Ikäero 4 ja puoli vee, kokemuksia?
Moi!
Onko kenelläkään kokemusta tuollaisesta ikäerosta kuin neljä-viisi vuotta. Meillä esikoinen nauttinut siis ainokaisena olosta kokonaiset neljä vuotta ja nyt syyskuulla tulossa perheenlisäystä. Mitähän mahtaa olla odotettavissa? Kerrohan kokemuksesi, jos sellaista aiheeseen liittyen omaat... Kiitos!
Kommentit (2)
kun pikkuveli syntyi viime kesänä. Sai alusta asti pitää vauvaa sylissä ja osallistua hoitamiseen. Alku sujuikin ihanasti mutta 2kk paikkeilla alkoi mustis kausi. Sen hän myös ilmaisi voimakkaasti lähinnä minulle. Vauvan imettäminen oli suurin kynnyskysymys esikoiselle. " Ethän anna tissimaitoa, anna pullomaitoa!" Välillä olin tosi väsynyt ja voimatonkin, kun tuntui ettei äiti riitä molemmille. " Sä et välitä musta enää" -lausahdukset sattui suoraan sydämeen, kun kuitenkin kaikkeni yritin :( Onneksi mies pystyi olemaan esikoisen kanssa ja välillä vauvan, että me voimme tehdä yhdessä jotain. Vähitellen homma alkoi helpottua ja arki luistamaan, kun vauvan syömissessiot lyheni ja hän alkoi kiinnostua ympäristöstä enemmän. Nyt ovat jo pitkän aikaa olleet ihana parivaljakko. Kohta 5 ja 1 vee. Yhteisiä leikkejä on paljon ja molemmille seuraa toisistaan. Ihanaa on ollut se kun esikoista ei ole tarvinnut vahtia. Ei ole koskaan tehnyt vauvalle ilkeyksiä, pukee itse, syö itse. Tuo tuttia ja vaippaa (ei tosin aina huvita) pelleilee vauvalle ja saa makeat naurut aikaan!
Kun vauva sitten oli syntynyt oli poika oikeasti hirveän mustasukkainen. Ei missään nimessä vahingoittaisi vauvaa ja on muutenkin " suojeleva" , mutta todella surullinen ja vihainen kun äidillä ei olekaan enää aikaa esikoiselle. Pojan omien sanojen mukaan äiti ei enää koskaan ole hänen kanssaan. olen myös kuullut sanat " mä vihaan sua" useammin kuin koskaan ennen. Samoin kysymyksen " rakastatko sä mua enää" , vaikka olen hänen kanssaan jutellut asioista ja tietenkin sanonut rakastavani häntä. Mulla on ollut monta kertaa itku silmässä kun en tiedä miten todella onnetonta poikaani lohduttaisin. Vauva on täysimetyksellä eikä huoli pulloa, joten aika vähissä on ne hetket, jolloin voin jättää vauvan isälle ja olla pojan kanssa kahdestaan. Samalla olen kiittänyt onnea, ettei vauvalla ole koliikki tms. vaivoja, vaan illat sujuvat rauhallisesti. Olen pitänyt kiinni jokailtaisesta juttelutuokiosta pojan kanssa hänen mennessään nukkumaan, vaikka nukkumaanmenoa usein häiritseekin vauvan samanaikainen vaatimus tissille pääsystä. Olen yrittänyt , että muutamana iltana viikossa lähdetään pojan kanssa kahdestaan vaikka puolen tunnin-tunnin pyörälenkille tms. Siis ihan kahdestaan ja niistä poika on ollut tosi onnellinen.
Toivon että tilanne ajan myötä helpottaa...
En osaa sanoa miten kannattaa toimia, mutta se on selvää ettei 4-5 vuotiaalle riitä että kerrotaan asioita. Kyllä ne on saatava näkymään konkreettisina tekoina. Mahdollisuuksia ja tapoja niihin tekoihin voi miettiä jo etukäteen.