Maaliskuisesta marraskuinen enkeli...
Tyttäreni Moona Kaisa Matilda syntyi 24.11.05 klo 9.41 enkelinä.
Teksti voi olla hieman epäjohdonmukainen koska tapahtumia on vaikea muistaa/muistella...
Viikko sitten maanantaina kävin maaliskuisten pinossa valittelemassa hengenahdistustani, jonka takia minut määrättiin sairaslomalle. Tiistaina oli neuvolalääkärille aika raskausmyrkytys-epäilyn vuoksi. Vauvan liikkeitä en ollut tuntenut moneen päivään, mutta se kuulemma normaalia, kun on istukka etuseinässä. Lääkäri näki vanhalla ultralaitteella vauvalla vielä epäsäännöllisen sykkeen, joka on sekin kuulemma normaalia noilla viikoilla. (silloin 22+6) Lähetti minut tayssiin lisätutkimuksiin, koska verenpaine oli koholla ja virtsassa valkuaista. Eli kaiken piti olla NORMAALIA! Synnytysvastaanotossa otettiin verikokeet ja odottelin pari tuntia lääkärille pääsyä. Edelleen ajattelin että kaikki on hyvin.
En unohda tunnetta, kun ultratessa lääkärin lause katkesi kesken, hän oli pitkään hiljaa ja sitten sanoi:" nyt ei ole kaikki hyvin" . Aloin vain tärisemään kun lääkäri sanoi että olen pahoillani, sykettä ei löydy. En tajunnut heti asiaa. Eihän minun vauvani voi olla kuollut.
Itku ja epätoivo iski pian rajusti vasten kasvoja. Miksi minä?! Eikö kahdessa keskenmenossa muka ollu jo tarpeeksi?! Eihän näin tapahdu kuin huonoissa elokuvissa!!!
Minut vietiin osastolle jossa sain kypsyttelylääkkeet ja minulle kerrottiin että torstaiaamuna käynnistetään synnytys. Minua oksetti. Itketti. Raivostutti.
Mieheni oli onneksi sairaalassa kanssani yötkin. 9v poikani vietiin mummolaan hoitoon. Torstaiaamuna sain ensimmäiset lääkkeet. Synnytyksen kestoksi merkattiin 1h41min. Pitelimme pienen pientä tyttömme reilun parin tunnin ajan, hänet mitattiin(28,5cm 395g), isä otti käden ja jalan jäljet kätilön avustuksella, otimme kuvia. Hyvästelimme hänet.
Siunaus on perjantaina. Nyt tyhjä olo. Paha olo. Suunnaton ikävä.
T: Syksy79
Kommentit (61)
Voimia ja rakkautta suureen suruunne. Ei tällaiseen löydä sanojamitkä lohduttaisivat...
Marieela
että joudut kestämään tällaisen menetyksen.
aurinkopullo
minäkin itken.
toivon teille voimia huomiseen ja otan osaa suunnattomaan suruunne.
" perhonen pieni
valaisit tieni
aina jäät sydämeen.
aikamme kiitää
päivät pois liitää
kohtaamme uudelleen.
valossa kylpee jumalan maa
jokainen siivet eheät saa.
sinä taivaaseen lensit
jo siellä odotetaan."
siunausta teille!!!
lämpimin halauksin:nasuli
Vastaan nyt kun kyyneliltäni kykenen... Oli niin koskettava tuo sinun kirjoittama tarina pienestä enkelistänne. Paljon voimia teille jatkaa eteenpäin kuitenkin elämässänne.
Toivoo Misuli
Kamalaa..ihan hirveää..mitä tuohon voi enää sanoa..Tuskin mitkään sanat teidän suruanne lohduttaa.Otan osaa.
tiedän että suru on suunnaton ja tuntuu ettei valoa näy. itse olen menettänyt poika-vauvani samoilla viikoilla. nyt aikaa tulee kuluneeksi kolme vuotta ja vieläkin päivittäin häntä ajattelen. aika on auttanut mutta aina hän mielessä pysyy. voimia sinulle.
Elämä voi kyllä joskus olla kammottavaa ja epäoikeudenmukaista. Paljon vahvistavia halauksia sinulle ja perheellesi.
Yhä järkyttyneenä lukemastaan,
Vitanova
Voimia sinulle ja perheellesi, muuta en osaa sanoa.
~cadavera~
Sydämeni pohjasta.
Suurin suru on sanaton.
Voi teitä, koittakaa jaksaa, tukekaa toisianne, pyytäkää apua jos ette jaksa.
-Tilpehööri
Näin ei saisi käydä kenellekkään. Mailmassa ei ole varmasti muuta kauheampaa kuin oman lapsen menettäminen. Voimia ja jaksamista!
Olen suunnattoman surullinen ja pahoillani Teidän puolestanne. Elämä ei todellakaan ole aina oikeudenmukaista... Mutta yritä ajatella, että kaikella on aikansa ja tarkoituksensa, vaikkemme sitä juuri sillä hetkellä pystykään käsittämään. Ehkäpä Teidän pienokaista tarvittiin tällä hetkellä suojelusenkeliksi elämäänne, ehkä...
Paljon lohdutushalauksia ja voimia tulevaan
maaliskuisten ' nyytti'
Olen todella pahoillani puolestanne. Mitkään sanat eivät taatusti lohduta teitä suuressa surussanne. Toivon teille valtavasti voimia!!!
Terppari
Ei tällaista saisi tapahtua kenellekään. Olen sanaton. :( Oikein kovasti voimia ja jakselemisia! *hali*
En osaa sanoin kuvailla miten pahoillani olen. Tällaista ei saisi tapahtua kenellekään. Oikein paljon voimia ja jaksamisia koko perheelle!
Lily
muistakaa kuitenkin että elämä jatkuu vaikkei siltä nyt tuntuisikaan. voimia teille jaksaa tämän kauhean surun yli.
teidän pikkuenkelinnekin toivoo teidän jaksavan!
nyt täytyy mennä kuivaan kyyneleet kun ei näe enää kirjoittaa.
kirjoitathan kuulumisistasi jos vain kykenet/jaksat.
Ei löydy minkäälaisia sanoja... tuollaista ei tuskaa ei pysty kuvittelemaan. Osanottoni surussanne! Jaksellusta koko perheelle!
-Monkey-
Syvä osanottomme.
T:Neiti21 perheineen
Liian varhain jo päättyi sun tiesi,
mutta laulusi vieläkin soi.
Sinun haudallasi soittaja pieni,
kädet ystäväin seppeleen toi.
Lähdit niin hiljaa,
että aamu vain kuuli.
Sylissään matkalle sinut
kantoi tuuli.
Mutt' sydämiimme
läpi elämän
jätit muistosi lämpimän.
kuin otan osaa suruunne! kyynelten keskeltä teille lämpimän halauksen lähetän..
tikunen