Maaliskuisesta marraskuinen enkeli...
Tyttäreni Moona Kaisa Matilda syntyi 24.11.05 klo 9.41 enkelinä.
Teksti voi olla hieman epäjohdonmukainen koska tapahtumia on vaikea muistaa/muistella...
Viikko sitten maanantaina kävin maaliskuisten pinossa valittelemassa hengenahdistustani, jonka takia minut määrättiin sairaslomalle. Tiistaina oli neuvolalääkärille aika raskausmyrkytys-epäilyn vuoksi. Vauvan liikkeitä en ollut tuntenut moneen päivään, mutta se kuulemma normaalia, kun on istukka etuseinässä. Lääkäri näki vanhalla ultralaitteella vauvalla vielä epäsäännöllisen sykkeen, joka on sekin kuulemma normaalia noilla viikoilla. (silloin 22+6) Lähetti minut tayssiin lisätutkimuksiin, koska verenpaine oli koholla ja virtsassa valkuaista. Eli kaiken piti olla NORMAALIA! Synnytysvastaanotossa otettiin verikokeet ja odottelin pari tuntia lääkärille pääsyä. Edelleen ajattelin että kaikki on hyvin.
En unohda tunnetta, kun ultratessa lääkärin lause katkesi kesken, hän oli pitkään hiljaa ja sitten sanoi:" nyt ei ole kaikki hyvin" . Aloin vain tärisemään kun lääkäri sanoi että olen pahoillani, sykettä ei löydy. En tajunnut heti asiaa. Eihän minun vauvani voi olla kuollut.
Itku ja epätoivo iski pian rajusti vasten kasvoja. Miksi minä?! Eikö kahdessa keskenmenossa muka ollu jo tarpeeksi?! Eihän näin tapahdu kuin huonoissa elokuvissa!!!
Minut vietiin osastolle jossa sain kypsyttelylääkkeet ja minulle kerrottiin että torstaiaamuna käynnistetään synnytys. Minua oksetti. Itketti. Raivostutti.
Mieheni oli onneksi sairaalassa kanssani yötkin. 9v poikani vietiin mummolaan hoitoon. Torstaiaamuna sain ensimmäiset lääkkeet. Synnytyksen kestoksi merkattiin 1h41min. Pitelimme pienen pientä tyttömme reilun parin tunnin ajan, hänet mitattiin(28,5cm 395g), isä otti käden ja jalan jäljet kätilön avustuksella, otimme kuvia. Hyvästelimme hänet.
Siunaus on perjantaina. Nyt tyhjä olo. Paha olo. Suunnaton ikävä.
T: Syksy79
Kommentit (61)
Olen todella surullinen puolestanne. Mitkaan sanat ei taida riittaa lohduttamaan.
Brownitte
" En säiky tummaa yötä,
en pelkää peikkoja,
on luonain enkelisi,
ne suojaa heikkoja.
Myös luona vanhempaini ne on ja siskojen,
ja hyväin tuttavaini
ja kaikkien ihmisten.
Se ain on mielessäni
kun illoin uinahdan.
- Jo kuulen vierelläni
mä siipein suhinan.
- Immi Hellen.
runo kirjasta " Katso meitä enkeleitä !"
Syvä osanottoni.
Kyyneleet valuvat pitkin poskiani. Rakkautta koko teidän perheellenne.
Olen todella pahoillani.
Jaksamisia sinulle ja perheellesi, toivon teille jatkossa kaikkea hyvää.
Lämpimiä ajatuksia lähettäen.
Suzy
ei toivois kenellekkään.
pitäkää toisistanne huolta ja vielä kerran otan osaa.
my_selene
ja toivon teille siunausta ja voimia. Oma pieni suojelusenkelinne suojaa teitä nyt taivaissa.
Muuta ei voi sanoa, koska sanoja ei ole. Itse koin poikani menetyksen 38+6 viikolla. 5 vuotta sitten. Sitä ei pysty ei halua unohtaa, mutta ajan myötä sen kanssa oppii elämään. Todella paljon voimia koko perheellenne
Lämmin osanottoni suunnattomaan suruunne.
jokuli sanattomana
Voi ei! Olen todella pahoilani tapahtuneesta! Voimia teille kaikille!! itku kyllä pääs ku luin ton!! Voimia sulle ihan todella paljon ja koita kestää...
Olen sanaton. Nielen kyyneleitäni täällä töissä.
Paljon voimia jaksaa eteenpäin!
Voimia ja jaksamista tästä eteen päin teidän perheelle.
Paljon voimia ja haleja koko perheelle.
Kyyneleet valuu täällä päin:(Miten tällaista voi tapahtua:(Elämä on niin epäreilua...*halaus*
neeta
halauksin kyynelsilmäinen pikku.myy
Tälläistä en haluaisi ikinä kuulla;=( Kyyneleet valuu ja vaikea kirjoittaa...olen todella pahoillani puolestanne!!
Toivottavasti asiaan tulisi joku selvyys, mistä vauvan kuolema johtui..mutta hieman tuli taas jälleen kerran sellainen olo että äidin olotilaa ei oteta vakavasti... todella kamalaa!!!
Mitään niin hyvää ja kaunista ei ole sanottavaksi asti, mikä teidän tuskassanne nyt auttaisi...
Toivon kuitenkin, että jossain tuntuu se kauniiden ja lohdullisten ajatusten ja sanojen määrä, jonka me ihan varmasti jokainen haluamme teille välittää.
Voimia suureen suruunne! Myös pienelle isoveljelle, jonka voi vielä olla vaikea käsittää tapahtunutta. Toivottavasti rakkaus kantaa teidät tämän(kin) synkän ajan yli!
Kyynelsilmin,
Katala