Synnytys ei ollutkaan niin kamalaa...

Tällä on paljon keskustelua synnytyskokemuksista joten haluan laittaa omat ajatuksenikin jaettavaksi.



Päätin että annan synnytyksen edetä omalla painollaan, ja se osoittautui hyväksi esikoista synnyttäessä. Olin toki miettinyt etukäteen mitä esim kivunlievitystä haluan kokeilla jos tarve tulisi. Loppujen lopuksi olin ammeessa ja sain epiduraalin, joissa molemmissa ajoitus oli hyvä synnytyksen kannalta.



Olin alusta asti sillä asenteella, että lapsi syntyy tavalla tai toisella ja olen siksi kaikille ammattilaisten ehdotuksille avoin. Kätilöt auttavat ja kuuntelevat niin hyvin kun osaavat, joten heihin kannattaa luottaa ja kertoa rehellisesti omat fiilikset koko synnytyksen ajan mahdollisimman tarkkaan. Luottamus on tosi tärkeetä, koska synnytyksessä on aika pitkälle kätilöiden ja lääkärin armoilla, koska itse ei tiedä välttämättä koko ajan missä mennään. Siksi on hyvä olla itse aktiivinen ja kysellä missä mennään jos eivät muuten kerro. Minun tapauksessa kertoivat kyllä kysymättäkin. Koitin tehdä kaikkeni että pysyn itse rauhallisena ja hyväntuulisena vaikka kipu olikin kova.



Miehelle tai muulle tukihenkilölle ei kannata ladata liian suuria paineita, koska muuta ei voi kuitenkaan tehdä kun olla henkisenä tukena, seurana ja hierojana. Koitin muistaa synnytyksessä, että tilanne on outo ja jännittävä myös miehelleni, joten koitin välillä häntäkin rohkaista kun kipu välillä hellitti.



Loppujenlopuksi mulla jäi äärettömän hyvät fiilikset koko tapahtumasta. Yllättävän rauhallinen, kaunis ja siisti tapahtuma. Myös osastolla olo oli törkeen hauska kokemus. Olin kolmen hengen huoneessa ja meillä oli ratkiriemukasta koko 4 päivää, naurettiin niin että tikit meinas ratketa. Suosittelen läpimästi kimppahuonetta kaikille. Vaikka unet jäävät siellä usein vähemmälle kun perhehuoneessa, saa toisten äitien kanssa vaihdettua ajatuksia, mitä miehen kanssa tuskin voisi tehdä. Toinen vasta synnyttänyt on äärettömän hyvä juttukaveri jakamaan ajatuksia tapahtuman jälkeen ja etenkin jos huoneessa sattuu olemaan äitejä joilla on jo useampi lapsi.



Asenteena mulla ainakin se, että kyllä tästä selvitään ja tämä pitää vaan kestää. Palkinto kivusta ja tuskasta on kuitenkin ihana ja korvaamaton!



Laitan tässä samalla terveiset ja kiitokset Jorvin osasto 6:sen henkilökunnalle, sekä synnytysosaston kätilöille. Teitte hienoa ja hyvää työtä ja meille jäi hyvät muistot teistä kaikista!