Minun tarina.....

Ajattelin kertoa tänne oman tarinani, viime yönä kävin itse täällä vielä lukemassa viestejä ja jaksoin vielä toivoa paremmasta huomisesta....



Viikkoja kuukautisten mukaan minulla tänään 11+1. Ensimmäinen neuvola käynti oli pari viikkoa sitten. silloin viikkoja 8+6, terveydenhoitaja ei silloin kuunnellut sydänääniä.



Sunnuntai-iltana yhdynnän jälkeen hieman veristä suttua, en huolestunut, koska sitä ei ollut paljon ja olin lukenut että verisuonet on pinnassa ja näin ollen yhdynnän aikana vuotoa voi olla. Menin maanantai-iltana normaalisti yövuoroon ja aamuyöstä pientä nipistelyä rupesi tuntumaan oik. alavatsalla, en huolestunut siitäkään, ajattelin kuuluvan asiaa.En yleensäkkään herkästi huolestu. Sitten tulin yövuorosta kotiin ja veski käynnillä oli kirkasta veristä vuotoa, sitten jo huolestuin. Soitin neuvolaan ja hoitaja sanoi että seuraa tilannetta ja soita kätilöopistolle. Rupesin nukkumaan ja sain hyvästi nukuttua, kivut eivät herättäneet. Iltapäivällä herätessä vuotoa jo yhtä paljon kuin kuukautisten aikaan. Soitin kätilöopistolle ja sieltä kätilö ohjasi soittamaan naistenklinikalle, koska päivystysaika menossa. Naistenklinikalla hoitaja sanoi, että jos kivut kasvaa ja vuoto runsastuu täytyy mennä sinne. Lähdin illalla ennen töihin menoa ostamaan hautajaisvaatteita mieheni isän hautajaisiin. Hänen äkillinen kuolema oli viikko sitten.

Menin illalla kuitenkin vielä yövuoroon, tein vuoron parasetamolin voimalla. Jaksoin uskoa että vuotoa voi olla ja että aamulla menen kättärille ja kuulen kaiken olevan hyvin.

Aamu tuli ja työvuoroloppui, ajoin töistä suoraan kättärille. Siellä ymmärtävä ja asiantunteva lääkäri teki sisätutkimuksen, ultran ja kertoi tuplasti ikävät uutiset. Ultrassa näkyi kaksi sikiöpussia, joissa molemmissa kuollut sikiö. Sikiön koot ei vastannut viikkojani, joten elo kohdussa oli päättynyt jo viikkoja sitten. Toisella pikku dinolla aikasemmin kuin toisella (niinkuin mieheni kutsui masu- asukkia Dinoksi)

En osaa sanoa oliko raskausoireet jo hävinneet aikasemmin, en ollut sitä ajatellut. Olin vaan ihmetellyt koko raskauden ajan miksi minulla ei ollut pahoinvointia, joka ensimmäisessa raskaudessani(-01) oli voimakasta.

Mieheni oli juuri 500km päässä laittamassa äkillisesti kuollutta isäänsä arkkuun ja viemässä maaseutu kirkkoon, jossa hautajaiset ovat reilun viikon päästä. Poikamme on myös hänen mukanaan.

Nyt tässä kotona olen ollut yksin ja miettinyt elämän suuria asioita. Raskas syksy menossa pienellä perheellä. Odotan mieheni ja poikani saapuvaksi muutaman tunnin kuluessa kotiin.

Aamulla ilmottaudun kättärille klo7 kaavintaa varten.





" Maa kahta kukkaa köyhempi,

taivas kahta enkeliä rikkaampi"