G:KUINKA PALJON SAATTE OMAA AIKAA?
HEI kaikki kotiäidit!minkä verran pääsette omiin harrastuksiin tai yleensäkin pois kotoa?meillä ainaki mies töitten jälkeen niin väsynyt etten hennoisi jättää lasten kans(2,7v ja 10kk).20min kauppareissuja teen tai sit käyn esikoisen kans kirjastossa tms.Kuopus on aika rasittavassa iässä,joutuu todellakin viihdyttämään.
Kommentit (22)
Kerran viikossa käyn jumpalla.
Sen lisäksi käyn tapaamassa kavereitani kerran-pari viikossa.
Kerran kuukaudessa saatan käydä baarissa, mutta sinnekin menen vasta kun lapsi on jo nukkumassa.
Minulle riittää tämä hyvin.
käyn jumpassa kahdesti viikossa ja lisäksi mummihoitaa kerran viikossa parin tunnin ajan, jolloin käyn ostoksilla, sauvakävelyllä tms.
Aina kun lapsi on päiväunilla, luen kirjoja tai surffailen, en koskaan tee kotitöitä.
sekin muuttuu kun kolmas syntyy. kai sit joskus vois jopa hankkii joku ihan oikee harrastus joka ois kerran viikossa sama aika ja paikka. =)
my_selene ja tytöt 04/02, 07/03 ja rv 29+
ainakun mies on kotona niin saan lähteä omiin menoihin jos haluan. et ei valittamista ainakaan minulla vapaa ajasta. mies nauttii kun saa olla lasten kanssa ilman minua...
Käyn kerran viikossa ratsastamassa, ja siihen menee matkoineen tuo kaksi tuntia..
mies hoitaa lapsia iltaisin ihan mielellään jos minulla on jotain menoa. kahdesti viikossa käyn jumpassa ja pari-kolme kertaa viikossa sauvakävelyllä ja lisäksi jos on jotain asioita tai kaupoilla käyntiä niin voin mennä yksin.
mutta välillä kyllä rasittaa tuo että omaa aikaa saadakseen on lähdettävä pois kotoa. olisi välillä niin ihanaa lasten hereilläollessa lösähtää sohvalle lukemaan lehteä. tai että saisi olla tunnin yksin kotona sillä aikaa kun mies veisi lapset ulos leikkimään. mutta ei tuo oikein näytä onnistuvan :(
Mies on tytön(1v2kk) kanssa kun omia harrastuksia mulla on 2krt/viikko. Ja jos menee " kuppi nurin" niin voin ihan huoletta miehen ollessa kotona lähteä omille teilleni. Tosin tätä tapahtuu harvoin, enkä itse huomaa sitä välttämättä edes ajoissa. Silloin mieskin saattaa sanoa, että voisinko mennä jonnekin. Ja anoppi ottaa tyttöä hoitoon aina kun tarvitsee. Jos menee pitkä aika, ettei tyttö ole ollut mummulla hoidossa, tämä soittaa ja pyytää tytön itselleen pariksi tunniksi, tai vaikka yöksi. Eli mulla on asiat kyllä erinomaisesti. Viihdyn kyllä tytön kanssa niin hyvin, ettei tule paljon käytettyä näitä mahdollisuuksia. Mutta on hyvä tietää, että niitä on.
Mies on tytön 1v2kk kanssa niin paljon kuin haluan, siis iltaisin ja viikonloppuisin. Tykkää enemmän ollakin tytön kanssa kahdestaan ettei äiti ole aina vieressä hössäämässä =)
Käytännössä käyn ehkä kerran viikossa isommasti kaupassa, pari kertaa viikossa lenkillä ja kerran viikossa kuntosalilla.
Torstaisin 3h omaan harrastukseen, muulloin olenkin yksin muksujen kans tai muksujen kans raksalla mieheni " apuna" .
Ennen ja toiv. jälkeen raksan mies hoitaa mielellään muksuja mun rientojen aikaan. Mummot ja muut sukulaiset on kaukana, eli muualle en voi viedä...
Hyvä näin.
Mies tekee töitä 6 pvää /vko ja lisäksi hällä harrastus, johon menee n. 6t /vko.
Itse saan omaa aikaa n. tunnin viikossa, kun käyn kävelyllä tai kaupassa yksin.
Minäkin kaipaisin omaa aikaa KOTONA, siis että mies lähtis lasten kans jonnekin kyläilemään tms. Mutta, vaikka kuin asiasta miehelle puhun, niin ei tapahdu. 2 vanhinta ottaa joskus mukaan, muttei KOSKAAN kaikkia kolmea.
Omiin menoihin pääsen kyllä, jos ilmoitan niistä miehelle n. viikkoa aiemmin.
Omaa aikaa enemmän kaipaan tosin sitä, että mies olisi enemmän kotona ja todella osallistuis siihen lapsiperheen arkeen eikä löhöäis sohvalla... No, jospa se tästä taas kun aikansa asiasta kälätän.
Saisin kai enemmänkin omaa aikaa jos sitä vaatisin mutta olen tottunut siihen että hoidan kauppareissut markettiin esikoisen 3 v kanssa. Joskus kyllä hermot on aika tiukalla kun saan koko ajan vahtia ettei poika koske joka paikkaan...
Jos lähden esim. vaatekauppaan niin tietysti menen yksin. Vaatteiden sovittamisesta ei tule mitään uhmaikäisen kanssa (kuten ei kyllä vauvankaan).
Kaipaan eniten kahdenkeskistä aikaa mieheni kanssa. Meillä ei ole lapsenvahtia käytännössä koskaan. Isovanhemmat asuvat kaukana eikä tutuille voi lapsia viedä kun heillä on itsellään pieniä lapsia (en ole kyllä kehdannut kysyäkään). Olis kiva lähteä joskus syömään, teatteriin tai vaikka vain lenkille yhdessä miehen kanssa.
yksin, kerran viikossa isomman tytön kanssa. Iltalenkki naapurinrouvan kanssa kun jaksaa organisoida, kauppareissu (se huvin vuoksi siis - ruokahakua en laske omaksi ajaksi enää) silloin tällöin. Viikonloppuna leffaan tms. kaverin kanssa, jos raaskin jättää perheen ja löytyy perhevapaata aikaa (ei vierailuja tms.) noin kerran kahdessa kuussa... Joka ilta omaa aikaa lasten nukkumaan menon jälkeen (20.00) tai sit sitä laatuaikaa miehen kanssa. Meillä tytöt 4 ja 1v. Eka vuosi kuopuksen kanssa oli kyllä sitä puoli tuntia kauppareissulla - tunti hierojalla: ja pieni huusi koko ajan kotona! Joten tämä nykyinen mahdollisuus mennä on hunajaa ;-)).
Mä käyn kerran viikossa omassa harrastuksessa, jossa menee vajaa kolme tuntia eli yksi ilta. Yleensä käyn sitten jollain kaverilla/tanssimassa noin 1-2 kertaa kuussa. Joskus käyn leffassa/kaupungilla, mut just nyt edelliskerrasta on aikaa vierähtänyt.. Ja joskus ihan pyydän, että menisitkö ulos pojan kanssa, että saan olla kotona hetken rauhassa. Pitkin hampain tuntuu vähän mies ulos lähtevän, mutta menee kumminkin. Kyllä mä saan ihan riittämiin, ja muistan antaa mielestäni miehellekin mahdollisuuksia mennä, jos haluaa. Ja meillä jää perheaikaakin ihan riittävästi.
Huurre ja poju 2v.
Mitä ihmeen omaa aikaa =) Viisi vuotta olen ollut kotona, en harrasta, en ole kertaakaan käynyt edes yhdellä olusella. Viikonloppuisin käyn kyllä töissä välillä, se on mun " omaa aikaa" ... Mies käy päivittäin baarissa munkin edestä, eiköhän se riitä lasten rasitukseksi =)
Niitä ei vielä ole ollenkaan.Käymme kirkon kerhossa kerran viikossa.Tyttäret 2,3v ja 7,5kk.Olen aamuyhdeksästä äiti,vain yöuni välissä.Sukulaisia en " uskalla" vaivata hoitamisella;Luulen heidän olevan työstään liian väsähtäneitä.Lastenhoitoparkit taas ovat maksullisia.Odotan(ikävä kyllä)lasteni saavan vähän ikää,jotta voin muotoilla itsellenikin harrastuksen.Kärsin jonkin verran yksinäisyydestä ja aikuisen seuran puutteesta,mutta koen että tilanne on väliaikainen ja pakollinen,ja toisaalta hyvin mielnkiintoinen lasten kehittymistä seuratessa ihan likeltä.Taaksejääneet vaihtoehdot,kun ei ollut lapsia ovat naurettavat!Suorastaan irvokkaat!Minun onneni kotiäitinä on ,että pidän lasteni seurasta-Olisi erittäin epämiellyttävää,jos omat kersat ällöttäisi!Päiväunien aikana luen yleensä kirjaa tai lämmitän saunaa/huushollia.
Kerran viikossa, joka maanantai olen pari tuntia jumpassa. Muutoin ei ihan omaa aikaa ole kuin tosi harvoin. Harvemmin sitä ainakaan kotona saa yksin olla. Toki pääsen kaupoille tms. yksinkin, varsinkin viikonloppuna. Mutta kotonakin ois kiva joskus löksiä. Mies osallistuu kiitettävästi lapsenhoitoon mutta on paljon töissä. Kummityttöni (15v) on isona apuna aina kun tartteen.
Silloin kun poika nukkuu.. Ja usein iltaisin saatan laittaa pyykkiä tms.. No se on mun omaa aikaa että saan siivota rauhassa :(
Mies on päivätyössä ja tekee omia projekteja joskus iltaisin. Meillä kummallakaan ei ole harrastuksia, kesällä mies käy rullaluistelemassa.
Nyt väsyttää poikkeuksellisen paljon kun odotan kakkosta ja kaipaisin omaa aikaa niin ettei tarvisi siivota tms. Voisi vain vaikka mennä kaverille tai kylään ilman poikaa. Onneksi anoppi ottaa pojan yökylään tänään (että saan siivota huomenna, huoh....).
Tavallinen työssäkäyvän perheenäidin arki vie voimat niin etten edes jaksa kuvitella harrastavani mitään! Aamulla startaan klo 8, vien pienemmän päiväkotiin ja isomman eskariin, jatkan töihin. Klo 17 takaisinpäin. Normaalit kotiaskareet ja sitten onkin aika mennä nukkumaan.
Vietän mielummin aikani perheeni kanssa kuin esim jumpassa. Tämä on tätä nyt. Lapset kasvaa koko ajan ja jokusen vuoden päästä tilanne on jo aivan toinen.
Arvatenkin myös parisuhde jää aivan liian vähälle.
Voisi kai ajatella, että tämäkin on omaa aikaa, kun poika ja isä ovat toisessa huoneessa ja minä surffailen Vauva-palstalla. ;-)
Omaksi ajaksi lasken sen, kun käyn pari kertaa viikossa kuntosalilla. Etenkin viikolla väsyttää joskus ihan tautisesti lähteä sinne töiden, ulkoilun ja ruoanlaiton jälkeen, mutta aina se kannattaa! Se lataa akkujani kovasti!
Kuntosaliharrastus olikin jäissä raskausajasta lähtien viime vuoden loppuun. Ny tammikuussa aloin taas harrastaa uudelleen säännöllisesti, ja se on kyllä tehnyt todella hyvää minulle.
Iltaisin ei ole muutoin koskaan omaa aikaa, koska menen usein jopa aikaisemmin nukkumaan kuin iltavirkku lapseni. Ehkä kerran kuukaudessa hän laittaa varhain nukkumaan ja saamme nauttia rauhallisesta illasta miehen kanssa.
Vastaus kysymykseen on minun osaltani, että säännöllistä omaa aikaa on ehkä neljä tuntia viikossa.
Silloin tällöin käyn myös teatterissa, leffassa tms. työkavereiden kanssa. Miehen kanssa käydään ihan liian harvoin kaksin ulkona. Tosin emmepä me sitä harrastaneet juuri ennen lastakaan...
Isovanhemmat ovat todella kaukana eikä tuttuja lapsenlikkoja juuri ole. On suuri kynnys turvautua mihinkään MLL:oon tai muutenkaan vieraisiin lapsenlikkoihin.
Mutta ajattelen niin, että aikansa kutakin. Käynhän minä vielä muutaman kerran vuodessa käyn laivalla risteilemässä hyvän ystäväni kanssa. Ne reissut ovat ihan henkireikä nekin.
Isovanhempia ja muita sukulaisia kaipaan lähinnä siksi, että olisi mukava, että yhteys lapseni ja heidän välillään olisi tiiviimpi. Toki satunnaiset " lapsenvahtipalvelutkin" olisivat tervetulleita.
Miehelle voi lopuksi antaa suuren kiitoksen siitä, kuinka paljon hän viettää aika lapsen kanssa.
Kotoa pois vieviä harrastuksia itselläni ei oikeastaan ole. Ja monesti oma-aika on sitä, että käyn yksin kaupassa ja harvoin sitäkään herkkua on. Eniten kaipaan omaa-aikaa ihan kotona. Ja sitä varmaan kesän aikana saankin enemmän kun mies voi lähteä lasten kanssa ulos töistä tultuaan.