Ketä lapselle kummeiksi?
Viime aikoina olen miettinyt tätä kummi-asiaa. Meillä alustavasti olisi tarkoitus pyytää esikoisemme kummeiksi minun veljeni, mieheni sisko sekä isäni uuden vaimon tytär+mies. Yhteensä siis 4 kummia tulisi. Kuitenkin minulla on hyvä ystävätär, joka ei kuulu kirkkoon ja on täysi ateisti. Hänen miehensä ilmeisesti kuuluu ainakin vielä kirkkoon, en ole varma. Haluaisin sisällyttää ystävättäreni jotenkin tähän kummi-asiaan, mutta hän ei tietenkään voi olla virallinen kummi, koska ei kuulu kirkkoon (ja vaikka olisikin teknisesti mahdollista niin en halua ateistia viralliseksi kummiksi, ei taida kirkkokaan antaa lupaa). Voisin tietysti pyytää häntä haltija-kummiksi.
Mutta onko epäkohteliasta sitten pyytää vain tätä ystävätärtä, ilman miestään? Mies ei ole kovin läheinen meille, ja jos kyseessä kerran ns. epävirallinen kunniatehtävä, ei ehkä olisi niin nuukaa? Tuleeko noita kummeja sitten liikaa, jos olisi 5 (4 kristillistä + yksi kunniatehtävä)? Tuntuu aikaa suurelta määrältä. Haluaisin kuitenkin sisällyttää isän vaimon tyttären tähän kummiuteen, koska se lähentäisi uusperhettämme mukavasti, ja sitä kautta isän vaimokin voisi tuntea olevansa " oikea" mummo :)
Kaveripiirissämme ei oikeastaan ole muita potentiaalisia kummeja, paitsi mieheni yksi kaveri (vauvakammoinen! ;)). Ja mieluummin ottaisimme sisarusparvesta, ainakin tällä ekalla kierroksella.
Vastauksia toivon piiiitkään sepustukseeni :-)
Kommentit (4)
Ehkä sitä miettii liikaa ihmisten tunteita ym. Toisaalta olen lukenut täältä niin kuumia kirjoituksia, kun joku ei ole tullut valituksi kummiksi ja vetänyt hirveät herneet nenään. Itse en kyllä sellaista oikein ymmärrä.
Mutta odotellaas vielä tuo vaavi maailmaan, ja kysellään sitten ;)
Itsekin olen ystäväni lapsen kummi mutta mieheni ei eikä hän ole ollut siitä moksiskaan. Mieheni kun tuntee ystäväni vain pinnallisesti niin olisi pitänyt outona jos olisi kummiksi pyydetty.
eli teette JUST niinkuin itsellenne parhaaksi on, ja lapsellenne tietysti myös. Minusta on erittäin ok, että vain toinen puoli pariskunnasta pyydetään kummiksi. Minä ainakin pyysin sylikummeiksikin " vaimot" , en miehiä. Tällä tavalla pystyn vaikkapa esikoisemme sylikummin (=siskoni) miehen pyytämään seuraavalle lapsellemme erikseen kummiksi. Minusta se ei ole mikään " syy" pyytää kummiksi molempia vain siksi, että he ovat pariskunta.
Mä olen " vähien kummien kannalla" siksi, että sitten jokaiselle lapselle riittää " mieluisia" ja haluttuja kummeja, ettei tarttee työkavereita tai naapureita alkaa pyytämään (toki hekin voivat olla tärkeimpiä ihmisiä maailmassa, mutta tarkoitan nyt noin vertauskuvallisesti vain). Ja tietysti tämä riippuu lähipiirin koosta. Jos on ystäviä ja sukulaisia joka sormelle, niin mikäpä estää ottamasta jokaiselle lapselle 6 kummia :)
Meidän esikoisella on 2 kummia, toisella lapsella 3. Nyt on vielä kolmannelle lapselle ihania ihmisiä ehdolla kummiuteen. Tällä tavalla jokaisella lapsistamme on meille vanhemmille (sekä lapsillemme tietysti) tärkeitä ihmisiä kummeina, sekä sukulaisia että sydänystäviä.
Mutta meillä siis näin, toisilla toisin ;)
Teet just niin kuin itsestä hyvälle tuntuu ja muiden mielipiteistä viis. Meillä mun pojalla on 6 kummia ja jotkut sitä ihmettelee (ei niinkään kukaan mut tunteva kasvoja vasten, vaan sellainen joka luulee, että kummeja on lahjatoiveiden takia paljon, mulle taas semmoinen ihan vieras ajatus, lapselle läheiset ihmiset tärkeitä). Kuusi kummia siitä syystä, että yksi pari mun suvusta, yksi pari lapsen isän suvusta ja molempien vanhempien yhdet ystävät. Meillä vielä pieni suku molemmin puolin. Nyt kun perhe on hajonnut, niin olen vain kahta tyytyväisempi, että molemmilta puolilta on sukulaisia ja ystäviä kummeina!
Ja ihan kaikki yhdistelmät on minusta mahdollisia. Esim. isovanhempiakin voi pyytää kummeiksi ja esim. mun vanhemmista äiti on siskonsa yhden lapsen kummi, isäni on tämän saman äitini siskon toisen lapsen kummi ja molemmat vielä yhden lapsen kummeja.
Enpä olekaan vielä miettinyt tuota kummiasiaa tän toisen lapsen osalta.