***HUHTIMASUT viikko7***

Onpas vaikee alottaa, lyö aivot tyhjää... Ei kyllä oo mitään ihmeellistä kerrottavaa joten keksitään nyt sitte tikusta asiaa. Kuin teillä joillain on niin hyvät kirjotus taidot ja mulle ei oo luotu ollenkaan sellasta, tosi epäreiluu...



Noh vointi hyvä ainakin omasta mielestä. Istua ei pysty kauaa ku painaa oikeelle puolelle kylkiluihin. Onko kellään samaa tunnetta? Siinä se ainoa negatiivinen asia tässä raskaana olemisessa. Ai ja nuo uni ongelmat jotka vaivaavat meitä monia, niitä löytyy lähinnä johtuu siitä että mies kuorsaa kaiket yöt niin etten saa nukuttua vaikka oliskin väsy.



Onko kaikilla jo pinnasängyt kasattu? Meil on vielä nurkassa odottamassa kun miehen mielestä ei oo vielä ajankohtaista (mietin vaan että koskas sitte). Se ei oo yhtään sellasta hössöttävää tyyppiä, en kyl itekkään erityisemmin mut haluisin jo kovasti laittaa makkaria valmiiksi. Kuis teidän miehet ollu mukana tässä kaikessa?



Nimiä on vissii kaikki jo kovasti miettiny ja meilläkin on jo valmiina. Olipa tosi vaikee keksiä pojalle nimeä, kun meillä on niin eri maku nimien suhteen. Onko muilla tullut väittelyä nimen suhteen vai ootteko ollu yksimielisiä.



G: mikä himottaa??

Mun tekee ihan tajuttomasti mieli tupakkaa, mutta en oo poltellu raskauden aikana, ja vielä pitää odottaa imetys aikakin, sitten kun se on ohi niin kaadan itelle lasin viiniä ja painun ansaitulle savukkeelle.



hauskaa ystävänpäivää kaikille möhömahoille!!

-p- rv30+1

ymmärrän sinua!Itse ole ollut koko ajan sitä mieltä, että raskaus ei todellakaan ole elämäni parasta aikaa! Koko ajan jotain murhetta ja kolotusta, enemmän ja vähemmän. Ei jaksa aina valittaa, mutta joskus on pakko saada purkautua:) Toivon sinulle kevyempiä viimeisiä viikkoja, onneksi ne ovat jo käsillä. Itse odotan jo myös vauvan pääsyä masun toiselle puolelle ja että itse pääsisi kuntoutumaan pikku hiljaa takaisin normaalioloon.

Tsemppiä sinulle!

T:Lenni ja Tiitiäinen rv 32

Mulla ei oikeesti oo muuta elämää nyt... pocahontas kyseli mikä himottaa.. mulla on ihan järetön karkin/pullan himo. en voi ostaa/leipoa oikeen mitään, kun syön sen välittömästi. Heh, monesti oon " vierasvaraks" leiponu tässä raskausaikana, mutta sitä mukaa sulattelen pullia yms. kun pakkaseen niitä työnnän. Ja toinen on myös TUPAKKA. huomenna tulis tasan puoli vuotta kun viimeks savukkeen olen polttanut, välillä tämä himo unohtuu ja välillä käy niin pirun voimakkaaks... nytkin olen monena yönä unta nähnyt, että poltan. minäkin olen kymmenen vuotta polttanut (ilman pidempiä taukoja) raskautumista ennen, ja sain lopetettua suhteellisen kivuttomasti, mutta pahinta on ollu vasta viimeset kolme kuukautta. nyt vissiin se henkisen riippuvuuden käsittely alkaa. Mulla ei varsinaisesti tee tupakan makua mieli, mutta sitä TUNNETTA sen jälkeen. Täytyy kyllä myöntää, että odotan myös pääseväni eka kertaa liikenteeseen, eli pientä hiprakkaa ja tanssimaan! meillä on sellanen naisporukka, et käydään ilman ukkoja (tai ukot omassa porukassaan) n.kerran kuukaudessa tanssimassa jossain, vaikka olen nytkin mukana ollut, niin ei se kuitenkaan ole sama asia.



Jonzkulle: toivottavasti kyse olisi vain raskausmyrkytyksen oireista (olen kuullut että näinkin voi olla, eli ei tulekaan virallista myrkytystä.) Onko sulla sitten kuin korkeet paineet?



Leivänkannikalle: ihan samat fiilikset täälläkin, tämä olotila ei ole erityisen nautittavaa, fyysisesti olo on ihan ok. mutta henkisesti tämä on erittäin kuluttavaa. On päiviä jolloin oikeesti tuntuu, että joku vois kohta kärrätä paikalliseen mielisairaalaan huilaamaan, kun olo on jotain aivan käsittämättömän alakuloista. Toisinaan taas mikään ei vois olla parmmin... joten kai tämä jonkin sortin maanisdepressiivinen aika on, toivottavasti tämä loppuu sitten vauvan saatua. Pelkään eniten synnytyksen jälkeistä masennusta ja sitä, ettei mikään tunnu miltään. Mutta, yritetään vielä loppuun saakka ja itsellä kun tämä on vasta ensimmäinen (välillä kyllä isäntä sanoo, että saa ensimmäinen ja viimenen... tän raskausajan " tunteellisuuden" takia...), joten pitää tästä vielä varmaan " kärsiä" joskus myöhemminkin.



mutta eipä tässä taasen sen tärkeempiä.



Miksu 32+2

SSS=Siivous, Sauna ja Seksi...



Esikoista odottaessani menin ehkä hieman äärimmäisyyksiin, varsinkin siivouksen ja seksin suhteen...mies parka seurasi hädissään sivusta mun ikkunan ja mattojen pesuprojekteja. Puhumattakaan tuosta seksistä....

Noh, armoton siivousprosessini sai verenpaineen nousemaan sen verran korkeaksi, että jouduin jäämään osastolle yöksi ja samana yönä sitten synnytys käynnistyi...



Tällä kertaa olisi ihan kiva olla kotona synnytystä edeltävä yö, sairaalat ovat nimittäin yliahdistavia paikkoja!



B

Pakkanen paukkuu! Pitääkin nakella petivaatteet ulos tuulettuu.



Meillä taas ei noista kolmesta ässästä ollut mitään hyötyä,tai no koti kiilsi puhtauttaan ja isäntä melkein jo vältteli nukkumaan menoa =)



Mulla kanssa himottaa hedelmäkarkit ja appelsiinit.Toisinaan kaupassa tulee olo että jotain makeaa on saatava,mutta ei vaan tiedä mitä ja silloin tahtookin aina joku suklaapatukka tarttua mukaan.



Leivänkannikalle voimia viime metreille.



Jonzkulle toivon minäkin että kroppa vaan osoittaa merkkejä raskausmyrkytyksestä eikä vaiva puhkea,ja vauva saa olla masussa vielä viikkoja. Voimia!



( . ) Voi paksusti. Viimeyönä näin eka kerran unta että olin synnyttämässä.Sairaalassa vaan oli hirvee kiire ja meidän piti mennä kanttiiniin heti synnytyksen jälkeen syömään.Siellä rupesin kirjoittamaan sukulaisille viestiä vauvan syntymästä,mutta meillä ei vain ollu mitään tietoa sukupuolesta,kiireessä unohtui kysyä että kumpiko oli tullu ;) (eikä saatu sukupuolta selville ennen aamua)



Onko teillä vauvoilla jo ihan selkeä rytmi?



Meillä näyttää himppu heräilevän näin 8 aikaan ja jumppaa puolisen tuntia sitten on pitkään rauhassa pieniä kääntyilyjä lukuun ottamatta.Siitä sitten parin tunnin välein on kunnon jumppahetkiä ja kymmenen tienoilla illalla rauhottuu. Oiskin vaan tämmöistä sitten masun ulkopuolellakin, että ois pirtee päivisin ja nukkuis kohtuu kunnolla yöt (saahan sitä toivoa)



mutta nyt on lähettävä hammaslääkäriin...yök.



Halausten kera voimia kaikilla näille viimeisille kituviikoille!!Loppusuora alkaa kohta jo häämöttää!



edram ja himppu rv32+5 kohta taas poksuu uudet viikot.

Ja hurjan paljon galluppeja... Jos koittaisi vastailla niihin ensin. =) Tästä tulee varmaan kilometrin mittainen tarina... ;)



[b]Nimi[/b]: Mulla on nimi mietitty valmiiksi, enää vaan tarvii saada mies suostumaan siihen. =D Eli vähän on siis vielä vaiheessa. Alkuun kun mietittiin vielä sekä tytölle että pojalle mahdollisia nimiä, niin tytön nimestä päästiin heti yksimielisyyteen. Pojan nimestä nyt sit väännetään kättä varmaan vielä ristiäisissä. ;)



[b]Vaipparoskiksesta[/b] en osaa sanoa mitään, mun mielestä turhaa rahastusta. Meillä on aina ollut ihan tavallinen kansiroskis, eikä se ainakaan mitään erikoisemmin haissut. Roskia täytyy kuitenkin viedä lähes päivittäin, niin samalla ne vaipat on menneet...



[b]Sairaalakassia[/b] en ole pakannut, vaikka varmaan pitäisi. Mulla on noiden munuaisten takia nyt ollut vähän ongelmia ja saattaa olla et käynnistellään/leikataan jo viikolla 36. Täytyy varmaan kohta alkaa miettimään asiaa paremmin... Vielä on kuitenkin vauva ylhäällä ja kohdunsuu tiukasti kiinni.



[b]Vaatteista[/b]... Meillä meni ihan pieniä (50-56cm) vaatteita aika paljon. Tykkään käyttää pienellä vauvalla sopivia vaatteita, kun muutenkin on vähän hakusessa vauvan käsittely, niin on inhottavaa nostaa vauvaa ja huomata et pelkät liian suuret vaatteet liikkuu. ;) Vaatekertoja (enimmäkseen bodeja) meni varmaan jotain 3 päivässä. Petivaatteita meillä on ehkä kolmet. Hyvin on riittäneet vielä isommallakin. Tyynyn paikalle laitoin vauvalle tyynyliinan, niin ei kaikki puklut ole heti lakanassa.



[b]Auto[/b] on tällä hetkellä VW Golf, pikkumalli ja se säilyy isännän työautona. Mulle tulee uusi Opelin farkku, kunhan isäntä saa aikaiseksi hakea sellaisen jostain. =) Muuten meillä on noita autoja pihat täynnä, et valinnanvaraa löytyy. Farkku kuitenkin on ostoslistalla. ;)



[b]Valmennuksena[/b] on edellinen synnytys. Neuvolassa ei ole edes puhuttu mitään valmennuksista enkä ole tajunnut kysyäkään... Samaten [b]synnäri[/b] on tuttu edellisestä kerrasta, joten ei olla käyty tutustumassa. =)



[b]Tuleva synnytys[/b] ei pelota, mutta se kyllä jännittää synnytänkä alakautta vai sektiolla ja koska. Parhaassa tapauksessa 4vkon päästä on vauva kainalossa... Se mietityttää...



Juupa.. Olikohan siinä kaikki...?



Sit omaa (valtavaa) napaa. ( . )



Munuaisten kanssa on ollut ongelmia ihan tosissaan, maanantaina kävin leikkauksessa, jossa asennettiin stentti virtsaputkiin. Su-Ti olin sairaalassa ja eilen menin taas huonompaan kuntoon ja kävin vielä kerran lääkärillä. Nyt sit kahta eri supistuslääkettä ja kipulääkkeitä myös kahta eri laatua. Olo on aika vetämätön...



Vauvalla kaikki hyvin. Kohdunsuu tiukasti kiinni ja kaulan pituus 4,6cm (!). Vauvan painoarvio 31+3 oli 2,2kg eli JÄTTILÄINEN!!! Menee yläkäyrillä ja jos kasvaa samaa tahtia niin on syntyessään 4,5kg. Apua... Toivottavasti siis myös tuosta syystä käynnistelee aikaisemmin.



Sairaalassa otettiin kaikki verikokeet ja pissat ym, mut niistä nyt ei sen enempää kuin että HB oli laskenut kolmessa viikossa 15pykälää ja nyt on 115. Rautakuurille siis. Paineet oli normit, 105/60 ja painoa on tullut 850g/vko. Nyt kaikkiaan tullut lisää 15kg... =/



Tänään saan pinnasänkyyn loput osat ja saadaan kasattua se. Pikkuhiljaa siis alkaa paikat olemaan kunnossa vauvan tuloa varten. =)



Nyt alkaa taas supistelemaan niin kovin, et pakko kaikota... johan tässä on tullutkin tekstiä. =)



~Murmutti, Jätkis ja uudet viikot 32

Eilinen oli tosiaankin rankka päivä. Hengenahdistuskohtauksia tuli niin useita, että lopulta itkin hysteerisenä (mikä tietenkin auttoi heh heh). Sanoin miehellekkin että jos hän minua oikeasti rakastaa ei enää yhtään lasta halua.



Tein sitten radikaalin ratkaisun, joka ainakin tällä hetkellä tuntui olevan oikea eli jätin pissatulehduslääkityksen eilen illalla ottamatta ja ensimmäistä kertaa pitkään aikaan sain nukuttua. Yhtään ahdistuskohtausta ei ole tullu tänään. Sain nukkua aivan rauhassa (lonkkakivusta ei nyt puhuta :)) melkein kymmeneen saakka. Olo on aivan kuin uudella ihmisellä. Jos tämä jatkuu samalla tavalla soitan maanantaina neuvolaan ja sanon, että jos haluavat estolääkitystä minulle syöttää niin sitten merkin on vaihduttava koska en kestä enää. Yritin jo siellä äitiyspolilla puhua asiasta, mutta jostain syystä kaikki vaivat johtuvat raskaudesta ja vastaus on suurinpiirtein kärsi kärsi iteppä olet ittes tuohon tilaan saattanut. Aivan kuin minulla ei olisi minkäänlaista omaa järkeä ja tietämystä omassa olossani.



No joo eipäs motkoteta tämän enempää. Yritänpä nyt kaivaa kaikki gallupit ja vastailla niihin.



Nimestä.. Haluaisin laittaa vauvalle tuon työnimen vaan tytöt vastustaa sitä kovasti. Jos se laitetaan toiseksi nimeksi niin etunimeä ei ole vielä päätettty.



Kummit on saatu nyt valittua ja kaikki joita pyysimme suostuivat vaikka olimme aika varmoja, että joudumme miettimään asiat uudemman kerran. Yhtään pariskuntaa emme ole pyytäneet. Mieheni nuorin veli sekä mieheni yksi parhaimmista kavereista on pyydetty samoin minun kaksi parhaimmista kavereista.



Vaippaaroskista en ajatellut hommat. Eiköhän ne vaipat kulkeudu tuonne ulos sitä mukaa kun niitä tulee.



Ihan pieniä vaatteita on muutama vaatekerta. Eihän sitä loppujen lopuksi tiedä kuinka pitkä vauva tulee, mutta on mukavampaa jos vaatteet ovat sopivat. Petivaatteita anoppi lupasi tehdä lisää, joten minulla ei ole oikein käsitystä kuinka paljon niitä on.



Synnytys ei enää pelota. En ole suunnitellut valmiiksi synnytyksestä mitään koska edellinen meni niin kuin meni. Yritän vain mennä asenteella että sopeudun tilanteeseen kuin tilanteeseen.



Ja kiitoksia kaikille, jotka ovat kannustavia viestejä täällä laittaneet. Ne merkitsevät yllättävän paljon.



Jonzkulle ja Murmutille oikein paljon voimia.



Leivänkannikka ja Oliva 33 + 0 (jee taas on yksi viikko takana)

[b]Leivänkannikka[/b]: Pysy kovana siellä äitiyspolilla. Mulla oli esikon aikaan vaivana kamalat selkäkivut. Olivat niin kovia, et sain kunnon kipuaaltoja ja jalat lähtivät alta. Monet kerrat olin nurin ison mahani kanssa... =( Olin varmaan puolesta välistä raskautta valittanut kipujani neuvolalääkärille ja polin lääkäreille. Kaikilta sama vastaus: " kuuluu raskauteen, koita vaan jaksaa" . Loppujen lopuksi menetin hermoni ja menin polille ärräpäitä ladellen ja sanoin et tehkää nyt PRKL jotain! En suostunut edes puhumaan mistään odottelusta vaan sanoin suoraan et nyt tutkitte ja hoidatte, piste. (Mies häpesi korvat päästään kun huusin suoraa huutoa niille lääkäreille... ;)) Lopputulos tutkimusten jälkeen oli munuaisaltaan laajentuma ja seuraavana päivänä käynnistettiin synnytys... Eli kovapäisyys palkittiin. Lääkärit olivat vähän noloja, kun eivät olleet huomannut vaivaa aiemmin ja sanoivatkin sit vähän vaivautuneina, et ei mikään ihme jos mulla on ollut kipuja... Kyllä paloi hihat silloin. Nykyään osaan jo vaatia vähän erilailla hoitoa.



~Murmutti ja jätti-Jätkis 32

Mulla oli kyllä eilen kamala ilta,kun vaavi käänsi ittensä väkisellä väärinpäin.Sattu aivan kauheena mahaan,ja tuntu ettei henki kulje..onneksi meni yöllä oikeinpäin takasin=(

Kummeja meillä ei kauheesti tarjolla,kun mun veljet jo käytetty,ja miehen siskosta en tiiä liekkö halukas.Nillä lapsi eikä pyytäneet miestä kummiksi,niin en tiiä ovatko itekkään halukkaita.Mun yx kamu tulossa varmasti kummiksi,ja ehkä sitten mieskin jonkun kaverinsa pyytää.

Mulla on kotiintulo vaatteet 50cm,jakotona muutama niitä ja 56cm.Eniten näytti olevan 62cm vaatteita.Vielä jotain kivaa kesä-asua ostettava.

Aikamoista voivottelua taitaa tämä loppuaika olla kaikilla.Mulla pinna kireänä,kun tuntuu,että maha tiellä joka asiassa.Hankala auttaa pojalle vaatteet päälle ja kengät jalkaan.Ja siivouskin yhtä tuskaa..

Aika kyllä tuntuu kuluvan ihan nopeesti,ja iskee kohta paniikki,että keritäänkö kaikki pistää vauvalle valmiiksi=)

Leivänkannikalle:Mullakin sellainen olo että,tekis mieli pistää piuhat poikki heti synnytyksen jälkeen,mutta parempi ootella hormoonien häipymistä,ja mahasta pääsyä.Ja katella sitten haluaako oikeesti että tämä viimeinen=)Oon kyllä kavereille sanonut,että jos muhun iskee vielä joskus vauvakuume,ampukaa minut=)Oon kuitenkin vielä alta 30-vee,niin ei elämässä koskaan tiedä mitä tapahtuu.Raskausajat ollu mun mielestä suoraan sanottuna aivan hirveitä,en nauti kyllä ollenkaan,mutta vauvan takia yritän kestää.Varsinkin tämän kertainen alkupahoinvoiti oli niin hirveä,että 3 kuukautta olin poissa pelistä täysin=(Mutta kohta se pikkuinen palkinto on tässä tuhisemassa=)

Huiskutin 32+2

Olipas pitkä ketju, kiva lukea kuulumisistanne.



Ensin omanapaa ja sitten gallup-vastauksia.



Olen viikon verran totutellut uuteen ruokavalioon, kun minulla todettiin raskausdiabetes viikko sitten. Kirjoittelinkin tästä jo erilliseen raskausdiabetestä koskevaan pinoon. Tänään oli neuvola ja ainakin terkkari oli tyytyväinen sokeriarvomittaustuloksiin. Tänään soittelen vielä äitiyspolille diabeteshoitajalle, toivottavasti hän on samaa mieltä.



Muita neuvolakuulumisia:

Paino oli laskenut uuden ruokavalion ansiosta, yhteensä tullut nyt noin 7 kg. Verenpaineet 105/71. Hemoglobiini 114, mutta jos ei väsytä ei rautaa tarvitse alkaa syömään. SF-mitta 32.5. Vauva raivotarjonnassa ja syke +145. Pissassa oli yhden plussan verran sokeria, munuaiseni kuulemma päästävät vähänkin sokerin läpi. Asialle ei tarvitse nyt tehdä mitään.



Kysyttiin neuvolassa että mistä johtuu sellainen navan seudulta kuuluva napsunta välillä kun vauva potkii. Kalvot siellä kuulemma napsuvat, kun vauva sopivasti niihin potkaisee. Samalla tavalla kuin jos ottaa tietyllä tavalla ilmapallosta kiinni ja kuuluu sellainen hassu ääni. Kaikkea kanssa ;D



Tytölle on nimi jo valmiina, mutta pojan nimi tuntuu olevan vaikeampi tapaus. Ehkä koska esikoisemme on poika. Emme siis tiedä kumpi on tulossa, vaikkakin omat tuntemukset viittaavat poikaan...



Joku kysyi lakanoista, meilläkin on ollut esikoisella kolmet lakanat ja niillä pärjäsi hyvin. Olisi ehkä pärjännyt vähemmälläkin. Lisäksi meilläkin käytettiin paljon harsoliinoja + pieniksi pätkittyjä muovitettuja alustoja joita sänkyynkin laitetaan lakanan alle (dementia iskee... miksi niitä nyt kutsuttiinkaan...), koska esikoinen oli kova puklaamaan.



Sairaalakassi on vielä pakkaamatta.



Erillinen vaipparoskis meillä ollut vieläkin käytössä. Vie kyllä tehokkaasti hajut, vaikka onhan ne kasetit aika tyyriitä ostaa.



Autona meillä Toyota Corolla verso. Vuosi sitten vaihdettiin. Nyt mahtuu vaunut hyvin kyytiin.



Synnytystä en osaa pelätä. Lähden sinne avoimin mielin, vaikka uskon että tästä tulee varmasti erilainen kuin ensimmäisestä.



Pinnasänky on siirretty meidän makkariin, verhohässäkät on vielä laittamatta ja tietysti petaamatta. Esikoisen siirtyminen ison pojan sänkyyn näyttää menneen kivuttomammin kuin ajattelinkaan =D



Himotuksena lähinnä hedelmät, joita uuden raskausdiabeteksen mukanaan tuoman ruokavalion mukaisesti saan kuitenkin syödä vähän erilailla kuin ennen. Vain yhtä kerrallaan ja ruisleivän kera.



Toisella kertaa sitten enemmän juttua.

Hyviä vointeja kaikille!



-Ghattis ja Hedelmä rv 33+3

Hei vaan!



Jokohan nyt onnistuis viestin laitto. Tiistaina kirjoittelin ja sit yhtäkkiä kesken kirjoituksen teki stopin:(, kyllä ketutti! Maanantaina ja eilen en päässyt vaihteeksi kirjautumaan, grrr. Pino on jo ihan mielettömän pitkä!! Tarttis varmaan alkaa pitään alku- ja loppuviikon pinoa, niin ois helmpompi lukeakin. Mitä mieltä te muut ootte?



Kävin eilen neuvolassa: Hb 108, verenpaine 108/67 (ei ota ns.lepopainetta, vaan ensiksi hyppyyttää ympäri huonettaan ja sit heti mittaa eli taitas oikeesti olla vielä matalampi), pissa puhdas, sf-mitta 29 ja painoa tullut 300g/vko.



leivänkannikka: Onneksi kaikki sinulla ja vauvalla ok! Koetahan jaksaa *voimahali*!



miksukka81: Mulle kans anoppi raahailee kirpputorilta lasten vaatteita. Osan ihan ok, mut jotkut kyllä tökkii. Sinäänsä ei mullakaan mitään kirpparikamaa vastaan oo, mut osti esikoisellemme (poika) mm. aniliininpunaiset sammarit!! Välillä siis ei meinaa ymmärrys riittää.



hannah81: Voi kuinka tutulta yösi kuulostivat! Ite just eilen neuvolassa valitin, etten jaksa enään ellen saa nukuttua paremmin. No, onneks viimeyö oli sit vaihteeksi parempi. Voimia väsyn kanssa!



Gallupeihin:

*Nimiä on mietitty niin tytölle kuin pojallekin sillä sukupuoli ei ole selvillä (ei oo haluttu tietää). Aika varmat vaihtoehdot on, mut katotaan sit näyttääkö vauva yhtään nimeltään, kun syntyy. Esikoiselle oli nimi mietty, mut ei mielestämme ollut nimen näköinen:). Niinpä silloinen työnimi jäi ristimänimeksi.

*Sairaalakassi: Esikoisen aikana sairaalakassin pakkasin klo 13 aikaan supistelujen välillä, kun klo 14 oltiin sit jo sairaalassa. Turvakaukaloon olin kahta päivää aiemmin laittanut vauvan kotiutumisvaatteet valmiiksi, jonka mies sit toi sairaalaan, ku kotiuduttiin. Tuskinpa tulee nytkään kovin aikasin sairaalakassia laitettua, kun eipä paljon muuta tarvi, ku pesuvehkeet. Kaikkea muuta voi sit tarpeen tullen kotoa mieheltä tuottaa.

Auto: Meillä on vm.-89 Chevrolet Astro. 7 hengen bussimalli, joka tällä hetkellä 4hengen auto, ku koirat vievät takaosan. Meillä siis kaksi koiraa, joiden kanssa harrastan ja kuljen.



Me ostaa pamautettiin tiistaina talo!! Käytiin viime viikolla kaks kertaa sitä kattomassa. Maanantaina tehtiin tarjous ja tiistai-iltana soittivat, et tarjous hyväksytty:)!! Huomena pankkiin ja ens keskiviikkona sit papereitten teko. Siinä yks syy kyllä viikon huonoihin uniin. Pyöri aikalailla talo mielessä joka pissareissun yhteydessä. Nyt pitäs sit oma talo saada myytyä. Jos kaikki menee nappiin, niin ehditään muuttaa ennen vauvan syntymää.



Saa nähdä miten selvitään ja jaksetaan. Kuten onneksi muutama muukin myönsi, raskaus ei välttämättä oo sitä elämän ihaninta ja hehkeintä aikaa. Mulle henkisesti varsinkin raskasta, sillä mielialan vaihtelut ovat melkoisia:(. Ei vaan millään jaksas, sit siihen päälle pahoinvoinnit, tukisukat, pistämiset, närästykset, supistukset, liitoskivut jne. jne. Listasta tulis vaik kuinka pitkä. Hirvittää, et sit laitetaan ittemme viel muutto rumbaan!! Esikoinen just maanantaina täytti 2v, joten sen kans ei välttämättä pakkailut suju ihan leikiten. No, toivottavasti saadaan hoito- sekä muuttoapua sukulaisilta ja ystäviltä!



Tänään jo aloitin siivoilun/järjestelyn täällä kotona. Meinataan pikkuhiljaa alkaa roudaan kamaa kirpparille ja kaattikselle sekä pakkaan sellaista mitä voi.



No niin, johan tuli omanapasta tekstiä ja piiiiitkästi!



Senny ja Lilliputti rv 30+5 (tämän nimeksi ei sit työnimi jää:)!)

Joku tuossa jo ehdottelikin, että tehtäisiin jatkossa suppeampia pinoja, esim. alku- ja loppuviikon pinot. Ollaan kivasti alettu aktivoitua, sehän on synnytyksen lähestymisen merkki?? ;) TOIVOTTAVASTI!



Näin viime yönä unta, että vedet meni ja samalla alkoi migreeni. Huutelin unessa sitten mieheltä apua-apua. Taisin ehtiä siinä synnyttämäänkin jossain välissä. Sitten olen viime aikoina nähnyt unia, joissa mun miehellä on jotain säätöä toisten naisten kanssa ja kun siitä suutahdan unessa, niin hän suhtautuu tosi välinpitämättömästi. Herätessä aina sellanen olo, että perrrrrkele :D Ihme hommaa tollaset unet.



Kävin tänään tilaisuudessa, jossa oli paljon opiskeluajan kavereita, ja moni sanoi että raskaus pukee mua (muka) ja että maha on tosi kauniin kompakti (pah!) :) Ja ettei musta huomaa kiloja tulleen (YEAH RIGHT). Tuli kuitenkin hyvä mieli, vaikka olisivatkin sanoneet vain kohteliaisuudesta.



Synnytyksestä joku kyseli, että pelottaako. No ensimmäistä kertaa ollaan sinne menossa, joten kyllähän se pelottaakin. Enemmän kuitenkin jännittää, ja tuntuu lähinnä absurdilta koko ajatus siitä. Ahdistaa, kun ens viikolla pitäis käydä synnäriin tutustumassa, ja se tekee asiasta konkreettisemman. Haluaisin jättää koko kierroksen väliin! Mentäis vaan sitten kun on tosi kyseessä... :/ Synnytyksessä jännittää se, miten suhtaudun siihen kipuun. Menenkö paniikkiin? Vai pystynkö kokoamaan itseni ja kohtaamaan sitä kipua? Ja miten se koko homma etenee: meneeko 2 vrk vai 12 h siinä projektissa... Tuleeko komplikaatioita, mitä jos lantio onkin ahdas jne. Kaikkea mahdollista tulee mieleen, mutta toisaalta en jaksa ajatella kovin pitkään noita viimeisiä, kun ei niille etukäteen mitään voi.



Joskus luin aihe vapaa-palstalta jutun, jossa aloittaja ihmetteli että miten naiset voi sanoa SAAVUTUKSEKSI lapsen saamista. Olen viime aikoina ajatellut tuota asiaa, ja kyllä pelkästään tämä raskausaika vaatii naiselta sen verran kanttia, että saadaan ollan ylpeitä itsestämme. Ja sitten synnytys, ja sen jälkeinen varsinainen lapsen hoito, kasvattaminen - hurjaa hommaa! Ylpeyttä saa minusta ihan aiheestakin tuntea jokainen parhaansa tekevä äiti. Vaikka ainahan tuollaisia vähättelijöitä löytyy, eikä niistä kannata välittää.



Juuh, menipä Freudilaiseksi pohdinnaksi ;)



t. Niinu ja tyttö 33+4

Kummasti nämä viikot vauhdilla aina vierähtää, enää neljä täyttä työviikkoa jäljellä ennen mammista! Tosin supisteluita on sen verran, että voihan se olla, etten ihan niin kauan pysty olemaan, mutta katsellaan nyt viikko kerrallaan... tai ainakin päivä kerrallaan ; )



Oma olo on ihan ok, tosin huomaan pahoittavani mielen vaikka mistä! Samaten olen kovasti viime aikoina pohtinut tätä ikiaikaista asiaa, että miten ihmeessä voin toista lasta rakastaa yhtä paljon kuin esikoista?! Toissa yönä heräsin siihen, että ahdisti koko juttu ja oli sellainen fiilis, että tämä on ihan tuhoon tuomittua ja että jos voisin niin peruisin koko raskauden!



Enhän nyt aamulla enää ihan niin mustana asiaa nähnyt, mutta kyllä sitä kuitenkin jäin miettimään. Esikoinen kun on - tietenkin - maailman ihananin lapsi!



Onko muilla tällaisia tuntemuksia, vai olenkohan vain sekoamassa...?



Hurlumhei 30+2

sain eilen siivottua koko kämpän ja sen jälkeen hemmottelin itseäni uudella villatakilla =) rahaa on nyt tosi tiukasti kun palkkaa ei tule eikä äitiyspäivärahasta oo vielä mitään päätöstä.. onneks ne saa sit takautuvasti kyllä ;)



autogalluppiin vastaan sen verran että me vaihdettiin just citroen c4 pois kun jäi auttamatta pieneks varsinkin takapenkiltä ja kirosin joka kerta kun esikoista sovittelin istuimeen. otettiin tilalle volvo v50 joka on kyllä aika ihana auto. takakontissa on tilaa vaikka minkä kokosille vaunuilla ja takapenkillä viihtyy huomattavasti paremmin. ja siinä on automaatti joka myös lisää vähän auton viehätystä :)



( . ) eilisen siivoilun jäljiltä nivuset ihan hellänä.. muuten vauveli liikkuu paljon varsinkin iltasin ennen nukkumaan menoa, ja öisinkin kun heräilen esikoisen huuteluihin huomaan että neiti on hereillä. saan kuitenki hyvin unta uudelleen, onneks..



nenä on tukossa non stop. nuhatippoja on menny joku litra :) miten voi olla ilman nuhaa näin tukossa? oltiin kuulemma kuorsattu molemmat, minä ja poika, yöllä. väitti väsynyt mies aamulla..



kivaa viikonloppua kaikille huhtimasuille!!! vielä kun vähän matkaa jaksetaan ;)



marie 32+5

Heipat vaan kaikille, onpas hieno ja pitkä pino:). Kannatan alku-ja loppuviikon eriyttämistä. Äsken sain kunnon ritirimpsun kirjoitettua ja konepa tilttas ja heitti viesteineen pihalle:/. Mutta, ensinnäkin nopsaan, mulle kirjotettiin eilen sairaslomaa nyt äloman alkuun asti, oma olo helpottu henkisesti ja fyysisesti. Ei tartte stressata jaksamista kun yöunet jää vähiin ja supistelee kujasti.

Ollaan lähdössä viemään esikoista hiihtolomareissuun mummolaan, joten pitäis alkaa pakata ja laittaa koti kuntoon, netti pimentoa siis viikonlopuks tiedossa.

Yhteisesti haluan sanoa kaikille vaivasille, murmutille, leivänkannikalle ym, että jaksamista!!!! Ja tsemppiä!

Oma olo ollu aika alaveireinen myös.....en ole kyllä minäkään parhaimmillani raskaana. Niinulle, mullakin ollu unia joissa miehellä säätöä jonkun toisen naisen kanssa ja sitte olen murheen murtama....

Varmaankin nuo unet liittyy tähän omaan olotilaan, kun on sellanen ettei mes musta tykkää ja olen kauhean iso jne jne...nooh, ehkäpä tämä tästä pian helppaa, toivotaan niin.

Mutta, ensi viikolla kirjottelen paremmalla ajalla, nyt alettava hommiin et päästään ajoissa liikenteeseen.

Voikaa kaikki hyvin ja koitetaan pitää mielialat edes jotenkin riman yllä;).

Halauksin, Inkkarityttö 31+4 (kai..)

ps. mulla ois muuten nimi jo tytölle, kun miehen sais siihen suostumaan ja pojalle ei olla vielä ees mietitty...kun esikoinen on poika ja tyttöä meille veikkasivat, pakkohan tuota pojunkin nimeä on toki vielä miettiä

Minusta on ihanaa lukea pitkiä pinoja...taitaa olla riippuvuuden merkkejä...olen vaan niin sosiaalinen luonne, että varsinkin nyt kun ei ole työkavereita, kenelle tilittää niin tulee pistäydyttyä pari kertaa päivässä parhaimmillaan lukemassa muiden huhtiksien kuulumisia.



Kävin eilen kampaajalla, edellinen käynti oli syyskuussa, joten teki terää!

Ja niin vaan kävi, että mennessäni pitkät hiukseni olivat nutturalla ja lähtiessäni luonnonkiharat hiukseni olivat lyhentyneet niskamittaisiksi & päässeet oikeuksiinsa ja saaneet ihanan piristävän värin ja raitoja....

mieskin sanoi, että on Seksikkään näköiset hiukset...ei vissiin mennyt tällainen rohkea veto hukkaan ; ) Teki hyvää uudistua, suosittelen, jos olette luonteeltanne impulsiivisia!



Hurlumhei kirjoitteli noista tuntemuksistaan ja minulla on ollut samanlaisia fiiliksiä jokin aika sitten. Tänä aamuna viimeksi mietin, että tämähän on niin luonnollinen asia kuin olla ja voi. Kyllä sitä rakkautta riittää varmasti kaikille lapsille, kipeää varmasti tulee tekemään, kun esikoinen joutuu ikään kuin väistymään siitä nuorimmaisen roolista mutta meillä ainakin uskon 3-vuotiaan isoveljen ottavan mielellään " vastuullisen" roolinsa vastaan.



Että tällaista, nyt suunnittelemaan viikonlopun herkutteluja!



Beatitude & Eemeli rv 34+3

Kysymys: moniko on jo käynyt tutustumiskäynnillä synnärillä?

Meillä tutustumiskäynti on ensi viikon tiistaina.. Nyt alkaa jo jännittää synnytys ja muu. Ihan vasta viime päivinä olen tajunnut, että mähän poksahdan kohta.. iik..

kristiina87 33+5

Pitkät tovit kirjoitin :( MURRRRRRR!



Sain tänään siivottua koko kämpän, jopa jääkaapinkin hinkkasin. Pikku lenkin sain myös tehtyä ulkona. Illalla sitten herkuttelua luvassa, jota varmaan huomenna kadun sormet pinkeinä ;). Noh, eipä jaksa ressata. Näyttää tuo turvotus/läski-kiintiö täyttyvän ravinnosta huolimatta.



Mitä mieltä olette siitä, jos sukulaisia olisi tulossa viikko ennen laskettua aikaa viikonlopuksi majailemaan luoksenne? Itsellä vähän sellainen tunne, että taidan kauniisti kieltäytyä. Eikös tuo ala olla sellaista tuskaista aikaa, ettei välttämättä kaipaa vierailijoita sohvalle nukkumaan?



Kristiina, me mennään kans ensi viikolla synnärikäynnille. Ja kyllä on alkanut jo jännittää. Fiilikset alkaa olla synnytyksessä aika pitkälle, pääsis kohta jo hommiin! :)



t. Niinu ja rintsessa 33+5

en ole aikaisemmin tänne itsestäni ilmoitellut, mutta menköön nyt...

toista odotellaan viikolla 30, la aivan huhtikuun lopulla. töissä pitäis vielä reilu kk jaksaa ja tänään ajattelin vihdoin saada äitiysrahapaperit liikkeelle. eli selkeä uudelleen synnyttäjä olen.. ;) ei ole kiire mihinkään ja aika menee siivillä. toista se oli ekan kanssa, oli varmaan vaatteet silitettyinä ja kassi pakattuna jo nyt. ja kun meni vielä 2 viikkoa yli, oli odottavan aika TODELLA pitkä.



kiloja on tullut jo nyt n10, kun ekan kanssa tuli koko aikana 12kg. tosin vatsa on nyt hyvin muhkea, moni vieras luulee minun synnyttävän jo lähi aikoina. ilmeisesti vettä on kosolti eikä paikatkaan oikein pidä enää mahaa mallillaan... vekara liikkuu ja lujaa, luulen että se on jo kääntynyt, mitä nyt nyrkeillä osuu joskus nivusiin. pääosin kuitenkin ylös potkii, mutta ei ne ainakaan vielä koske. liitoskipu jomotusta jonkin verran, mutta joulun aikoihin vaivanneet supistelut ovat onneksi poissa.



raskaustapaselvitys vasta viikolla ~38, eka tuli 24h puskemisen jälkeen sektiolla pois viikolla 42.



oikeastaan mitään uusia hankintoja ei tarvitse tehdä, kaikkea on jo liikaakin. seisomalauta vaunuihin/rattaisiin pitäisi hankkia, kunhan kerkeisi...



2.ultran mukaan tyttöä odoteltaisiin, yksi on jo entuudestaan. raskaudet olleet hieman erioloisia, tämän kanssa oli pahoinvointia ja muuta jomotusta, mutta yksilöitähän nuo lapset ovatkin.



leppoisia hetkiä ja pitkää pinnaa ensikertalaisille!

Niin se vaan alkoi jälleen uusi viikko.



Onneksi leivänkannikalla ja vauvelilla kaikki hyvin.



Viikonloppuna ei mitään kummempaa.Nimiä yritettiin keksiä tulevalle poitsulle ja miten kummassa se onkin niin vaikeaa :S



Onko teillä jo nimet mietittynä valmiiksi?



Ulkoiltiin myös ahkerasti ja sen kyllä illalla huomasi. Alaselkää meinasi jomottaa ihan tosissaan.Nyt kun on saanut levätä niin kolotuskin on poissa.



Nyt kun loma alkoi niin se on vaan tätä pitkää odottamista siihen saakka että saa vauvelin syliin.Pitää keksiä kaikkea tekemistä että aika kuluis. No siivoomista ja pyykin pesua kyllä piisaa,mutta niitäkään ei ihan mahottomuuksiin jaksa.



Huomenna ois taas äitipolille meno,joten sitten ehkä enemmän kerrottavaa.



Tänään pitäis muutama Ystävänpäiväkortti saada postiin.Omalle kummitädille ja lasten kummeille sekä hyvälle ystävälleni oon kortteja tehnyt en muille.



Joskos sitä lähtis aamupalalle.



Mahan kasvatuksia kaikille.



edram ja himppu rv 32+2