hiv+ lapsen ja/tai sisarusten adoptio??

Muistanpa, että joku kyseli Interpedian kysymyspalstalla taannoin, mitä erityistarpeita voi joidenkin tiettyjen kohteiden adoptiolapsilla olla. Vastauksessa sanottiin mm. että HIV-positiivisia lapsia ei vapaudu kansainväliseen adoptioon. En muista, oliko tämä maakohtainen tieto, vai päteekö kaikkiin kohteisiin. Ainakin joidenkin maiden erityistarvelistoilla näkyy olevan lapsen synnyttäjä-äidin HIV-positiivisuus, mutta ilmeisesti siis näissä tapauksissa lapsi itse olisi testattu negatiiviseksi. Tuolla Interpedian kysymyspalstalla saa yleensä aika nopeasti jonkinlaisen vastauksen kysymykseensä, tietysti voi myös soittaa heidän (tai Pelan tai Helsingin kaupungin sos.viraston) adoptiovastaaville suoraan ja kysyä HIV-positiivisista lapsista.



Biologisten sisarusten adoptointi on mahdollista joistakin kohdemaista. Ainakin Venäjältä, Kolumbiasta ja kai myös Etiopiasta on tullut sisaruksia Suomeen. Palvelunantajien sivuilla sanotaan, että sisarusadoptioissa odotusaika on joskus pidempi, joskus jopa lyhempi kuin yhden lapsen. Jos on halukas ja saa luvan adoptoida 3 sisarusta kerralla, saattaa sellainen vanhempia odottava sisarusparvi löytyä " nopeastikin" .

Käsittääkseni mitään erityistä estettä hiv+ lapsen adoptioon Suomessa ei ole. Ainakin Filippiinien sn-listassa on kohta, jossa ruksitaan voiko ottaa vastaan hiv+ lapsen. Tietenkään ruksi ei tarkoita automaattisesti sitä että lapsella juuri tämä sairaus tullessaan on, mutta se on mahdollista. Varmaan hiv+ lasten adoptiot ovat hyvin harvinaisia, lastaan kun ei kukaan tietenkään halua menettää kun hänet on kerran saanut. Itse en kyllä tiedä yhtään kuinka hyvin lapsia voidaan hoitaa ja millainen ennuste heillä nykyään on. Olisi mielenkiintoista jos voisit kertoa jotain asiasta?

Kuten aiemmassa viestissä sanottiinkin, ison sisarussarjan adoptio voi käydä nopeastikin (3 lasta tai enemmän) mutta kahden alpsen saaminen on hankalaa ja hidasta (ja monista maista melko mahdotonta), koska moni ottaisi mielellään 2 sisarusta.

Meillä on poika Filippiineiltä ja siksi tiedämme eniten Filippiineistä, sieltä sisaruksia periaatteessa voi adoptoida, mutta Suomeen on tullut vain kaksosia tähän mennessä. Mikäli oikeasti toivoo sisaruksia niin Filippiineillä ikätoiveen pitäisi lapsilla olla melko korkea (luokkaa alle 5-6v), pieniä sisaruksia tulee harvoin adoptioon ja he ovat suosittuja hakijoiden toiveissa, joten pieniä lapsia toivovat saavat yleensä vain yhden lapsen.

Kannattaa tosiaan miettiä adoptiotakin, minusta tuntui upealta aikanaan vaihtaa pistokset adoptio-odotukseen. Stressi helpotti välittömästi (tosin piiitkä adoptio-odotus toi sen myöhemmin takaisin...) eikä ole yhtään kaduttanut tämä valinta. Adoptiovanhemmuus on toki joiltain osin erilaista kuin biovanhemmuus, mutta adoptiolapset tulevat lopulta ihan yhtä rakkaiksi:)

sumutin:

Ummikko täällä pähkii erilaisten vaihtoehtojen kanssa... Meidän perheessä ei ole ennestään lapsia, olemme kohta kaksi vuotta olleet hoidoissa ja alkaa tuntua siltä että adoptio voisi olla paljon, paljon parempi vaihtoehto kuin taas kerran uusi IVF piikittelyineen kaikkineen.

Tietääkö kukaan, annetaanko myös hiv-positiivisia lapsia adoptioon ja onko Suomen käytännöissä jotain esteitä tähän? Sekä minä, että puolisoni työskennellään positiivisten ihmisten kanssa, me ei siis aivan sinisilmäisesti olla ajateltu niitä Afrikan raukkoja hiv-orpoja joille kukaan ei anna kotia vaan suht realistisesti tiedetään mistä olisi kyse (vaikka se tietenkin on aivan eri asia kun oma lapsi on kyseessä).

Toisaalta, mua ainakin hirvittäisi erottaa sisaruksia toisistaan, jos lapsella niitä on. Tiedättekö, onko koko " sisarussarjan" adoptio samalla kertaa mahdollista?

Kovasti avusta ja ohjeista jo etukäteen kiittäen...

Sumis

Niin, tilanne hiv-positiivisen lapsen kanssa Suomessa on tietenkin aivan eri kuin lähtömaassa, jossa varmaankin valtaosa tulee liitännäissairauksiin jossain vaiheessa kuolemaan. Suomessa hiv+ lapsia ei käytännössä synny lainkaan vaikka äiti olisikin positiivinen, sekä äiti että lapsi saavat lääkityksen. Täällä ei käytännössä kukaan positiivinen kuole hivistä johtuviin sairauksiin jollei itse niin " halua" . Tarkoitan että jos pitää huolen lääkityksestään sekä siitä että hampaat on kunnossa ja mahdolliset infektiot hoidetaan välittömästi, mitä todennäköisimmin kuolee johonkin suomalaisista tyyppisairauksista kuten sydän- ja verisuonitaudit tai syöpä.



En tiedä suoraan mikä tilanne lapsella olisi, mikäli hän (kuten todennäköistä on) ei ole mitään hoitoa saanut. Siis, miten pahaa vahinkoa virus on jo ehtinyt tehdä. Parhaassa tapauksessa ei mitään, ja lääkityksen aloittaminenkaan ei välttämättä ole heti edessä vaan tilannetta voidaan seurata.



Minä olen aina toivonut, että meillä olisi kolme lasta, mutta olen huomannut, että suuremmankin määrän kanssa voi tulla toimeen! Eihän 5-6 vuotta vielä ole vanhakaan, ainoa ongelma sitten olisi sen hivin suhteen, joka tuossa vaiheessa on saattanut edetä. Täytyypä pohtia tosiaan vakavasti mitä tehdään. Minä olisin valmis lähtemään prosessiin jo heti, mutta luulempa että toinen osapuoli tarvitsee vielä hieman sulatteluaikaa...

taalla on amerikkalaisen perheen, joka on adoptoimassa HIV+ tyttoa Etiopiasta, webblog.



http://transracial.adoptionblogs.com/?cat=717