Miten saan miehen mukaan odotukseen?

Anna rauhassa aikaa sopeutua asiaan. Hän kyllä varmasti miettii asioita itsekseen paljonkin, vaikka ei ehkä puhu sinulle tai " hössötä" hankintojen tai muun kanssa.



Voittehan yhdessä keskustella esim. miltä kuvittelette vauvan näyttävän syntyessään ja kasvaessaan. Nimipohdintoja olette ehkä jo tehneet?



Joskus voit sanoa, että nyt vauva potkii haluatko kokeilla? (ja paljon on sellaista liikettä joka ei tosiaan yhtään tunnu mahan päälle!) Mutta älä pakota tai vänkää, se todennäköisesti vain karkottaa miehen pois ja ahdistaa.



Loppuraskaudesta vauvan kääntyilyt ja liikkeet alkaa sitten näkyä jo mahan päälle hyvin, joten varmaan siinä vaiheessa voi näitä kokeilla tarpeekseen.

kun ei se odotus ole konkreettista millään tavalla.



vinkki: ota se mukaan ultraäänitutkimukseen. minun mieheni ei välittänyt koko tulevasta vauvasta, ennen kuin näki sen ultraäänikuvan monitorissa. sen jälkeen muuttui ääni kellossa.

Meillä mies ei tajunnut vielä noista potkuistakaan vatsan päällä että vauva on tulossa. Kyllähän se kätensä siihen päälle laittaa, mutta ei siinä sellasta tunnetta oo mikä esim. itellä on. Eilen käytiin ostamassa lastenvaunut niin johan mieskin hokas et jotain tapahtuu. Meni aika shokkiin eka, mut ny kiikuttelee noit kärryi edes takas täällä sisällä ja on enemmän innoissaan niistä kun minä. Tais miehelle olla hyvä joululahja ennakkoon, kun pääseee leikkimään;) Eli sille siis noi konkreettiset tavarat oli sellanen asia jonka avulla pääs vauvan odotukseen mukaan:) Joillain miehillä se taitaa olla vasta synnytys mikä asian tekee konkreettiseksi.



Terkuin Butterfly

Meillä kyllä mies laittaa kiltisti käden vatsan päälle, jos pyydän. Valitettavasti se olen minä joka vain tuntee ne vauvan potkut/nyrkin iskut käsi vatsalla... Miehen kämmen ei niitä liikkeitä sitten millään erota, ei vaikka vatsani kuinka hyppysi =)

Itse otin miehen mukaan ekaan ultraan, vaikka ei olisi sinne millään halunnut tulla. Varasin ajan jopa yksityiseltä puolelta ilta myöhälle ettei hänellä ole mitään työesteitä ja valitin sitten iltapäivästä niin kovaa pääkipua etten muka voinut auton rattiin lähteä... Kotimatkalla mies sitten totesi, että oli mahtavaa nähdä vauva siellä ruudulla ja kysyi vielä onko niitä ultria enemmänkin =)

Meillä vauvan tulo lopulta muuttui miehellä todella konkreettiseksi, kun piti auto vaihtaa tilavampaan. Siihen hänkin jo osasi paneutua oikein kunnolla.

Nyt eilen havahtui, että pitäisi jostain saada pakettiauto lainaan yhdeksi päiväksi, jotta voitaisiin hakea lipasto vauvan vaatteille ja pinnasänky.

Kysyin myös häneltä mielipidettä haluaako, että otamme äitiyspakkauksen vai rahan. Meillä on nimittäin vauvan vaatteita jo kaapissa iso pino ja lisää on tulossa sukulaisilta. Mies totesi, että päätä sinä, kun tiedät niistä jutuista enemmän. En kuitenkaan antanut periksi ja tänä aamuna sain sitten vastauksen aamukahvilla, että " sopisko, jos otetaan se pakkaus. Olis niin kiva katsoa, mitä siellä on."



Miehet nyt vain ovat hitaita näissä asioissa. Oma appiukkonikin on vasta nyt todella käsittänyt, että tiedossa on lisää lapsenlapsia. Hän havahtui asiaan siinä vaiheessa, kun anoppi alkoi etsiä vanhoja äitiysvaatteitaan minulle lainaan ja isompaa talvitakkia vatsani peitteeksi, etten vain palellu. =)



Joten miehet nyt vain syttyvät vähän hitaammin kuin naiset näissä asioissa.

Meilläkin käytiin aluksi jopa itkukeskusteluja aiheesta. Syytin miestä, että hän ei ole yhtään innoissaan plussasta. Ymmärsin kyllä myöhemmin, että hän ei vaan uskaltanut innostua liikaa alkuraskauden aikana, koska lähipiirissä on ikäviä kokemuksia alun vaikeuksista.



Hän ei ole tunteita ilmaisevaa tyyppiä, joten kyyneleitä ja vuodatuksia en odottanutkaan, mutta huomasin, että heti plussan jälkeen hänellä alkoi todella vilkas kodinremontoimiskausi, hän jopa teki sellaisia asioita, mitä ei ole koskaan aiemmin edes kokeillut. Päättelin, että tuon on oltava pesänrakennusta.



Nyt sitten teen niin, että en tuputa asiaa liikaa, vaan otan aina välillä puheeksi meidän vauvan ja luon hänelle mielikuvia siitä, millaista se sitten on, kun vauva syntyy ja minkälainen hän nyt on masussa. Pikkuhiljaa hän pääsee mukaan tähän juttuun. Samanlaisia viileitä reaktioita sain häneltä, kun järjestelin meidän häitä, mutta loppujen lopuksi nautimme ko. tapahtumasta yhtä paljon.



Anna siis aikaa ja hellyyttä miehellesi, vauva on niin iso asia elämässä.

...samoin kuulemma vauva-aika. Vasta sit kun lapsi alkaa olla leikki-iässä, ymmärtää puhetta jne niin mies kiinnostuu viettämään aikaa hänen kanssaan. Sitä ennen se on lähinnä " äidin juttu" .



Jos miehesi on muuten kaikin puolin hyvä mies niin anna hänelle aikaa ja anna anteeksi vaikkei ikinä innostuisikaan raskaudestasi niin paljon kun sinä itse! Ei voi toista muuttaa, parasta on olla itse murehtimatta turhasta. Pääsee helpommalla. Sen on tässä oppinut kun meillä on kolmas syntymässä lähiviikkoina.

Meillä mies on vähitellen tullut mukaan odotukseen, mutta selvästi hitaammin ja varovaisemmin kuin minä. Luulen, että hän on paljonkin asioita itse pohtinut, mutta se ei ole näyttäytynyt samanlaisena hössötyksenä ja tunteiluna kuin minulla. Aluksi se näkyi lähinnä kauppakassien kantamisena sun muuna minun huomioimisena. Kun joskus kysyin, eikö hän ole innoissaan, hän sanoi, että olisi kiva jutella toisten isien kanssa kokemuksista, mutta kun lähipiirissä ei oikein ole.



Omin juttu miehelle on ehdottomasti olleet ' teknisten laitteiden' kuten rattaiden ja itkuhälyttimen valinta. Liikkeistä on innostunut nyt kun ne jo varsin selvästi tuntuvat, mutta aluksi kyllästyi, kun ei tuntenut niitä vatsan päältä vaikka minä tunsinkin ne itse sisällä. Kun olen pessyt sukulaisilta saamia vaatteita, niin on mies jopa liikuttuneena todennut, että onpa ne pieniä. Nämä jutut on tulleet nyt ihan muutaman viime viikon aikana, rv:t nyt 26. Kannattaa kysyä mieheltä, haluaisiko hän ottaa vastuulleen esimerkiksi itkuhälyttimen valinnan. Ja kannattaa olla itse tarkkana, ettei sitten puutu asiaan, vaan antaa miehen todella tehdä valinnan. Mulla ainakin on helposti tapana sitten, kun mies jostain innostuu, niin lannistaa hänet kommentoimalla, että ei sitä noin kannata tehdä..

Hän kiltisti ekaa odottaessani kokeili vatsaani ja tosiasiahan on että ulkopuoleinen tuntee liikkeet vasta kun vatsa alkaa liikkua ihan silminnähden. Mieheni oikeastaan pääsi kiintyi vauvaan vasta hänen synnyttyään. Synnytys oli yhdistävä tekijä. Ultraan mukaan ottaminen myös.



Nyt kun odotan neljättä, niin en edes jaksa kaikista raskausasioista miehelleni jauhaa...odotetaan taas että vauva syntyy.



Ymmärrystä putkiaivomiehiämme kohtaan :)



Porkkana

sanoi joku ' viisas' .



Meillä mies on näin jälkikäteen myöntänyt olleensa aika pihalla vielä ekan vuoden aikanakin. Nyt taaperon kanssa hän on ihana isä.



Ekan kanssa surin tuota samaa kuin ap. Nyt jotenkin tajuan että raskaus ei aukea kenellekään joka ei ole ollut raskaana. Tuntuuhan se itsestä oudolta kun raskaana olo on niin kokonaisvaltaista.

Kyllä se siitä, antakaa miehille aikaa.

Sekin jo helpottaa, etten ole ainoa, joka tuntee näin. Ja taitaa tässä olla meikäläisellä vähän ylireagointiakin mukana, kun on itsellä niin tunteet pinnassa ja ajatukset koko ajan vauvassa.



Sen vinkin aion ainakin ehdottomasti toteuttaa, että mies saa hoitaa alusta loppuun jotkut tekniset hankinnat. (Ja sitten mun pitää vain yrittää pitää suuni kiinni...) Vakuutukset valitseminen voisi myös sopia hyvin miehen tehtäväksi.



Ultriin aion myös jatkossakin ottaa miehen mukaan. Ja onhan tuo niissä ollutkin, mutta sanoo, ettei silti oikein tahdo ymmärtää, että se pikkuinen siellä kuvaruudussa on tosiaan mun mahassa. Eikä miestä voi oikein moittiakaan - kesti siinä itsellänikin aikansa.



rouvapupu

Muistan kun itse en ollut vielä raskaana ja lasten saaminen oli vielä jossakin kaukana tulevaisuudessa häämöttävä asia, ärsyyntyneeni raskaana olevista naisista jotka touhottivat suurista rinnoistaan ja liitoskivuistaan....

Ajattelin joskus että miksi niiden pitää olla viemässä tilaa suurine mahoineen ja vaatimassa jotenkin erityis kohtelua....

Vauvan vaunuja ylpeänä työntävät äidit tuntuiva vievän kadulla liian suuren tilan, eivätkä ne väistäneet jos niistä yritti ohitse päästä!

:)

Pienet vauvatkin ärsytti julkisissa kulkuvälineissä jos ne alkoivat itkemään :)

niin tarkoitin että piti vaan todeta että ei ne aina pelkästään miehet ole ymmärtämättä millasta raskaana olo on. Kyllä naisillekin jotka eivät itse ole vielä synnyttäneet, on joskus vaikeaa ymmärtää raskaana olemista.

Raskaustestin tehtyäni olimme molemmat innoissamme. Tämän jälkeen minusta tuntui, että olin aika lailla yksin raskauden kanssa, kun ei heti alkuun kerrottu edes kenellekään tulevasta vauvasta.

Ekan ultran jälkeen mies on ollut innostuneempi asiasta, silitellyt ja suukotellut vatsaani, höpötellyt sille ja ihaillut kasvaava mahaani. Tosin Vau-kirjan isälle osioon ei ole vielä perehtynyt.

Raskaustestin tehtyäni olimme molemmat innoissamme. Tämän jälkeen minusta tuntui, että olin aika lailla yksin raskauden kanssa, kun ei heti alkuun kerrottu edes kenellekään tulevasta vauvasta.

Ekan ultran jälkeen mies on ollut innostuneempi asiasta, silitellyt ja suukotellut vatsaani, höpötellyt sille ja ihaillut kasvaava mahaani. Tosin Vau-kirjan isälle osioon ei ole vielä perehtynyt.

mies ei meilläkään ollut raskausaikana vauvasta mitenkään erityisen kiinnostunut. Kävi kyllä ultrissa ja kuunteli, kun aiheesta kerroin, mutta ei esim. kysellyt oikeastaan mitään itse. Mutta tuo " miehen isyys alkaa kun vauva syntyy" piti meillä täysin paikkansa, oli miehen omien sanojen mukaan rakkautta ensi silmäyksellä. Ja on ollut aivan loistava isä alusta saakka (lapsi kohta 3). Nyt toisen raskauden aikana sanoi itsekin, että ei hän vaan oikein osaa olla niin innostunut, koska asia ei ole hänelle niin konkreettinen. Mutta molemmat tiedämme, että tilanne on aivan toinen synnytyksen jälkeen!! Eli ei kannata huolestua..

...joiden miehet jopa puhuvat vauvalle masuun!



Nyt toinen (ja viimeinen?) raskaus menossa rv40+0 (!) ja vasta tällä viimeisellä viikolla mies on oma-alotteisesti useammin kuin ehkä kerta/vko koskenut mahaan! Silitteli ja jopa sanoi, että tätähän saattaa tulla ikävä, kun tätä ei enää ole. Mun mielestä se oli todella ihanasti sanottu mieheltäni, joka ei ole varmaan ikinä vauvalle puhunut... Esikoista kyllä kehottaa sanomaan vauvalle hyvää yötä ja antamaan halin sekä äitille että vauvalle (eri korkeuksille siis ;).



Kun moitein tässäkin raskaudessa ettei ikinä koske oma-aloitteisesti mahaani, mies sanoi ettei hän uskalla, ettei minusta tunnu pahalta! Yleensä en siis pidä että mahaa silitetään... Miten voisinkaan olettaa että mies kertomatta tajuaa itse että nyt siihen sitten saa ja pitää koskea! :D Tuon jälkeen on ottanut enemmän kontaktia.



Voin myös sanoa, että kyllä se vauva on miehelle syntymän jälkeen silti hieno juttu ja itku oli miehelläkin silmässä esikoisen synnyttyä, vaikkei raskausaikana kovasti kontaktia otakaan. Ja voi sitä ylpeää ilmettä muutamissa ekoissa kuvissa miehen kasvoilla kun on oma lapsi sylisssä!



Toinen johon osallistumisen (välillä ;) ymmärrän vaikeaksi, on vauvan vaatteiden kommentoiminen ja ihailu. Toki mun mielestä niitä mun ihania hankintoja pitäis ihastella ja puhutella, mutta ehkäpä se ei miehen mielessä ole päällimmäinen asia. Joskus sitä on vaan niin vaikea tajuta ettei ne suloiset vaatteet ehkä kauheesti kuitenkaan miestä kiinnosta. Vaunut ei kyllä varmasti narise, siitä mies pitää huolen. :)



Onnellista odotusta kaikille!

millainen isä tuosta miehestä sitten tuleekaan. Uskon kyllä, että ihan loistava, vaikka nyt onkin vielä vähän pihalla. Ja ehkä sekin, että se turhautui ja vähän suutahti, kun ei tuntenut vauvan liikkeitä kertoo, että olisi halunnut ne tuntea ja että itseäänkin ärsyttää kun tuntee jäävänsä ulkopuoliseksi.



rouvapupu