Maaliskuisesta marraskuinen enkeli...

Tyttäreni Moona Kaisa Matilda syntyi 24.11.05 klo 9.41 enkelinä.



Teksti voi olla hieman epäjohdonmukainen koska tapahtumia on vaikea muistaa/muistella...



Viikko sitten maanantaina kävin maaliskuisten pinossa valittelemassa hengenahdistustani, jonka takia minut määrättiin sairaslomalle. Tiistaina oli neuvolalääkärille aika raskausmyrkytys-epäilyn vuoksi. Vauvan liikkeitä en ollut tuntenut moneen päivään, mutta se kuulemma normaalia, kun on istukka etuseinässä. Lääkäri näki vanhalla ultralaitteella vauvalla vielä epäsäännöllisen sykkeen, joka on sekin kuulemma normaalia noilla viikoilla. (silloin 22+6) Lähetti minut tayssiin lisätutkimuksiin, koska verenpaine oli koholla ja virtsassa valkuaista. Eli kaiken piti olla NORMAALIA! Synnytysvastaanotossa otettiin verikokeet ja odottelin pari tuntia lääkärille pääsyä. Edelleen ajattelin että kaikki on hyvin.



En unohda tunnetta, kun ultratessa lääkärin lause katkesi kesken, hän oli pitkään hiljaa ja sitten sanoi:" nyt ei ole kaikki hyvin" . Aloin vain tärisemään kun lääkäri sanoi että olen pahoillani, sykettä ei löydy. En tajunnut heti asiaa. Eihän minun vauvani voi olla kuollut.



Itku ja epätoivo iski pian rajusti vasten kasvoja. Miksi minä?! Eikö kahdessa keskenmenossa muka ollu jo tarpeeksi?! Eihän näin tapahdu kuin huonoissa elokuvissa!!!



Minut vietiin osastolle jossa sain kypsyttelylääkkeet ja minulle kerrottiin että torstaiaamuna käynnistetään synnytys. Minua oksetti. Itketti. Raivostutti.



Mieheni oli onneksi sairaalassa kanssani yötkin. 9v poikani vietiin mummolaan hoitoon. Torstaiaamuna sain ensimmäiset lääkkeet. Synnytyksen kestoksi merkattiin 1h41min. Pitelimme pienen pientä tyttömme reilun parin tunnin ajan, hänet mitattiin(28,5cm 395g), isä otti käden ja jalan jäljet kätilön avustuksella, otimme kuvia. Hyvästelimme hänet.



Siunaus on perjantaina. Nyt tyhjä olo. Paha olo. Suunnaton ikävä.



T: Syksy79