Vauva 3kk kieltäytyy tissistä... voiko imetyksen lopettaa yhtäkkiä kokonaan?
Tämän asian kanssa ollaan nyt taisteltu siitä asti, kun mulla oli rintatulehdus (vauva oli silloin 7 viikkoa). Silloin maidontulo tyrehtyi melkein viikoksi ja poika tottui pulloon! Siinä samalla sitten alkoi hyljeksiä pikkuhiljaa rintaa vaikka sitä tarjosinkin ahkerasti... Nyt tilanne on se, että rinta kelpaa max 2-3 kertaa päivässä. Rinnasta ei kauheasti tulekaan enää maitoa, täyttyy vasta kunnolla (alkaa koskemaan vähän) noin 5-6 imettämättömän tunnin jälkeen.
Minusta tuntuu tosi inhottavalle, kun yritän tarjota vauvalle rintaa mutta se ei kelpaa! Samalla ajattelen, että kun maito jää rintaan niin tulehdus saattaa uusiutua! =/
Tekisi mieli lopettaa koko imetys, on tämä sellaista taistelua ollut!
Voiko imetyksen lopettaa ns. seinään vai pitäisikö pikkuhiljaa lopetella? En usko, että tällä menolla jatkuu kovin pitkään muutenkaan.. maidontulo hiipuu kokoajan, kun rinta ei kelpaa.
Lisäksi koen ympäristön paineet kovina tässä imetyksessä... jokainen kyselee maidon riittävyydestä ja hymähtelee jos yritän imettää vauvaa muiden läsnäollessa tuloksetta! Miehen vanhemmat esim ovat sitä mieltä, että rintaa PITÄISI imeä... mutta sitten taas toisaalta toitottavat sitä, että pojalle pitäisi jo antaa kiinteitä ja velliä... Edellistä lasta kun imetin 5kk niin anoppi tokaisi lopulla (kun tytölle ei kelvannut kiinteät), että " tissi pois siltä niin kyllä alkaa kelpaamaan!" . =/
Toisaalta haluaisin jatkaa imetystä, mutta stressaannun ja harmistun kun se ei kelpaakaan...
vilmahilja ja pikku-aatu ( synt 29.01.)
Kommentit (19)
...imetyksen tuki ry:stä ? Itse olen laittanut maitolaiturin foorumeihin viestiä kun on ollut kysymyksiä imetyksestä, ja aina on tullut tosi päteviä neuvoja (vastaajat on koulutettu imetysasioihin).
Foorumin osoite on: http://maitolaituri.imetys.fi/
Järjestön kotisivulta löytyy myös paljon tietoa ja neuvoja, osoite on: http://www.imetys.fi
Koskaan en ole ollut mikään imetysfanaatikko, eli olen ajatellut että jos ei onnistu niin ei onnistu ja sillä hyvä. Ehkä tässäkin tilanteessa ympäristön paineet aiheuttavat tämän olon, että " minun pitäisi onnistua" ... tiedä häntä...
Frimmyn tilanne kuulostaa samalta kun meillä...imetän muutaman kerran päivässä onnistuneesti. Poikkeuksena se, että tiedän rinnassa (varsinkin siinä joka ei ollut tulehtunut) olevan maitoa kyllä kun vaan poika sitä huolisi. Tuo kujertelu ja naureskelu on tuttua! =) Poika saattaa imeä hetken ja sitten irrottaa, katsoo äitiin ja nauraa ja sitten taas imee hetken ja kujertelee taas! =D Rinta ei kuitenkaan tyhjene ja jää useinkin sitten valumaan... Onneksi maito tulee kuitenkin ulospäin ettei jää pakkautumaan!
Pitää ottaa rennosti vaan, jos ei onnistu pitemmälle niin eipä voi mitään. =)
vilmahilja ja aatu
Esikoisemme pääsi kotiin n. viiden viikon ikäisenä ja sitä ennen olin saanut imettää vain 1-2 kertaa vuorokaudessa. Tyttö oli tietysti tottunut pulloon, muuten hän ei olisi kotiin päässytkään, ja erityiskorviketta piti lääkärin määräyksestä antaa imetyksen lisäksi. Multa ei koskaan tullut esikoisen aikana maitoa mitenkään tulvimalla. Tyttö oli yhden kuukauden kokonaan äidinmaidolla (välillä 3-4 kk), muuten meni aina erityiskorviketta lisäksi. Kun kiinteät aloitettiin, maidon tarve pikkuisen pieneni. Loppujen lopuksi pystyin imettämään tyttöä 13-kuiseksi.
Mä neuvoisin, että älä välitä sukulaisten mielipiteistä vaan imetä silloin kun se hyvältä tuntuu. Miten vauva ilmaisee, ettei rinta kelpaa? Rintaraivareita voi esiintyä, vaikkei vauva olisi koskaan pullosta syönytkään. Usein imetys on helpompaa, kun vauva on unenpöppörössä. Jos haluat lisätä maidontuotantoa, voisit koettaa pumpata tai lypsää käsin maitoa imetysten välillä.
Osittainenkin imetys on upea juttu! Ja mun mielestäni imetys kaikkine raivareineen yms. oli kuitenkin helpompaa kuin pulloshow. Mutta jos imetys on liian väsyttävää ja aiheuttaa pelkkää mielipahaa, ei sekään ole hyvä.
Älä anna ympäristön paineitten satuttaa sinua:)
Imetys ei ole mikään äitiyden mittari, pulloruokinta ei välttämättä ole " show" !!
Tiedän kyllä tasantarkaan tunteesi. Been there done that.
Itse olen imettänyt noin 2kk, ja lopettanut sen sitten siihen. Pullojen peseminen tms. ei ole koskaan tuntunut työläältä, imetys taas tuntui aina.
Tässäpä siis toisenlainen näkemys asiaan!
Tee ratkaisusi siltä pohjalta, mikä on sinulle sopiva, älä muiden ihmisten sanomisien takia.
Kaikkea hyvää!
Priscilla " the korvikemutsi"
Rintatulehduksia mulla ei ollut, mutta vauva raivosi aina rinnalla, eikä malttanut imeä. Annoin sitten kerran pullosta, ja siihen loppui vauvan raivoamiset, joten päätin lopettaa kokonaan imetyksen, kun vauva oli niin tyytyväinen pitkiä aikoja vuorokaudesta, mitä ei imetyksen aikana tapahtunut.
Niin, siitä, mitä rinnoille tapahtui imetyksen loputtua. Ihmettelin kovasti pahkuroita ja patteja, mitä löysin rinnoistani muutaman viikon kuluttua imetyksen lopusta. Epäilin jopa syöpää... Mutta pahkurat hävisivätkin sitten itsestään, eli ne liittyi varmaan juuri tuohon maidon pakkautumiseen. Onneksi ei mitään rintatulehdusta kuitenkaan tullut, vaikka maito pääsikin pakkautumaan.
piti sanomani, että siihen saa kyllä varautua että arvostelijoita riittää!! imetys on niin tunteita herättävä asia, että kaikki siihen liittyvä saa ihmiset " pillastumaan" Olen saanut epäsuoria vihjailuita sekä suoraa arvostelua äitiydestäni... sellasta se on!
Se on jännä. Jos ei imetä/lopettaa " liian" aikaisin joutuu kauheesti selittelemään/puolustelemaan/ miksi ei imetä... ventovieraillekkin! Mutta taas ne ketkä imettää tooosi pitkään, ei joudu selittämään miksi imettävät kävelevää taaperoa, joka ei saa ravinnollista arvoa tai suoja-aineita enää rinnasta.
Mä olen sitä mieltä että kuitenkin, loppupeleissä, imetys on vain keino ruokkia lasta. Mun mielestä siitä on tehty aivan liian suuri juttu.
hassua!
vilmahilja:
Lisäksi koen ympäristön paineet kovina tässä imetyksessä... jokainen kyselee maidon riittävyydestä ja hymähtelee jos yritän imettää vauvaa muiden läsnäollessa tuloksetta! Miehen vanhemmat esim ovat sitä mieltä, että rintaa PITÄISI imeä... mutta sitten taas toisaalta toitottavat sitä, että pojalle pitäisi jo antaa kiinteitä ja velliä...
Kuulostaa tosi tutulta. Meillä alkoi raivarit suunnilleen samassa iässä, poika on myös ollut osittain pulloruokinnalla, aina iltaisin sai lisämaitoa, kun tuntui, että jäi nälkäiseksi. Koin ja välillä koen edelleen (nyt 5kk) epämiellyttäväksi sen, jos vieraiden läsnäollessa yritän epätoivoisesti imettää. Poika ei millään meinaisi rauhoittua, kun olisi niin paljon kivaa katseltavaa. Jossain vaiheessa houkuttelin syömään laittamalla kypärämyssyn päähän, outo lapsi meillä :) Välillä taas vaihdoin tutin rintaan ja usein vieläkin teen niin, että annan vähän pullosta, jolloin ruokahalu herää ja sitten vaihdan tissiin. Se yleensä onnistuu. Vähän hölmöä kyllä, kun silloin pullo likaantuu. Mutta kausia tulee, nyt on taas välillä mennyt päiviä, ettei ole tarvinnut houkutella millään... Tavallaan noilla vippaskonsteilla saattaa päästä vaikean vaiheen yli.
Jaksamista teille!!!
ja äidit myös. Jos olet vähänkään stressaantunut (esim. sukulaisten katseiesta) niin heruminen estyy ja vauva saa raivarin. Ja toinen juttu minkä olen itse huomannut on se että jos antaa puolikkaankin ajatuksen itselleni että " ei sieltä mitään tule" niin ei varmana tulekaan.
3 kuukauden päästä tulee usein myös sellainen vaihe että heruminen ei käynnistykään heti vaa vähän ajan päästä. Tissit eivät välttämättä tunnu täydeltä. Tämä kait johtuu siitä että sitäm etumaitoa on vähemmän ja rasvainen takamaito alkaa tulla vähänajan päästä vasta. Silloin vauva saahelposti raivarin vaikka ei pulloa oliskaan koskaan saanut.
Sinuna säilyttäisin ainakin yösyötöt ja kokeilisin lypsämällä lisätä maidon tuloa. Muista, että varmaan kestää jokusen päivän ennen kuin alat herumaan pumpulle, mutta jos lypsät säännöllisesti niin alat herumaan muillekin pumppua muistuttaville ;) Itse heruin jossain vaiheessa myös kahvinkeittimelle kun käytin sähköpumppua.
ITse täysimetän toista lastani, joka on nyt 4.5 kk. Tissit eivät todellakaan tunnu siltä että niissä jotain olisi, mutta maitoa kyllä tulee. VAsta 6 tunnin pääst alkavat pingottamaan. Tässähän toimii kysynnän ja tarjonnan laki. Kun rinnat tyhjenevät harvemmin niin ne myös täyttyvä harvemmin. Sitä takamaitoa kyllä alkaa muodostua kun vauva imee vaikka eivät olisi täynnäkään, mutta jos totutat rinnat siihen että ne tyhjenevät KUNNOLLA 3 tunnin välein (lypsmämällä tai imettämällä) niin alkaa ne pian toimia niin että täyttyvät valmiiksi 3-4 tunnin kohdalla ja vauvalle on valmiiksi etumaitoa joka alkaa helpommin herua.
ÄLä luovuta vielä koska surisit varmaan sitä itse myöhemmin. Mutta älä ota asiasta minkään valtakunnan stressiä. Imetä kun siltä tuntuu ja nauti niistä hetkistä.
Se pulloshow-juttu oli oma mielipiteeni. Mä henk. koht. koin pullojen pesun ja keittelyn raskaammaksi kuin imettämisen (juu, meille oli neuvottu, että pullot pitää keittää; tyttö syntyi ennenaikaisena). Tytön kotiutuessa lisämaitoa piti antaa aluksi joka syötöllä pullosta, myöhemmin enää pakolliset erityiskorvikeannokset.
Taaperoimetystä " joutuu" kyllä puolustelemaan. Juuri viime viikolla lääkäri ihmetteli, miksi vaivaudun imettämään 1v 4kk ikäistä lastani, kun ei se ole kuulemma muuta kuin nautiskelua. Maallikkojen mielipiteet eivät aina ole yhtä kauniisti muotoiltuja. No, mun (ja WHO:n) mielestä äidinmaito on edelleen hyvälaatuista ravintoa ja sillä on sekä äidin että lapsen terveydelle positiivisia vaikutuksia, vaikka ilman ämmää taapero tietty pärjää. Ja onko sitten kauhean paha antaa lapsen nautiskella rinnalla?
Imetyksellä on tietyt hyötynsä, mutta ei niitä hyötyjä pidä tavoitella hinnalla millä hyvänsä muiden hyvien asioiden kustannuksella. Mun mielestäni on täysin turhaa kokea syyllisyyttä siitä, että antaa lapselleen ruokaa - ämmää tai korviketta, tissistä tai pullosta.
priscilla:
Mutta taas ne ketkä imettää tooosi pitkään, ei joudu selittämään miksi imettävät kävelevää taaperoa, joka ei saa ravinnollista arvoa tai suoja-aineita enää rinnasta.
ymmärsin kyllä että se oli sun henk.koht. mielipide, se pulloshow!
Tarkotinkin vaan, että ei välttämättä ole show! Ihan miten sen kokee, mulle ttas se ei ollut homma eikä mikään!
En tienny, että taaperoimetystä joutuu puolustelemaan... näköjään kaikkea joutuu, tekee niin tai näin. Olen vaan useimmin kuullu/lukenu että ei imettävät saa " loskaa niskaan"
Ei siinä olekkaan mitään pahaa jos haluaa antaa läheisyyttä tissin muodossa:) ihan oma valinta. Läheisyyttä vaan MUN MIELESTÄ pystyy osottaa niin monella muullakin tavalla:)
Jokainen tyylillään, ei tästä kannata riitaa hakea. Koitan vaan antaa aina vähän myötätuntoa ja rohkeutta äideille kuunnella itseään, tehdä omat ratkasunsa, vaikka ne olisi valtavirran vastaan!!
ystävyydellä, prsicilla
kun mun pitää näköjään tehdä tääkin monta kertaa... tyhjä pää!
Mä tossa ekassa viestissä laitoinkin, että tämä mun kirjotus oli toisenlainen näkemys asiaan.
En millään tavalla kiistä imetyksen hyötyjä, nehän on ihan kiistatta edulliset, sekä vauvalle että äidille. Tiettyyn ikään asti!
Mun mielestä ap. vaan on jo saavuttanut imetyksen suhteen sen tietyn iän. Eli jos se nyt syystä tai toisesta loppuisikin, ei se nyt olisi enää niin " huono" asia kuin esim. jos vauva olisi viikon ikäinen. Enkä nyt todellakaan ole sanomassa, että pitäisi imetys lopettaa, jos äidillä haluja on, niin kannattaa kaikkea kokeilla, jollain teistä olikin se tosi hyvä pointti, että sekä vauva että äiti tarvitsevat usein rauhaa ja hiljaisuutta imetyksen suhteen, minullakin oli näin. Ap vaan ilmaisi aika selkeästi että ei kovin hyvältä asia enää tunnu, siksi toin tämän oman kantani siihen. On luvallista olla imettämättä, jos se ei ole enää hyvinvoinnin kannalta edullista. Vauvakin vaistoaa äidin tunteet!
Ap, kaikkea hyvää, minusta olet päässyt jo todella pitkälle imetyksessä:) hieno homma!
Nyt menen.
Juu, ei millään jankkausmielialalla täälläkään...
Liian usein " vouhotuksessa" jää paitsioon se näkökulma, että lyhytkin imetys on hyvästä, tai osittaisimetys. Mulle sanottiin sairaalassa esikoisen kohdalla, että jo ensimmäisten ternimaitotippojen antaminen vauvalle (letkulla ja tuttiruiskulla) sai paljon hyvää aikaiseksi vauvan vatsan toiminnalle ja immuunipuolustukselle. Jokainen tippa siitä eteenpäin on plussaa.
Imetyksessä on etunsa, mutta jos imetys ei syystä tai toisesta ole vaihtoehto tai imetys tuottaa enemmän mielipahaa kuin hyötyjä, sitä on turha jäädä suremaan.
Esikoiseta imetin aikoinaan 4kk, kaksosista toista 2,5kk ja toista 4kk ja nuorinta hieman vajaan 5kk. Minulle oli helpotus imetyksen lopettaminen, koska vauva ei saanut tarpeeksi ruokaa vaikka olisin istunut koko päivän tissi suussa ja juonut litrakaupalla syömistä unohtamatta. Kaikki vaan eivät ole samanlaisia, toisilta maitoa tulee liikaa ja toisilta sitten niukasti. Mutta kukin tekee omat ratkaisunsa, jotka tuntuvat parhaimmilta. Ap on kuitenkin imettänyt jo hyvän aikaa. Tsemppiää ap:lle päätökseen ja aurinkoisia kevätpäiviä!
tota mä kanssa hain...
sillä kommentillani että se imetys on kuitenkin karkeasti ajateltuna tapa ruokkia. Edullinen, terveellinen ja luonnollinen, mutta jos se ei suju, niin ei siitä kannata paineita ottaa! osittaisimetys on myös tosi upeeta!
hyvää viikonloppua kaikille äideille, tissinensä ja ilman;)
Olisin imetysfanaatikko, jos vain voisin. Ensimmäinen lapseni syntyi sen verran huonossa kunnossa, että en saanut häntä imettää muutamaan ensimmäiseen viikkoon. Hän kyllä oppi rinnalle mutta joka ikinen kerta kiukutteli tissillä. Joi pullosta paljon paremmin. EPäivällä joskus otti joskus ei -- oli hirväen takkuista ja äidillä kyyneleet silmissä. Ihmetellen ja ihaillen katsoin äitejä, jotka vaan ottivat rintansa esiin ja imettivät. Tietenkin pohjimmiltani syyllistin itseäni. Jaksoin taistella 9 kuukauden ikään kuitenkin, jolloin laitoin homman kerrasta poikki, kun kyllästyin lopullisesti. Myöhemmini ajateltuna tietyllä tavalla olen ylpeä että taistelin mutta jos ajattelen asiaa lapsen kannalta en ole välttämättä vakuuttunut siitä, että päätös jatkaa ja sinnitellä oli oikea. Minulle nämä imetyshetket olivat painajaismaisia ja koin kokoajan epäonnitumista. Olisi ehkä ollut järkevä vaan kuunnella lapsen tahtoa ja ajatella, että tärkeintä lapselleni olisi ollut se, että rakastan lasta juuri sellaisena kuin hän on. Pojalla nimittäin on nyt isompanakin (5v) syömisen kanssa aina ongelmia.
Ajattele ratkaisua lapsesi kannalta. Jos pidät fyysistä terveyttä tärkeämpänä niin jatka, onhan äidinmaito parempaa jne. Mutta punnitse asiaa myös lapsen henkiseltä kantilta -- miltä lapsestasi tuntuu kun imetät häntä ns. pakotettuna. Tärkeintä on, että rakastat ja välität lapsestasi, imetys on kuitenkin niin pieni juttu tässä koko elämän mittakaavassa. Ja jos imetys tuottaa tuskaa, sillä voi saada ehkä enemmän vain " hallaa" aikaiseksi.
Kerrottakoon vielä sain toisin lapsen, joka on nyt 6 kk. Hän oppi heti rinnalle ja aina kun sitä tarjoaa niin aina haluaa syödä. Ero on lapsella kuin yöllä ja päivällä. Nyt nautin imettämisestä ja tuntuu, että teemme saumatonta yhteistyötä vauvan kanssa. Jos minulla olisi mennyt esikoisen kanssa yhtä hyvin ajattelisin, että rintaraivarit on äidin syytä. Mutta nyt tiedän, että ne johtui pitkälti esikoisen temperamentista, en olisi saanut häntä syömään rintaa -- vaikka olisin mitä tehnyt.
Voi miikksi, ihanan liikuttava kirjotus... sait mut kyyneltymään ihan... toi toinen kappale jonka kirjotit, oli todella todella hyvin sanottu.
Nyt oikeesti menen kävelylle!
Mä sanoisin, että älä ihan yht' äkkiä lopeta. Kuulostele vauvaa ja itseäsi. Voi olla, että ensi viikolla tilanne näyttää jo paremmalta. Äkillinen lopetus ei ole rinnoillekaan hyvä, jos on taipumusta rintatulehduksiin (ellei sitten lopeta maidontuotantoa lääkkeillä).
Mä en varmaankaan olisi jaksanut imettää esikoista pidempään, jollen olisi siinä heti kotiutumisen jälkeen saanut tukea äidiltäni ja siskoiltani. Päätin, että katson vielä muutaman päivän, ja sitten vielä muutaman jne. Kakkosen kanssa homma olikin helpompaa. Vaikka hänkin sai rinnalla raivareita, niihin osasi suhtautua rauhallisemmin ja tiesi, mitä kikkoja kannattaa yrittää.
hei! voin sanoa että poikani joka on nyt 6kk söi viikon verran rintaa kun tultiin sairaalasta... yritin kyllä pidenpään imettää, mutta ei syönyt lopetin... nyt saa äidin maidon korvikeetaa, sosetta ja nyt ollaan alettu maistelemaan kaurapuuroa...
Vähän ehkä kuulostaa rankalta lopettaa täysin yhtäkkiä. Entä jos imettäisit silloin kun se itsestäsi hyvältä tuntuu? (jos siis sellaisia hetkiä suinkin on!) Eli rauhallisina hetkinä, kun ei ole sukua ympärillä ja olet itse rauhallisella mielellä kestämään mahdollista kiukkuamista rinnalla... Ja voihan imetysyrityksen keskeyttää jos se ei yhtään tunnu onnistuvan, yrittää sitten joku toinen kerta uudelleen. Ei pidä ottaa liikaa paineita asiasta.
Itsellä on suunnilleen samanikäinen poika, imetys alkaa olla loppunut. Meillä hiipui pikkuhiljaa lisämaidon myötä, nyt parin viime viikon aikana en ole varma onko maitoa tullut enää lainkaan, mutta yhä tarjoan muutaman kerran päivässä rintaa, joskus poika huolii sen hetkeksi, usein kyllä ei. Saattaa joko raivota siinä (jos on kova nälkä) tai sitten hymyilee ja kujeretelee sille, leikkii sillä. Mielestäni tämäkin on tärkeää läheisyyttä (nuo hymy-hetket), vaikkei maitoa juuri tulisikaan.
Frimmy