Maaliskuisesta marraskuinen enkeli...
Tyttäreni Moona Kaisa Matilda syntyi 24.11.05 klo 9.41 enkelinä.
Teksti voi olla hieman epäjohdonmukainen koska tapahtumia on vaikea muistaa/muistella...
Viikko sitten maanantaina kävin maaliskuisten pinossa valittelemassa hengenahdistustani, jonka takia minut määrättiin sairaslomalle. Tiistaina oli neuvolalääkärille aika raskausmyrkytys-epäilyn vuoksi. Vauvan liikkeitä en ollut tuntenut moneen päivään, mutta se kuulemma normaalia, kun on istukka etuseinässä. Lääkäri näki vanhalla ultralaitteella vauvalla vielä epäsäännöllisen sykkeen, joka on sekin kuulemma normaalia noilla viikoilla. (silloin 22+6) Lähetti minut tayssiin lisätutkimuksiin, koska verenpaine oli koholla ja virtsassa valkuaista. Eli kaiken piti olla NORMAALIA! Synnytysvastaanotossa otettiin verikokeet ja odottelin pari tuntia lääkärille pääsyä. Edelleen ajattelin että kaikki on hyvin.
En unohda tunnetta, kun ultratessa lääkärin lause katkesi kesken, hän oli pitkään hiljaa ja sitten sanoi:" nyt ei ole kaikki hyvin" . Aloin vain tärisemään kun lääkäri sanoi että olen pahoillani, sykettä ei löydy. En tajunnut heti asiaa. Eihän minun vauvani voi olla kuollut.
Itku ja epätoivo iski pian rajusti vasten kasvoja. Miksi minä?! Eikö kahdessa keskenmenossa muka ollu jo tarpeeksi?! Eihän näin tapahdu kuin huonoissa elokuvissa!!!
Minut vietiin osastolle jossa sain kypsyttelylääkkeet ja minulle kerrottiin että torstaiaamuna käynnistetään synnytys. Minua oksetti. Itketti. Raivostutti.
Mieheni oli onneksi sairaalassa kanssani yötkin. 9v poikani vietiin mummolaan hoitoon. Torstaiaamuna sain ensimmäiset lääkkeet. Synnytyksen kestoksi merkattiin 1h41min. Pitelimme pienen pientä tyttömme reilun parin tunnin ajan, hänet mitattiin(28,5cm 395g), isä otti käden ja jalan jäljet kätilön avustuksella, otimme kuvia. Hyvästelimme hänet.
Siunaus on perjantaina. Nyt tyhjä olo. Paha olo. Suunnaton ikävä.
T: Syksy79
Kommentit (61)
Todella paljon voimia ja halauksia teille suuren surun kanssa. Itku silmässä luin viestisi.
Tiitiäinen maaliskuisista
Lapsen menetystä ei soisi kenellekään tapahtuvan.
Paljon voimia teille kaikille!
T. Jas joka juuri menetti toukotoiveen
" Aika on se, joka parantaa haavat
niin kauan kyyneleet vuotaa saavat.
Ne kuivuvat myöhemmin itsestään
ja vaihtuvat hiljaiseen ikävään. "
Voimia ja jaksamista koko perheelle!
Tansku perheineen
Menin aivan sanattomaksi, ei kenellekkään toivoisi noin käyvän:' ((
Rölli-peikko
Tuntuu niin kamalan pahalta lukea näitä...itkuhan tässä sitten pääsi minultakin. Toivon teille kauheasti voimia kestää tämä kaikki.
Sasuliini72
Lapsen menetys on kaikista pahin mikä ihmistä voi kohdata.Näin sanoi mummini ja ukkini,kun isäni pikkuveli kuoli 3 vuotiaana.
Voimia teille suuressa surussanne!!
Niksu
Voimia sinulle ja perheellesi!
SolAngel
Paljon voimia sinulle ja perheellesi.
Virtuaali-halaus
Mulberry
En pystyny ihan täysin kokonaan lukemaan viestiäsi, kyyneleet esti sen.
Otan osaa suruunne!!
Voimia!!
t hellu
miltä teistä tuntuu vaikka itku minultakin pääsi..
Halaus teille..en pysty muuta sanomaan.
Kynttilän sytytän teidän pienelle enkelivauvalle. Halauksia.
Voimia ja jaksamista suuren surunne keskellä!
Emmi
Jaksamista ja voimia koko perheelle vaikeana aikana.
Tuntuu, ettei sopivia sanoja ole, toivon teille voimaa jaksaa tämän suuren surun kanssa.
...tälläinen vetää aina hiljaiseksi eikä paljon lohdutuksen sanoja löydy...
Voimia ja halauksia koko perheelle!
-martta
...tämän runon joskus luin kun keskenmenoista oli puhe.
" Rakas Taivaan Isä, miksi äiti itkee?
Miksi isällä on niin raskaat askeleet?
Minäkö heille olen surua tuottanut,
kun vain katselen täältä kaukaa.
Enkä tule vaikka he odottavat niin kovasti,
että raskain sydämin käyvät iltaisin nukkumaan.
Voitko Taivaan Isä, äitiä lohduttaa,
pyyhkiä kyyneleet hiljaa pois?
Voitko isän olkaa taputtaa,
ettei niin kumarassa hän ois?
Huomaisipa äiti, kun hänen luokseen
lennän perhosena ikkunaan.
Tietäisipä isä, miten tuulen mukana
hänen poskeaan silittää saan."
Hyvin hämmentynyt olo, viikot itellä samat kuin sulla tapahtumiesi aikoihin, 2 keskenmenoa takana myös...
Mutta osanottoni ja PALJON rakkautta!
Finnmar
tiedän miltä tuntuu kuulla ne sanat,itse menetin pienen pojan rv 33 kaksi ja puoli vuotta sitten.muistan vieläkin sen kauhun tunteen,kun sydänääniä etsittiin ja viimein ultraava lääkäri sanoi " valitettavasti vauva on kuollut tänne kohtuun" ..se oli niiin hirveetä!!!! voimia sinulle ja perheellesi!
kyllä on itku herkässä. itse läheisen kuoleman kohdanneena ajattelen vain että kaikki ei ollut hyvin ja nyt on parempi olo, katsella maailmaan pilven reunalta.
harmittaa vain että joitakin koetellaan enemmän kuin toisia, vaikka kaikkien pitäisi olla samalla viivalla... lämpimiä ajatuksia ja voimia suruun. itke jos itkettää ja naura jos naurattaa, älä ajattele mitä muut ajattelevat.
poskillani vierivät, ja on tosi paha olo puolestasi! Otan osaa suruusi...Voimia suuren surusi keskellä ja iso halaus!!!