Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Raskaana ja pinna toooosi kirealla

14.11.2007 |

Moi,



kohtalotovereita taalla etsiskelen...eli onko muita jotka ovat huomanneet, etta ovat tosi pahalla tuulella raskaana ollessaan? Ja etta pinna on tosi lyhyt? Taalla yksi. Koko raskauden ajan on tuntunut, etta kaikki ottaa paasta, vaikka mikaan ei periaatteessa ole vialla. Ja vaikka kuinka yrittaisi, niin pahaa tuulta ei saa karistettua pois. Tiedan etta raskaudesta pitaisi olla onnellinen ja olenkin, mutta silti kiukuttaa. :(



Itse olen nyt 23 viikolla raskaana ja karttyisyys on ollut kuviossa ihan alusta asti. Pahantuulisuus harmittaa itseakin, kun tavallaan sen tiedostaa, muttei oikein saa sille mitaan vaikka yrittaisi. En tunne itseani mitenkaan masentuneeksi, mutta olen vaan huonolla tuulella!!



Tasta karsivat tietysti kaikista eniten mies ja meidan 2v esikoinen. Iltaisin kun lapsi on mennyt nukkumaan, harmittelen sita miten tuli taas paivan aikana arjyttya lapselle (ok, meilla on myos uhmaika menossa ja kaikki on yhta suurta EI:ta myos lapsen puolelta).



Totta kai nykyinen elamantilannekin vaikuttaa: esikoinen uhmaiassa, talo taydellisen remontin alla, koiranpentu hoidettavana, mies tekee 12h paivaa ja omat (tosin osa-aika)tyot viela siihen paalle. Omaa aikaa ei ole, kun ei ole sukuilaisia lahella auttamassa esikoisen hoidossa (asutaan ulkomailla).



Silti myos mieheni on huomannut, etta olen jatkuvasti tosi huonolla tuulella. Joten please please sanokaa, etta tama on raskaushormooneista johtuvaa ja tilanne tasaantuu vauvan synnyttya. Esikoista odottaessa tallaista karttyisyytta en huomannut. Esikoinen on poika ja nyt odotetaan ultran mukaan tyttoa, joten ehka ne naishormoonit siella saa aikaan aidin kiukkuisuuden? ;)



T: Kokemuksista kiitollinen kiukkuinen Bluemountain :)

Kommentit (9)

Vierailija
1/9 |
14.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Johtunee siitä kun raskaus vie voimat ja silti pitäisi arkea pyörittää. Itse olen vielä pahoinvoinnin kourissa ja väsyttääkin niin vietävästi. Esikoinen on 1,5-vuotias ja vaatii täydellistä huomiota.



Menetän melko helposti malttini jos esikoinen inisee eikä mies reagoi. Väsymys ajaa tähän. On niitä hyviäkin päiviä. Nyt olen sairaslomalla oksentelun takia, joten ihan hyvin on mennyt. Kun töissä tarvii käydä, niin väsymys on ihan kauheeta. Silloin pinna on tosi lyhyt.



Kyllähän tuo siun tilanne on jo semmoinen, mikä hermostuttaa. Raskaana ollessa on kuitenkin hieman rajoittuneempi eikä jaksa / pysty tekemään kaikkea. Se varmasti suututtaa.



Tytteli-83 rv 11+2

Vierailija
2/9 |
14.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

olen ihan hirveällä tuulella raskaana ollessani. Mulla vaan pinna lyhenee tosi lyhyeksi ja aivan syyttä suotta olen monesti huutanut niin miehelle kuin lapsillekkin. Meillä on myös aika samanlainen tilanne kuin teillä. Keittiö totaalisen remontin vallassa joka paikka sekaisin sen takia ja 4 vanhempaa lasta hoidettavana ja niiden menot muistettavana sekä 3 kissaa ja mies yrittäjä joten ei hirveitä kotona majaile....

Nyt tässä viidennessä raskaudessa olen osannut jo itseäni hillitä kun heti kun kiukku tulee muistutan että se johtuu vain tästä olo tilasta eikä välttämättä lapsista. Toki meuhkaan monesti ihan asiasta mutta toisinaan raivo lyö ihan yli....

Äitini sanoi kerran että silloin ku minä olen raskaana niin on parempi pitää kiinni omasta hengestään ja olla sanomatta mitään :o/ kun pelkkä hyvän huomenen toivottaminen saa aikaan sen että minä räjähdän...

ne on nämä iki ihanat hormonit sanoi neuvolan täti maanantaina....



Niiloakseli rv 23+2

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/9 |
14.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jo aamusta alkaa pahaolo ja kiukutus. Ihan käy lapsia sääliksi kun en pysty olla niille nalkuttamatta niiden sotkemisesta ja muusta. En vain pysty olemaan sanomatta lattialle jätetyistä ulkovaatteista, siivoamattomista välipalan jäljistä... huoh.. lista on loputon.

Kai ne on tosiaan ne hormoonit jotka tämän saa aikaan. Muulloin sitä pystyy katsomaan välillä läpi sormien sotkuja, mutta näin raskausaikana ne ottaa niiiin päähän.

Olen päättänyt viimeksi tänään, hillitä itseni paremmin. Saas nähdä kuinka onnistuu..



Olsku rv28+

Vierailija
4/9 |
14.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä miehen kanssa takana kaks varmaankin pahinta riitaa koko 12 vuoden yhdessä olon aikana. Ovat kyllä olleet ylivetoja ja kaikenlisäksi molemmat viimeisen kahden vkon aikana. Toisaalta olen ollut tosi väsynyt jo pelkästään pahoinvoinnin ja oman ja lasten sairastelujen. Sitä on välillä kiukkunen omaan saamattomuutensa ja mulla ainakin aamulähdöt töihin ja lasten vetkuttelu ovat sellainen yhdistelmä, että...



Luotan ;) siihen, että hormonimyrskyt nämä aiheuttaa... Toisaalta jo pesänrakennusvietti kehissä ja toisaalta ei jaksais yhtään laitella tavaroita paikoilleen....



PAhnu

Vierailija
5/9 |
14.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

...on ollut pinna toosi kireällä. Tuossa viikon 20 kieppeillä pahantuulisuus alkoi helpottaa, sitä ennen olin kuin mielipuoli, raivostuin joka asiasta aivan silmittömästi, säälin muita perheenjäseniä, en sietänyt yhtään mitään, kun aloin raivota. Nyt tosiaan nelisen viikkoa olo on ollut " normaali" . Aiemmin puhuin jo neuvolassa ärtymyksestäni, aloin itsekin jo " pelätä" itseäni, raivon puuskat oli niin älyttömiä. Ystävälläni raivoilua kesti koko odotusajan, siinä oli muu perhe tosi kovilla.

Onnellista odotusta kiukkuisuudesta huolimatta...:)

Vierailija
6/9 |
14.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla ei tosin ole jokapäiväistä mutta ainakin päivä-3 päivää viikosta menee mun kiukkuillessa ja ollessa tosi raivo jostain ihan mitättömän tyhjästä asiasta. Ihan itekin välillä säikähdän itteeni.

Hormonit hormonit...





a_j 10+6

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/9 |
15.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla on myös heti alusta asti ollut kireyttä ja pinna on tosi lyhyt. En nyt suoranaisesti mikään raivotar ole, mutta kyllä tulee herkemmin tiuskittua ja äkistyä ja olo on usein tosi v*ttuuntunut. Koirallakin on nykyään melkein armeijakuri kun en jaksa sietää minkäänlaista hillumista. Onneksi ei ole vanhempia lapsia, repeäisin varmaan totaalisesti;)

Vierailija
8/9 |
15.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

..mietin jo ihan oikeasti että pitäisikö hakeutua hoitoon kun hihat palaa joka asiasta.;) Mies parka ja eskarilainen ovat välillä helisemässä kiukkukohtausteni vuoksi. ja kuten jo aiemmin todettua, niille ei kerta kaikkiaan voi mitään! yritän ajatella asioita positiivisesti ja hillitä itseni, mutta villakoirat lattialla tai kadonneet sukat saavat minut itkuraivarin partaalle.. ei oo helppoa!



hormonihirviö-Annie 12+4

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/9 |
15.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla on raivokohtaukset kohdistuneet enimmäkseen työpaikkaan, mikä on toisaalta hyvä, kun ei tarvitse ukkoa kiusata, mutta toisaalta huono, kun sitä uraa on vähän vaikeaa rakentaa, kun on niin hemmetin raivona koko ajan ;)



Ei auta mikään ja v-käyrä on ihan uskomattoman pitkäkestoinen, vaikka yleensä olen hyvin lyhytvihainen. Täytyy vaan yrittää hillitä itseään...