Rehellisesti: Haluaisitko adoptoida mustan lapsen? ev

Vierailija:

Mutta miksi joku haluaa adoptoida tarkoituksella vammaisen lapsen? Sitä en ymmärrä.

Tämä oli ilmeisesti minulle osoitettu kysymys, kun tuolla aikaisemmin kirjoitin, että me mietimme vammaisen lapsen adoptiota.

Vammaisia lapsia on lastenkodeissa ympäri maailmaa paljon, koska joissain kulttuureissa vammaisten uskotaan olevan kirottuja tai merkki perheensä synneistä, köyhissä oloissa vammaisen lapsen huoltaminen voi olla taloudellisesti mahdotonta ja vammaisia lapsia halutaan adoptoida vähemmän kuin terveitä (joskin moni haluaa kuitenkin).

Meille vammaisen lapsen adoptio tuntuu mielekkäältä, koska uskomme pärjäävämme tiettyjen vammojen kanssa hienosti. Lisäksi suomalainen terveydenhuoltojärjestelmä auttaa, eikä ole taloudellisesti mahdotonta huolehtia erilaisia hoitoja tai terapioita vaativasta lapsesta. Lapsi on kuitenkin ensisijaisesti lapsi, vammaisuus on vain yksi ominaisuus. Emme toivo kuolemansairasta tai erittäin vaikeasti vammaista lasta, joita ei kyllä adoptioon taida paljon vapautuakaan.

On eri asia toivoa vammaista lasta adoptiossa kuin biovanhemmuudessa. Adoptiossa lapsi on jo jossain olemassa vammoineen päivineen, joten hänen toivomisensa ei lisää kenenkään syntymättömän kärsimystä.

todeta!).

itse asiassa, jos ja kun mieheni kanssa lapsia saamme, heistä tuleekin puoliksi tummaihoisia:)

Voisimme joskus ehkä adoptoida tytön mieheni kotimaasta.

Tuttuja piirteitä ei löydy suunnilleen kenestäkään suomalaisestakaan niin että samapa tuo. Mustaa ihoa pitää rasvailla vähän enemmän mutta kaipa siihen tottuisi.

Ensinäkin olen jo saanut yhden ihan oman lapsen, niin että en olisi muutenkaan valmis adoptoimaan toista lasta. Lapsessa olisi niin paljon vieraita piirteitä, haluaisin että lapsessa olisi tuttuja piirteitä.

pelkään yleistä suhtautumista siihen... täällä päin on ihmiset hirveän jäykkiä ja vanhoillisia tummaihoisten suhteen, pienellä kylällä kun asumme. =/ miehen suku, joka on maalta (täältä) kotoisin ei ole kauhean hyväksyvää enkä tiedä jaksaisinko sitä päivittelyä ja ihmettelyä!

Emme kuulu kirkkoon, ja useat Afrikan maat vaativat adoptiovanhemmilta kristillistä vakaumusta. :(

Iällä, sukupuolella tai rodulla ei ole niin väliä. Myös vammainen lapsi kävisi.



Ainut missä raja menisi olisi kuolemansairas lapsi. Rehellisesti sanottuna en usko, että omat voimani sitä jaksaisivat.

Ei väliä onko musta vai valkoinen.

Meiltä niitä löytyykin jo 2!

ja puolikis mustia. Olen itse asunut Afrikassa ja sieltä tuonut yhden.

Oikeasti, minulle ei ole mitään väliä minkä värinen lapsi on!

Odotan nyt neljättä lastani, mutta silti haaveilen yhdestä adoptiolapsesta. Kansallisuudella ei siis ole mitään väliä. Rakastaisin adoptiolastani sellaisena kuin hän on, rakastaisin häntä koska hänestä tulisi oma lapseni. Se, miltä oma lapseni näyttää, ei merkitse mitään! Minun silmissäni hän on aina kaunis ja ihana, maailman suloisin. (en ole voinut valita myöskään biolasteni ulkonäköä, tosin ihonväri nyt määräytyy pakostakin vaaleaksi minun ja mieheni geenien mukaan..)

Luin jostain, että joku suvaitsevainen oli laittanut, että lapsi mistä vaan. Sitten ei ollut kuitenkaan pystynyt rakastamaan mustaa poikaansa. Oli ollut liian erilaiset piirteet, kuin suomalaisilla.



Tumma on eri asia. Siis jostain pohjoisafrikasta. Varsinaista neekeriä en adoptoisi. Vauvanahan ne ovat kaikkien mielestä söpöjä aivan mustatkin, mutta kun kasvavat, niitä myös yhteiskunnassa syrjitään.

mutta eikös pidä olla naimisissa että sais adoptoida?

ja isännän mileipidettä en oikeen tiedä, se varmaan ei ottais...

tai mistä sitä tietää, pitääki kysyy.

suomalaiselle. Eipä noista epäonnistumisista juuri puhuta. Se palautettiin. Tiedän yhden, joka adoptoi Kolumbiasta ja mielestäni hänkään ei rakasta lasta läheskään yhtä paljon kuin biologistaan.



Mielestäni adoptoijien pitäisi saada valita lapsensa orpokodista. Siis rauhassa tutustua lapsiin ensin, kuten USA:ssa jossain päin tehdään.

Adoptiolapsia ei todellakaan PALAUTETA!



Ja se että lukee jostakin, ei tarkoita, että jokin asia on totta... Taidat olla yksinkertainen, jos noin uskot painettuun sanaan!

täällä häntä kiusattaisiin ja hän kokisi olevansa erossa juuristaan. Aina ulkopuolinen.

Olen lukenut adoptoitujen haastatteluja ja he ovat kertoneet, että olisivat mieluummin eläneet köyhän lapsuuden kuin olleet kiusattuja rikkaiden valkoisten keskellä.

Kumma, kun teidän on vaikea uskoa jonkun adoption epäonnistuneen. Ei aina voi rakastaa erirotuista lasta. Useimmiten toki tapahtuu onnistumisia. Olen tottunut lukemaan paljon ja arvioimaan lukemaani tekstiä. Minulla on akateeminen koulutus.

yhtään mihinkään.



Tietenkin adoptio voi epäonnistua. Monella tapaa. Eihän sitä kukaan salaa tai epäile. Ja sitä varten on neuvonta ja karsintaa.



Mutta lasta ei ikinä ikinä palauteta tuollaisista mainitsemistasi syistä.



Enkä pysty uskomaan kirjoitustesi perusteella, että todella olisit akateeminen. Sivistynyt et ainakaan ole.