***Jouluisten Keskiviikko***

mihinköhän liemeen sitä itseään on keittelemässä, kun en voinut tyytyä yhteen lapseen. Taitaa olla kaikki tuo edessä.



Meillä 1v 3kk esikoinen nukkuu päikkärinsä pihalla ainakin toistaiseksi. Ei suostu millään omaansänkyyn nukkumaan päikkäreitä vaikka illalla hymyssä suin pistää pään tyynyyn (tai pupuun tai hiireen) ja alkaa nukkua. Olen sitten ajatellut että varmaan jatkan ulkona nukuttamista niin kauan kun voin. Poitsu kumminkin nukahtaa työntelemättä vaunuihinsa joten voin vain lykätä sen partsille nukkumaan. Samalla sitten saa aikaa itelle ja vauvalle ja toivoa että vauva nukkuis edes hetken samaan aikaan kun poitsu.



Vauva saa nukkua omassa sängyssään meidän sängyn vieressä. ITse en pysty nukkumaan perhepedissä, sillä olen tottunut aina kissoja työntämään pois viereltäni ja näin tein myös poitsulle jos satuin nukahtamaan imetyksen aikana. Kylmästi vaan saatoin töniä vauvaa ja miettiä kuka kissoista tällä kertaa on ängennyt syliin. Tai sitten käänsin kylmästi selän. Poitsu nukkui yönsä hyvin sängyssään ja heräsi aina vaan tuhisemaan kun oli aika imettää sitten vaan takaisin omaan sänkyyn imetyksen jälkeen.



Meillä oli ihan super hyvä juttu tuo Uniliina-kapalo, jonka sain ystävältäni. Se toimi ikään kuin yöpukuna vauvalle (ohut tirkoinen) ja vauva tunsi siinä olonsa turvalliseksi. Heti sairaalassa huomasin että kapalossa nukkuu paljon pidempään ja rauhallisemmin. Ilman kapaloa sätkähtelija itkeskeli ja päivällä jolloin yritin pitää mahd. paljon ilman kapaloa vauva oli paljon levottomampi. Aina imetyksen ajaksi sujautin kädet vain vapaaksi ja sitten kietaisin takaisin kun piti siirtää takas omaan sänkyyn.



Sitten omanapa: Olin tänään sieni metsässä... ah kun oli ihanaa ja rentouttavaa päästä yksin metsään rauhallisesti kävelemään. VAin alkureissusta tuli supistuksia kun metsään täytyy kiivetä ylämäkeä pitkin, mutta sitten metsässä ei tullut yhtään eikä sen jälkeenkään. Suppiksia sain 2-3 litraa vaikka olin vain pikkasen yli tunnin. Pari kanttarelliakin löyty ja yksi lampaankääpä. Muuten en sieniä tunnistakaan, enkä koskaan kyllä löydä yleensä muuta kuin suppiksia.



Huomenna on sitten se äitipolin kontrolliaika... kaipa tässä töihin olen menossa, koska maha kestää tuon metsässä kyykkimisenkinkin. Tietenkin liikun hitaasti ja mun työ vaatii joskus rivakkaa toimintaa, mutta toisaalta onhan meillä muutama eläkkeelle jääväkin töissä jotka eivät polvien takia ole kovin vauhdikkaita. Saahan sitä apua sitten työkavereilta. Täytynee toivoa ettei ole kiireitä vuoroja. Niin eli ellei kohdunsuulla ole kummoisia tapahtunut niin saikku loppuu sitten tähän.



Mutta kyllä oli hyvää tuo sienikastike jonka tein. Ja poitsukin tykkäs :)



Mymmeli rv 30+1

Tänään oli neuvola ja kaikki oli muuten kunnossa mutta verenpaine oli koholla ja sitä sitten seuraillaan nyt tarkemmin. Painoa oli tullut juuri sopivasti,ja sf mitta oli 30 raskausviikolla 30. Että yläkäyrillä mennään... Vauva on kuulemma jo raivotarjonnassa.



Meillä alkaa perheneuvonta 23.10 ja nyt kuulemma pitäisi varailla jo aika tutustumiseen synnytys sairaalaan. Jännittää jo pikkuisen synnytys..mites muita? Turvotusta on ollut mullakin ja pohkeesta vetää suonta varsinkin yöllä..ikävä vaiva : (



Meillä on ajateltu että vauva nukkuu omassa pinnasängyssä alusta asti. Jotkut tietty käyttää äitiyspakkauksen laatikko mutta en itse sitä halua käyttää.



Jepulis nyt nukkumaan! Huomenna vapaa päivä!!! Hyvää yötä : )



sannis85 ja masuasukki 29+6

Pikaiset ultrakuulumiset tulin kirjoittaa ennen töihin lähtöä....



Eilen kävin siis äippäpolilla ja ultrassa näkyi hyvin touhukas tytteli. Painoarvio n. 1400 g HUH, kuvittelin että olis joku kilonen, muutamaviikko sitten puolet pienempi! Jos loppuun pysyy, voi tulla lähes nelikiloseksi.



Eilen turpos jalat aivan mahdottomiksi, ennen ei turvotusta oo ollukkaa. Yöllä sitten oli ihan kauheita kramppeja pohkeissa, aamusta tuli niin paha, etten itse enää saanu mitään tehdyksi vaan kiljuin miestä apuun (oli jo kahvia keittelemässä) Väänsi jalan sitten elävien kirjoihin. Mitä noille voi tehdä? ihan hirvittää jo seuraava yö:-(



Pakko rientää töihin



P-M 28+3 (varmistui)

Hetki koneella ennen pienten heräämistä...

Tänään kuopuksella rokotetutkimuksen toinen käynti, kylläkin vain verikokeen otto. Kohta laitetaan emla käsivarteen :)

Tänään meen myös ostaan vauvalle vaunut ja babysitterin. Sitten onkin kaikki vauvaa varten hommattu.



Inhottavia nuo turvotukset, mullakin on sormet ku nakkimakkarat, varsinkin aamulla. Kohta ei varmaan uskalla sormusta yöks jättää.

Muualla ei vielä turvotuksia oo, mut ehtiihän tuota :(



Hei semmonen kysymys olis et missä meinaatte nukuttaa vauvaa siis ihan vastasyntyneenä? Meillä kun olis semmonen nätti korisänky mut pelottaa vaan et kuopus vetasee sen nurin jos katse herpaantuu hetkeksikään...



Mutta, hyvää päivänjatkoa kaikille!



Minni ja prinsessa 27+1

Täällä istutaan silmät ristissä pakko kukkua ja katsoa töllää yömyöhään, mieskin menee nykyisin aiemmin nukkumaan, toki sillä on myös aikasempi herätyskin ;-)

Tekis mieli lähteä shoppailemaan kun sitä rahaakin olis kaiken järjen mukaan tulossa ekan kerran kolmeen kuukauteen, en usko ennen kun näen, niin monimutkaista on olla työttömänä muutaman kuukauden ajan:-( On ollut tosi raskasta kiikuttaa milloin mitäkin lippua ja lappua ja silti postissa tulee lisäselvitys pyyntöjä, kaiken kukkuraksi verovirasto ja paikallinen työkkäri sössi omien paperiensa kanssa...

Tuo shoppailu vaan on sen verran rankkaa puuhaa...Pari kauppaa jaksaa käydä sitten on jo ihan loppu, ei kiva.

Minä meinaan nukuttaa vauvan omassa sängyssään öisin, imetystuoli vain puuttuu, sellanen missä vois vaikka löhötä.. Mutta alkuun vauva nukkunee tässä meidän oleskelukerroksessa ihan vaunuissaan, kunnes alkaa metelistä häiriintymään, meillä on sen verran ääntä aina, että tuskin yläkerrasta kuuluu itku alas ja on sitten valvovan silmän alla vauveli. Meidän 1v5kk nukkuu päikkärit huoneessaan, vauva omansa alkuun varmaan rattaissa ulkona..



Oma ( . ) Närästää ja yöllä kääntyminen tuntuu ilkeältä, selälleen ei voi olla oikeastaan yhtään.

ponnari ja itu 28+5















.

Piitu-Miina, ai ne vaavit on jo noin isoja tässä vaiheessa (tai oothan sä vähän pidemmällä)! Enpä olis tiennyt!

Mun poju oli rv 31+2 massussa 2033g ja syntymäpaino oli 4850g. Mut tytöt harvoin kasvaa noin isoiksi ;-) ja se nelikiloinenhan on ihan sopiva vai mitä! :-)



Ponnari, mäkin oon tällä hetkellä työttömänä pari kuukautta, kun opiskeluissani olis ollut työharjoittelu johon en pystynyt raskauden + selkävian takia osallistumaan. Aikamoista paperin täyttelyä tämä on. Mutta täytyy sanoa että on hyvä juttu että jotain rahaa saa, kun en mä pysty töihinkään menemään tän selkävaivani takia tässä vaiheessa raskautta ja kuopus on täyttänyt 3v keväällä=ei kotihoidontukea enää. Suomessa on kyllä hyvä asua, sen voin todeta :-)



Mulla ei vielä oo ollenkaan näkynyt turvotusta, onko muilla joulukuisilla jo kaikilla? Paino ei oo noussut eikä sormukset kiristä, joko kohta voin odotella tällaisia " mukavuuksia" ...? Närästystäkään ei ole. Oliskohan lyhyemmillä taipumusta saada sitä aikaisemmin kun vauvalla vähemmän tilaa, itte olen melko pitkä ja tuntuu et vauva mahtuu vielä hyvin massuun eikä paina mitään sisäelimiä eikä vatsalaukkuakaan, eikä siis närästä ollenkaan.



ÄRSYTTÄÄ, eilen olin kaverin kanssa liikenteessä, kaveri on marrasmamma ja massu on iso. Kaveri ja toinen mammamassu rupesivat puheisiin lasketusta ajasta ja tällä toisellakin oli LA joulukuussa. Kaveri osoitti mua ja sanoi että mullakin on ja tää kolmas osapuoli katsoi mua ihmetyksen vallassa ja sanoi ettei näy et olisin ees raskaana! Nyt on ruvennut kyl tympäsemään nämä tällaiset kommentit! Eihän se kiva oo et kaikki maailman ihmiset tulee taputtelemaan massua mut ei sekään oo kiva et tässä vaiheessa, viikolla 27-28 ihmiset sanoo " ihan tosi?!?" kun kerron et jouluna syntyy pikkukolmonen... (Sekin tapahtui eilen, et vanha tuttu ei ottanut uskoakseen...)

Eikä yks ainoa tuntematon / puolituttu ole mitään kysellyt / jutellut, tuntuu et ihmiset ei vieläkään oikein tiiä oonko raskaana tai ei oo huomanneet asiaa. MÄLSÄ juttu.

Toisaalta pienehkö massu vähentää raskausvaivojakin...

Kohta rupee huolestuttamaan et onko täl vauval kaikki OK kun massu pysyy niin pienenä ja edelliset vauvat olleet iso+tosi iso...



No jaa, turhaa tällaista vatkata ja veivata. Ruvetaan päivän hommiin vaan!



Sintagma 27+0 JEEEEEEEEEE minäkin loppukuun mamma jo 3. kolmanneksella!

Ei ole turvotusta mullakaan,se onkin sitten varmaan ainoa vaiva jota ei ole. Närästys vaivaa koko ajan,ihan sama mitä syö,aina vaan närästää. Nukkuminen on hankalaa,kun missään asennossa ei ole hyvä olla. Vessassa saa hypätä yhtenään ja liitoskivut vaivaa koko ajan. Ihanaa olla raskaana! =)



Meillä on kaikki vauvat nukkuneet alusta asti pinnasängyssä,niin myös tämä kolmas,nyt on vaan ongelmana,että mistä saadaan toinen pinnasänky ja mihin se laitetaan.

Meillä tuo 1v5kk nukkuu vielä pinnasängyssä,enkä ole häntä kyllä vielä siirtämässä isomapaan sänkyyn,on sen verran levoton nukkuja ja toiseksi,en jaksa sitä ravaamistä kun ei hän kuitenkaan siellä sängyssä pysyisi. On vielä tuoreessa muistissa aika jolloin esikoinen opetteli nukkumaan isommassa sängyssä,silloin sai illalla viedä hänet kymmeniä kertoja takaisin sänkyyn ja yöllä tuli aina meidän viereen.



Shoppailusta on tosiaan tullut rankkaa,tunti on ihan maksimi,jonka pystyn olemaan kerrallaan liikkeessä,sitten on pakko päästä jo istumaan,selkä ja jalat tulee tosi kipeiksi ja alkaa supistelemaan.

Mulla meinaa iskeä paniikki joululahjojen kanssa,yhtään lahjaa en ole ostanut ja tosiaan tuo shoppailu on ihan hirveää jo tässä vaiheessa.



Nyt pitää mennä vaipan vaihtoon,sen verran ikävän tuoksuinen tuo pikkuneiti tällä hetkellä.



Himpula rv30+1

Sairaslomaa vielä huomiseen. Neuvolassa eilen kävin ja terkka tuumi, että jaksankohan töissä sitten vai pitääkö hakea lisää saikkua.



Oli nimittäin maanantaina ilmeisesti veritulppa toisessa jalassa. Eilen olisi sitten pitänyt keskussairaalalla käydä tutkituttamassa tarkemmin asia, mutta kun aamulla kipu jalasta hellitti (kesti siis maanantai aamusta klo 7 tiistai aamuun), niin en huonosti nukutun yön jälkeen jaksanut lähteä reilun 100 km päähän päivystykseen. Isällä on ollut nuita syvempiä ja pinnallisia tukoksia jalkojen laskimoissa, niin on vähän sukurasitettakin.



Töissä istuminen olisi siis riski.. Nythän en ole edes istuskellut vaan liikkunut ihan tasaiseen tahtiin ja silti tuli nuo oireet. Jalka ei hirmuisesti turvonnut, mutta oli kova ja kipu levisi päivän mittaan niin, että tuntui koko ajan, ei pelkästään kävellessä.



Neuvolassa käytiin siis eilen, tytölle tehtiin 6-vuotis tarkastus myös. Tytön painokäyrä oli vähän hypännyt (paino 26kg pituus 115cm), itsekin sen jo huomannut, että on pulskistunut ja koittanut vähentää lasten makean syöntiä.. Mutta kun tytölle maistuu muutenkin nykyään ruoka.. Miten siitä kauniisti sanoisi, ettei jää mitään ulkonäkö/syömistraumoja..? Muuten tarkastus meni hienosti, rokotukset ja kaikki.



Omat mitat oli suht ok, paino noussut vähän, vaikka tarkoitus oli pitää se loppuraskauden ajan samoissa lukemissa. Hb 118 (ihan hyvä mulle, kun en ole enää rautaa syönyt), verenpaine 104/60, streptokokki negatiivinen, sf-mitta 28cm, eli vähän keskikäyrän yläpuolella ja hieman pienempi kuin edellisissä raskauksissa.



Nyt täytyis lähteä autoa asentamaan.. Käytiin kyläilemässä eilen ja tyttö leikki kaverin kanssa autossa (kielloista huolimatta, mur) ja saivat toisen takaoven lasin tiputettua oven sisään. Ei illalla pimeässä nähnyt tuota ovipahvia ottaa irti. Jospa sen nyt saisi onnistumaan.



Marzi 30+1

Täällä taas yksi niin kiukkuinen ja surullinen mamma.. Siis en enää kiukkuinen vaan surullinen, tuli niin pauhattua esikoiselle aamukiireessä :(.



Poika siis kolmasluokkalainen ja ihan toivoton hidastelija, tai pikemminkin sellainen että saan suunnilleen kädestä pitäen kuljettaa pitkin taloa, että nyt pestään hampaat, nyt laitetaan kännykkä reppuun, nyt puetaan...Argh. Noh, kehtasi sitten alkaa mulle urputtaa että MINÄ hidastelen kun etsin kuopuksen vaatteita, hällä kiire kouluun että ehtii välkälle kunnolla. Noh siitä tuli sellainen tappelu, että laitoin pojan kävelee kouluun vaikka vein tytön kouluun samaan aikaan. Ihan tyhmää mutta kävi vaan niin ärsyttää kun " iso" poika saa palvelua kuin kuningas konsanaan ja silti kehtaa valittaa. No, ennätin nähdä hänet koulun kohdalla, ja pyysin puhumaan asiasta ja minähän sitten pillahdin itkemään, ja sovittiin että puhutaan koulun jälkeen asiasta ja sovitaan selvät pelisäännöt jotta tämä jatkuva aamu-taistelu loppuisi, molemmilta!



Sitten piti tietty soittaa miehelle töihin ja vollottaa miten surkea äiti olen jne jne..no se siitä!



Vauvalle hommataan pinnasänky meillä vaikka varmaankin nukkuu ekat kuukaudet mun vieressä, ainakin nuo kaksi nuorinta ovat parhaiten nukkuneet tissi suussa. Esikoinen taas ei nukkunut vieressä lainkaan vaikka yritin, parhaiten nukkui omassa sängyssä. Eli riippuu tietty vauvastakin millainen heppuli hän sitten onkaan. Mutta pinnasänky siksikin että saan vauvan laskettua sinne jos tulee niitä mukavia paniikki tilanteita... Ja kuopuksen pidän kyllä vielä pinniksessä, en jaksa alkaa taistella nukkumisen kanssa. Muistissa tosiaan kun esikoinen yritettiin saada lasten sänkyyn, karkaili ja karkaili ja käveli öisin ympäri taloa, kävi vauvaa pinnojen välistä " paijaamassa" keskellä yötä, vei tutteja vauvan suusta ym kivaa. Eli kumpikin omaan häkkiin ;).



Joku kysyi jos laittais vauvan kehtoon? Me oltiin juuri kylässä paikassa jossa oli kehto lattialla ja meidän 1v oli ainakin taukoamtta siinä kiinni, kiikutti niin että jos vauva olis ollut siellä olis kyllä lentänyt kuuhun asti =D. Ja kun vauva oli siellä niin kävi kyllä kovakouraisesti aina vähän " paijaamassa" ..eli ainakin melkoinen vahtiminen siinä olis? Tai en nyt tiedä minkä ikäinen kuopus kyseessä teillä.



Kuopus nukkuu sisällä päikkärit ja vauvan meinaan laittaa vaunuihin ulos. Toivottavasti ei tule hirmu kova pakkastalvi, ja toivottavasti ei vauva karju sisällä turhia kun tuo 1v nukkuu..Tällä hetkellä kyllä ahdistaa tosi täysillä miten jaksan tätä arkea sitten neljän kanssa, kun ei ole taas hetken rauhaa, omaa aikaa? Nyt on sentään nämä hetket kun kuopus nukkuu päikkärit ja isommat on koulussa.. Taitaa palstailut jäädä sitten vähiin! Ja mistä ihmeestä aikaa isommille? Ihan jo läksyjen tekoon rauhassa...ahdistaa!



Isojahan nämä vauvat jo on masusa, mulla oli pari viikkoa sitten rv 25 vauva jo 915gr, eli saattaa olla jo paljonkin siitä taas kasvanut etenkin jos nuo sokerit on mennyt läpi. Nyt kun olen ollut diabetesdietillä niin paitsi että oloni on parantunut niin vauvan liikkeet on rauhoittunut tooosi paljon. Oli kait raukka ihan sokeri-hiprakassa tuolla masussa..



t. mariadee ja poikatonttu 27+3

ihan kuin omaa tekstiä lukisi;-)

Meillä aamut kanssa tosi raastavia, kiire on ja kukaan ei toimi niin kuin pyydän, milloin on likaset vaatteet päällä tai hiukset harjaamatta ja jos olen lapset saanut suuttumatta kertaakaan autoon, niin sitten on reput tms. unohtunut, joita saa vielä kiireessä hakea..Tänäänkin motkotin tapani mukaan ja olin tosi kiukkuinen, ja kun istuin autossa näin, että meidän kuopus 1v5kk oli lähmässyt puurokouransa mun lahkeeseen, ei kun housun vaihtoon, kun olin asioillekin menossa. Harmittaa että suutun tosi helposti ja nopeasti, tälläistä ei ole koskaan normaali tilassa, mulla hormoonit saa kyllä aikaan. Ja sitten kun lapset on koulun pihalla surettaa, että on ollut niin kiukkuinen ja stressaantunut. Meillä sitten vielä aina sattuu ja tapahtuu lähtötohinassa. Eilen mietin mitä tää aamurumba on sitten, kun syötettävänä vauva, jonka rytmit menee miten sattuu, puettavia on kaksi, vaipanvaihdot kahdelle ja sitten nämä isommat tekee omiaan vaikka pitäis olla autolla.. Kaiken huipuksi jos tulee talvella lunta, niin jossain välissä pitäis putsata autosta lumet ja raaputtaa ikkunat tai herätä aikaisin, että kerkiää kävellä. Huoh. No asioilla on tapana järjestyä, minkäs teet kun lapsia on paljon, koiria ja puuhaa, joskus muistelen kuinka kaikki oli helppoa ja sujui kun lapsia oli yksi, aika tuli monesti pitkäksi kun vauva nukkui niin paljon ;-)

kärvistellään sitten yhdessä näiden joulutonttujen kera..samaa olen mäkin miettinyt että miten tämä homma mahtaa enää onnistua etenkin talvella, kun auto on jäässä, lunta hyvässä lykyssä yöllä tullut niin että auto jää jumiin pihaan...meillä on omaa tien pätkää vaatimattomat 100m ennen kuin pääsen oikealle tielle. Kolaanko siinä sitten 4 lapsen huutaessa vieressä? Ja todellakin noiden pienten pukemiset? Ja vain muutaman minuutin matkan tähden. Hulluutta!!



Ja tuo aamu-raivoaminen, niin tuttua! Ja sitten kun päästään koulun pihalle, ollaan taas niin ihanaa äitiä...äitin kulta, hyvää koulupäivää ja plaa plaa, ensin kun olen raivonnut ja lapset raivonnut ja silleen. Huvittavaakin jo ehkä. Ehkäpä tämä on sitten normaaliakin, etten olekaan ihan ainoa =D.



Onneksi mulla on myös yksi ystävä ihan " oikeassakin" elämässä jolla ihan sama tilanne tässä edessä. Saas nähdä miten tämä kaikki alkaa sujua. Ja juu-u, kaukana on ne ajat kun sitä vaan istui ja ihmetteli kun esikoinen nukkui päiväunia ulkona. Keittelin kahvia, viikkailin vähäisiä pyykkejä ym.,nykyisin ne harvat hetket menee kyllä tuolla kaaos-huoneessa, jota kodinhoitohuoneeksi nimitetään, liki kattoon asti nytkin pyykkikasoja, puhtaita siis. En saa niitä kaappiin en niin millään!? Saatteko te muut? Harrastuskamoja lattiailla, pojalla futiskamoja, miehellä lätkäkamoja, tytöllä ratsastuskypärää, saappaita, ym ym...pitäis olla ihan oma huone jossa säilöä noita harrastuskamoja sekä sadevaatteita ym..Melkoinen määrä kun kohta kuuden ihmisen kumisaappaat, talvitakit, kesävaatteet, ja jos mitkäkin, ei mahdu eikä hoidu enää meikäläiseltä tämä arjen pyöritys. Perusluonteeltani olen kuitenkin tarkka, eli kaiken pitäisi olla järjestyksessä, inhoan epäjärjestystä, ja viimeiset vuodet elämä on ollut kyllä ihan jotain muuta, kaikki levällään kuin jokisen eväät, ja kaikki hukassa. Jos ei muuten niin ainakin kuopus kantaa kaikki tavarat ties minne. Kattilan kansia pyykikorissa, hautakynttilöitä pesukoneessa, kerran löytyi pieni tuolikin astianpesukoneesta?? Vaatteita pikku mies raahaa perässään jatkuvaan, kippaa pyykkikoria sen sata kertaa päivässä että itse asiassa pyykit ovat tainneet maata lattioilla viimeiset pari kuukautta, pyykkikori on lähinnä kuopuksen leikkikalu jolla ajetaan rallia ympäri taloa (on meinaan renkaat fiksusti alla)..



Ehkä sitten eläkepäivinä muistelen lämmöllä näitä aikoja, hope so!



t. mariadee jälleen kera sikolätin ja sikalan väen =)