Pelottaako muita että vauva ei olekaan terve?
Mua jostain syystä huolestuttaa että vauva ei olisikaan terve. Ei mitään sairauteen viittaavaa ole ollut missään ultrissa tai muissa ja raskaus on mennyt hyvin, mutta silti...
Esikoinen on ihana terve poika ja jotenkin sellanen olo että voiko käydä niin hyvä onni että saa toisen terveen lapsen. Mä tiedän että tää on ihan typerää enkä tiedä miks pelottaa, kai se on luonnollista kun synnytys ja vauvan kohtaaminen lähestyy.
Eilen oli viimeinen lääkärintarkistus ja ultra ja lääkäri oli tosi vaisu ja mumisi vaan kaikkee(kuulemma on sellainen), mut siitäkin jäi paha mieli. Kysyttiin kyllä vielä lopuksi että kai kaikki oli hyvin ja hän vastas juu, juu kaikki niinkun pitää. Jotenkin siitäkin silti jäi semmonen alakuloinen olo, kun lääkäri oli niin tyly jotenkin, kun ite on ihan innoissaan menossa vauvaa " moikkaan" . No tällanen päivä kai vaan tänään, pakko vaan päästä purkaa, kiitti kaikille jotka jakso lukea.
Amandus+mönkijä rv36+4
Kommentit (6)
Sama tunne on tuttu, että kun esikoinen on terve ja aivan ihana, ei jotenkin usko että sama onni voisi kohdata uudestaan (meillä tää pikkukakkonen on vasta niin alussa ettei muutenkaan osaa vielä sanoa tästä oikein mitään)... Mutta lääkärit tekee vaan rutiinityötään, ja jos on yrmy niin on. Olisi se varmasti sanonut, jos olisi syytä huoleen. Nykyään pystytään lapsista näkemään ja niitä tutkimaan niin paljon etukäteen ja teillä homma on noin pitkällä, että sinuna en kovin huolehtisi. Ainahan voi jotakin mennä pieleen, mutta niin voi mennä elämässä muutenkin, että ei siihen kannata uhrata nyt ajatuksia. Levollista mieltä!
Ollaan vasta rv 10+6 menossa ja tavallan huolestuttaa jos tämä pelko jatkuu läpi raskauden. Tänään olin lääkärissä ja ultrassa kaikki oli ok. Meillä on kuitenkin 2%: riski että tämä tuleva vauva olisi down ja lääkäri suositteli ehdottomasti lapsivesipunktioa. Itseä se arveluttaa ja toistaiseksi päädyimme ottamaan vaan lähetteen np-ultraan, mietitään jatkoja sen jälkeen.
Ei sillä, kyllähän vammainenkin lapsi olisi meille tervetullut ja rakas. Nyt vaan tuntuu että haluaisi tietää etukäteen jotta osaisi paremmin valmistautua asiaan. Tai kuulla lapsen olevan kromosomien puolesta terve ja voisi jatkaa huojentuneena raskautta. Mutta toisaalta mitä järkeä on mennä keskenmenoriskin sisällän pitävään lapsivesipunktioon jos ei kuitenkin haluaa lapsen pitää? Selviäähän se mahdollinen vamma joka tapauksessa aikanaan...
Juu, sekavia ajatuksia. Voimia muillekin näitä kysymyksiä pohtiville!!
pelko koko ajan. Yritän valmistautua sellaiseen uutiseen, huonoin tuloksin. Painajaisia ym. En ole nauttinut raskaudesta yhtään tämän pelon vuoksi. Jätin kaikki valmistelutkin ihan viime tippaan. Hyvin silti on kerennyt valmsitella. Nyt raskausviikkoja 41 + --> käynnistys edessä.
Nämä minun tuntemukset tulevat uniin ja muutenkin käytän aika paljon aikaa niitä miettiessäni.. Odotan kaksovauvoja ja laskettuaika on 21.2.2006 tulevat kuitenkin varmaan aikaisemmin.. Olen nähnyt unia joissa toinen vauvoista on syntynyt kuolleena ja myös unia joissa molemmat ovat olleet vaikeasti vammaituneita.. koko raskausaikana mitään ongelmiin viittaavia asioita ei ole esiintynyt ei niin np ultrassa eikä rakenneultrassa eikä muissakaan ultrissa sen jälkeen molempien sydänäänet ovat vahvat mutta niin vain mieli tekee tepposia..
Nooh tässä kuitenkin valmistaudun vauvojen tuloon elikkäs vaatteita on ahkerasti jo pyykätty ja silitetty.. eikohän se tästä!
tikunen ja hupu sekä lupu 27+3
Niille peloilleen ei kai oikein voi mitään, olisi silti mukavampaa nauttia raskaudesta etenkin jos selvää syytä ei ole. Kannattaa ehkä miettiä mitä pelkää ja miksi. ja ennenkaikkea olisitko valmis keskeyttämään raskauden, jos jotain selviäisi.
Mie jouduin pohtimaan näitä rakenneultran jälkeen, kun olin jo vauvan nähnyt. Mitään todella hälyttäävää ei ollut (nesterakkulat aivokuoressa, eli yksi pehmeä markkeri kromosomihäiriöön), mutta silti jouduin miettimään haluanko lapsivesitutkimukseen ja sieltä löytyvien tietojen perusteella raskauden keskeytykseen (kun raskausviikkoja oli jo melkein 20). Itselleni oli hyvin pian selvää, että raskauden keskeytys ja todennäköisesti terveen lapsen riskeeraminen lapsivesipunktiossa ei tulisi kysymykseenkään.
Ns. kontrolliultrassa lääkäri sanoi, että mahdollisuus häiriöön on todella pieni, kun muita " markkereita" ei ole, eli lapsi on muuten normaalisti kehtittynyt. En ole sen jälkeen asiaa juuri ajatellut, se ei enää ole minun hallussani, tulee mitä tulee. On kuitenkin mukavampi asennoitua terveeseen lapseen kuin surra etukäteen mahdollista sairautta.
Mutta jaksamista kaikille. Niinkuin kaukametsän pakolaisten kanit aina sanovat " Pelko pois!" =)
... ja nimenomaan tätä toista odottaessa olen pelännyt ja ollut " herkillä" lääkäreiden ja hoitajien sanomisten/sanomatta jättämisten kanssa ihan eri tavalla kuin esikoisen raskausaikana.
Lieneekö syy juuri tuo, että vasta ensimmäisen lapsen saatuaan havahtuu huomaamaan millainen onni perusterve lapsi on. Voi vain kuvitella sen huolen ja tuskan määrää lapsen puolesta, jos jotain vakavaa sairautta jo syntyessään.
Huugiguugi 31+1