Eka synnytys KAMALA, onko toivoa että toinen menis " inhimillisemmin" ..? kokemuksia?
Eli eka käynnistettiin vähän lasketun ajan yli lapsen ison painoarvion takia (4,5kg). Synnytys oli kamala,ja kun epiduraalai sain kipuun se lopettikin supistukset. ja oksitosiinia sitten täysillä ja tuskat palasi.. ponnistus sattui selkään niin että lopulta kieltäydyn koko hommasta (en kestänyt..) leikkauspapereita jo kirjotettiin,lapsi avotarjonnassa ja sykkeet heikkeni. Lopulta otettiin imukupilla. Lapsi oli 4,53kg.
Noh,tämän homman just ehkä olisin vielä kestänytkin, mutta osastolla aloin sitten vuotaa ja paljon,kovaa kyytiä leikkaus-saliin,sielä kaavittiin ja paikattiin repeämät kohdunsuulla ja emättimessä (useita) osa vuosi valtimoista. Vuoto ei silti meinannut tyrehtyä,teholla vietin yön ja aamuksi oli pahin vuoto loppu.. 5 pussia verta sain ja 2,2 litraa vuosin.
Noh,nyt siis odotan toista rv 16 ja olen aika vakuuttunut että leikkauksen tahtoisin. Välillä kuitenkin käy mielessä että voisko toinen syntyä helpommin tuon kokemuksen jälkeen..?
tosi paljon kyllä pelottaa että samoin siinä kävisi..
Onko kellään kokemuksia tälläisestä ja osaako joku suositella mitä tässä kannattaisi tehdä..?
Sekin pelottaa kun synnytystapa-arvio rv 37 ja sielä jos lääkäri käy vääntämään vielä asiasta..
Noh,mutta kiitos jos joku osaa auttaa/neuvoa! :)
Kommentit (6)
Minulla eka synnytys kesti pitkään klo:23 mentiin sairaalaan ja seuraavana päivänä syntyi vasta 16.25. Olin koko tuon ajan todella kipeä ja tuskat oli hirveät. Kipupiikin sain kaksi kertaa ja lopulta epiduraalin. Lapsi tulikin otsa edellä ja ponnistusvaihe kesti 2 tuntia olin aivan loppu. Ajattelin ettei koskaan enää uudestaan, mutta eka oli 1v 7kk kun syntyi toinen. Olin ensimmäisen kanssa ulkoilemassa vielä klo:17.00 ja supistuksia oli muttei sattunut yhtään. Klo:18.00 olin jo niin kipeä että sanoin miehelle että nyt mennään ja mamma haki esikoisen. Klo:19.20 lapsi syntyi luomuna sillä en ehtinyt mitään kivunlievitystä saamaan. Ponnistusvaihe kesti vain 14 min. Toinen oli kilon painavampi kuin ensimmäinen (3400g ja 4400g). Nyt odotan kolmatta ja toivon tietysti että menisi yhtä äkkiä ja helposti kuin toinen synnytys. Eniten pelkään jos tulisi jotakin ongelmia ja jouduttaisiin leikkaamaan sitä en haluaisi mistään hinnasta.
rv 20
Kiva että joillain on ollut helpompaakin.Itselle näin myös neuvolassa sanottiin, että toinen on aina helpompi.synnytin esikoista 26h ja lopulta imukupilla ulos ja varenhukkaa ym, kuten ap:lläkin.
Uskoin sitten pitkin hampain terkkaria, että toinen helpompi. Toisin kävi. 17 tunnin kauheiden kipujen ja työn jälkeen kiireellinen sektio.
Kolmosen sain suunnitellulla sektiolla, mikä ei kyllä toisaalta sen mukavampi kokemus ole, mutta hallitumpi sentään, kun teitää mitä tapahtuu ja milloin.
Tsemppiä!!!
No, jo on sulla ollut rankka synnytys se ensimmäinen. Minullakin on mielestäni KAMALA eka synnytys, mutta ei lähelläkään sun kokemuksia. 16 tuskaista tuntia synnytyssalissa...Poika 4240g ja 52 cm.
No, aika kuultaa muistot ja ekasta synnytyksestä jo 8 vuotta. Toinen synnytys olikin enää reilun 10 tuntia ja ponnistus kuin olisi kovalla kakilla käynyt vaikka tyttö oli 4740g ja 54cm. Palauduin nopeasti ja istuin jo samana päivänä tavallisella tuolilla vähän sivuttain.
Kolmas synnytys oli taas muutaman tunnin lyhyempi ja meni suht ongelmitta tyttö 3850g ja 50cm.
Nyt neljättä (ja viimeistä!) odottaessani odotan oikein synnytystä, sillä kun synnytys etenee normaalin kaavan mukaan, on se omalla sadistisella tavallaan positiivinen kokemus. Lopputulos on aina niin täydellinen.
Eli synnytykset ovat kyllä minulla helpottuneet huomattavasti. Pidän sinulle kovasti peukkuja synnytystä ajatellen. Sektio ei kuitenkaan välttämättä ole " kevyempi" vaihtoehto, toipuminen siitä on pitkä verrattuna normaaliin alatiesynnytykseen (sinulla tosin kävi hieman toisin). Epätodennäköistä kuitenkin olisi, että tilanne toistuisi. " Paikat" kun on jo aikalailla väljemmät :) Toivon että sinäkin pääsit kokemaan tavallisen synnytyskokemuksen.
t. Porkkana 10+0
minullakin eka käynnistettiin ja vannoin etten ikinä enää. Supistukset olivat aivan kauheita, ponnistusvaihe kesti iäisyyden ja häntäluu vioittui niin että toipuminen kesti puoli vuotta. Puhumattakaan pahoista repeämistä ja sairaalabakteerista ja tikkien aukeamisista ja...
toisella kertaa synnytys oli niiiiiin ihanan helppo ja suht kivuton että olisin heti saman tien ollut valmis uudestaan synnyttämään - vaikka joka viikko :) Kätilön mukaan käynnistetyt supistukset ovatkin yleensä aina paljon pahempia - siksi en edes tajunnut että synnytys on alkanut ja hyvä kun ehdin sairaalaan tokalla kerralla kun supparit ei tuntuneet juuri miltään. Ja vauvakin syntyi yhdellä ponnistuksella eikä tikin tikkiä tarvittu. Nyt suorastaan haaveilen tulevasta synnytyksestä vaikka aikaa onkin vaikka kuinka :) Toivottavasti tälläkin kertaa sujuu yhtä helposti.
Voisin sanoa, että samalla kaavalla meni ensimmäinen synnytys. Kun oli 2 viikkoa yli lasketun ajan, synnytys käynnistettiin. Sitä käynnisteltiin 3 vuorokautta, jona aikana en nukkunut yhtään (osastolla kauhea meininki koko ajan). Verenpaineet paukkui vaarallisissa lukemissa, turvotus ja säryt kamalat ja lapsivesi ihan lopussa.
Sitten kun supistukset vihdoin alkoivat, ne olivat hirveät, minuutin välein ja tolkuton kipu. Kukaan ei suostunut viemään minua synnytyssaliin kun eivät uskoneet että paikat aukeavat hetkessä. PArin tunnin tuskien jälkeen veivät saliin ja auki oli kokonaan. Tuskat oli niin hirveät että päädyttiin spinaaliin. Ja TADAA! sama juttu, supistukset loppuivat. Ei oksitosiinia, ei mitään, ainoastaan kauhea paniikki siitä että lapsi on jumissa ja happivajeessa, sykkeet heikkeni.
Sitten eppari ja imukupilla ulos. Samantien lapsi tutkimuksiin ja hapen tarkistuksiin. Luojalle kiitos vaurioita ei hänelle tullut.
Itse en pystynyt istumaan kahteen kuukauteen, sen verran pahaa jälkeä tuli.
Nyt olen viikolla 30 ja pelkään synnytystä. En todellakaan halua samaa. Pelkään lapsen terveyden puolesta. Tuo supistusten loppuminen ja homman seisahtuminen oli ihan hirveää.
Minulla on pelkokeskustelu viikolla 35 muistaakseni. En tiedä onko siitä mitään hyötyä, mutta tätä en halua toistaa. Sektiossa on lisäksi kohdallani iso riski, koska minulla on veren hyytymisongelma. En tiedä miten päin tässä olisin.
Mutta onneksi monilla on toinen synnytys ollut helpompi. En vain osaa ajatella enkä edes toivoa sellaista, kun en ymmärrä että sellainen on edes mahdollista. Tämä ainoa kokemus kun oli hirveä.
Toivotaan että meillä molemmilla menee toinen paremmin. Siihen ei varmaan kauheasti voi itse vaikuttaa.
ipu
minulla ei ollut eka noin kaamea kuin sinulla mutta 9 tunnin päästä päädyttiin meilläkin imukuppiin ja väliliha repäistiin kun ei enää leikkaamaan ehditty. Olin kipeä kaksi kuukautta synnytyksen jälkeen.
Toinen synnytys menikin sitten kuin unelma. Lapsivedet meni rv 42 ja poika oli sylissä 4h siitä. Sain 3 tikkiä ja toivuin todella nopeasti. Tosin minun vauvat oli n.3600g ja 51cm
Luulenpa että sinun tapauksessa lapsen kokoa seurataan tarkemmin ja kun sanot neuvolassa niin ihan varmasti pääset pelkopolille käymään läpi edellisen synnytyksen ja keskustelemaan mahdollisesta sektiosta.
Niiloakseli rv 22+3 ja viides vauva tulossa :o)