Purinaa ja murmutusta...:)rv41+4
Tuntuu että on vaan pakko päästä kitisemään jonnekin eli täällä mamma rv41+4 ja vointi on mitä mainioin ja kaikee mut hermot on ihan riekaleina... Sielunsiskoja?? Kävin just tänään äitipolilla tarkastuksessa eikä ollut merkkejä tasan yhtään että alkais rytistä vielä (kohdunsuu ihan kii, jäljellä sentin verran kaulaa) Skidi alkaa olla jo ihan reilun kokoinen, arvio neljä kiloa, liikkuu tosi reippaasti jne eli ei mitään syytä käynnistykseen mitä en kyllä haluaisikaan. Mut että ottaa pattiin! Raskaana oleminen on ollut tosi kivaa ja helppoa mulle mutta kyllä tämäkin riemu sais jo riittää. Haluais jo siirtyä äidin rooliin, päästä elämään arkea vauvan kanssa ja saada vartalonsa takaisin(ja kaikki sen toiminnot normaaleiksi!!) Eikä tätä kyllä yhtään helpota läheiset jotka soittelee koko ajan puhelin punaisena ja kyselee typeriä ja yrittää antaa vielä typerämpiä neuvoja... Hyväähän ne tarkoittaa joo, mutta jos kuulen vielä sanankin saunomisesta tai että" kyllä se sieltä sitten tulee kun on valmis" niin en vastaa teoistani!!! Ja sitten tää juhlapyhien aikaan saama spekulointi, että olisko jouluvauva? No ei, mutta jos sitten vuoden eka vauva tai Nuutti?? PIRUNKO VÄLIÄ SILLÄ ON???? murh!! Että tosiaan sais tulla jo, aloin meinaan miettiä et jos tää hermojen kiristyminen kuinkakin jatkuu ja v-tuskäyrä nousee niin mitäs synnytyksen jälkeen ku pää on sekaisin kuin haminan kaupunki?!? Ei kiva ajatus...
Mut voimia ja paljon kaikille yliaikaisille, otan osaa!
Kommentit (3)
Itse olin samassa tilanteessa lähes päivälleen 9 kk sitten. En ole IKINÄ ulkoillut niin paljon kuin maaliskuun viimeisinä päivinä, kävellessäni läheistä kukkulaa ylös alas synnytyksen toivossa... Ei mittään.
Ainoa lohtu oli että TIESI vauvan syntyvän viimeistään viikon päästä - oli se parempaa kuin rv 37-38, kun pelkäsi lähteä minnekään " jos vauva syntyykin kauppareissulla" . Joopa joo. Vielä rv 41+4 olin kasassa, menin illalla nukkumaan vauvan potkiessa iloisena(?) sisäelimiä hajalle. Synnytyksestä ollut mitään merkkejä.
Seuraavana aamuna vähän ennen klo 10 tyttö oli syntynyt sektiolla.
Myötätuntoni!
Mulla oli sama tilanne huhtikuussa..La oli kuun puolivälissä ja sen jälkeen varsinkin alkoi sukulaiset soittelee; No joko?Jokos nyt?Entäs nyt? Aargh, alkoi hermot olemaan tosiaankin tiukilla..Viimeiseen asti toivottiin että alkais itsestään syntyä, painoarvio meilläkin yli 4kg, mut ei, käynnistykseen mentiin ja lopulta, pitkällisen ja piinaavan odottelun jälkeen sai vauva-arki alkaa meilläkin, rv:t oli 41+6.
Että ymmärrän kyllä, että hermot on kireellä, eikä varmaan helpota yhtään sanonta, että eihän meistä oo kukaan sinne masuunkaan jäänyt! Tsemppiä kovasti odotteluun ja itse koitokseenkin:)
Omasta kokemuksesta tiedän että ne viimeiset päivät on tooooooooosi tylsiä odottaa! Ei millään jaksaisi. Mulla oli kans eräänä neuvola aamuna paikat kiinni ja annettiin uutta aikaa että ei kai se vielä tule kommentilla. No, seuraavana aamuna oli lapsi sylissä että älä huoli tuosta kiinni olemisesta ja kaulasta. saattaa silti milloin hyvänsä syntyä!
=)