, pöpöt pärjää hyvin kun lauhaa ja kosteeta=((



Vaan jos vielä hetkeksi palais noiden koulujuttujen pariin. Ihanaa uutta viikkoa kanssasisaret!!!



Tuija + hippunen rv 32+3

Päätin itsekin alkaa vaihteeksi kirjoittamaan. Paljon on ollut mielenkiintoisia keskustelunaiheita, mutta minullekin alkaa nyt nousemaan päälimmäiseksi nuo synnytys asiat.



Meillä ollaan edelleen poikittain. Välillä on muutaman kerran käväissyt jalat kylkiluissa, mutta sitten taas kiireellä palataan vanhaan asentoon. Kenellä on kokemuksia kääntämisestä? Miten onnistunut/pysynyt?

Muutenkin tosin joudun synnytystapa-arvioon, kun ei tietoa mihin suuntaan murtunut häntäluu törröttää eli estääkö alatie synnytyksen kokonaan. Paljon on kysymyksiä, joihin ei vielä viikkoihin saa vastauksia.

Synnärikassista olen saanut täältä monia hyviä vinkkejä. Tosin synnytystapa nyt ratkaisee paljon ja tietty se etten viimeksi ehtinyt juuri muuta kuin ponnistamaan sairaalaan. Kannattaako siis varata mitään " ajankuluksi" kun voipi jäädä vain kassiin.



Olen käynyt lueskelemassa tuolla synnyttäneiden sivuilla miesten hauskoista ja koomisistakin sanomisista ja tekemisistä synnytyksessä. Vedet silmissä on välillä saanut ulvoa naurusta! Voin suositella!



Hieman vaikeaa tämä kirjoittaminen, kun kaksi koiraa makaa samalla sylissä (yleensä on tainnut olla lapsi joka aiheuttaa tätä hankaluutta = ) )



Iloista viikkoa toivottaen:



K3ngu 30 + 6

Tässä vielä linkki viime viikkoisiin juttuihin...

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=12361985&p=&mpage=6&tmode…



Meillä on neiti kipeenä.. Kauhee nuha, yskä ja silmät vuotaa ja öisin on korkee kuume. Ei oo ehtiny oikeen mitään tekee kun pikkunen on sitten niin itkunen ja kärttynen kun olo on niin kurja. Iteki on kans ihan poikki, kun yöt menee hilluessa.. Viimekin yönä neiti heräili jatkuvasti, eikä nukkumisesta meinannu tulla mitään. Sit ku Heidi vihdoin nukku, niin sit Viltsu alotti masussa mylläämisen. :/ Välillä mä nukuin jopa Heidin huoneen lattialla fleecepeiton päällä, kun ei sieltä neidin huoneesta meinannu päästä pois ilman että toinen heräs ja alko itkee, jne.. Noh.. Ens yö on toivottavasti parempi. Ja jospa menis iteki nukkumaan kun tirppa on päikkäreillä, ni ei sit väsytä illalla niin paljoo (mies on iltavuorossa ma ja ti).



Burde, heidi 1v4kk ja viltsu 32+1 :)

Täällä minä osa-aikasairauslomalainenkin yritän aktivoitua! Eli jää kyllä multa tämä koneella istuminen työpäivien päätteeksi tosi vähäiselle juurikin perinteisten liitos-ja selkäkipujen takia. Tänään olen töistä vapaalla ja esikoinen hoidossa 4h joten olen vain ottanut rennosti, nukkunut ja huilinut ja vielä piisaa selässä voimaa teillekin :) Kohta tosin pitää mennä poika hakemaan mutta muutama rivi kuitenkin!



Hurjan pinon olitte viime viikolla saaneet aikaan!! Mukavaa kuulla kaksostenodottajista, kaikki melkoisen hyvin kuitenkin teilläkin! Siis ainakin vauvoilla, äidit nyt aina vähän kärsii... ;D Hyviä painoarvioitakin olitte saaneet!! Kun me odotettiin esikoista oli synnytysvalmennusryhmässämme yksi kaksosodottaja jolla oli LA 4 vrk meidän jälkeen. Kaikki sitten aina hokivat että hyvä jos rv 37 pääset... Mutta niin vaan olivat vielä laskettuna päivänäkin masussa nämä kaksi, kolme päivää käynnisteltiin kunnes lopulta leikattiin kolmen kilon alle ja päälle olevat tyttö ja poika joilla ei ollut mikään kiire nähdä maailmaa... Eli koittakaahan tekin jaksaa masujenne kanssa kun ei koskaan tiedä vaikka menisitte LA asti!



Me sairastettiin edellisviikolla mahatauti miehen kanssa yhtäaikaisesti ja kyllä kuulkaa kävi tukiverkon puuttuminen selväksi! Eli molemmat oltiin aivan taju pois (kuumettakin molemmilla) eikä kumpikaan olisi selvinnyt esikoisen hoitamisesta! Onneks hoitotäti otti pojan koko päiväksi vaikka oikeesti meillä vain puolipäiväpaikka. Me ei oikeesti oltaisi hommasta selvitty!! Iltaan mennessä oltiin sitten sen verran tajuissamme että saatiin iltapuuro kunnialla menemään ja poika sänkyyn, that´s it. Olkaa onnellisia kaikki teillä joilla apujoukkoja lähellä!!



Neuvolassa kävin viime maanantaina ja kaikki oli hyvin. Sf-mitta 26, sokeri 4.7, pissa puhdas ja verenpaine 90/50 eli ei todellakaan korkea. Onneks nyt tuo matala paine ei mua enää haittaa,ei siis huimaa eikä mitään vaikka joulua ennen oli paljon sitä ongelmaa. Liitoskivut pahenee päivä päivältä vaikka teen lyhennettyä työaikaa joten saas nähdä olenko enää työelämässä helmikuun lopun jälkeen jolloin seuraava lääkäriaika. Elisabethin tavoin mulla ois mahdollisuus hakea tätä Ruotsin varhennettua äitiyspäivärahaa mutta kun mun työ ei sisällä lainkaan nostoja niin en usko että sitä mulle myönnettäisiin. Lääkärikin sitä epäili ja sanoi ettei tarvi hakea vaan hän sairaskirjoittaa sitten jos tarvetta on... Sama se mulle, rahallisesti tulee yhtä paljon käteen tuosta.



Tsemppiä kaikille uhmaikäisten kanssa taisteleville, täällä myös yksi! Ja meidän pojasta on tullut ihan vauva, vaippa pitää laittaa lattialla maaten kuten vauvoille ja tekoitkee siinä samalla!! Vaatteet, pesut jne tehdään protestin kanssa, tai ainakin ne aloitetaan taistelulla vaikka tykkää oikeesti kaikesta. Kai tämä on esikoisen tapa käsitellä vauvan tuloa kun siitä kaikki puhuu, tietää kyllä että vauva on äidin masussa ja että syö tissiä sitten kun syntyy mutta varmasti tulee vielä yllättymään että vauva tuleekin sitten jäädäkseen ;) Mutta uskon että tekee ainoastaan hyvää, on ehkä vähän liiankin paljon saanut huomiota tuo esikoinen (jos se on ees mahdollista) kun tosiaan aina on mun tai isänsä kanssa eikä kukaan ole viemässä huomiota... Hoidossa tosin pärjää hienosti eli kasvua on tapahtunut...



Emmis, esikko 01/06 ja poika 29+1

Lupailin tulla kertomaan vähän meidän tämän aamuisia ultrakuulumisia, joten tässä tulee.



Molemmat vauvat olivat kasvaneet tosi hyvin. Mun mielestä on aina niin hauskaa, kun noi lääkärit vaikuttaa välillä ihan aidosti yllättyneiltä siitä, että näin pienessä ihmisessä kasvaa kaksoset ihan kunnon kyytiä: molemmat siis 1530g. Tai oli siinä 2g mittausten mukaan eroa, mutta ehkei takerruta yksityiskohtiin. Osoittautui siis neuvolatädinkin huoli SF-mitan vähäisestä kasvusta ihan turhaksi. Itse en kyllä siihen muutenkaan kauheasti tuijottele. Oli tosi huojentavaa kuulla, että molemmat on voimistuneet, ihan niin kuin pitääkin.



Kohdunsuu tutkittiin ensin käsipelillä ja sit ultrattiin. Suu oli pehmentynyt ja käsin tunnustellessa sai mitaksi 1cm, joka tietysti vähän mutristi mieltä, mutta mutta... ultrapa antoi arvoksi päälle 3cm, joten aika iso heitto noissakin pääsee tulemaan. Oon kyllä tyytyväinen, kun on päässyt näin tarkan seurannan piiriin. onhan se itsellekin niin mielenkiintoista saada noita tarkkoja mittoja. Oon usein miettinyt, että neuvolajärjestelmä kaipaisi siinä kohtaa kyllä kunnon uudistusta, että terveysasemille hankittaisi kunnon ultralaitteet ja henkilökunta koulutettaisiin käyttämään niitä. Meidänkin terveysasemalla sellainen kuulemma on (" kallis investointi" ), mutta KUKAAN ei osaa käyttää sitä. Melkoista tuhlausta sanoisin. Aika paljon vähentäisi varmaan turhia äitiyspoli ja päivystyskäyntejäkin.



Molemmat vauvat oli perätilassa jotenkin kummasti rusetilla. Tyttö on aika varmasti kääntynyt eilen, koska vatsa muljahteli siihen malliin ja potkut ovat vaihtaneet paikkaa. Täytyy nyt toivoa, että poika (A-vauva) ottaisi oman tilansa ja tajuasisi kääntyä nuppi alaspäin.



Koska kaikki oli mallikkaasti, seuraava aika on vasta neljän viikon päästä, viikoilla 34+4. Kätilö nimitti sitä " tuuletteluviikoksi" . Silloin saavat syntyä ilman kummempia estelyitä. Mulle on kyllä alkanut, niin kuin emmasophia tuumi, hiipimään mieleen sekin mahdollisuus, että todella saadaan nämä vauvat huhtikuussa. Liikaakin on kai siis valmistautunut siihen ennenaikaisuuteen. Toisaalta, kun oma vointi on niin p***a, ei sitä paljon muuta jaksa ajatella, kuin vauvoja ja niiden ulostuloa. Kaikkeen muuhun kun on lähes mahdoton keskittyä. Taidan alkaa maalaamaan keittiön seiniä tai jotain, niin olis jotain projektia. tenttikirjojakaan ei valitettavasti jaksa kymmentä tuntia päivässä sisäistää.



Meidänkin pojalla on ollut nyt vuoden päivät aika hurja uhmaikä päällä. Kymmeneen on saatu laskea moneen kertaan. Kuitenkin on hauskaa huomata, että oma pinna sen kun pitkittyy pitkittymistään ja neuvottelemalla pärjää aika pitkälle. Diplomaattinen lähestymistapa taitaakin olla se meidän kasvatuksen avainsana. Ja ei sitä välillä voi kun nauraa, kun toinen hokee takapenkillä sadatta kertaa putkeen: " EI!" . Hah. Toisaalta välillä pitää mennä vessaan ja laittaa ovi lukkoon ja huutaa sisäisesti, kun hitottaa niin paljon. Tjaa. Hauskaa kuitenkin toi pienen ihmisen kasvu. Ja omista lapsistani en kyllä mitään taistelutahdottomia odottanutkaan. Temperamenttia löytyy joka geenistä.



Nyt pitää kiirehtiä kampaajalle. Oikein hyvää vointia kaikille. Palailen taas kertomaan kuulumisia, kun sille päälle satun. Heippa!



-Bea ja pienet, rv 30+4-

Pitää vielä jatkaa kun kerrankin on aikaa :)



Bealle ensin onnittelut hyvistä ultrakuulumisista!! Todella hyvin siellä on vauvat kasvaneet ja tasaisesti!!! Kovasti peukut täällä pystyssä että A-poika vielä kääntyisi ja pääset alakautta synnyttymään kun sitä toivot!



Muille asentoa pähkäileville, mä olen itse ollut perätilassa aikoinaan ja äidilleni tehtiin kääntöyritys rv 36 joka onnistui. Siihen asti odotettiin että käännynkö itse mutta ehei, minä olen istuva härkä (toukokuussa syntynyt siis) ;D Ja kavereiden kokemuksen puolesta voin sanoa että te joilla vauva on perätilassa on varmasti sf-mitta suurempi kuin monella muulla kun vauva on silloin yleensä paljon korkeammalla. Eli ei mitään syytä huoleen... Mulla itellä vauva pää alaspäin mutta jalat on välillä vasemmassa kyljessä ja välillä taas suoraan tuossa ruokatorvessa (ei kiva tunne se!!) .



Sairaalakassista oli kans puhetta... En oo ees harkinnu pakkaavani vielä enkä varmaan sitä teekään kuin vasta joskus huhtikuun puolivälissä ehkä. Mies osaa tarvittaessa tuoda kaiken mitä haluan jos niiiiin kiireinen lähtö tulisi. Ja mitä tulee eväisiin niin meillä ei sellaisia tarvi kun sairaala tarjoaa kaiken. Ja ne onnittelutkahvit vasta hauskat onkin kun ne tarjoillaan Ruotsin lipun kanssa *hirnuu*



Kirkkaasta verenvuodosta oli jollain ollut harmia?? Mulle tuli kans mieleen Burden mainitsemat peräpukamat, mulla nimittäin on alkanut nyt vaivaamaan vaikka maha ei ole edes kovalla! Ihan kirkasta verta vuotaa vessassa käynnin yhteydessä ja toisinaan vaikka vaan pissalla kävis. hoh-hoijaa, saapa nähdä miten kauan tämä riesa on. Viimeksi pärjäsin ongelman kanssa ilman lääkitystä odotusajasta mutta sitten synnytyksen jälkeen meni niin pahaksi että piti hoitaa oikein lääkkeillä. On tämä naisen elämä ihanaa... ;D



Mitäköhän kaikkea te vielä olitte kirjoitelleet??? Lähinnä siis niitä viime viikkoisia tässä yritän muistella. Vivallako se järkky homeongelma oli uudessa asunnossa??? Voi kökön kökkö, ihan hirveetä!! Oon tosi pahoillani teidän puolesta, onneks otit ohjat lopulta omiin käsiin tai olisi mennyt vielä paljon enemmän aikaa ilman toimenpiteitä!! Te ette onneks tuon kauemmin ole siellä asuneet joten ehkä mitään kovin pahoja terveydellisiä seuraamuksia ei tule!! Nyt vain hyvää tuuletusta kylppäriin eikä sinne saa mennä kuin pakosta jos mahdollista! Ja remonttiäijät hommiin nopeasti! Tsemppiä!!



Jahans, pakko mennä ruokaa laittamaan. Esikko kuorsaa päiväuniaan, oli ollut kovaa vientiä pojalla hoidossa kun täällä on hiihtolomaviikko ja koululaisetkin sitten koko päivän hoitotädin luona. Meidän poju kun rakastaa isompia lapsia ja ne sitä niin vientiä oli riittänyt :D Ja Bean jutut esikoisesta tuntui niiiiiin tutulle, myös täällä riittää itsepäisyysgeeniä molemmilta vanhemmilta vähän liiankin paljon joten mitään tossua ei meidän pojasta voisi odottaakaan (vaikka joskus se helpottais...)



Emmis, poika 01/06 ja poika 29+1

Tänää istuskelin ekaa päivää pomon huoneessa ja sepäs onkin sellaisessa paikassa, ettei pahemmin ilkeä netissä pyöriä. En viitsi ruveta näyttöä ja näppistä siirtelemään ja ne näkyy ihan suoraan käytävälle, jolla on melkoinen trafiikki. Että seuraavat kaksi viikkoa minä varmaan surffaan lähinnä iltaisin & viikonloppuna. Sinänsä hauskaa olla entistäkin isommassa huoneessa - tohon voisi vaikka tottua! ;-)



Arkkitehdin aikataulukuprusta sisuuntuneena revin viikonloppuna kaksi takkahuoneen seinää auki ja osan lattiaa. Jatkan tässä vähän kerrassaan ja kun mammis alkaa, alan luuhata kaakelikaupoissa yms. etsimässä uusia pintamateriaaleja. Tommonen tuhoaminen on hyvin rentouttavaa, kun saa purkaa raivoaan ja siitä on oikeasti vielä hyötyä! Ja voin riehua rauhassa, kun ei siitä mitään suppareita tule. Hullu taidan olla, mutta se on vaan sukuvika.



Kiva kuulla, että Bean kaksoset ovat noin hyvän kokoisia. Kaverit sai viime vuonna kaksoset, la oli joskus huhtikuun puolen välin paikkeilla, mutta syntyivät jo tammikuun lopulla. Keskolassa tietty viettivät alkuvaiheen, mutta nappasivat äkkiä täysiaikaiset kiinni ja nyt reilu vuosikkaina ovat oikein tomeria tenavia. Olo on varmasti tukala, mutta jos tosiaan sinne raskausviikolle 35 asti masussa pysyvät, niin tuskin tarvitsee keskolan palveluita edes käyttää. Ja se lienee helpompaa kaikille.



Omaa napaa sen verran, että uskoisin meidän neidin pikkuhiljaa asettuvan nuppi oikeaan suuntaan. Yhä enemmän alkaa tulla potkua oikean kyljen sijaan suoraan tohon rintalasta alapuolelle. Oikein positiivista, mutta mahtuuhan tuo toki vielä heittämään kuperkeikan myöhemminkin. Vaivoja ei ole ilmaantunut *kop, kop*, mitä nyt pikkuisen nokka vuotaa.



Winku ja Veera, rv 31 tasan

[color=hotpink] Lueskelin kaikki viestit, mutta en nyt oikeen osaa sanoo mitään.. Paitsi Bean vauvat oli tosi hyvän kokosia jo!!! =) Kiva!!!!



Synnytysjuttujakin oli muuten ollu kaikenlaisia viesteissä... Jos Viltsu olis perätilassa ja mahtuis syntyy alakautta niin haluisin ehdottomasti synnyttää niin, mutta.. mä haluisin ponnistaa kyykyssä!!! Mä en käsitä miks ne pakottaa puoli-istuvaan toimenpideasentoon kun paras asento perätilavauvalle olis kyykky. Noh.. Toivottavasti Viltsu ei oo perätilassa. Nyt ainakaan se ei oo, kun hikka tuntuu ihan alavatsalla.



Mä oon muuten ollu koko päivän pyjama päällä. :O Neiti kun on kipee, ni ei oo sit tullu vaihdettua päivävaatteita,kun ei mihinkään tartte/pääse lähtee. Jos tästä vaikka hilpasis suihkuun ja vaihtais puhtaan pyjaman. ;) Heh.



Ei muuta nyt.. Moi moi.



Burde 32+1



PS. Mä muuten laitoin viestiä tos illalla äitiysjoogan pitäjälle, että onko nyt kurssia menossa/tulossa. Haluisin ehdottomasti mennä, kun Heidiä odottaessakin se oli niin hyvä juttu! Täytyy toivoo, että se vastais pian ja olis kurssi alkamassa piakkoin. :)

täällä yks kappale aivan naatti-rätti-kuitti-poikkimammoja. olin päivän koulussa ja iltapäivä / ilta oltiin kaupungilla. piti ostaa mun lahja mun veljelle ja sen avokille, mutta jouduttiin sitte tilaamaan se, kun ei löytynytkään varastosta. no. sen sijaan ostinkin sitte saappaat! :) oli -70% halvennuksessa, joten eipä jääny paljoa hintaa niille. kivaa! käveltiin sitte kotiin, ja kun normaalisti meiltä menee tohon matkaan puolisen tuntia, niin tunti taivallettiin tänään... en vaan _jaksanu_ kävellä yhtään lujempaa. :/



mitähän tänne pinkkaan...? Bea ainakin oli saanu hyviä uutisia ultrasta. kiva juttu! :) olis niin kiva päästä itekin vielä ultraan, mutta en tiiä mahtaako tässä enää tulla mahollisuutta. tietysti täytyy toivoa, ettei tulis, koska sittehän sitä epäiltäis jotain häikkää, mutta muuten olis kiva. ;) voihan olla että tossa loppuraskauden lääkärikäynnillä kurkataan vielä silläkin, kun se on se sama lääkäri joka ultrat täällä tekee, jolle siis oon todennäkösesti menossa. siinähän ne vempeleet kuitenkin on sen pöydän vieressä.



mä oon kanssa miettiny, että jos perätilavauva sattuis olemaan tämä tapaus, niin haluisin yrittää alakautta synnyttämistä. kyllähän ne aika tiukat on ne kriteerit, että millon sitä saa kokeilla (lantion koko, vauvan koko, tarjonta ja kaikki...). siihen en osaa sanoa mikä on paras asento synnyttää perätilavauva, luulen kuitenkin että siihenkin on syy, miks suositaan sitä Burden parjaamaa puoli-istuvaa toimenpideasentoa. ei noita juttuja huvikseen kukaan keksi, vaikka tietysti osa saattaa olla vaan jäänteitä vanhoista tavoista. tiedä siitä sen enempää. ite synnytin esikoisen (joka siis oli oikein nätissä RT:ssä) ihan perinteisesti sängyssä sukanvarsista kiinnipitäen, enkä kokenu sitä ollenkaan ikäväks asennoks. päin vastoin. olin niin väsyny jo siinä vaiheessa, että torkahdin aina supistusten välillä, ja jos olis vielä johonkin hemmetin jakkaralle pitänyt kavuta, niin ei olis kyllä tullu mitään. ;)



jahas. mies väsäilee avokado-katkarapusalaattia. ihanaa! :) alkaa vissiin olla valmista kohta, kun tuli tähän siivoilemaan ruokapöytää... eli täytyy lopetella. rauhallista viikkoa jokaiselle! t.VadelmaMama, rv 30+6

Piti siis jo aiemmin kertomani, että näin unen vauvasta. Kovasti oli suloinen ja äärimmäisen rakastettu lapsi. Vaikea oli hoitaa ja mulla oli käsivarret ihan verillä neitoa kannellessa, sillä eipä ollutkaan ihminen vaan jättikokoinen (vauvan kokoinen) siili! Piikit tuppasi tekemään kivuliaita tuhojaan aina hoidettaessa. Päällimmäiseksi mulle jäi huvittunut fiilis unesta, kun me todella rakastimme tätä lievästi sanottuna erikoista vauvaamme aivan täysillä ja ehdoitta. Vähän kyllä pelottaa, että onko tämä nyt enne jostain sellaisesta, ettei kaikki olekaan ihan mallillaan.



Winku ja siili (?)-Veera, rv 31 tasan edelleen

Bealla oli hyviä uutisia ultrasta! Toivottavasti sulla A kääntyis vielä¿ Vaikka sanoitkin että haluaisit yrittää perätilasynnytystä, samoin Burde. Burde mietti miksei saa synnyttää kyykyssä perätilaa. Miettisin että kai se on sen takia, että jos vauva nostaakin kädet ylös eikä mahdu tuleen, niin lääkärillä on paremmin tilaa puuhastella =) ja käännellä vauvaa kun äiti on mukavasti käden ulottuvilla, ja voi olla kiire. Myös lantio taitaa olla enemmän auki siinä poikkipöytä-asennossa (?) eli vauvalle jää enemmän tilaa.. tiedä sitten. Varmaan on monta syytä ja eri sairaaloissa eri tapoja.



Mäkin oon jo miettinyt kantaani perätilasynnytykseen, tytteli kun sitkeesti istuskelee massussa pää ylöspäin.. Vaikka kai se on aikaista vielä pohtia kun kerkiäähän se vielä kääntyä. Haluan ehdottomasti käännösyritykseen, jos ei sille ole esteitä ja jos ei ole neiti siihen mennessä itse kiepsahtanut oikeinpäin. Mutta luulenpa vahvasti ensisynnyttäjänä valitsevani mieluummin sektion kuin perätilasynnytyksen, jos vauva ei käänny. Tietty riippuu vauvan koosta, tarjonnasta ja lantion mitoista yms ehdotetaanko perätilavauvan synnytystä ees¿ Jos olis edes yks hyvin mennyt synnytys takana, uskaltaisin varmaan yrittää, jos kaikki edellä mainitut edellytykset siihen olis olemassa. Mutta kun on eka synnytys kyseessä, niin hyvin luultavasti päädyn itse sektioon jos ei tää vauva ihan oikeesti kääntyis! Ja siis todella toivon hartaasti että neiti kääntyy¿ Ja oon kyllä kuullut että vauvat on kääntyneet vielä sektiota edeltävänä yönäkin¿=) . Kaikkee sitä kerkeekin päässään pyöritteleen nyt kun on lomalla eikä työasiat stressaa mieltä!



Tänään oltiin miehen kanssa venemessuilla ja sain kyllä aika hyviä katseita näytteilleasettelijoilta kavutessani vaivalloisesti veneisiin =) . Ja tulivat kyllä innokkaasti kauppaamaan kun huomasivat että ¿perhe kasvaa niin tarvitaan isompi vene!¿ Me ei kylläkään tod. oltu ostamassa venettä, vaan lähinnä katselemassa vinkkejä ja ideoita, varsinkin kun nyt tulevana kesänä ollaan sit ihan vihreitä tässä ¿vauva purjeveneessä¿ teemassa. Mutta oli kyllä niin suloisia ne pienet pelastusliivit että! Uskomatonta että vauvallekin löytyy varmaan 10 erilaista merkkiä pelastusliivejä. Ei sit kyl vielä ostettu niitä liivejä, yritetään varmaan löytää nekin käytettyinä jostain.



Nyt on sit päivän kävelyn jälkeen jalat ihan vatkulia! Taitaa tää mamma nyt kaatua sänkyyn suoraa päätä¿



-vanilja ja pikku-purjehtija rv 31+4

En meinannut päästä tänä aamuna ylös sängystä, kun väsytti niiiiiin paljon. Onneksi kouluun tarvitsee kampeutua vasta kymmenen maita. Kahvikupillinen voisi tietty tehdä hyvää, jos vain saisi juotua sen =)



Winku: Jospa se onkin pieni Siiri? ;) Eikös unista sanota, että ne on käänteisiä, joten jospa se vauva onkin rauhallinen ja helppo..



Eilen saatiin miehen kanssa koottua vauvalle sänky! Se kyllä tuoksuu vieläkin ihan maalilta mutta jospa se siitä. Nyt voisi jo pestä petivaatteita ja pedata sängyn valmiiksi, niin tuntisi saaneensa jotain konkreettista aikaan. Tai no.. Olenhan minä neulonut yhdet villavaippahousut, mutta kun en ole oikein käsityöihmisiä niin lopputulos oli sen mukainen..



Mutta nyt sinne kahvinkeittoon!

Lillero ja hippuskainen 39+3

Taidetaan tosiaankin olla suurin osa jo enemmän tai vähemmän kotosalla, kun tuo pino kasvaa näin nopeasti! Kiva kuulla teidän kaikkien kuulumisia!



Meillä nuorimmainen oli eilen jo hoidossa, itselläni saikkua vielä tämä päivä. Nyt näyttää sitten siltä, että mies jää loppuviikoksi kotiin flunssan vuoksi. Kampesi vielä tänään itsensä sängystä ylös, mutta oli kyllä sen verran tukkoinen, että lepo tekisi terää. Ei kyllä mikään ihme, että tauti tarttui, vaikka yleensä ukkokulta harvemmin sairastelee kuin me muut. Taidettiin sen verran reippaasti pärskiä viime viikolla tuon kuopuksen kanssa... On muuten aikas jännä juttu, että tuolla koulussa työskennellessä huomaa kuinka nämä vanhat konkarit, opet ja muu henkilökunta sairastaa vähemmän yleensä kuin me nuoremmat. Mulle ainakin tuntuu tulevan kaikki lastentaudit... Kaipa se vastustuskyky siitä sitten hiljalleen kehittyy. Mulla taitaa osansa vaikuttaa nuo omien lastenkin sairastumiset ja sitä kautta oma väsymys tuohon yleiskuntoon... ja tietenkin nämä iki-ihanat allergiat.



Kiva, että meidän kaksosten odottajilla vaikuttais olevan kaikki kunnossa!



Winkulla on vauhtia kerrassaan, voisi sanoa, että kateeksi käy, kun itsellä toooosi väsähtänyt olo.



Voi Viva! Toivottavasti teidän kosteusongelmat saadaan pikaisesti kuntoon! Asuitteko muuten tuossa naapurikaupungissa? Jotenkin jäi vain syksyn keskusteluista mieleen. Rantsu ja Tytikkä asuvat sitten siinä seuraavassa. =)))



Burdelle hatunnosto ahkeruudesta. Meillä vauvakirjojen ja muiden täyttö on kyllä jäänyt aivan täysin. Valokuviakin on koneella vaikka kuinka paljon, mutta tilaukset on jääny.... Jospa nyt sitten lomalla??? (hah, oman saamattomuuden tuntien...) Esikoisen aikana pidin edes jonkilaista päiväkirjaa - nyt olen hukannut kahden edellisen raskauden neuvolakortitkin. Hiukan harmittaa, kun olis kiva " vertailla" . Synnytyksen aikana en voisi kuvitella laittavani ylös mitään. Ollaan molemmilla kerroilla oltu sen verran myöhään laitoksella, että saliin ollaan menty melkein suoraan ja tositoimiinkin, joten on tullut keskityttyä omaan napaan. Olen kyllä aina pyytänyt sitten osastolla kopion synnytyksen kulusta, jää ainakin jokin dokumentti omien muistojen rinnalle.



Perätilasynnytyksestä sen verran, että voisi ehkä harkita alakautta synnyttämistä. Meillä on neitoset kuitenkin olleet sen verran sirpakoita syntyessään (2990 g ja 3175 g ja pipotkin 33 cm ja 34 cm), joten jos näyttää että tämä vauva onkin huomattavasti isompi, en aio suostua edes yrittämään. Toisaalta en kyllä haluaisi sektiota (voihan sitä jonkin muunkin syyn vuoksi sektioon...), vaan yhtä ihanan kokemuksen kuin mitä tämä viimeisin oli... Vähän kyllä hirvittää - jännä juttu, vaikka kahden ekan kanssa en ole osannut jännittää. Kai tää on niitä juttuja, mitä ei vaan osaa selittää. Oonkin jo aikaisemmin kirjoitellut, että huoli vauvasta on nyt mielenpäällä ekaa kertaa, en ole aikaisemmissa raskauksissa tällaista tuntenut. Ehkä sitä on vaan jotenkin niin ihmeissään, kun kaks raskautta ja synnytystä ovat menneet hyvin, ettei uskois kolmannenkin menevät. Taas nämä tilastolliset todennäköisyydet sekoittavat hormonihuuruista päätäni ;) Sitten vielä kun tuntuu, että tämä muksu tulee olemaan iso. Masu on jo nyt yhtä iso kuin noita kahta odottaessa on ollut synnärille lähtiessä ja liikkeetkin jotenkin raisumpia alusta asti, vaikka istukka onkin etuseinämässä...



Vuodatusta taas... Pitäisi lähteä siivoamaan. Huomenna taas työpäivä ja la-aamuna lähdetään venemessuille (tai miehet menee, meillä naisilla muita suunnitelmia mm. kirppistä ja Ikeaa, sisustusliikkeitä jne.). Mukavaa kuitenkin tiedossa, kun lapset jää kotiin mummon hoiviin...



Lilleroko oli veneilystä innostunut? Meillä on sellainen piskuinen hinaaja, jolla täällä Saimaalla puksutellaan. Viimeeksi Tapaninpäivän ajelulla käytiin =o). Meillä lapset tykkäävät hurjasti, esikoinen on pumminut välillä kyytiä purjehdustutuiltakin. Pelastusliivejä löytyy noin kymmenkiloisille mainiosti vähän käytettyinä! Ollaan sitä kokoa aluksi käytetty, ihan hyvä on ollut, vaikka olisi enemmänkin varustetta päällä. Nyt sitten isompana on ostettu sellaiset rouhetta sisältävät liivit. Maksavat hiukan enemmän, mutta liikkuvalle lapselle pehmeämmän tuntuisen päällä.



Tulipas tätä taas - päivän jatkoja kaikille!



Pahnu 28 +

Mä olin se veneilijä! Meillä on pikkunen purjevene siinä toisessa lätäkössä eli siis päijänteellä. Olipas kiva kuulla positiivista kokemusta lasten kanssa veneilystä. Yleensä sanotaan että pieni vauva on helppo veneessä kun ei vielä kävele, tiedä sitten. Katseltiin kanssa niitä rouheliivejä, olis varmaan mukavat, joustavat lapsen päällä. Taidetaan kuitenkin näin aluksi päätyä niihin jotka saadaan käytettyinä, hyväkuntoisina ja edullisesti, on ne sitten mitkä vaan.



vanilja ja neiti 31+5

Juu, kyllä veneily onnistuu pientenkin kanssa! Meillä on alusta asti opetettu tietyt säännöt, esim. kävelysillalle veneessä tai edes laiturille ei ikinä mennä ilman liivejä, laiturilla ei saa juosta, silloin kun rantaudutaan tai tullaan satamaan tms. lapset istuu aina niin kauan paikallaan kunnes annetaan lupa tulla pois veneestä tai liikkua ja monia, monia muita. Kuulostaa pilkunviilaukselta, mutta ihan semmosia perusjuttuja noin turvallisuuden kannalta. Nyt kun osaavat jutut niin helpottaa omaakin olemista. Meillä ei eskarilainenkaan yhtään laita vastaa, vaikka pelastusliivit pitää päälle laittaa...



Ai, ja niin... hyväksi osoittautuivat valjaat nuorimman kanssa! Oli sen verran vauhdikas aikanaan ryömimään, konttaamaan ja 9-kuisena jo vinttasi tukea vasten kävellen, että jouduin nöyrtymään oman " ylpeyteni" edessä (kaikillehan nämä vannomiset: en ikinä omien lasten kanssa jne. ovat tuttuja) ja hankkimaan ne. Kivempi oli pitää valjaista kiinni, kuin retuuttaa hupusta tai paidanliepeestä, jos tarttes saada kiinni ettei putoais tms.



Pahnu

Meidän neiti on edelleen kipeenä ja kaikki aika menee toipilasta hoitaessa ja viihdyttäessä. Iteki taidan olla pikku hiljaa tulossa kipeeks, joten jaksaminen alkaa olee kohta miinuksella.



Perätilasynnytyksestä ihan nopeesti vaan sen verran, että just nimenomaan se kyykkyasento olis syntyvän lapsen ja " ulostuloreitin" kannalta huomattavasti parempi (ja tilavampi) kuin se ns. toimenpide asento. Ja siinä asennossa vauva syntyis ihan ilman lääkärien häärimistäkin. Mut tää on taas näitä samoja sairaaloiden vallankäyttö juttuja, joihin mm. aktiivinen synnytys ry, hypnoosivalmentajat ym. on koittanu saada muutosta.. Mä tosiaan toivon, että viltsu pysyis raivotarjonnassa loppuun asti, ni ei tartteis alkaa " keskustelemaan" ponnistusasennosta! ;)



Burde, heidi 1v4kk (huutelee tuolla xboxia pelaamaan ;)) & viltsu 32+2

Yritän mäkin pitkästä aikaa aktivoitua. Tosi aktiivisesti olettekin te muut pinoilleet viime aikoina, kiva juttu! Hyvä, että ehtii kaikki kirjoitukset lukemaan. Pitäisiköhän harkita pian erillisiä pinoja alku- ja loppuviikoille? Mitä mieltä olette?



Heh, huvittava tuo Winkun siilivauvauni. Tuli mieleen, että mahtoi olla miellyttävä synnytyskokemus :D



Ja kiva kuulla, että molempien kaksosodottajien vauvat kasvavat hyvin!



Vauvan asennosta on ollut puhetta. Mun masukki on _todennäköisesti_ raivotarjonnassa, mutta sekä neuvolalääkäri 3 viikkoa sitten ja th viime viikolla olivat asiasta vähän epävarmoja. Th:n mukaan sekä alhaalla että ylhäällä tuntuu päätä muistuttava kova osa (ehkä vauvalla onkin kaksi päätä..?), mutta se voi selittyä myös luisevalla pepulla (ei muuten ole äidiltä peritty :D ) Hikka onneksi tuntuu ihan alavatsalla, joten sen perusteella RT olisi todennäköisempi asento. Mäkin olen miettinyt, että ehkä mieluummin synnyttäisin vauvan alakautta myös perätilaisena. Esikoinen on sen verran vilkas tapaus, että hidas toipuminen sektiosta ei oikein sovi kuvioon.



Burde kyseli synnytys- ja raskauskirjoista. Mä olen jonkun verran niitä lukenut, mm. Luonnonmukainen synnytys -opusta ja olen varannut kirjastosta myös sen Aktiivisynnytys-kirjan. Lisäksi on aika ajoin tullut selailtua esikoista odottaessa ostamiani kirjoja Suuri äitiyskirja ja Syntyy uusi ihminen.



Ai niin, vielä vähän omaa napaa: " reputin" sitten sokerirasitustestin tammikuussa :( Vain yksi raja-arvoista tosin ylittyi, mutta jos vielä paastoarvo olisi ollut 0,1 yksikköä isompi, niin olisin saanut lähetteen äitiyspkl:lle. Nyt selviän ainakin alkuun dieetillä ja seurannalla (paastoverinäyte kerran kuukaudessa ja pissatikkutestit kotona pari kertaa viikossa).



Nyt täytyy aktivoitua myös kotitöiden suhteen ennen kuin esikko herää päikkäreiltä. _Yritän_ jatkossa pinoutua tiuhempaan.



Tsemppiä ja jaksamista kaikille sairaslomalaisille!



Ronjaruu, poika 09/06 ja pikkuinen rv 31+4

Jiihuu! Jäljellä olevat työviikot vähenevät päivä päivältä. Vaikka työstani tykkään niin jotenkin sitä jo odottaa että pääsis laskeutumaan äitiyteen rauhassa, etenkin kun tuo mieskin on nykyisin päivät kotona. Ajatukset harhailee eikä töistä jaksa innostua enää samaan malliin kuin aiemmin. Ja kuitenkin pitäisi tarkkaan kirjata ylös suunnitelmat ja ohjeet niille jotka joutuvat jatkamaan siitä mihin itse jäi.



Huomenna on seuraava sisuslääkärin käynti. Toivottavasti on labrat ja lääkepitoisuudet kohdillaan. Tähän asti kaikki ok joten ei haittaa vaikka samaan tapaan jatkuisikin.



Oliko se Winku joka aloitti omatoimisesti rempan? Kadehdittavaa (vaikka raivon voimalla se alkoikin), sillä meillä ne klassiset viimeiset listat ovat odottaneet kiinnitystä kohta 6 kk!



Kateellisena luen teidän venelijöiden/purjehtijoiden kirjoituksia. Olisi ihana päästä merelle vauvan kanssa, mutta meillä ei paattia ole. Miehen siskon mökki on saaristossa ja sielä on perinteisesti juhannukset vietetty. Nyt pitää katsoa kuinka vauvan kanssa sinne pääsee, ja kuinka sujuu telttailu ja kestovaippailu hieman primitiivisemmissä oloissa.



PERÄTILASTA Todella monella muullakin siis muksu tykkää olla jalat menosuuntaan. Mulla ei kertaakaan ole vielä potkuja tahi muuta liikettä tuntunut navan yläpuolelta, joten hieman on täälläkin pohdittu mahd. perätilasynnytystä. Toki pitää eka kokeilla ulkokäännöstä jos tämä ei itse osaa oikeaoppisiin lähtökuoppiin asettua. Mutta nuo kai jää sitten loppumetrien päätöksiksi että mitäs sitten tehdään jos...



Pitäkäähän ihmiset ittenne irti norosta ja rotasta jotka ovat mokomat taas hiihtolomalaisia kiusaamassa!



pumpulipingu 31+4