Eskarilaista väsyttää...

eskari kyllä innostaa meidän neitiä - ja on sen lisäksi vielä päivähoidossa eli päivälle tulee pituutta yleensä klo 8-16.30, 5x viikossa... Olen kyllä kuullut monelta muulta aikaisemmin, että koulun yhteydessä oleva eskari olisi lapsille rankempi, eritoten jos opena siellä on yhdistetty koulun opettaja - hänellä kun on opettajan ei lastenhoidon ammattilaisen pätevyys, niin usein se eskari on enemmän minikoulu kuin eskari. Päivähoidon yhteydessä tulee kyllä sitä eskaritehtävien tekemistä ja koulun tapojen opettelua riittävästi päivän mittaan, mutta leikki yms. taitoaineet on isommassa roolissa. Ainakaan meidän päiväkodissa ei tekeminen eroa ihan hirveästi normaalipäivähoidosta, mutta sisällöt on sit eskareilla enemmän kouluunlähtemistaitojen hionnan kannalta suunniteltu. Tilatkin on suunniteltu enemmän sen leikin ja puuhan kannalta kuin luokkamainen eskari koulussa usein...

Tosin meillä se oli päiväkodissa puoli yhdeksästä kahteentoista. Itse olen samalla kannalla kuin sinä. Kyllä lapset ehtivät vielä tarpeeksi aikaisin koulumaailmaan. Teidän eskari kyllä venyy tosi pitkäksi. Itse otaisin lapseni varmaan pois noin väsyttävästä touhusta, jos vastaavasti jotain leikkikavereita löytyy ja jokin harrastus olisi, missä tapaa muita lapsia.

Kirjoja ja tehtäväkirjoja sekä opetus- pelejä löytyy netistä ja kirjastosta. Liikuntaa on meillä muutenkin paljon harrastettu joten näillä evillä olisi myös ilman eskaria pärjänyt koulussa. Meidän isommat lapset eivät olleet eskarissa ja hyvin ovat pärjänneet koulussa.

Luksusta se on kuin voi lapsen tarpeet huomioita ja pehmeästi saattaa opinteille.

ihan fyysisestä väsymyksestä, niin oma poika nukahti " hiljaisen tunnin" aikana vähntään kerran viikossa (" hiljainen tunti" siis pidettin lounaan jälkeen, eli silloin kun eskari aamupäivä vaihtui päiväkoti-iltapäiväksi). Eli siis kyllä se väsymys voi olla ihan konkreettistakin, vaikka ainakin tuo kyseinen poika on nukkunut hyvät yöunet aina (nyt kuudennellakin luokalla valot sammuu puoli kymppi arkisin, ja viikonloppuisin nukkuu jopa 12 h yöunet).

Kuulostaa oudolta. Onhan pk-päivätkin pitkiä eikä eskari vaatimustasoltaan pitäisi 6-vuotiasta rasittaa. Enemmän se on leikkiä kuin koulua eli sangen lapsenomaista. Ainakin mitä olen seurannut viskareiden ja eskareiden touhuja pk:ssa. Monessa maassahan " koulunkäynti" alkaa jo 3-5-vuotiaana (mitä en itse välttämättä pidä lainkaan hyvänä).



Päiväkotiin monet lähtevät jo 7 tienoolla ja kotiin pääsevät klo 17-17,30. Päivät ovat pidemmät kuin vanhempien työpäivät.



Ei kai vain kaikesta huolimatta olisi pientä kiusaamista tms ilmassa? Lapsihan ei siitä välttämättä halua kertoa.

Kiusaamista ei pitäisi olla. Olen ollut herkällä korvalla sen suhteen, kun perheessämme on koettu sitäkin koulukiusaamisen muodossa.

Enemmän kallistun sille kannalle, että pojan temperamentti on hitaastilämpeävä, joten 10 pojan ja 5 tytön tosi riehakas porukka rasittaa omaa rauhaa rakastavaa muksua.

Huomaan itsestänikin, että kun täällä korvessa itsekseen ,perheensä kanssa nautiskelee elämästä, sosiaaliset kontaktit väsyttävät todella paljon.

Ei jaksais lähteä mihinkään ja sitten kun repäsee itsensä esim. kerran viikossa perhekahvilaan, niin jopas on olo kuin ainakin jonkunlaisen työpäivän tehneellä.

Tänäänkin eskarilainen jäi kotiin ja nautiskelee pikkusiskon kanssa leikkimisestä. Olen nyt tullut siihen tulokseen, että olkoon vaan kotona tämän kevään vielä kun saa vapaasti olla. Onpahan tutustunut edes tuleviin koulukavereihinsa.

Meillä eskari alkaa jo kello 7.55 ja tyttö on kotona kello 13.30 eli vielä pitemmät päivät. On kyllä ollut tosi tyytyväinen eskariin, mutta perjantaisin joka on vapaapäivä, hän on aina kiukkuinen ja tosi väsynyt. Lapsi oli kotihoidossa vuoden ennen eskaria koska meillä on pieni pikkuveli. Kertaakaan ei ole sanonut ettei halua sinne vaan hehkuttaa miten mukavaa on. Meidän piti kyllä alkaa laittaa lapsi unille illalla jo 19.45, koska muuten ei jaksa nousta 6.30 aamulla. Onko lapsellasi ystäviä eskarissa? Se vaikuttaa olevan ainakin meillä jaksamisen salaisuus.

Olen huomannut saman kaveriasian merkityksen tyttöni kanssa. Tyttömme ei ollut päivääkään pois vastaavanlaisesta eskarista. Siellä oli hänen mielestään tosi kivaa. Hänellä oli paljon kavereita siellä.

Poikamme on luonteeltaankin toisenlainen. Hän on enemmän minussa kiinni. Mulle raivoaa ja sättii minua maailman tyhmimmäksi äidiksi. Kenelläkään ei ole kuulemma yhtä tyhmää " pönttöpääpaviaaniäitiä" .Tämän otan mitä suurimpana rakkaudentunnustuksena.(Kun se tulee 6-vuotiaalta pojalta ;))

Toisaalta olen huomannut, että pojilla ei tämä kaveriasia ole samanlainen kuin tytöillä. Pojat seilaavat isommassa porukassa keskenään. Heillä ei synny niin kiinteitä kaverisuhteita kuin tytöillä

Olen kysellyt meidän pojalta kenen kanssa hän leikkii ,niin melki aina tulee eri vastaus. (Paitsi tietyt 3 poikaa ovat hänen mielestään niin villejä ja kiroilevia, että hän ei halua leikkiä heidän kanssaan)

Meillä väsymys eskaripäivän jälkeen näkyy lähinnä kiukutteluna. Tyttömme eskariryhmä on hankala ja keskittyminen asioihin siellä vaikeaa. Lisäksi olemme jonkin verran kuulleet kiusaamisesta, jota tapahtuu isompien oppilaiden taholta. Eipä ihme jos lapsi jotenkin oireilee.



Opettajan näkökulmasta voin sanoa että on täysin normaalia jos isompikin lapsi on väsynyt koulupäivän jälkeen. Ihan vaikka kyseessä olisi rauhallinen luokka ja mukava opettaja. Lapsi useimmiten kuitenkin tsemppaa jaksamisensa äärirajoilla koulussa ja säästää ne kiukut sitten kotiin vanhemmille. Tämä tasoittuu kyllä ajan myötä ja vanhempien kannattaa säilyttää kärsivällisyytensä.



Lasteni perhepäivähoitaja kertoi, että muutama vuosi sitten hänellä oli kaksi eskaria, jotka joka päivä eskarin jälkeen ottivat päiväunet, koska olivat niin uupuneita. Minun eskarini ei päiväunia ole ottanut, mutta tosiaan oirehtii tuolla kiukkuisuudellaan.



Olen samaa mieltä siitä ettei eskarin tarvitsisi olla niin vakavaa. Vähempikin preppaaminen riittäisi ja voisi olla jopa tuloksellisempaa, kun lapset eivät uuvuttaisi itseään.

Pyhveli:

Olen samaa mieltä siitä ettei eskarin tarvitsisi olla niin vakavaa. Vähempikin preppaaminen riittäisi ja voisi olla jopa tuloksellisempaa, kun lapset eivät uuvuttaisi itseään.

Miten kauheasti teillä sitten " prepataan" ? Tyttöni on päiväkodissa eskarissa, ja siellä on vain yhtenä päivänä viikossa eskariaapista ja joinakin viikkoina yhtenä päivänä laskutehtäviä. Loppuaika leikitään, lauletaan, askarrellaan ja varsinkin ulkoillaan paljon.

Meidän tyttö ainakin on täynnä puhtia tullessaan puolen päivän aikaan kotiin ja kysyy monesti, miksei saa läksyjä! No, olemme asuneet ennen ulkomailla, jossa tyttö oli 4-vuotiaasta saakka esiopetuksessa, joten on tottunut vähän erilaiseen menoon. Mutta siis ihmettelen, miten eskari voisi vielä tätä lepsumpaa olla. Kyllä 6-vuotiaillekin tekee jo ihan hyvää oppia kaikenlaisia asioita, ja varsinkin oppia toimimaan ryhmässä.

Siis tarkoitukseni ei ole provosoida mitenkään, vaan haluaisin ihan oikeasti kuulla, onko muissa esikouluissa sitten paljon koulumaisempaa kuin meillä?

Meidän lapsen eskarissa ei ole ollenkaan kirjaa, mutta monisteita tehdään tarvittaessa. Kouluvalmiuksia harjoitellaan kuitenkin monipuolisesti ja mm. kuuntelemista, keskittymistä ja oman vuoron odottamista. Paljon lapset leikkivät, pelaavat ja ovat ulkona, tekevät metsämörriretkiä ja jumppaavat koulun salissa. Meillä on vilpertti jolle on melko haasteellista jo pelkästään paikallaan istuminen, kuunteleminen ja hiljaa oleminen. Syksyllä oli selvästi rankempaa ja iltaisin kiukkusi enemmän, mutta loppusyksystä alkoi helpottaa. Päivät venyvät kokopäivälapsella pitkiksi 8-16.30, joskus 17 asti, mutta poika nauttii ulkona olosta ja liikkumisesta. Ei ole koskaan vastustellut aamulla eskariin menoa, päinvastoin kehuu että hänellä on sitten kiva eskari!



Jossakin jutussa mainittiin että jo viskareilla olisi kovin koulumaista kirjoineen ja kirjainten ja numeroiden opetteluineen. En yhtään ihmettele että lapsi väsyy viimeistään eskarissa jos siihen mennessä on joutunut työskentelemään hyvin koulumaisesti jo pitemmän aikaa.

Meillä eskarilainen viettää päivät yhdessä eka ja tokaluokkalaisten kanssa. Hän menee kyllä innoissaan aamusta eskariin, mutta iltapäivällä kotiin tullessaan on selvästi väsynyt. Sen huomaa hyvin siitä ettei häntä kiinnosta alkaa heti leikkiä pikkuveljen kanssa vaan pikemminkin eskarilainen alkaa heti raivota. Olenkin kylmästi tehnyt koko kevään niin, että eskarista kotiin tuleessa lapsukainen saa olla omassa huoneessaan rauhassa puolisen tuntia. Tämän jälkeen välipalaa ja sitten aletaan vasta puhua yhteisleikeistä. Meillä eskarilaisen koulupäivän pituus on klo 8.30-12.30, mutta tähän täytyy vielä lisätä taksimatkat ja odotustunnit.

Meillä ei myöskään käytetä mitään eskarikirjoja. Jo viime keväänä luokan opettaja ilmoitti ettei aio pitää mitään koulujuttuja eskarilaisille vaan he saavat olla luokassa ja kuunnella eka-tokaluokkalaisten opetusta. Jos ei jaksa kuunnella saa mennä luokan perälle leikkimään tai ottaa pulpetistaan piirrustusvälineet esiin. Eskarilaiset ottavat kuitenkin normaalisti osaa mm. liikuntatunteihin, käsitöihin ja erilaisiin oppitunteihin liittyviin retkiin/opetustapahtumiin.



Meillä väsymys on kuitenkin pahinta loppuviikosta. Toisaalta siihen voi kyllä vaikuttaa eskarilaisen musiikkiharrastus, josta hän ei ole halunnut luopua myöhäisestä ajankohdasta huolimatta. Mutta eipä meidän perheessä aikuisetkaan ole loppuviikosta kovin pirteitä raskaan viikon jäljiltä... Joten kuinka sitten pieni eskarilainen voisi olla?



Meidän perheessä on muuten lupa mennä huilimaan päivän päätteeksi, jos haluaa. Elikkä ei tarvi nukkua, mutta saa halutessaan mennä omaan sänkyyn " lukemaan" tai vain katselemaan kattolautoja. Tämä on usein ollut hyvä ratkaisu, kun eskarilainen tulee kotiin pyörremyrskyn lailla. Viimeksi kylläkin nukahti sänkyynsä ja otti varttin nokkaunet.

Luokanopettajana olen tehnyt paljon yhteistyötä esikoulujen kanssa. Ekaluokan opettajilla on mm. yhteispalavereja esikouluopettajien kanssa, joiden tarkoituksena on mm. helpottaa oppilaan siirtymävaihetta esikoulusta kouluun. Olen tehnyt myös vierailuja erilaisiin eskariryhmiin niin työssäni kuin opiskeluaikananikin. (erikoistuin koulutuksessani esi- ja alkuopetukseen) Nyt minulla on kaiken tämän lisäksi ollut mahdollisuus seurata myös oman lapseni esikouluelämää.



Joku kyselikin miten erilaisia esikoulut sitten voivat olla, kun oma lapsi ei ole ollenkaan väsynyt ja haluaisi kotitehtäviä jne.

Vastaan tähän, että HYVIN erilaisia. Erot johtuvat myös kovin, kovin monista eri asioista. Esimerkiksi sillä onko esikoulu päiväkodin vai koulun järjestämää/yhteydessä on jo iso merkitys. Koulun eskari on koulumaisempi. (yllätys, yllätys!) En jaksa tässä nyt eritellä miten nämä kaksi eoavat toisistaan, koska eroja on niin paljon. Sen saa jokainen itse ajatella.



Toinen erittäin vaikuttava tekijä on ryhmä. Esim. ryhmäkoolla on iso merkitys siihen miten paljon lapsi saa päivän aikana tarvitsemaansa aikuisen huomiota. Ryhmässä olevat lapset, heidän erityispiirteensä ja heidän keskinäiset suhteensa vaikuttavat myös asiaan. Jos eskariryhmä on kovin levoton, väsyy rauhallisempikin lapsi menoon pikku hiljaa. Rauhallinen ryhmä taas rauhoittaa vilkkaampaakin viikaria.



Esikoulun opettajilla on myös hyvin erilaisia tavoitteita ja käytäntöjä sekä tapoja toimia. Toisella painopiste on nimenomaan aakkosten oppimisessa ja jopa paineita siitä kuinka moni oppii lukemaan. Kun taas toinen panostaa sosiaaliseen kasvatukseen, ulkoiluun ja leikkiin.



Lapset ovat myös hyvin erilaisia sietämään ja jaksamaan erilaisia asioita. On kiva kuulla, että jollakin lapsi tulee virkeänä ja iloisena eskarista. Kaikilla se ei kuitenkaan ole niin ja siksi tämä keskustelu kaiketi aloitettiinkin. Toivottiin vertaistukea. :)



Pakko mainita, että kyllä minun tyttönikin kotitehtäviä toivoisi. Olen käsittänyt että enemmän häntä väsyttää tuon ryhmän rasittavuus kuin itse eskaritehtävät siellä. " Preppaamista" arvostelin siksi, että tiedän monien eskariopettajien harjoituttavan kielellisiä tai matemaattisia tehtäviä sos.taitojen opettelun kustannuksella. Tehdään koulutehtäviä hampaat irvessä vaikka toiset eivät jaksa vielä pulpeteissaan pysyä. Saatikka että osattaisiin odottaa vuoroa, seistä jonossa, käyttäytyä ystävällisesti...jne. (tällä en tarkoita tyttäreni esikouluopettajaa)



Minun on aika hankala määritellä mitä itse eniten toivoisin oman lapseni eskarivuodelta... Varmaan lähinnä niiden sosiaalisten taitojen oppimista ja sitä että osaa olla ryhmässä ja ottaa toiset huomioon. Lukemaan tyttömme on jo oppinut ja matemaattiset valmiudet ovat hyvät. Luokanopettajana ole aina eniten huolissani niistä lapsista, joilla käytöstavat ja muiden huomioiminen ovat hukassa. Ihan sama osataanko lukea tai laskea, koska ne kyllä opitaan koulussa.

meillä on samaa väsymystä ilmassa. Syksy meni tytön kanssa niin, että yhtään kertaa ei jäänyt väliin kuin pakosta (sairauden takia). Hän oli aivan innoissaan (kotihoitoinen lapsi, tähän asti ollut vain kerhossa pari kolme kertaa viikossa).



Nyt joulun jälkeen tyttö on ollut varsin haluton menemään eskariin. Hänellä on siellä useita hyviä kavereita (ollut mm. yökylässä yhdellä) että seurasta ei johdu. Ryhmä on hyvä (opettaja on kehunut, että ovat todella hyvä porukka ja helppo opettaa, huomattavasti helpompi kuin hänen edellisvuoden eskariryhmänsä).



Mutta tyttö on vaan tosi väsynyt!

Eskari on koulun yhteydessä eli on tosiaan erittäin koulumaista. On oppitunnit (maanantaisin äidinkielipäivä, tiistaisin liikuntapäivä, keskiviikkoisin matematiikkapäivä, torstaisin en muista ja perjantaisin vapaan leikin päivä) ja on välitunnit. Kouluaika on 8.15-12 ja sen jälkeen haen tytön kotiin iltapaiviksi.



Mutta siis siellä on vain se perjantai vapaan leikin päivä. He syövät koulun ruokalassa ja kaikki koulun jutut koskevat myös eskareita (vanhempainillat, koulun juhlat, joulumyyjäiset, ym.). Eskari selvästi rasittaa lastani aika paljon.



Ja tyttö on erittäin toiminnallinen lapsi, on aina ollut. Ei siis ole ollenkaan rauhallista ja lepäilevää tyyppiä tämä lapsi.



Että kyllä se eskari voi väsyttää ihan ilman mitään erityistä syytä. Olen antanut tytön sitten jäädä kotiin aamuisin, jos haluaa. Olen kuitenkin vielä tämän kevään kotona nuorempien sisarusten kanssa. Syksyllä on sitten ekaluokka ja sieltä ei voi enää jäädä pois, jos ei vaan huvita mennä. Nauttikoon tyttö vielä vapaudesta, kun voi. :)

Poika käy eskaria kyläkoulussa maalla. Alaluokassa on 15 oppilasta, joista suurin osa on poikia. Eskarit, ykköset ja kakkoset. Pieni, vilkas ryhmä, mutta tottelevainen.



Poikani herää jo seitsemältä ja syö aamupalan. Hän lähtee kotoa ma-pe 7.25 ja menee koulukyydissä hoitopaikkaan iltapäiväksi, jossa pikkusiskokin on.(perhepäivähoito) Lapset ovat kotona vanhemman kanssa joka toinen viikko kahdelta ja joka toinen viikko vasta kuudelta.



Silti ei väsytä. Poika lähtee iloisena kouluun. Koulussa on hyvin kodikas tunnelma, niinkuin pienissä kouluissa saattaa olla. Oma keittäjä laittaa erittäin hyvää lähi- ja jopa luomuruokaa viidellekymmenelle hengelle. Eskarilaiset ovat saaneet olla mukana leipomassa sämpylöitä. Poika pyytää, että laittaisin sellaisia ruokia kuin keittäjä on tehnyt... (En osaa kaikkia;)



Eskarilaisilla on leikki- ja satutunteja, mutta he osallistuvat aktiivisesti samoillekin tunneille koululaisten kanssa esim. ylli, musiikki, kuvaamataito, käsityöt ja liikunta. Eskareilla on kolme omaa kirjaa. Usein kouluavustaja puuhailee eskareiden kanssa, mutta myös opettaja ohjaa. Koulussa on erityisesti kiinnitetty huomiota hyvien tapojen kasvatukseen.



Poika ei oppinut luistelemaan, kun yritimme opettaa. Hermot meinasi mennä lapselta ja vanhemmiltakin. Pojan mielestä heti olisi pitänyt osata... Kun koulussa alkoi luistelu liikuntatunneilla, niin kohta poika oppi luistelemaan. Toisten lasten esimerkki kai vaikutti niin paljon myös haluun oppia.



Ei ole mitään ainetta vielä tullut, mistä poika ei tykkäisi. Hän oli niin kiinnostunut aakkosista, että oppi lukemaan vuoden vaihteessa ihan itsekseen. Opettajakin oli koulussa onnitellut lukutaidon johdosta.



Olin lomalla ja eskarilainenkin oli poissa koulusta. Vähän vastahakoisesti hän jäi pois muutamaksi päiväksi, koska ei halunnut jäädä jälkeen jossakin tehtävävihkossa;) Läksytkin hän tekee mielellään jo hoitopaikassa. Minun mielestä eskarilaiseni saa vieläkin olla lapsi, vaikka onkin koulumaisessa esikoulussa.



Lapset ovat hyvin yksilöllisiä. Kiusaaminen on sellainen asia, josta kannattaa vielä kysellä lapselta vaivihkaa. Joskus lapsi ei ymmärrä, että jokin asia on kiusaamista, vaikka siitä tulee paha olo. Tarpeeksi unta ja terveellistä ruokaa pitää jokaisen 6-vuotiaan saada. Meillä lapset menevät nukkumaan viimeistään kahdeksalta. Muistan itse samanikäisenä olleeni " huono syömään" ja äiti antoi jotain ravintolisää, kamalanmakuista...

Meillä oli väsymystä havaittavissa ennen joulua ja tammikuussa. Poika ei olisi halunnut tehdä mitään muuta kuin töllöttää telkkaria. Pikkuveli oli ihan virkeä tarhapäivän jälkeen, joten en usko, että kyseessä olisi ollut unen puute tai huono syöminen. En antanut periksi ja vähensin television katselun tuntiin päivässä.

Yht, äkkiä kaikki muuttui ja poika on nyt taas virkeä ja jaksaa lähteä iloisena mihin vain. Kaikille meille tulee joskus niitä väsymys aikoja, josista täytyy vain puskea eteenpäin. Huomasin, että poikaa ihan selvästi mietityttää se, että toissalta on ihanaa itsenäistyä ja lähteä kouluun, mutta toissalta hän kaipaa vielä turvallista täysin vanhempien huomassa olevaa lapsuutta. Ehkä se väsymys oli juuri tällainen kaipuu taaperon huolettomaan elämään.