rv 5 ja haluis kertoo jo kaikille!!!

Huomenta! Itse tein eilen testin , ja äsken varmistuksen.. Ja plussaa näytti. Mulla kaks lasta täällä tällä hetkellä melskaa, ja tosiaan ehkäisy jätettiin meiltäkin pois n.2kk sitten, että aika nopeaa toimintaa. Mä oon aika lailla pettynyt omaan reaktioon, en hyppinytkään kattoon niinkuin olin kuvitellut; nyt lähinnä on epätietoinen olo.

Okei, sä pyysit vastaavassa tilanteessa olevia kommentoimaan, mut hei, mä kerroin eilen jo parille hyvälle ystävälle ja omalle äidilleni!!! :) Mut onneks olkoon!!!! :) Kyllä mäkin tässä kohta varmaan hyppään riemusta mukaan asiaan, kunhan vaan sulattelen et kävkin näin nopeasti..... :)

eli sinun tapauksessasi varmasti malttaisin mieleni vielä muutaman päivän. Jäisi sitten ikuisiksi ajoiksi muistiin miten tieto vauvasta annettiin joululahjana.



Itse olen kyllä kanssa niin Malttamaton-Margit, että kerroin miltei heti plussan jälkeen asiaa eteenpäin ;) En pystyisi kyllä suurin surminkaan odottamaan minneen np-ultraan asti! Töissä tietystikin kerroin vasta rv12 jälkeen ihan oman itseni takia, mutta muut saivat aika nopeasti tietää :)



Meilläkin kolmas tärppäsi ekasta kierrosta (ekaa lastamme yritimme ½ v ja toista reilun vuoden), joten senkin takia teki mieli kuuluttaa koko maailmalle mikä ihana ihme meitä on kohdannut :)





Mikaela rv30+5

mulla ei tämän raskauden suhteen ole ollut samanlaista hinkua toitottaa kaikille, vähän niin kuin joku sanoi, että on enemmän epätodellinen kuin maailmoja mullistava olo. Kaksi edellistä raskautta oli niin kauan toivottuja ja kaikin keinoin yritettyjä ja tämä kolmas tärppäsi ekasta kierrosta - nyt vaan ihmettelen ja tuntuu, että koko raskaus menee ihan muun tohinan sivussa. Oikeastaan on siitä hiukan huono omatunto, koska tämä on luultavasti mun viimeinen raskaus ja nyt pitäisi " muistaa" tästä ihan kaikki :)



Kertomishaluja lannistaa myös ystävän toissapäiväinen keskenmeno - itsellä on olo, että haluaa varjella itseään kaikelta mahdolliselta. Hiukan neuroottista kai sekin.



anna ja rv 7+0

Itselläni oli myös suuria vaikeuksia pidättäytyä kertomasta, olen avoin ihminen ja juttelen elämästäni ystävilleni yleensäkin. Päätettiin tietty, että kerrotaan sitten vasta rv 12:n jälkeen, mutta heti kuudennella viikolla kerroin hyvälle ystävälleni ja suvulle tuli kerrottua viikolla 9. Ainoat, jotka eivät tiedä vieläkään (rv. 14+) on työkaverit ja pomo, heille aion kertoa vasta tammikuussa.



Mutta kummallinen juttu on se, että kun tietoa on pantannut tarpeeksi pitkään, yhtäkkiä kertominen tuntuukin vaikealta. Jotenkin sitä tottuu siihen, että raskaus on oma, intiimi asia, ja yhtäkkiä se pitäisikin kuuluttaa kaikille.



Mutta joka tapauksessa, onnea odotukseen ja kerro ihmeessä ihmisille, jos siltä tuntuu :)

Heidän kanssaan jakaisin myös keskenmenon jne. Kun kyse on uuden elämän alusta, se on niin suuri asia, että haluan kertoa siitä läheisille. Vaikka odottaisikin riskirajan yli (rv 12), ei se takaa, ettei ongelmia voisi tulla myös myöhemminkin.

Meillä myös kolmas muksu (ja myös luultavasti se viimeinen) tulossa, ja jäin raskaaksi heti kun ehkäisyn jätimme pois. Vähän ensin epäilytti, kun 2 aiempaa yritystä mennyt kesken rv. 8... Sitten oli kuitenkin vaan niin iloinen ja hyvä olo kaikesta, että piti heti rakkaimmille kertoa jo rv. 6 (omat sisarukset, äiti ja lapset). Anopillekin soitin miehen hämmästykseksi. :D



Tietenkin vielä (rv. 10) vähän mietityttää jos päätyy keskenmenoon, mutta eivätköhän ne rakkaimmat osaa silloinkin elää mukana myös suruissa.



Töissä puhutaan asiasta luultavasti sitten, kun pitäisi purnata lomia juuri ennen äippäloman alkua...

Meillä on ap:n kanssa aika lailla sama tilanne. Esikoinen on 2v3kk ja kuopus 10½kk ja tänään pitäis olla rv 5. Ollaan aiemmilla kerroilla maltettu tosi pitkään olla kertomatta kellekkään, mutta nyt on jotenkin tosi vaikeeta pitää suu kiinni. =) Ihmeellistä malttamattomuutta. Miehen äidille tosin kerrottiin kun mennään joulupäivänä sinne ja olis suuresti ihmetellyt miksi en syö sen mua varten tekemiä/ostamia kaloja yms. Mutta kyllä tekis mieli kuuluttaa kaikille. =)



Tipy

koska palatessani töihin hoitovapaalta olin jo rv15+ viikoilla. Pomo tietysti tiesi jo hyvissä ajoin ennen paluutani. Sitten kun aikaa meni, niin aina vain vaikeammaksi tuli kertoa. En tiennyt missä tilanteessa sen kertoisin luontevasti. Tuntui hassulta vain töksäyttää, että mä olen muutes raskaana :) Mutta pikkuhiljaa masu alkoi kasvamaan ja juorut kulkemaan joten sellaista " virallista" kertomista ei sitten tarvinnutkaan.



Mieheni oli kans ihana kun oli niin tohkeissaan raskaudesta, joskus rv5+ sanoi että nyt on jo pakko kertoa äidilleen! Soitti sit ylen ylpeänä että heille on tulossa kuudes lapsenlapsi (kolmas siis meidän puolelta). Anoppi hyppi ilosta :)



Ollaan aina ajateltu, että jos keskenmeno tulisi, niin sitten olisi ainakin paljon tukijoita ympärillä kun sukulaiset ja ystävät tietää raskaudesta jo aikaisin.