Synnytyksen jälkeinen iskias?!? Kokemuksia?
Heipparallaa! Synnytyksen jälkeen tulleista migreenikohtauksista selvittyäni alkoi vaivaamaan jo otsikossa mainittu issias.
Jo raskauden aikana alkoivat jalat ja kädet puutuilemaan, ja sitten reilu kuukausi synnytyksen jälkeen alkoi tuo issiasvaiva molemmissa jaloissa. Puutuminen on loppunut, mutta nyt pakottaa koko takalistoa, alaselkää ja lantiota, ja jomotus/kolotus heijastuu koko jalkaan. Toinen lonkka on eri korkeudella kuin toinen ja se vääntää selkärankaakin vähän kieroon. En tiedä johtuvatko oireet sitten tästä. Välillä jalkoja kihelmöikin. Hartiat ja niskat ovat kipeät ja jumissa, kipu säteilee välillä myös oikeaan käteen.
Olen käynyt fysiatrilla, kiropraktikolla ja hierojalla, mutta mikään ei auta. Fysiatri totesi ainoastaan löysät nivelet ja pahan notkoselän. Kiropraktikko lievän skolioosin ja vinon lantion. Ja hieroja puolestaan lantion vinouman sekä erittäin kireät lihakset.
Onko muilla tullut synnytyksen jälkeen tällaisia oireita? Niin, ja synnytys oli tosi, tosi vaikea. Tyttäremme syntyi väärässä tarjonnassa ja revästiin lopuksi imukupilla maailmaan, kun en enää jaksanut ponnistaa tarpeeksi.
Olen jo ihan paniikissa näistä tuntemuksista, että mikä minua vaivaa? Pelkään erilaisia, vakavia neurologisia sairauksia, kun tuntemukset jaloissa ja lantionseudulla eivät helpota.
-Villiina-
Kommentit (3)
Kaksi synnytystä takana. Synnytyksien väli oli n. 1v9kk ja viimeisemmästä synnytyksestä n. 1v.
Ensimmäinen raskaus meni oikeastaan ilman suurempia vaivoja. Normaalia kolotusta siellä täällä, mutta ihan normaalia liikkumista pystyin tekemään loppuun asti. Synnytys meni hyvin - kesto 14 h ja vain 3 tikkiä spontaaniin repeämään - ja kätilö kehui pvä synnytyksen jälkeen paikkoja tarkastaessaan, että hyvin palautuu - lihaskunto ikäistäni (silloin kai 29v) keskimääräistä parempi. Vasta pari päivää synnytyksestä huomasin, että takapuoli on kipeä. Ajattelin heti häntäluuta, mutta vasta toisen odotuksen alkupuolella tajusin, että nehän olivatkin istumaluut, jotka vihottelivat. Pahin aika oli n. 3 vkoa synnytyksestä, mutta koko sen vuoden ajan, joka raskauksilla oli väliä, minulla oli liitoskipuja nivusissa.
Alkoi toinen raskaus ja liitoskipuja oli heti nivusissa - mutta vain rasituksessa ja siedettäviä. Rv 10-16 oli alaselkä ihan sökönä ja laitoin kaikissa mahdollisissa tilanteissa miehen nostelemaan esikoista. Sitten helpotti ja pystyin jota kuinkin normaaliin. Ihan viimeisillä viikoilla selkäsärky palasi. Käsien puutumista oli hieman molemmissa raskauksissa.
Synnytys meni taas kuin oppikirjasta, n. 6h ja 5 tikkiä. Tällä kertaa ei alapää ollut ollenkaan kipeä ja tunsin olevani elämäni kunnossa. Kunnes muutama viikkoa synnytyksestä huomasin alaselkäkivun (varmaan jokin hormonimyrsky alussa esti tuntemukset). Ajattelin, että nostelen vääräoppisesti ja siksi kipeydyn (esikoisen aikaankin oli selkäsärkyä, kun nyt muistelen). Sängyssä jouduin kääntämään itseäni kyljeltä toiselle käsien avulla, kaikki kumartelu ja nostelu pahensivat kipua... esim. vauvan pinnasänkyyn laskeminen, vaikka sängynpohja olikin korkeimmalla kohdalla.
Yli 7 kk synnytyksestä jokin naksahti alaselässä ja vasta silloin menin fysioterapeutille. Hän sanoi, että luultavasti oli ollut koko ajan jokin nivel pois paikoiltaan ja että minun lantionivelet ovat yliliikkuvat. Tästä alkoi kuntoutuminen - kotijumppaa, vesijumppaa ja joogaa. Alaselän virheasento oli sitten tehnyt virheasennon myös niskaan (pää roikkui etukenossa) ja olkapäät oli jumissa edessä ja ylhäällä. Vartaloa ei saanut kierrettyä oikeastaan ollenkaan.
n. 11 kk synnytyksestä totesin, että olin saanut niskan takaisin kohdilleen ja jatkuvat kivut sieltä hälvenneet.
Alaselkä (=SI-nivel) tulee vielä pitempien ja raskaampien ulkoilujen jälkeen ihan kosketusaraksi. Kaiken kaikkiaan voin nyt paljon paremmin kuin piitkääään aikaan.
Summa summarum, jos olisin myöntänyt olevani niin kipeä kuin oikeasti olin jo aiemmin, olisin nyt paljon paremmassa kunnossa. Ainakin tuon paikaaltaan olleen nivelen olisivat kuulemma pystyneet korjaamaan käsin. Kannattaa pyytää kuvaamaan alaselän. Joo, ja en tiedä, uskallanko, enää raskautua - tai haluaako mies edes enää lisää lapsia, minä kyllä haluaisin vielä yhden.
villiina83:
Puutuminen on loppunut, mutta nyt pakottaa koko takalistoa, alaselkää ja lantiota, ja jomotus/kolotus heijastuu koko jalkaan. Toinen lonkka on eri korkeudella kuin toinen ja se vääntää selkärankaakin vähän kieroon. En tiedä johtuvatko oireet sitten tästä.
Vielä lisäys, että jalkojen puutumista minulla ei ole ollut, mutta oikeassa pakarassa on " tuntemuksia" yhä edelleen seisoessa. Ja minusta syy voi hyvinkin olla tuossa lonkassa tai siihen liittyvissä nivelissä... Lääkäriin ja kuvauksiin! Mars!
Mulla on synnytyksestä kulunut kohta kolme kuukautta. Tuossa kuukausi sitten alkoi pikkasen tulla alaselkäsärkyä, sellaista menkkamaista. Tulee enemmän jos oon ollut jalkojen päällä tai istunut. Särky on tosi lievää ja menee aina ohi. Oon aatellut, että paikat alkaa nyt olla " normaalit" ja kroppa ja lihaksisto totuttelee ennen raskautta olleisiin asentoihin. Iskiastyyppistä vaivaa ei juurikaan oo ollut, ihan pientä tuntemusta joissakin asennoissa selässä, mutta tosi mitätöntä.
Sulla kuulosti vaivat kuitenkin aika pahoilta. Hyvä kun oletkin jo hakenut apua. Tuli vaan mieleeni mieheni sisko, jolla meni selkä tosi pahaksi synnytyksen jälkeen. Jotain oiretta oli ollut aiemminkin, mutta selkäkipu oli kait aikas kova varsinkin istuessa. Puoli vuotta synnytyksestä pääsi selkäleikkaukseen välilevynpullistuman vuoksi. Ja ihan viime hetkellä meni, kun ois kuulemma voinut halvaantua hoitamattomana. Hänelle oltiin jossain hyssytelty kipua ja sanottu, että kuuluu asiaan kun paikat palautuvat synnytyksen jälkeen. Joku oisko TK-lääkäri oli antanut useaan otteeseen jotain puuduttavaa piikkiä selkään, jotta tulisi selän kansas toimeen. Mutta siis kun selkä kuvattiin, niin pääs heti leikkaukseen. Kannattais ehkä vaatia selän kuvaamista.