KESÄNUPPUJEN ma-ke

Nyt on lomailtu ja paluu arkeen on rankkaa.



Ennen lomaa kävin ultrassa ja silloin sain aika huolestuttavia uutisia. Koko ei vastannut viikkoja.



Lomalla alkoivat raskausoireetkin. 24/7 pahoinvointia sekä rinnat tulivat aroiksi.



Tänään kävin uudelleen ultrassa ja helpotus oli valtava, kun kuulin kaiken olevan hyvin. Hedelmöitys on tapahtunut hiukan myöhemmin. Sikiö oli 10,8 mm pitkä ja sydän löi kovasti. Itku tuli silmään. Viikkoja nyt 7+1, eli 6 päivää vähemmän kuin omat laskuni. Pääasia, että kaikki oli hyvin. Laskettuaika siirtyi 15.6.



Olen pudonnut jutuista aika pahasti, mutta koitan pikkuhiljaa päästä mukaan.



Syksyistä viikonalkua kaikille!



Eliador ja Nyytti 7+1

Anteeksi, pieno moka...



Eli pitkästä aikaa täällä taas. Jotenkin ollut koko ajan niin kiireistä tai töissä ja sitten kun olisi sitä aikaa, menen suoraan nukkumaan.



Nyt on parin päivän ajan tuntunut, että kaikki raskausoireet on hävinneet. Hieman huolettaa miten mahassa voidaan. Rinnat vähän aristavat, mutta siinä kaikki. Etovaa oloa ei oikeastaan ole ollut pariin päivään, joten useimmiten en edes muista olevani raskaana.



Neuvola olisi ensi viikolla maanantaina eli silloin olisi kasassa jo 10+0. Ultrassahan en ole käynyt, mutta odotan sitä innolla. Jotenkin tuntuu, että sitten vasta pääsen kunnolla nauttimaan raskaudesta, kun tiedän varmasti siellä kasvavan ihan oikeasti se Pikku-Vaapukka.



Jännä miten miehet suhtautuvat tähän. Tai sitten omaltani menee kauan sopeutua. Kyselin nimittäin eilen mieheltäni tunteeko hän vielä mitään vauvaa kohtaan, vastasi etteipä juuri mitään. Itse olen jo korviani myöten rakastunut! (Parasta olla siellä mahassa tosiaan joku :) )



Hyvää alkavaa viikkoa!!



Vaapukka 9+0

Moikka kaikille!



Olen uusi tässä ryhmässä,joten hei vaan kaikille kesäkuun odottajille. Tein raskaustestin viime viikolla,ja tulos yllätti totaalisesti.Kumminkin positiivisesti,mutta ei ois uskonu,että näin pian olisin tullut raskaaksi.

Minulle lapsi on kolmas,kaksi poikaa 1.v ja 9.v.Laskettu-aika tulevalle on 30.6.Kiva kerrankin odottaa kesävauvaa.



Jotenkin vielä tuntuu kaukaiselta,että tulla masussa jokin elelis,kun tuo raskaus alkoi niin yllättäen.Yleensä on kestänyt raskaaksi tuleminen puoli vuotta tai enemmän,niin tuntuu jotenkin niin epätodelliselta,ettei tähän oikein usko itsekkään.Ehkä kun tuo maha alkaa vähän kasvamaan ja aika kuluu,niin sitä uskoo siihen itsekkin.



Mukavaa päivää kaikille!

Peppi-78

Itkua väänsin eilen illalla että miten ikinä selviän tästä viikosta. No, kai päivä kerrallaan, tunti kerrallaan.



Yksi rakas ihminen kuoli viime viikolla, ja se tuntuu nyt vaikealta myös kun lisänä on tämä jatkuva paha olo ja väsymys joka on kuin kuolema. Hah, kamalaa sanoa noin mutta ihan tuntuu kuin joku olisi laittanut myllynkiven kaulaani ja tyrkännyt laiturilta veteen. En jaksa panna vastaan.



Opiskelurintamalla on paljon tekeillä ja se on suoritettava mitä olen tälle vuodelle ottanut. Ihan kauheasti kyllä surettaa, että olisin kerrankin halunnut edes yhden vauvan elämässäni niin että pääsisin ihan oikealle äitiyslomalle, että saisin töistä sairaslomaa jos olen kipeä tai väsynyt, että saisin ansiosidonnaista äitiyspäivärahaa tai jopa palkkaa ekoilta äitiyslomakuukausilta. Sen sijaan tämä yllätysraskaus heitti minut jälleen oman vastuun ja minimiäitiyspäivärahojen maailmaan. Vaikka olen näin poikki, näin pahoinvoiva, en voi ottaa sairaslomaa opinnoistani sillä näitä töitä tekemään ei saa sijaista. Pakollisten opintojen lisäksi en jaksa nyt mitään muuta. En jaksa laittaa ruokaa, en jaksa siivota, en jaksa laittaa astioita koneeseen enkä pedata sänkyä. En jaksa meikata enkä miettiä mitä puen päälleni. Luentojen välissä käyn kotona nukkumassa päiväunia. Kaikki itkettää. Lasten kanssa jaksan vähän leikkiä ja olla, heiltä saan voimaa.



Huoh, kai tämä tästä kun viikko edistyy, nyt tuntuu vain niin ylivoimaiselta että koko viikko on vasta edessäpäin ja minä en selviä tästä.



Neuvolan varasin, eka aika on ensi viikolla ja kierron mukaan silloin olisi sitten 10. raskausviikko meneillään.

Paha olo alkaa todella puskea päälle, ja väsymys on valtava. Iltaisin erityisesti, nukahdan aina esikoista nukuttaessa, en voi kuvitella tekeväni enää mitään järkevää. Sitten heräilen yöllä panikoimaan kaikenlaisista asioista... viime yö oli kyllä pahin tähän mennessä. Heräsin kun mies tuli nukkumaan, olin ainakin pari tuntia hereillä ja paha olo vielä ajatustelle lisäksi valvottamassa. Kävin välillä syömässäkin ja lehteä lukemassa, lopulta ajoin miehen sohvalle nukkumaan, se vähän helpotti oloa (kuorsasi, enkä kestänyt hänen tuoksuaan - voi järkytys). Sitten iski vielä hirveä palellus.



Rupean jostain syystä öisin panikoimaan meidän rahatilannetta ja omia keskeneräisiä jatko-opintoja. Päivisin tiedän, että kyllä me selvitään, mutta öisin aina tulee mustemmat ajatukset mieleen. Toivoin, että toista lasta odottaessa ei enää olisi opinnot kesken, mutta minkäs sille omalle saamattomuudelleen mahtaa. Eikä tässä iässä halua tuota lapsentekoakaan lykätä... epäilen, että saatan pudota Kelan piiristä vuodenvaihteessa, pakko ainakin varautua siihen, tilanne arvioidaan vuosittain. Se tarkoittaa nykyisen asuinmaan minimiäitiyspäivärahaa, koska kaikki tulot on ollut Suomesta. Vähän ankeata, mutta toisaalta ei me juuri mitään vauvavarustusta tartteta, kun kaikki on esikoiselta odottamassa.



Tulevasta pienokaisesta iloitsen kaikesta valituksesta huolimatta...

Taika, 6+2

Heips,

Voi kuulostaa kovalta teistä,jotka nyt kerroitte,että rahat on tiukalla äitiyslomalla koska opiskelette, mutta olisiko teidän mahdollista ottaa töitä?

Puoli vuotta jos jaksaisitte tehdä töitä, niin sitten saisitte ansiosidonnaista äitiyspv.rahaa. Itse olin miettinyt, josko lähtisin opiskelemaan (taas), mutta kun sain tietää raskaudestani tajusin, etten voi. Tai sitten minun pitäisi tehdä molempia yhtäaikaa. Muuten jäisin minimiäippärahalle, koska en ole ollut vuonna 2006 tarpeeksi töissä. Oma työni on asiakaspalvelua,ja vaan 4 tuntia päivässä, mutta silti saan huomattavasti enemmän kuin minipäivärahan. Kyllä se kannustaa jaksamaan töissä. Lisäksi täällä meidän paikkakunnalla saa kuntalisää vain ne,jotka ovat käyneet töissä ennen synnytystä.

mulla siis kysymys lähinnä siitä, jäänkö Kelan piiriin vai en (ja tähän en voi itse juurikaan vaikuttaa). Vuonna 2006 tein väikkäriä työsuhteessa, nyt apurahalla. Ja en kyllä halua mitään toista työsuhdetta tähän, koska ensisijainen toive saada työ valmiiksi...Kaiken kaikkiaan aika kimurantti kuvio (kahden maan " välissä" ), mutta siis näin pääpiirteissään. Kuntalisää en saa joka tapauksessa.

Heippa!



Eliador: Ihanaa kuulla hyviä uutisia!!!! Oon iloinen puolestasi :)



Mulla tässä takana pitkä päivä, oon ollu työreissulla ja vasta äsken tulin kotiin.

Jaksoin ihmeen hyvin, kai kun oli vaan PAKKO?

Mutta nyt mä istun tässä ja tärisen ja palelen hulluna ja väsymys on tosi kovaa..

Tänään ei oo paha olokaan päässyt yllättämään ollenkaan. Oon osannu syödä just sopivasti ja sopivan usein.

Ja jotenkin kun viikot ja päivää vierii eteenpäin niin oireetkin muuttuu koko ajan. Tai onhan ne muutenkin päivittäin aina olleet erilaisia. Vaikka paha olo ja väsy onkin vakioita.



Kaikille jaksamista!!



a_j 8+4

Opiskeleville äideille: Meidän esikoinen syntyi kun mulla ja miehellä oli vielä opinnot kesken. Kaikki lutviutui hyvin, sain opinnäytetyön valmiiksi ennen lapsen syntymää. Loput opinnot suoritin sitten äitiysloman lopulla (mies oli kotona). Kieltämättä on ihanaa jäädä nyt äitiyslomalle kun ei tartte olla minimirahalla. Toisaalta, mies valmistuu just ennen kakkosen syntymää, joten ei sitä rahaa oo varmaan yhtään enempää kuin esikoisenkaan aikaan. Itse varmaan keikkailen satunnaisesti äitiyslomalla. Sairaanhoitajan ammatissa on se hyvä puoli, että voi itse täysin päättää, kuinka paljon tekee töitä. Ja jos keikkailee, niin ei tartte stressata mistään. Sen kun vaan käy tekemässä yhden vuoron ja unohtaa kaiken sen jälkeen.



Tuntuuko muista, että iho ja tukka rasvoittuu helposti. Miusta tuntuu, että tukka menee päätä myöten vaikka sen pesisi kaksi kertaa päivässä. Koko ajan on semmoinen likainen ja ällö olo. Voisin vaikka asua suihkussa... ja pöntön äärellä. Tänäänkin töissä oli ihan tosi paha olo ja kun söin nälissään lounasta (melko vähän kaiken lisäks), niin kaikki tuli saman tien pihalle. Ei oo kivaa olla töissä, ei. Mietin vaan, että mistäs sitä saikkua sitten hakis jos hakis. Työterveyshuollossa lääkäriaika menee tosi pitkälle, perusterveydenhuollossa ei saa käydä koska on työterveyshuollon piirissä. En sit tiedä saisko neuvolalääkärille aikaa... Ens viikolla oon pari päivää esikoisen kanssa kahdestaan. Voipi olla aika rankkaa..



Huomenna alkaaa jo 10. raskausviikko. Suht nopsaan on mennyt aika. Tietty sitä np-ultraa odottaa kuin kuuta nousevaa. En mie pelkää, etteikö mahassa ois elämää, koska pahoinvointi on niin voimakasta. Lähinnä mie pelkään sitä, että sikiö ei ole kehittynyt kunnolla tms. Kuuluispa ens maanantain neuvolassa jo sydänäänet. Silloin viikkoja 9+6.



Nyt lähden sinne suihkuun.



Tytteli-83 rv 8+6

Pitäisikö mun varata eka ultra yksityiseltä jo nyt, kun mulla on eka neuvolakäynti vasta 6.11. Mä olen nyt ehkä rv 7+2, mut se hoitaja siellä neuvolassa sanoi että se ei pysty tekemään joitain tutkimuksia (?) ilman sitä varmaa tietoa et milloin hedelmöitys on tapahtunut... eli pitääkö mun mennä ultraan ennen neuvolaa vai vasta sen jälkeen?



Ei kai pitäis hätäillä, mut tänää on taas ollu sellanen " enhän minä mitään raskaana ole, olen kuvitellut koko jutun" -päivä. Eli ei mitään oireita! Tässä alkaa väkisinkin miettimään et oonko mä kuvitellu koko homman...



ElinaAnnina ja kahvipapu 7+2

Ihana lukea, että muillakin on jatkuva pahaolo. Ja jotenkin vaan yritätte sen kanssa selvitä niin kuin täälläkin!

Selvisin hengissä yövuoroista vaikka kamalaa olikin tai etenkin eilinen ja niistä selviäminen. Eilen ei pysynyt mikään sisällä, ei edes juotavat ja alkoi jo vähän huolestuttaan, mutta tänään on onneks vähän parempi päivä.

Tänään sain aikaiseksi varata ensimmäisen neuvolan, joka on 22.11 ja lisäksi varasin ensimmäisen ultran joka on 29.11. Mulle olikin yllätys, että täällä käydään kaksi kertaa ultrassa, mutta mukava niin : )



Kaikille jaksamista ja toivotaan,että jossain välissä alkaa helpottaan!



Tuikku 8+0

Olin osan viime viikkoa työreissulla ja viikonloppuna oli tytön 2v. synttärit joten empä ole tänne kerennyt kirjoitella. Viime viikolla oli taas suuri huoli kun keskiviikkona lorahti kesken päivän reilusti kirkasta verta. Perjantaina pääsin taas työterveyshuollon kautta ultraan, ja kaikki on kunnossa. Oikeestaan mua ei enää vaivannu tuo veri, kun siihen kaikesta huolimatta alkoi jo tottua, mutta kun joudun mahdollisesti lähtemään kanadaan työreissulle ens viikonloppuna niin pelkäsin että lennosta aiheutuu ongelmia. Gynekologin mukaan lentämisellä ei oo vaikutusta asiaan. Ultrassa huomattiin pieni hematooma kohdussa, joka paranee omia aikojaan, olen nyt vain yhdyntä- ja pomppimiskiellossa. Nyt olo on taas ihan hyvä. Pahoinvointia on ennen kaikkea silloin kun panikoi jostain asiasta. Eli mullakin on päiviä jolloin raskauden lähes tulkoon unohtaa.



Viime viikolla yksi työkaveri arvas että meille on toinen lapsi tulossa. Tänään taas toinen kehu kuinka hoikka olen :)



Tervetuloa Peppi-78:lle. Kiva kun mukaan tulee vielä uusia. Kohta alkaakin heinäkuisilla vilske.



Tsemppiä Maarmeladille ja Taikalle!!!!



Mulla pitäs olla eka neuvola ens maanantaina kun viikkoja n. 9+6. Joudun siirtämään sen työmatkan vuoksi, joten saas nähä milloin on. Esikoisen neuvolan siirsin tänään, ja se meni vajaan kuukauden päähän sillä varauksella että Tehyn työtaistelu ei ala.



t. SannaNu ja tiuhtu rv 8+6

Kiitos tsempeistä, kylläpä tuntui mukavalta että olette oikein ajatelleet mua vaikka emme toisiamme tunnekaan!



Tunnelmat ovat kohonneet sitten aikaisemman kirjoitukseni, ei ole sellaista vitutusta mitä kunnon työ(tai opiskelu)matkapyöräily syystuulen ja sateen keskellä ei korjaisi ;-) Kummasti mieli piristyi fillarilla reippaasti ajaessa ja sadepisaroita väistellessä.



Kyllä olen jo harkinnut sitäkin, että ottaisin töitä. Minulla on vaan melko suuret suunnitelmat opintoviikkojen suhteen tälle lukukaudelle, ja olen ottanut sellaisia opintokokonaisuuksia, jotka kestävät koko lukukauden ja joissa työskentely on jo alkanut. Eli jos nyt jättäisin ne kesken, joutuisin aloittamaan alusta sitten joskus äitiysloman päätyttyä. Eli ei tunnu sekään hyvältä vaihtoehdolta. Ehkä sitä keikkailua pitäisi kuitenkin harkita. En tiedä. Valmistumisen lykkääntyminen vielä lisää töiden takia tuntuu isolta pahalta nyt, kun se vuoden tauko on kuitenkin tulossa (vaikka tokihan äippäloman aikana voi jotain opintoja tehdä mutta ei täysipainoisesti kuitenkaan, ja täytyyhän vauvastakin nauttia.)



Onneksi ensi viikolla on se neuvola, sitten varmaankin tuo pikkuotuskin masussa tulee jotenkin todellisemmaksi (sydänääniä tms) ja tunnelmat muuttunevat sitä kautta.

Hei!

Ilmoittaudun kans mukaan kesäkuun odottajiin :)

Minulla on kaksi poikaa, v. 00 ja 03 syntyneet, nyt plussasin lauantaina ja LA oisi 19.6. eli nyt h 6+5.

Eilen yritin keskustella kaikista vauva-asioista mieheni kanssa, niin hän tokaisi että, ei nyt vielä aleta hössöttämään, odotetaan nyt vaikka jouluun asti ensin. Siis HÖH. Ajattelin, että pitää heti liittyä jollekin keskustelupalstalle, että saa luvan kanssa hössöttää. Vai mitä? Jouluun kun on vielä niiiiin pitkä aika.

Ja tuntui lohdulliselta lukea muidenkin oireita jne. Nyt kun en vielä halua raskaudesta juurikaan kertoa, niin on vaikea kestää pokalla kaikki pahoinvoinnit ja tämä väsymys. Töissä kun en halua vielä muiden arvaavan. Ja onneksi tämä vaihe menee ohi, odottelen jo sitä keskiraskauden hyvää aikaa..

Kaikille hyvää alkuviikkoa!

Muumi08 6+5

Heips vaan,



luulen kuuluvani tänne kesäkuisiin, laskettu aika ei meinaan ole selvillä vielä. Testasin puolitoista viikkoa sitten plussaa kun viikon verran pahoinvoineena aloin epäilemään syyksi muutakin kuin vatsatautia :) Nyt odottelen ultraan kutsua missä selviää laskettua aika. Edellisen kerran oli meinaan sama juttu, ja silloin olinkin jo pitkällä odotuksessani kun la selvisi, nyt uskoisin kuitenkin kesäkuun olevan oikea. Saas nähdä :)



Harvakseltaan pääsen lukaisemaan täältä kuulumisia, mutta olisi kiva kuitenkin seurata muittenkin etenemisiä, omassa tuttavapiirissäni ei nyt olekaan muita odottajia että aika yksinäistä puuhaa tämä tällä kertaa ;)

Moikka,



Tervetuloa mukaan vaan uusille :)



Tytteli kyselit hiusten rasvoittumisesta ym.

Mulla oli ihan parina ekana viikkona sitä mutta ei nyt enää. Kaikkihan niin yksilöllistä.. :)



Mulla on tosi hyvin nukuttu yö takana ja aamullakin pääs suht hyvin sängystä ylös töihin..

Mutta nyt sitten iski joku aika sitten taas kamalan huono olo. Oksettaa ihan kamalasti. Huhhuh. Ruokakaan ei oikein auttanut asiaan.



Oottelen jo kovasti neuvola ultraa, sinne vielä reilu 2 viikkoa aikaa, se on sit kun 11+1 kasassa.



Maarmelaadi: Taisin aikaisemminkin kommentoida: hauskaa että ollaan samanikäisiä ja kotoisin samasta kaupungista :) Kiva tietää että lähellä on joku muukin samassa tilanteessa.



a_j 8+5

Täälläkin meinaa olla oikein urakalla kuvotusta ja väsymystä, lueskellut olen kyllä juttuja mut en ole jaksanut kirjoitella =)

Ensi viikon maanantaina on se kauan odotettu alkuraskauden ultra, kunmpa vaan nämä muutamat päivät kuluisivat ja olisi jo maanantai =)

Neuvolaan en ole vielä ilmoittautunut, sen ajattelin tehdä sitten sen ultrassa käynnin jälkeen.

Paleltaako muita? Minua paleltaa kamalasti, tuntuu että saa joka ilta lämmittää saunan että tarkenee käydä suihkussa =) Ja yöksi vedän kunnolla vaatetta että " tarkenee" nukkua =)

Päivän jatkoja kaikille!



Kauris rv6+4

huonovointisuus vaan jatkuu täälläkin. alan olla ihan kyllästynyt siihen :/ mutta, eiköhän se siitä unohdu, kun saa sitten vihdoin pienen nyytin syliinsä :)

jotkut täällä pohtinut taloudellista pärjäämistä vauvan synnyttyä, jos jää minimiäippärahalle. minä jään myös minimille mitä todennäköisemmin. piti mennä tammik.töihin, jos töitä löytyy..mutta meillä muutto edessä toiselle paikkakunnalle kunhan löydetään asunto eikä ole mitään tietoa milloin tämä tapahtuu, joten töihinmenokin luultavasti jää. en halua kuitenkaan esikoistakaan heti laittaa hoitoon, kun uuteen kotiin muutetaan. no joo, nyt meni vähän asian vierestä :) mutta siis, minua ei huoleta minimille jääminen. raha helpottaa elämää, mutta tosi vähälläkin pärjää. tai ainakin minä olen oppinut pärjäämään. esikoinen kun syntyi,sain kyllä ansiosid.mutta mies opiskeli. sitten oli vaihe, jolloin minä olin kotihoidontuella ja mies armeijassa. nyt on mies onneks töissä. tietenkin ihmisten elämäntilanteet ja välttämättömät menot on erilaisia. mutta näin minä ajattelen ja luotan, että pärjätään :)

joudun varmaan viikonloppuna paljastamaan raskauden siskolle, kun ollaan menossa kyläilemään. ei jaksa koko vkl.sinnitellä ja selitellä,miksi taas on syötävä yms. ;) ellei ihme tapahdu, ja paha olo kaikkoa..

mutta, eipä taas muuta tällä kertaa.

-uuvistus

Mulla tuli eilen ensimmäistä kertaa selkeästi pahoinvointia, aamupäivällä oksetti koko ajan lievästi, päivällä helpotti pariksi tunniksi, ja illemmalla alkoi taas. Tänään meni aamu hyvin, mutta kun kävin kylässä kahvilla ja sieltä kotiuduttuani aloin laittamaan ruokaa, se alkoi taas. Onneksi tuo on melko lievää, mutta kyllä se kuitenkin yleistä ärtyisyyttä aiheuttaa kun koko ajan vähän oksettaa.



Työmotivaatiota ei ole yhtään, sateiset synkät säät masentaa, ja väsyttää koko ajan. Viime viikon 4 vrk peräkkäiset vapaapäivät eivät helpottaneet yhtään, aivan yhtä tympeää on töihin lähteä. En aio samassa paikassa jatkaa sitten kun työelämään lapsen jälkeen palaan... Ostimme juuri toisen auton, nimenomaan perheenlisäystä ajatellen (ykkösautomme on vain 3-paikkainen), ja sekin vaan pitäisi jollain saada maksettua pois.



Kylässä kävin kaverilla jolla on 4kk ikäinen poika. On sitä herttaista katsella niitä naperon hymyjä, sylissäkin uskalsin pitää ensimmäistä kertaa :)



7+3 ois meneillään, tällä viikolla aion soittaa neuvolaan.

minäkin innostuin tänään varaamaan aikaa neuvolaan (tai täällä itse asiassa käydään lääkärillä koko ajan). Eka vapaa aika " omalle lääkärilleni" oli marraskuun lopulle, eli hyvä että tuli sekin varaus hoidettua. Onneksi sitten kun tuon ekan ajan onnistuu saamaan, ei tarttee enää olla huolissaan, ettei pääsisi vastaanotolle.



En ole kyllä ikinä kuullut, että pitäisi ultrassa käydä ennen neuvolaa - joku tästä kyseli. Jos neuvolassa haluavat välttämättä tietää tarkat viikot, voisivat mielestäni antaa lähetteen ultraan? Minä juuri mietiskelin, että en taida mennä maksulliseen ultraan, vaan odotan niskapoimu-ultraa. Sitä sitten tietty tippuu korkealta, jos jotain onkin sitten vialla ja monta kuukautta jo vierähtänyt...



Mulla on sellainen olo, kuin olisin nielaissut ilmapallon. Ihan samalla tavalla ahdistaa kuin loppuraskaudesta, vaikka peilistä katsookin vastaan ihan " normaali" minä. Viime yö meni onneksi kuitenkin hyvin, eli sain nukuttua. Minulla ei ole hiukset tai iho rasvoittuneet, melkein päinvastoin. Ja sama oli viime raskaudessa. Jotain positiivista ;)



Tunteet on kyllä pinnassa. Tänään tihrustin itkua aamupäivällä ihan mitättömästä asiasta...



Aurinkoa kaikille,

taika, 6+jotain