synnytys pelottaa jo nyt!!

En missään nimessä halua vähätellä pelkoasi, mutta jos se johtuu pääsääntöisesti ystäväpiirisi kertomista synnytyskokemuksista, kannattaa niihin suhtautua erityisellä varauksella. Kun itse odotin esikoistani neljä vuotta sitten, olin kuullut ystäviltäni lukuisia synnytystarinoita. Karkeasti sanottuna ne olivat juuri kertojiensa oloisia: muutenkin liioitteluun ja ylihysteerisyyteen taipuvat kaverit kertoivat värikkäitä kauhutarinoita, kun taas " jalat maassa" -tyypit kertoivat kaiken menneen hyvin ja sanoivat, että kyllä siitä hengissä selviää ja lopputulos palkitsee.



Jostain syystä en jännittänyt synnytystä paljoakaan ja supistusten tullessa lähdin laitoksellekin enempiä suunnittelematta. Kerroin vaan mahdollisimman tarkasti tuntemukseni, kuuntelin ammattilaisten neuvot, otin vastaan heidän avun ja yritin tsempata itse niin hyvin kuin pystyin. Näillä eväin tuloksena kaksi hyvin mennyttä synnytystä. Molemmissa omat erityispiirteensä (isokokoinen esikoinen syntyi avosuisessa tarjonnassa ja kakkonen käynnistettiin ison koon takia), mutta mitään traumoja ei jäänyt ja itse asiassa nyt olen menossa toivottavasti parin viikon sisään synnyttämään kolmatta oikein hyvillä mielin. Kehtaanko edes sanoa, että odotan jopa innoissani synnytystä ;-)!



En missään nimessä voi sanoa, etteikö synnytys sattuisi ja että varmasti vaikeitakin kokemuksia ihmisillä on, mutta jokainen ottaa asiat omalla tavallaan. Meillä naisilla kun on yleensä ottaen tapana hiukan liiotella synnytyksien kulussa ja koska asiasta ollaan yleensä niin tohkeissaan, saattaa jutut värittyä liiankin kanssa. Itse ottaisin sinuna tottakai pelot puheeksi neuvolassa ja kävisin pelkopolilla juttelemassa aiheesta. En kuitenkaan missään nimessä lähtisi siitä, että sektio on ensimmäinen vaihtoehto. Siinä on kuitenkin omat riskinsä ja palautuminen yleensä hankalampaa.



Kovasti tsemppiä raskauteen ja synnytyksen odotteluun. Käyhän lukemassa Synnytysasiaa-puolella aiheeseen liittyvä ketju:



http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?appid=124&m=12232514&p=1&tm…



t. Jogu (38+4)

Kiitos Jogu viestistäsi. Ihanaa kun täältä löytyy myös tuollaisia mukavia synnytystarinoita. Pitänee vaan yrittää noudattaa neuvojasi ja porskuttaa eteenpäin positiivisin mielin. Ensimmäisen lapsensa noin vuosi sitten synnyttänyt ystäväni sanoi että " kaikesta siitä tuskasta ja kivusta huolimatta kaikki se unohtui kun sain tyttäreni syliini" ja se oli minusta aika mukavasti sanottu. Miehelläni on kaksi lasta edellisestä suhteestaan ja hän on vaan kärsivällisesti yrittänyt rauhoitella minua että " kyllä sinä siitä selviät ja mietitään sitä sitten kun mennään synnyttämään" ja niin se kai onkin. Tästä tilasta pitäisi olla iloinen ja onnellinen ja yrittää siirtää vaan sitä lähestyvää htekeä ajatuksissaan tuonnemmaksi ;)

Harmi, jos olet saanut pelot muiden juttuja kuuntelemalla. Paljon on tosiaan hyviäkin synnytystarinoita.

Itse en ole koskaan pelännyt synnytystä vaan olen pelännyt joutuvani sektioon. Esikoinen sitten kuitenkin saatettiin maailmaan kiireellisellä sektiolla. Onneksi kaikki hyvin. Toista odottaessani toivoin vain, etten joutuisi sektioon. No synnytys oli melko nopea ja sain kokea sen maailman mahtavimman ihmeen, alatiesynnytyksen. Sain pojan syliin ja saman tien tokaisin, että voisin tehdä tämän vielä uudelleenkin. Niin hieno kokemus kipuineen, eppareineen päivineen se oli.

Kaverini synntykset on molemmat olleet helpot. Sanoi, että ei tarvinnut oikein edes ponnistaa, eikä kipujakaan oikeastaan ollut. Ah, miten hienoa, että tällaisiakin tarinoita on.

Toivottavasti voitat pelkosi ja pääset kokemaan synnytyksen ihmeellisyyden. Kannattaa kyllä pelot ottaa jo neuvolassakin puheeksi. Toivottavasti se ei varjosta koko raskausaikaasi.

Sen vaan haluan sanoa, että ei sitä sektiollakaan helpolla päästä. Tulee enemmän arpikudosta ja paraneminen voi olla huomattavasti hitaampaa. Ja vauva ei saa niitä hyviä bakteereja, mitä saa alatiesynnytyksessä.

Onnea odotukseen!

Jäi äsken vielä sanomatta, että jokaisen synnytys on omalaatuisensa. Vaikka mitä tarinoita kuulet kerrottavan, niin koskaan et voi tietää, miten oma synnytyksesi menee. Sen takia siihen kannattaa lähteä avoimin mielin. Ja jokainen kokee synntyskivutkin erilaisina. Onneksi on saatavilla kipulääkettä, ilokaasua, epiduraalia.. =)

synnytys on jokaiselle niin erilainen ja oma henk koht kokemus.



Toki on varmasti hyvä kuulla vähän mitä synnytys mahdollisesti on, mutta se ei tarkoita sitä että oma synnytyksesi olisi samanlainen.



Itselleni synnytys oli mitä mahtavin kokemus!!

Ei kipuja, kivut vei epiduraali. Toki supistukset sattuivat, mutta on sitä pahempaakin maailmassa.



Neuvolassa kannattaa asia ottaa esille jos se mieltä vaivaa!



Ei kannata miettiä, suunnitella synnytystä etukäteen!! Itselläni sujui myös siksi hyvin kun en miettinyt sitä kovin etukäteen.

Toki nyt vaatteita pakkailin, synnytys salissa/ sairaalassa kävin tutustumassa. Mutta en miettinyt etukäteen missä asennossa, mitä apukeinoja jne... Niitä ei todellakaan kannata miettiä etukäteen.

Sen näkee sitten kun sen aika on, mitä on saatavilla, mitä itse siinä tilanteessa haluaa!



Voimia ja jaksamista odotukseen. Synnytykseen on vielä matkaa joten koita jättää ajatukset tuonnemmaksi ja nauttia tästä hetkestä..

No paitsi jos kovin on paha olo ja väsymys, ei siinä kovin nauti.. Mutta sekin helpottaa ajan kanssa!

Kirjoittelin tuonne synnytyspuolellekin kokemukseni, varmaan luitkin sen jo.



Seitsemän viikkoa tässä pitäisi vielä porskuttaa, ja täytyy sanoa että en millään malttaisi odottaa synnärille pääsyä, on se niin mahtavaa ja ikimuistettavaa. Niitä kipujakin oikein kaipaan! Ja siis kolmatta odotellaan. Olen sitä mieltä, että synnyttää voisin vaikka kerran vuodessa, mutta raskaana en enää jaksaisi olla :)



Sektiosta sen verran, että niitä läheltä seuranneena olen kyllä sitä mieltä, että alatiesynnytyksessä pääsee helpommalla. Ero on se, että normaalisti synnyttäessä kivut tulevat ennenkuin lapsi on maailmassa ja sektiossa jälkeenpäin. Kohtu supistuu yhtälailla sektion jälkeen kuin alatiesynnytyksessäkin ja lisäksi on vielä leikkauksen aiheuttamat haitat, vauvan nostelukiellot, parin päivän makoilu sängyssä ym. En nyt halua sektiolla pelotella, voihan niitäkin olla monenlaisia ja jokainen reagoi omalla tavallaan.



Kakkosen syntymästä oli kulunut n.30 tuntia, kun olin jo kotona, ja olo oli ihan mainio. Väsynyt ja puhki tietenkin, mutta ihan hyvin voiva.



Ei kannata sitä synnytystä ihan väkisin koittaa pois mielestä työntää, mutta ehdit sitä kyllä myöhemminkin miettiä. Ja kannattaa tosiaan siellä neuvolassa ottaa asia puheeksi.



Maaria 33+2

http://www.lapsiperhe.net/aktiivinensynnytys/etusivu.php3

käyppä tuolla vilkasemassa. Erityisesti artikkelit-osiota.. Löytyy myös kattava lista linkeistä muille sivustoille.

Ite oon miettinyt synnytystä jo ennen raskaaksi tuloa, johtuen siitä että ensimmäinen lapsi oli perätilassa ja päädyttiin suunnitellusti sektioon (joka onneksi meni hyvin ja toivuin leikkauksesta nopeasti). Koin tuon ratkaisun kuitenkin pettymyksenä, koska olisin halunnut kokea alatiesynnytyksen kipuineen päivineen. Nyt jännitän, että kumpaan päädytään ja toisaalta alatiesynnytys pelottaa tuntemattomuudellaan. Sektionhan olen jo kokenut ja tiedän miten se suunnilleen menee..

Puhu pelo(i)stasi neuvolassa hyvissä ajoin ja vaadi päästä pelkopolille. Toivon, ettet pelon takia joudu päätymään sektioon vaan että saisit asiat käsiteltyä ja pelon voitettua. Voisin kuvitella, että sektoi on kokemuksena jopa pelottavampi, riippuu toki siitä, mitkä asiat synnytyksessä enemmän pelottavat...

Tsemppiä odotukseen!

JN + masukaveri 26+6

Kannattaa kertoa neuvolassa pelosta ja hakeutua sitten pelkopolille puhumaan asiasta. Ja luulen, että ihan sekin auttaa, kun raskauden kuluessa saat synnytyksestä asiallista tietoa neuvolasta ja muualta. Siis muutakin kuin niiden kavereiden kauhukertomuksia. Lainaa kirjastosta vaikka jotain synnytystä käsitteleviä kirjoja.



Sitä paitsi, ei se synnyttäminen noin keskimäärin voi ihan kamalaa olla, kun aika monii hankkii sen toisen ja useammankin lapsen ihan vapaaehtoisesti. Henkilökohtaisena mielipiteenäni esimerkiksi alkuraskauden 2 kk kestänyt pahoinvointi oli paljon pahempaa kuin synnyttäminen. Tekihän se synnytys toki kipeää, mutta ei se mitenkään sietämätöntä ollut. Kipulääkkeet on keksitty ja niitä kannattaa pyytää, jos kokee tarvitsevansa. Ja kyllä nytkin jännittää vauvan terveys, mutta ei se sektio sitä jännitystä poista. Alatiesynnytys on kuitenkin sekä äidin että vauvan kannalta se turvallisin vaihtoehto.

Itse odotan nyt neljättä lastani ja nyt ihan alkuviikoilla synnytys taas mietityttää. Tiedän kuitenkin omalta kohdaltani kokemuksesta, että pelot laimenevat odotuksen edetessä. Viimeisillä viikoilla ison vatsan kanssa synnytystä alkaa jo odottaa, luonto tekee tehtävänsä kypsyttäessään äidin synnytykseen.



Omasta pelostaan kannattaa kuitenkin puhua neuvolassa, pyytää tietoa kivunlievitysmenetelmistä jne. Ja aina on mahdollista päästä myös synnytyssairaalaan pelkopoliklinikalle keskustelemaan omasta tilanteestaan. Yksin ei kannata jäädä kärvistelemään.



Jokainen odotus ja synnytys on omanlaisensa ja ihmisetkin hyvin erilaisia. Muiden tarinat on aina muiden tarinoita, samahan koskee jo hammalääkärikokemuksiakin :) Synnytys on kuitenkin loppujen lopuksi vain yksi päivä pitkässä odotuksessa ja lopulta ohi äkkiä. Kaikella kivulla on synnytyksessä tarkoituksensa ja lopputulos suloinen. Kivun kestää kun tietää sen olevan ajallisesti rajallinen.



Onnellista odotusta sinulle!