Miksi tutti pois vasta 2 vuotiaalta?

Meillä tutti oli ihan ensimmäisiä kuukausia lukuunottamatta selkeästi unitutti ja sitä käytettiin nukkuessa. Meillä kuitenkin oli sen verran kokemusta hankalista nukutuksista ja levottomista öistä kyseisen kaverin kohdalla, että kun vihdoin nukuttiin hyvin (tutti rauhoitti unille tehokkaasti) koko perhe niin ei ryhdytty ihan heti vieroittamaan eli vasta vähän yli kaksi vuotiaana luovuttiin tutista.



krepu

Meillä esikoinen on ollut oikein tuttityttö ja tutti on ollut pienestä pitäen oikein henki ja elämä! Alun perin ajattelin, että vierotan tytön tutista vuoden iässä. Pikku kakkonen kuitenkin ilmoitteli tulostaan ja ajattelin, että antaa vauvan ensin syntyä ja katsotaan vieroitusta sen jälkeen (lapsilla ikäeroa 1v4kk). Vauvan synnyttyä tutti nousikin entistä tärkeämmäksi kapistuksesksi joksikin aikaa. Mutta koska uusi vauva ei huolinut tuttia ollenkaan, alkoi isompikin vähentää tutin syömistään. Esikoinen on nyt 1v 8kk ja enää on unitutti käytössä. Siitä ajattelin vierottaa vasta tuolla kahden ikävuoden tienoilla, jos itse ei sitä ennen osoita halua luopua tutistaan. Tuttipulloista nimittäin tyttö luopui ihan omasta aloitteestaan ja omasta halustaan - kieltäytyi vain yksinkertaisesti juomasta pullosta... Fiksu tenava!



Että näin meillä.

joten ei ole pidetty kiirettä tutista luopumisessa. Lapsemme on nyt 1v. 4kk. Syynä tutin syömiseen ei siis ole sen kummempi " suloisuus" . Viime viikolla huomasin tytön kyllä haluavan tutin suuhunsa muutamana päivänä myös hereillä ollessaan. Ilmeisesti tutti helpotti hammasvaivoja. Muuten tutit vain pidetään pois näkyviltä, niin tyttö ei niitä sitten muistakaan :)

että ei ois mieleen tullu tuttia pois ottaa. Tyttö ei ikinä viihtynyt missään, vaan aina kirkui rattaissa, kaupoissa, autossa ym. Allergiat teki elämästä tosi kurjaa ja jos siis tutti auttoi lasta nukkumaan, niin se oli tervetullut pelastaja. Tyttö kun ei nukkunut hyvin ja itse olin tosi väsynyt. Ei todella siis mistään söpöydestä kiinni, vaan siitä, että tutti oli pienelle turvana, auttoi ja rauhoitti levottomia öitä ja huutoisia reissuja, sekä kipuilevaa lasta. Eli teki elämän kaikin puolin helpommaksi, kun ei tyttö mitään unilelujakaan kelpuuttanut. Päivisin ei muuten tuttia käytetty juurikaan, vaan nää vaunumatkat ym. kun oltiin liikenteessä ja huudettiin naama punaisena aina kaikkialla. Nykyään tuttia ei anneta enää muuta kuin unille, tyttö 1v8kk. Tarkotus olis uniltakin vieroittaa nyt kesällä kun miehellä loma. Kauhulla odotan huutoa.. Syitä on varmaan monenlaisia. Ja lapsia ja tilanteita. Mä olin ikionnellinen, kun meidän tyttö vasta siinä 6kk iässä alkoi tuttia huolimaan ja rauhoittumaan sen avulla. Teki liikkumisesta ja stressaavasta, ahdistavasta arjesta hieman siedettävämpää! ;-)

syömään vasta 6kk iässä kun sairaalajaksolla pojan siihen opettivat., Tästä seurasi että tutti oli hänelle henki ja elämä.

Eli ollaan odotettu esikon ja nyt kuopuksen kanssa 2v ikään asti, jolloin ymmärtää ja hyväksyy selitykset. Esikon tutti lähti 2v hiirivauvoille ilman yhtään itkua ja tänä kesänä lähtee kuopuksen. 2v ymmärtää selitykset paremmin kuin 1v. Lisäksi julkisilla paikoilla on ollut alle 2v helpompi antaa tutti silloin, jos on esim. väsymys kiukuttelua, kun selitykset eivät vielä tehoa esim. " ihan kohta ollaan kotona, ja pääset nukkumaan" . Ainakin meidän 2v ymmärtää jo selvästi ja turhat kiukuttelut jäävät vähemmälle, mutta 1v ei ymmärtänyt/jaksanut silti odottaa, vaan alkoi kiukuttelemaan ja jotenkin esim. kaupan kassalla oli helpompi antaa tavaroita pakatessa tutti suuhun (lopetti kiukuttelun), kuin kantaa huutavaa lasta ja kasseja.

Joskus kannattaa näköjään esittää kysymys eikä vaan ihmetellä et miksi ihmeessä joku toimii eri tavalla kuin itse.

vasta 4 kk alkaen -ja olin siitä kiitollinen. Nimimerkki tissisuussa lapsella kokoajan. Tutti on aina ollut vain unituttina - imetyksen lopetin 10kk iässä, kun tarvi tissin suuhun nukahtaakseen useimmiten eli tuttia tarvittiin taas jotta saatiin unet sujumaan. Ehkä olisi sujunut muutenkin kun olisi aikansa huudattanut, mutta kantti ei kestänyt.

Nyt on ikää 1v7kk ja tyttö tarvii tuttia nukahtamiseen. Oma laiskuus ja mukavuudenhalu estää ottamasta pois ;-) ja pelko että pitää talon ja etenkin isomman sisaruksen yöllä sit hereillä eli ei jaksa... ihan vielä. Isosisko söi samalla tavalla vain unituttia (ei autossa, ei muuten rauhoitteluun mitenkään koskaan) ja pois otettiin 1v8kk ja huusi illat/yöt viikon ajan. Kesän mittaan täytyy siis ryhdistäytyä tässä.

Vaikka kyllä lapsella saa mielestäni turvarakenteita olla - meillä eurooppalaisilla kun on tapana itsenäistää lapset ihan liian aikaisin! eikä ne hampaat ole ainoa tärkeä asia lapsessa, vaan kyllä se mielikin on ainakin yhtä tärkeä.

Meillä tutti muodostui tytölle tärkeäksi rauhoittajaksi iltaunille ja vauva-aikana myös rauhoitti kaikkia huutoja. Hampaiden tuloa helpotti kovasti. En tiedä, kuinka paljon tuossa oli fyysistä helpotusta ja paljonko psyykkistä turvallisuuden tunnetta. Odotimme myös tutista luopumiselle aikaa, jolloin kommunikointi onnistuu hyvin, eikä lapsen elämässä ole muita suuria muutoksia. Aina oli jotain tärkeämpää: hoitojärjestelyt, siirtyminen omaan huoneeseen nukkumaan, lastensänkyyn siirtäminen, nukahtaminen yksin, kuivaksioppinenkin kiilasi edelle. Luovuimme tutista 2v2kk iässä. Voi olla, että olisi ollut helpompaa 1-vuotiaana. En nähnyt mitään syytä sille, kun tutti helpotti arkea ja oli tytölle tärkeä.



Tiedän samanikäisen lapsen, jolle tutti ei ollut ollenkaan tärkeä, tutti ei auttanut nukahtamisessa tai rauhoittanut vaunuissa huutavaa vauvaa. Tutti jäi pois hieman alle vuoden ikäisenä ja se oli varmaan heille paras ratkaisu.

Meillä keskosina syntyneet tuplat ja imemistarve oli toisella oikeastikin yli vuoden vanhaksi. Jos ei ollut tuttia, imi mirrinkin irti puserostaan. Tutit olivat tosi tärkeät sekä lapsille että vanhemmille. Ei käynyt paljon mielessä hammaslääkärit, kun yöt olivat niin katkonaisia ja kaksi karjui vähän väliä, joten karusti sanottuna tulpalla suu edes hetkeksi tukkoon.... Minun käsitykseni mukaan hampaat kuitenkin korjaantuvat paikoilleen, jos tutin käytön lopettaa 2v. Meillä siis olisi ollut rääkkäystä ottaa tutti pois 6kk. Vierotus alkoi vähän ennen 2v päivää ja tarina hiirivauvoista oli ihan ok meillä. Toiselle vierotus oli vaikeampaa kuin toiselle ja itse asiassa eri lapselle, jolle luulimme asian olevan vaikeampaa. Pääsimme kuitenkin melko vähällä, kun viikossa lähes oli selvillä vesillä. Pitkien aikojenkin päästä asiaa kyllä kyselivät ja kertailivat tarinaa. Tutti oli yli vuoden käytössä aina kuin lapset halusivat, myöhemmin vain unilla.

Minu isä on hammaslääkäri, ja erikoistunut varsinkin hampaiden oikomisiin sekä kitalakien korjauksiin ja muotoutumisiin. Ja ainakin hän on koko elämänsä suositellut imemään 2 vuotiaaksi asti, sitä ennen ei kuulemma varmasti ole suulle haitallista ellei tutti ole 24h/7 suussa. Nykyään kun tutit on kuitenkin muotoiltua suu-ystävällisiksi.



Ja mulla itsellä on siis 2 lasta (kolmas tulossa) ja he ovat imeneet n. 2 vuotiaiksi tuttia, ilman mitään muodostunutta ongelmaa suussa ja vieroituksetkin ovat mennen hyvin. Eli minä en ymmärrä miksi pitäisi alle 1v. tutti ottaa pois. Imemisen tarve on tutkimusten mukaan kuiten enemmin päälle vuoden ikään asti kuin alle.

Siis tutista on erinäisissä tilanteissä kovasti hyötyä ja koska nykytutit eivät ole hampaiden ja kitalaen muodostumiselle haitaksi niin en ole niin hirveesti stressannut siitä milloin tuon keskimmäisen vieroitin. Esikoiselta tutti otettiin pois ja 1v5kk iässä eikä sekään ollut huono ratkaisu sillä ei osannut yhtä kovasti ikävöidä ja protestoida asian tiimoilta kuin velipoika jolta tutti siis pois 2v. iässä. Tosin helposti se kävi häneltäkin.

Noudatimme neuvolan neuvoa 1,5v tutti pois ja koskaan ei tyttö perään kysellyt. Sanottiin vaan että tutti hukkui ja siinäpä se ;)

MeLady

En lukenut muita. Tuli vaan tuosta aloituksesta mieleen kaverin kommentti, joka oli sen sanoessaan viimeisillään raskaana. Poikani oli reilun vuoden ikäinen ja söi vielä tuttia päivälläkin. Hän sanoi, että sehän kannattaa jättää pois siinä 6-8kk iässä, jolloin lapsen suurin imemisen tarve lakkaa.



Niinpä niin. Enhän minä edes aikonut antaa tuttia. Mutta imemisen tarve oli valtava ja ihan selvästi tutti " tuli tarpeeseen" jos näin voi sanoa. Kun poika oli reilu 1v2kk jätin päivätutin pois ja nyt syö vain unilla. Ikää on JO 1v8kk.



Se vaan on niin, ettei noita suosituksia voi yleistää kaikkiin lapsiin. Veljen poika (nyt 1v 11kk pian) jätti tutin reilu vuosi sitten eikä koskaan sitä paljon imenytkään. Ja on muutenkin ollut ns. helppo lapsi, toisin kuin omani. Jos olen tutilla saanut osan päivän huudoista laimennetuksi, en pidä sitä ollenkaan pahana. Olen sitten varmaan itsekäs:) Mutta sen verran itkuinen on lapsi edelleen, että tiedän mistä puhun..

Hammashoitaja sanoi, että koska meidän pojalla imemistarve vaikuttaa olevan keskivertoa voimakkaampi, on parempi antaa imeä tuttia kuin riistää tutti ja siten edesauttaa peukalon imemisen oppimista. Olin helpottunut tästä viestistä, sillä mulla on ollut pientä syyllisyyttä tutin vuoksi. Hampaiden purentavirheet muodostuvat pysyviksi vasta kun tutin käyttöä jatketaan kaikkien maitohampaiden puhkeamiseen saakka eli vasta 2 ikävuoden aikaan/jälkeen.

meidän keskimmäinen söi tuttia kunnes oli 1v10kk. En tiedä oikeen miksi. Kai siksi että täällä on todella yleistä että tutti on vielä aika vanhoillakin. Vasta 2-vuotislääkärissä lääkäri sanoi että yli kaksivuotiaan ei enää ns. pitäisi syödä tuttia. Poika oli jotenkin aina se tutti suussa ja tuntui että on hänelle todella tärkeä. Ja kyllä - hiljensi myös vähän. Jotenkin en vaan asiaa ajatellut sen kummemin koska tosiaan " kaikilla muillakin oli tutti" . Sitten kun meidän kuopus syntyi kun poika oli vajaa 1v8kk niin vähän ennen sitä rupesin ajattelemaan että pikkuhiljaa sitte tutti pois pojaltamme. En kuitenkaan halunnut samaan syssyyn uutta vauvaa ja rakasta tuttia pois, tutti oli oiva jatkumon osa tulevalle isoveljelle. Meillä ei sitten tullut siinä 1v10kk:n iässä mitään vierotusoireita eli jo eka yökin meni ihan putkeen nukahtamisineen kaikkineen. Tuossa 9kk:n iässä en missään nimessä halunnut tuttia ottaa pois koska sillon lopetin esim yöimetykset ja tutti korvasi kivasti. Meillä ei koskaan ollut sitä että tuttia olisi pitänyt käydä antamassa pitkin yötä.



Esikoinen luopui itse tutista 3-kuisena ja kuopus ei tuttia koskaan huolinutkaan.

Tässä kyllä kaksi kummallista kommenttia:

Marieela:

Minu isä on hammaslääkäri, ja erikoistunut varsinkin hampaiden oikomisiin sekä kitalakien korjauksiin ja muotoutumisiin. Ja ainakin hän on koko elämänsä suositellut imemään 2 vuotiaaksi asti,

Eli minä en ymmärrä miksi pitäisi alle 1v. tutti ottaa pois. Imemisen tarve on tutkimusten mukaan kuiten enemmin päälle vuoden ikään asti kuin alle.

En millään voi uskoa, että kukaan hammaslääkäri SUOSITTELISI imemään 2-v. asti. Ymmärrän jos sanotaan, ettei siitä ole suurta haittaa ennen 2-v.

Kerro mulle tutkimus, missä sanotaan, että yli 1-vuotiaan imemisen tarve on suurempi kuin vauvan.

Sorry kipakka sävy.

Juttelin tänään kunnan suuhygienistin kanssa, kyselin ksylitolipurkan käyttömääristä ja muista. Kyselin myös tutin käytöstä. Kerroin, että pian kaksivuotiaalla tyttärellämme on tutti käytössä ainostaan nukahtamisapuna, ja usein se tippuu nukahdettua pois. Tällainen käyttö ei kuulemma ole haitallista, siihen ei tarvitse nykysuositusten mukaan puuttua välttämättä vielä vuoteen, sanoi hän.

Ja syy siihen, ettei jäänyt jo puoli vuotta aiemmin, oli pojan sairastelu, flunssa- ja korvatulehduskierre. Syksyn ja talven oli koko ajan enemmän ja vähemmän jotakin nuhaa, kipuilua ja muuta nukkumista haittaavaa, eikä siinä tilanteessa uskallettu ajatellakaan tuttivieroitusta, joka tekisi nukkumisesta ainakin hetkeksi entistä vaikeampaa. Kun poika sai 2 v täytettyään putket korviin, tutti otettiin pois. Kyllä sitä itkettiin aika sitkeästi nukkumaan mennessä, ja jälkeenpäin ajatellen ihan hyvä, että tämä tehtiin vasta nyt, eikä sairastelukierteen aikana, kun poika oli muutenkin surkeana.



Meillä tutti oli ollut jo pitkään vain unikäytössä. Pojan ollessa noin vuoden aloimme rajoittamaan tutin käyttöä nukkumistilanteisiin ja esim. pitkille automatkoille (meillä ne ovat _pitkiä_). Korvatulehdusten aikaan saatettiin antaa myös muissa tilanteissa, jos tuntui lohduttavan. Poika oli saanut hampaita vasta tosi myöhään ja hammashoitajan mukaan unitutti olisi saanut olla käytössä vielä ihan rauhassa. Purentavika kuulema yleensä oikenee itsestään tutin jäätyä pois, ellei ole pahaksi mennyt.

mutta ei aina. Muulloin tutti harvemmin on suussa. Eli tutin tarve liittyy väsymykseen, pahaa mieltä tai kipua tutti ei lievitä.



Joinakin iltoina kuopus on jo nukahtanut ilman tuttia, mutta on tarvinnut yöllä tutin nukahtaakseen uudestaan. Meillä on ollut aina levottomia öitä. Esikoinen on vasta puolisen vuotta nukkunut (melkein) täydet yöt ja hän on jo 4v3kk. Olenkin ajatellut, että jos kuopus nukkuu edes kohtuullisen hyvin tutin avittamana, en ehkä uskalla alkaa tuttivieroitukseen.



En tiedä. Esikoinen ei koskaan syönyt tuttia. Tämä on ihan uusi juttu meille.