Mieheltä palaa pinna
Onko kohtalotovereita? Miehelläni ei tunnu pinna riittävän 1,5 vuotiaan (kylläkin hyvin aktiivisen) taaperomme kanssa. Harmittaa, kun mies ei tunnu ymmärtävän, että poika on vielä kovin pieni eikä siksi voi käyttäytyä (lue: totella) kuin isommat lapset. Pojan rajojen kokeilu saa isän huutamaan kuin hullu, uhkailemaan (sanallisesti) ja käyttäytymään erilaisissa opetustilanteissa todella lapsellisesti. Minä yritän johdonmukaisilla tavoilla saada lapsen oppimaan hyvää käytöstä, mutta isä pilaa tilanteet omalla riehumisellaan. Mitä teen näiden kahden lapsen kanssa?
On raskasta kun aina täytyy olla pehmittämässä tilanteita ja lohduttamassa poikaa isän kohtausten jäljiltä. Ja lisäksi olen alkanut jännittää tilanteita, kun poika ei tottele. Ja koska isän pinna ei veny, minulla sen on aina venyttävä.
Sekavaa. Väsyttävää.
Kommentit (5)
miehellä on lyhyempi pinna mutta ei onneksi päiväsaikaan hermostu useinkaan, yöllä on toinen juttu. Viime yönä poikamme (samoin 1,5) itki hampaitaan ja miehen mielestä hänelle pitää opettaa ettei yöllä saa itkeä ja mellastaa. Suuttuu jos hänen untaan häiritään eikä ymmärrä ettei pieni lapsi ihan syyttä itke eikä hänelle todellakaan voi " opettaa" tällaisia asioita! Hoh hoh, sitten on vihainen minulle ja sanoo että teen väärin kun pidän lasta sylissä ja lohdutan yöllä.
Nyt olen vielä kohta aloittamassa työt ja miehen pitäisi jäädä kotiin hoitamaan poikaa, suoraan sanoen pelottaa koska meillä on aika erilaiset käsitykset kasvatuksesta (minusta ei saa huutaa lapselle, säännölliset ruoka- ja nukkuma-ajat jne.). Olen hakenut päivähoitopaikkaa mutta mies ei suostu uskomaan ettei selviä kokopäiväisestä lapsenhoidosta. Tähän asti hoito on ollut minun vastuullani, toki auttaa ja on hoitanut poikaa yksin päivän silloin tällöin jos olen ollut jossain, mutta tuskinpa ymmärtää miten sitovaa ja aikataulutettua pienen lapsen hoito on. Apua! Ehdotin, että jos poika olisi osapäivähoidossa aluksi ja jos heillä sujuu hyvin, niin sitten voisi olla enemmän kotona. Minulla on vaativa työ ja pitkä työmatka joten arkisin en paljoa ehdi perhettäni nähdä. Tekisi mieli perua koko töihinmeno ja jäädä kotiin, rahallisesti olisi hyvä mennä ja olen jo jatkanut hoitovapaata yhden kerran joten nyt pitää mennä. Ei taida työnantaja suostua jatkoon. Ahdistaa!!
" suoraan sanoen pelottaa koska meillä on aika erilaiset käsitykset kasvatuksesta (minusta ei saa huutaa lapselle, säännölliset ruoka- ja nukkuma-ajat jne.)."
Siis NIIN tuttua tektiä! =) Ja meillä ainakin juuri nuo asiat tuntuu olevan AINA ongelmana ja riitojen kohteena. Mies kun yrittää komentaa tyttöä, niin tekee sen huutamalla ja ärjymällä kuin koiralle! ja mulla sitten palaa pinna mieheen kun se tekee niin. Oon yrittänyt nätisti sille sanoa, mitä mieltä tuosta olen ja miksi niin ei kannattaisi tehdä, niin vastauksena on " jospa menis paremmin perille" . Hohhoh. Ja nuo ruoka-/nukkuma-ajat! Kerrankin kun tulin kotiin vailla kahdeksan, niin tyttö oli olkkarissa leikkimässä, vaikka miehellä on varsin hyvin tiedossa että tytön nukkumaan meno aika on 19.30. Eikä se ollut antanut vielä edes iltapalaa, vaihtanut yökkäriä, pessyt hampaita, jne. Ei ole hirveen kiva tulla kotiin ja alkaa sitten äkkiä tekemään kaikki hommat että saa tytön nukkumaan! Eikä se siitä kiinni ollut, etteikö olisi ehtinyt, tietokoneella oli istumassa.
Meillä poika " jo" 5v mutta sama juttu noiden nukkumaanmenojen, iltapalojen jne. kanssa jos on isänsä vastuulla. Tai siis lähinnä homma kyllä toimii jos ovat kahdestaan kotona kun käyn esim. jumpassa. Silloin on kyllä poika jo nukkumassa kun tulen kotiin.
Mutta jos olen kotona niin mies ei juuri vaivaudu mitään tekemään jos en sitten erikseen pyydä.
Eli lähinnä se ärsyttää kun saa aina mieheltä pyytää että " Vietkö xxxx:n pesulle" tai " Laitatko iltapalan sillä välin kun käydään pesulla" tmv. Itsestään selviä asioita mutta potuttaa tosiaan se ettei mies ikinä itse tarjoudu tekemään mitään, vaan aina saa pyytää.
Kyllä sentään leikkii ja touhuaa muuten pojan kanssa kohtalaisesti joten kait pitäisi olla kiitollinen että sentään sitten niin!?!?
saa tästä " lapsityrannit" ohjelmasta, vai mikä se on jossa on tämä SuperNanny Jo Frost, tuli tässä... eilenkös se oli, vai tiistaina... no, kuitenkin, siinä se just käskee niitä vanhempia olemaan tosi viileitä vaan vaikka kakara kuinka kiukkuais, ja sen tehon näkee siinä ohjelmassakin tosi hyvin. Ehkä tällästä ohjelmaa katsomalla, ja sitten kommentoisi (Mitenkään syyllistämättä että kato aina säkin teet noin) jotakin että ohhoh, onpa tehokasta ku ei oo huomaavinaan, ja sitten taivastelis että " Onneks meidän lapset ei oo ihan tollasia" (vaikka oiski), ja ihastelis kuinka hyvin se toimii ku ei huuda vaan vie rauhottumaan tms. ja puhuu vaan matalalla " komentoäänellä" ja lähtee pois. Mä oon nauhottanu ja kattonu muka muuten vaan sitten sitä ku mieski on tv:n ääressä, vaikka sillä onkin aika pitkä pinna lasten kanssa, mutta eipä ne pahaa tee itsellekkään...
on erilaiset kansissa olevat tutkimukset. Voisiko miehesi lukea jotain ihan faktatekstiä taaperoista ja heidän käyttäytymisestään ja siitä miten huutaminen ja uhkailu todellakin vaan pahentavat tilannetta. Puolitoistavuotias ei vielä voi osata " käyttäytyä" !